Riippuvuus ja sukupolvien välinen kuilu kiristävät äitien ja tytärten välejä. Katriina Järvisen kirja kuvaa tilanteita, jotka kärjistyvät välirikkoon.

Katriina Järvinen pureutuu vanhempien ja aikuisten lasten suhteisiin niin omien kokemustensa kuin viime vuosien aihetta käsittelevien tai sivuavien teosten kautta. Kirjassa Kaikella kunnioituksella käsitellään muun muassa Merete Mazzarellan, Karl Ove Knausgårdin ja Felicia Feldtin (kasvatusguru Anna Wahlgrenin tytär), Päivi Istalan ja Taija Tuomisen teoksia.

Katriina Järvinen sanoo pohtineensa vanhempien kunnioittamisen vaatimusta 30 vuoden ajan, viime vuosina myös psykoterapeuttina. Myös keskustelu omien täysi-ikäisten lasten kanssa on pakottanut katsomaan omia sokeita pisteitä äitinä.

– Parhaillaan on käynnissä suuri vanhemmuuden sukupolven vaihdos. Vanhempi polvi kokee antaneensa lapsilleen parasta mihin on pystynyt. Nuorempi polvi arvostaa kuitenkin hienojen kulissien sijasta tunteista puhumista, ristiriitojen käsittelyä ja enemmän oman identiteetin kuin oman talon rakentamista.

– Tästä seuraa ristiriitoja, joita varsinkaan vanhempi polvi ei ole tottunut käsittelemään. Halusin kirjassani antaa muodon ongelmille, en niinkään tarjota ratkaisua niihin, Katriina Järvinen selittää.

Välirikko on tragedia

Joskus ristiriidat eivät ratkea ja välit katkeavat. Ratkaisun tekee usein aikuinen lapsi, tytär.

– Yksikään aikuinen lapsi ei päädy lopulliseen välirikkoon kevein perustein, vaan se on valtava tragedia ja suuri epäonnistuminen, Järvinen muistuttaa.

– Jos aikuisen lapsen energiasta menee suurin osa oman vanhemman käyttäytymisen kestämiseen, niin on tärkeää kunnioittaa sekä itseään että vanhempaa katkaisemalla yhteydet. Se voi olla väliaikainen tai lopullinen ratkaisu. Vanhempi ei ole tällöin ottanut vastuuta omista virheistään, vaan on siirtänyt suoraan tai rivien välissä vastuun tekemisistään lapselle. Monien aikuisten lasten oma elämä alkaa kuitenkin vasta tämän jälkeen. On siis tehtävä valinta vanhemman ja oman elämän välillä.

Muuttuuko kasvatus?

Uskotko, että tämän päivän nuoret vanhemmat, 70- ja 80-luvulla syntyneet, osaavat kasvattaa lapsensa rajoilla ja rakkaudella, nöyryyttämättä?

– Suuressa mittakaavassa kasvatus muuttuu koko ajan enemmän lasta kunnioittavaksi. 70- ja 80-luvuilla syntyneillä on kuitenkin omat ansansa, joihin he ovat vaarassa astua, Järvinen vastaa.

– Lapsen yksilöllisyyden nimissä tehdään välillä koulu- ja harrastusvalintoja, joiden tarkoitus on antaa lapselle paras mahdollinen elämänalku.

– Todellisuudessa taustalla voi olla vanhemman pelko, että oma lapsi ei menesty ja tuota hänelle kunniaa. Näin on varsinkin silloin, jos sukupolvien ketjua ei ole tutkittu – jos omista juurista imetään ravinnon sijasta myrkkyä.

Järvisen mukaan nuoremmalla polvella on kuitenkin vanhempaa paremmat edellytykset tutkia omia virheitään ja myöntää ne, vaikka se tapahtuisikin vasta lasten aikuistuttua.

"Nuori perhe rauhaan"

ET-lehden numerossa 14, joka ilmestyi 20.8. nimimerkki Muori Pirkanmaalta
puuttui kipeään aiheeseen: Isovanhempien tunkeilevaan tapaan ottaa osaa lastensa elämään. Näin hän kirjoitti omiin kokemuksiinsa perustaen:

"Toivoisin, että muistuttaisitte isovanhempia, jotka asuvat lähellä lapsiensa perheitä siitä, että antavat heidän elää omaa elämäänsä.

