Kääpiövillakoira Suzy on Susanna Kaitemolle kuin perheenjäsen. Suzylla on rivi hienoja asuja, ja se pääsee säännöllisesti hammaslääkäriin.

Aamukuudelta kääpiövillakoira Suzy herättää omistajansa Susanna Kaitemon nuolemalla tämän nenää. Se tarkoittaa, että Suzy haluaa ulos pissalle.

Kun Susanna istahtaa kahvimukin kanssa sohvalle katsomaan aamu-uutisia, Suzy nousee omia pikku portaitaan pitkin sohvalle ja pujahtaa saman viltin alle nukkumaan. Susannan aamupalaleivästä kuuluu viimeinen juustonmuru aina Suzylle.

Jos aamulenkki tehdään pakkassäässä, Suzy saa ylleen kullanvärisen toppatakin ja tassuihinsa pikkuruiset kultatöppöset. Joka säähän löytyy tyylikäs asuvaihtoehto herättämään ihastusta vastaantulijoissa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

- Neidillä on isompi garderobi kuin minulla, Susanna vitsailee ja avaa oven hoitohuoneeseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Siellä on Suzyn oma hoitopöytä sekä unelmien kokoelma minikokoisia muotiluomuksia, esimerkiksi häikäisevä Chanel-tyylinen musta takki. Sen Suzy saa ylleen aina, kun Susanna lähtee ystävättärensä kosmetologikoululle jalkahoitoon. Suzy pötköttelee hoidon ajan Susannan mahan päällä tyylikkäässä takissaan ja kerää katseita.

Suzy on yksi Suomen noin 700 000 koirasta. Koronan jyllätessä monen perheen taloudellinen tilanne on tiukentunut, mutta lemmikkieläinten suosio ei ole laskenut, pikemminkin päinvastoin. Suomalaiset viettävät kotona entistä enemmän aikaa ja kaipaavat seurakseen pörröisiä perheenjäseniä. Niiden hyvinvointiin käytetään paljon rahaa.

Koiranvaatteita netistä

Kulta näyttää olevan Susannan lempiväri, sillä se toistuu olohuoneen sohvatyynyissä ja Suzyn hiuspinneissä, ruseteissa, kaulapannoissa ja vaatteissa.

- Tilasin varta vasten kullanvärisiä vaatepuitakin Suzyn takeille. Saakohan minusta nyt ihan höpsön kuvan, Susanna sanoo ja hymyilee.

- Ystäväni vähän nauravat minulle, mutta minulla on vahvuutta ottaa se vastaan. Minulle tuo iloa pukea Suzy kauniisti. Sitä on ihana katsella. Miksei voisi nauttia elämästä!

"Minulle tuo iloa pukea Suzy kauniisti. Sitä on ihana katsella. Miksei voisi nauttia elämästä!"

Kun Suzy tuli Susannan elämään kolme vuotta sitten, ensimmäiset koiranvaateostokset Susanna teki kotimaisissa lemmikkitarvikeliikkeissä. Nykyään hän löytää oman makunsa mukaisia tarvikkeita parhaiten ulkomaisista nettikaupoista.

Suzylla on olohuoneessa oma vaalea, pörröinen makuupesä sekä ihan oikea pieni pallomeri. Kun Susanna kätkee sinne herkkupalan, Suzy sukeltaa etsimään sitä pehmeiden pallojen alta innosta täristen. Suzylla on myös oma soittokello, jota se osaa kilauttaa halutessaan pihalle.

Suomalaiset kuluttavat lemmikeiden hankintaan, ruokintaan, tarvikkeisiin ja eläinlääkärikuluihin lähes miljardi euroa vuodessa. Summa on kasvanut vuosi vuodelta. Viime vuosikymmenellä kulutuksen kasvu oli erityisen reipasta.

Viimeisin Tilastokeskuksen tarjoama tieto on vuodelta 2016, jolloin lemmikkitalouksissa käytettiin eläinkuluihin keskimäärin tuhat euroa vuodessa. Se on yli 300 euroa enemmän kuin vuonna 2012. Eniten rahaa käytetään yhä lemmikkien ruokaan.

1990-luvun lamakaan ei tuonut mainittavaa notkahdusta lemmikkeihin liittyvään rahankäyttöön, vaikka muu kuluttaminen väheni selkeästi laman aikana. Sama ilmiö on ollut nähtävissä myös vuonna 2020. Koiranpentujen jonotuslistat kasvattajilla ovat venyneet jopa vuoden pituisiksi.

- Lemmikkieläinten merkitys korostuu erityisesti silloin, kun eletään hankalia aikoja. Eläin tuo luontoa lähemmäs, ja se lievittää stressiä, sanoo dosentti  Henna Syrjälä Vaasan yliopistosta.

Syrjälä on tutkinut lemmikkeihin liittyvää kuluttamista. Eläinten hyvinvointiin pystytään käyttämään yhä enemmän rahaa, koska yleinen varallisuus on kasvanut. Lisäksi kuluttamisessa on tapahtunut iso muutos: hyvinvointiin panostetaan entistä enemmän, ja se näkyy lemmikkieläimiinkin liittyvässä rahankäytössä.