Kenenkään, edes oman lapsen kotiin, ei ole sopivaa rynnätä päivittäin sen vuoksi, että haluaa nähdä jälkikasvua. Olisi hyvä sopia, että apua annetaan, kun sitä pyydetään.

Jokaisessa perheessä on tietyt tavat­ ja asiat hoidettava. Jopa normaalirutiinit jäävät hoitamatta, jos isovanhemmat ovat jatkuvasti ”kahvi­kupposella”.

Ja se puoliso, jonka vanhempia he ovat, ei rohkene pitää perheen reviiriä eli on nahjus. Toisen osapuolen tilanteeseen puuttuessa tulee riitoja.

Kirjoitan kovasta kokemuksestani. Minun avioliittoni tuhoutui aktiivisen anopin takia, en ollut kelvollinen miniä enkä mitään osannut. Anoppi­ käänsi jopa lapset hetkeksi minua vastaan.

Siis kirjoittakaa tästä, tämä on monen kohdalla elettävää arkea. Säästyisi moni pari turhilta riidoilta."

 

Vierailija

Kunnioitatko äitiäsi – entä tytärtäsi?

Petri Karisma sanoi hyvin radiohaastattelussa: "Kunnioitus pitää ansaita!" Minä en osaa kunnioittaa äitiäni, joka jätti minut lapsena vaille syliä. Koskaan ei ole halunnut kanssani aikaa viettää kahden kesken ja on edelleen katkera murkkuikäisenä sanomistani tiuskimisista. En tiedä miltä tuntuu olla rakastettu, joten en osaa kaivata kunnioitusta itsellenikään. Onneksi tiedostan ja otan huomioon omat lapseni eri tavalla.
Lue kommentti
Vierailija

Kunnioitatko äitiäsi – entä tytärtäsi?

Tuo oli hyvä huomio, että ei kannattaisi imeä myrkkyä menneisyydestä vaan etsiä onnistumista ja iloa. Rakastamisen näyttäminen kun ei ennen ollut soveliasta, eikä hemmottelu, ettei lapsi ala luulemaan liikoja itsestään. olen huomannut lapseni perheessä että ollaan menty liiaksi lasten ehdoilla, lapset luulevat olevansa täydellisiä ilman mitään itsekuria, eivätkä siedä vanhempien ihmisten viisautta. Toinen ääripää on tullut nyt esiin. Mutta toivon että lapsenlapset osaavat etsiä sen keskitien...
Lue kommentti

Liisa Tavi laulaa nykyään tulevien äitien kanssa ja tekee hidasta musiikkia lapsille. 

Liisa Tavi, 61, tuli tunnetuksi laulajana vuonna 1979 kappaleella Lasta ei saa tukuttaa, joka voitti Ylen Levyraadin. Vuonna 1980 hän osallistui euroviisukarsintoihin kappaleella Nopea talven valo. Hänen äänensä kuuluu myös Rauli Baddingin Tähdet Tähdet -kappaleen kertosäkeessä.

Nykyään Tavi työskentelee äänihoitajana ja asuu Joensuussa lähellä Pyhäselän rantoja. 

– Euroviisut ja yleisölle laulaminen olivat kiinnostava matka, mutta en kaipaa lavoille enää. Lopetin laulamisen kokonaan kymmenisen vuotta sitten. Olin tehnyt laulajana paljon töitä entisen mieheni muusikko Pekka Tegelmanin kanssa ja avioeromme ero muutti ammatillista minäkuvaani.

Tavi alkoi pohtia uutta suuntaa uralleen.

– Aloitin ohjaamalla äänirentoutusryhmiä Helsingin asukastaloissa asukkaille, jotka olivat pääosin eläkeikäisiä. Rentoutushoidossa avattiin kehoa liikkeen kautta ja tutkittiin äänen resonoimista oman kehon sisällä.

Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.
Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.

Ääni apuna synnytyksissä

Vähitellen Tavi erikoistui ohjaamaan äänirentoutusta raskaana oleville naisille.

– Äänenkäyttö muuttaa synnytyskokemusta. Osa asiakkaistani on kertonut, että he eivät ole tarvinneet synnytyksessä lainkaan kipulääkitystä. Heidän oman äänensä resonointi heidän kehossaan ja hengitysharjoitukset ovat kantaneet heidät läpi synnytyksen. Musiikilla on valtava vaikutus kehon rentoutumisessa ja rauhoittamisessa. Yleensä äänihoitoa käytetään synnytyksessä kuitenkin kipulääkityksen ohella.