Eläinhierontaa, fysioterapiaa ja koirauimaloita on tarjolla yhä enemmän. Vaihtoehtojen määrä on kasvanut samalla, kun lemmikinomistajat ovat entistä halukkaampia kuluttamaan niihin. Kysyntä on kasvattanut tarjontaa ja toisin päin.

Trimmausta ja hammashoitoa

Suzy seisoo tottelevaisesti trimmauspöydällä ja antaa Sini Santaharjun heilutella saksien teriä pitkin turkkiaan. Se ei herpaannu asennostaan, vaikka Sinin villakoira Tilda houkuttelee sitä leikkimään. Trimmaus on Suzylle tuttua puuhaa, sillä se pääsee Sinin salonkiin Vantaan Tikkurilaan kuuden viikon välein kaunistautumaan.

Tällä kertaa Susannakin on saanut oman "trimmauksen", sillä Sini on myös kampaaja. Koiran pesun, kuivauksen ja trimmauksen ohessa omistajankin tukka saa tarvittaessa käsittelyn. Susannan raidat ja kampaus sekä Suzyn trimmaus maksavat yhteensä 170 euroa.

Trimmaus ei ole villakoirille pelkästään ulkonäköasia, sillä huopuneet takut ovat koiralle kivuliaita. Samalla leikataan kynnet ja tarkistetaan hampaiden, korvien ja ihon kunto.

"Tulee hyvä mieli, kun Suzy odottaa minua ikkunalla kotiin niin että vain rusetti näkyy ulos."

Suzya hoidetaan kotonakin ahkerasti. Salonkikäyntien välissä Susanna pesee Suzyn kerran viikossa vauvanammeessa ja kuivaa turkin erityisellä turboföönillä.

Vaikka hammaslääkärinä työskentelevä Susanna pesee Suzyn hampaat päivittäin, hammaskiveä muodostuu silti. Sen poistaminen nukutuksessa maksaa 300-600 euroa. Suzylle riittää hammaskiven poisto kerran vuodessa, mutta tarve vaihtelee yksilön ja rodun mukaan.

Yllättävät eläinlääkärikulut voivat olla korkeita. Eräänä yönä mökillä Suzy heräili pitkin yötä, ja Susanna epäili sillä virtsatietulehdusta. Mitään ei löytynyt, mutta päivystyksen lasku oli 570 euroa. Heräilyn oli ehkä aiheuttanut seinän takana rapiseva orava tai muu metsäneläin.

Susannan miesystävä on asentanut järjestelmän, jonka kautta Susanna voi seurata Suzyn vointia kameran kautta työpaikaltaan. Videojärjestelmä maksoi noin sata euroa. Lisäksi koiran vakuutuksiin menee 300 euroa vuodessa.

Isoin yksittäinen kuluerä on kuitenkin ollut Suzy itse. Kääpiö- ja toyvillakoirat maksavat Susannan mukaan 1 800-2 000 euroa. Mikäli pentua tarjotaan huokeammalla, pitää ostajan hälytyskellojen soida.

- Kova hinta on johtanut pentutehtailuun. Koiranpentua ei saa missään nimessä ostaa satamasta auton takaluukusta. Korkea hinta sitouttaa ostajan huolehtimaan koirastaan kunnolla. Sitä ei osteta leluksi, Susanna sanoo.

Kaikilla koirilla ei olekaan yhtä hyvät oltavat kuin Suzylla. Eläinsuojelujärjestöt ovat huolestuneet koronan lisäämän lemmikki-innostuksen vuoksi. Jos lemmikin hankintaa ei harkitse kunnolla, voi eläimen hylkääminenkin olla helpompaa. Pandemia on myös saattanut lisätä eläinten kaltoinkohtelua, kun osa ihmisistäkin voi tavallista huonommin.

Sopivasti hemmottelua

Oma kuluttaminen herättää lemmikinomistajissa ristiriitaisiakin tunteita. Välillä on kiva törsätä lemmikin tilaustyönä teetettävään kaulapantaan tai erikoisherkkuihin, mutta välillä turhaksi koettu ostelu saattaa nolottaa.

- Suhde lemmikkiin ei ole yksiulotteinen, siksi kuluttaminenkin vaihtelee. Välillä se on asiantuntevaa, esimerkiksi juuri oikeaa kehonhoitoa eläimen kipeään jalkaan. Seuraavassa hetkessä harkinta unohtuu ja napataan kaupasta mukaan vaikka pussillinen siankorvia, tutkija Henna Syrjälä sanoo.

Lemmikkieläinten tavaroilla ja tietyillä brändeillä voi myös osoittaa kuuluvansa johonkin alakulttuuriin, kertoo Syrjälä, joka on itsekin innokas koiraharrastaja. Aktiiviset koiraihmiset, kuten agilityn tai koiranäyttelyiden harrastajat suosivat usein juuri tiettyjä koiratarvikemerkkejä.

Myös vastuullisuus mietityttää lemmikkien omistajia, sillä sen eri alueet voivat olla keskenään ristiriidassa. Huolenpito lemmikistä ja toisaalta ekologinen toiminta joutuvat törmäyskurssille, kun omistaja ajaa autolla toiselle puolelle Suomea ammattitaitoisen eläimen hoidon perässä.

Suomessa on perinteisesti nähty "koira koirana". Uudempi ilmiö on hemmotella lemmikkiä ihmismäisillä olosuhteilla ja tuotteilla. Ehkäpä silloin hemmotellaan yhtä lailla omistajaa kuin lemmikkiä.

- Lemmikit ovat nykyään usein osa omistajansa identiteettiä, kuin minän laajentuma. Se ei ole negatiivinen asia, vaan syntyy aidosta kiintymyksestä, Syrjälä sanoo.

- On tietysti tärkeää, että eläin ei kärsi hemmottelun seurauksena esimerkiksi liiallisista herkuista.

Suzyn kurvit ainakin pysyvät kunnossa, sillä Susanna punnitsee sen viikoittain keittiövaa'alla. Suzy ei villakoirana muutenkaan ole Susannan mukaan kovasti ruuan perään.

Useimmiten lemmikin suurin arvo on siinä, että se on omistajilleen kuin perheenjäsen. Ennen Suzya Susanna ei ollut intohimoinen koiraihminen. Koirakuume syttyi vähän yllättäen, kun Susanna huomasi tottuneensa veljen vaimon cockerspanieliin kesämökillä.

- Kun he lähtivät, tuli ikävä sitä tassutusta.

Suzy oli rakkautta ensi silmäyksellä. Nyt noin kolme- ja puolikiloinen pikkuneiti oli Susannan luo tullessaan "litran kokoinen". Onneksi veljen vaimo tuli mukaan koiraa noutamaan, sillä Susanna itki kuin suihkulähde.

- Sinä puhut taas suzya, Susannan ystävättäret huomauttavat, kun Susannan ääni muuttuu helläksi lepertelyksi suloisen nappisilmän kanssa touhutessa. Sitä on koiranomistajan mukaan lähes mahdoton estää.

- He puhuvat itse aivan samalla tavalla lapsenlapsilleen, Susanna sanoo ja nauraa.

Lemmikkieläinten merkitys korostuu, kun eletään hankalia aikoja. Eläin lievittää stressiä.

Susannalla ei ole omia lapsia, ja hän myöntää pitävänsä Suzya "vauvanaan". Erona on vain se, että oikeat vauvat kasvavat. Villakoiraa täytyy pukea ja riisua vielä kymmenenkin vuoden kuluttua. Kaikenlainen puuhailu onkin Suzyn kanssa elämisessä Susannan mielestään parasta. Samoin valtava läheisyyshormonien virta.

- Tulee niin hyvä mieli kun tulen kotiin, ja se odottaa ikkunalla niin että vain rusetti näkyy ulos. Ihaninta on, kun se tulee kainaloon. Ilman Suzya olisi aika tylsää.

Suzy on tunteikasta ja empaattista seuraa. Kun Susanna rohisee flunssassa, Suzy tulee rinnan päälle makoilemaan. Kun elokuva itkettää, Suzy tuijottaa silmiin kuin kysyäkseen, mikä hätänä.

Vaikka aikaisemmille sukupolville eläimet olivat eritoten hyödyllisiä työtovereita, kiintymys ja kumppanuus ovat olleet aina mukana ihmisen ja eläimen suhteessa.

Yhteiset iltapuuhat

Iltapäivällä Suzy lähtee Susannan kanssa vielä moikkaamaan tuttuja läheiseen pikkukoirien koirapuistoon. Suzy saa ylleen vaaleanpunaisen talvitakin, mutta tossuja ei tarvita, sillä pakkasta ei vielä ole.

Suzy käy yleensä kerran viikossa koirapuistossa hoidossa, tai kuten Susanna sanoo " vähän sosiaalistumassa". Koirapuistolle on ollut korona-aikana kysyntää. Etätöissä kotona olevat ihmiset tuovat sinne seurankipeitä lemmikkejään hoitoon, jotta saavat tehdä rauhassa töitä kotona.

Tähän mennessä Suzy ei ole ollut puistossa. hirveän kiinnostunut toisista koirista. Mieluiten se tekee temppuja ja leikkii Susannan kanssa. Cairnterrieri Romeo ja jackrusselinterrieri Usko sen sijaan ovat kaveruksia keskenään. Kun Suzy ilmestyy portista, ne pyyhältävät tervehtimään sitä. Suzya vähän ujostuttaa. Kiipeilytelineet tuntuvat hauskemmilta kuin karvakuonojen seura.

Illansuussa Suzy on väsähtänyt päivän touhuista. Jos Susanna puuhailee omiaan vielä iltakymmeneltä, Suzy tuijottaa tiiviisti, kunnes omistaja viimein ymmärtää, että on aika mennä nukkumaan. Sitten se kiipeää omia portaitaan pitkin parisänkyyn ja pujahtaa Susannan viereen peiton alle.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 3/2021.

Sisältö jatkuu mainoksen alla