Vielä 1980-luvulla äänihoito ei ollut osana synnytysvalmennusta. Tavin oma esikoinen syntyi Tuula Amberlan Lulun tahtiin, sillä joku oli kääntänyt synnytyssalissa radion päälle.

Tämän vuoden syyskuussa Tavi opiskeli doulaksi.

– Omien lasteni syntymästä on jo kolmisenkymmentä vuotta, joten halusin ammattini puolesta virkistää muistiani synnytyskokemuksesta. En ollut mukana oman lapsenlapseni synnytyksessä, mutta olin kyllä poikaani jatkuvasti puhelinyhteydessä ihmeen tapahtuessa.

Hidasta musiikkia lapsille

Liisa Tavi kertoo kasanneensa useamman vuoden lapsille ja vanhemmille suunnattua levyä.

– Tuota levyä on tehty kuin Iisakin kirkkoa, sillä rahoitamme tuotannon omasta kukkarostamme, laulaja puuskahtaa.

Tavin, muusikko Safka Pekkosen ja säveltäjä Aija Leinosen tavoitteena on tarjota pirteiden renkutuksien sijaan rauhallista musiikkia vanhemmille ja lapsille.

– Matalan pulssin kappaleiden tarkoituksena on rauhoittaa lapsia ja heidän vanhempiaan, Tavi kertoo.

Liisa Tavi, 61.
Liisa Tavi, 61.

Liisa Tavin omat kappaleet käsittelivät aikanaan inhimillisyyttä. Julkisuuteen Tavi nousi vuoden 1979 kappaleellaan Lasta ei saa tukuttaa. Pelle Miljoonan kirjoittama sanoitus otti kantaa lasten kaltoin kohteluun ja kasvatukseen.

– Oma näkemykseni on aina ollut se, että elämän ensimmäiset askeleet ovat äärimmäisen tärkeitä. Varhaislapsuus saattaa olla jopa elämämme tärkeintä aikaa, sillä lapset saavat jo hyvin nuorina eväät itsensä hyväksymiseen.

Tavi seuraa tällä hetkellä oman kolmivuotiaan lapsenlapsensa elämää ja kehitystä.

– Kouluissa ja tarhoissa meininki voi olla aika levotonta rauhallisillekin lapsille. Tämä levy tuo toivottavasti rauhaa hektisten tilanteiden keskelle. Kaiken lastenmusiikin ei tarvitse olla reipasta ja hauskaa irrottelua, sen vuoksi olemme tehneet tietoisesti hitaita kappaleita.

Pirkko Pitkäpaasi sai idoliltaan yllättävän huomionosoituksen vuonna 1978.

Pirkko Pitkäpaasi, 62, Helsinki:

"Tauno Palo on suuri idolini. Olen katsonut Kulkurin valssin ja Rosvo-Roopen varmaan kymmeniä kertoja. Hän oli lahjakas näyttelijä, mutta kyllähän se charmin ydin oli jumalainen ulkomuoto. Pehmeä, naisiin sortuva heikko mies tietysti, mutta se palava katse! Suomen Clark Gable ilman muuta.

Helsingissä kaikki tiesivät, että Tauno Suuren kantapaikka oli Elite-ravintola Töölössä. Ei sinne hänen takiaan monikaan mennyt, se oli ja on yhä suosittu ravintola muutenkin. Mutta siellä hänet saattoi nähdä kantapöydässään. 1970-luvulla hän oli jo vanha mies, mutta se sytyttävä katse hänellä oli elämänsä loppuun asti. Sen voi nähdä hänestä kertovissa dokumenteissakin.

"Ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän oli polvillaan edessäni ja lauloi minulle serenadin."

Talvella 1978 olin Elitessä isomman seurueen kanssa, meitä oli monta pariskuntaa. Ravintola oli täynnä, puheensorina melkoinen. Yhtäkkiä kuulen, että takana joku mies kysyy jotain poikaystävältäni, tulevalta mieheltäni. Käännyn. Se on Tauno Palo. Ja ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän on polvillaan edessäni ja laulaa minulle  serenadin.

Olin niin häkeltynyt, ettei mieleeni jäänyt, mitä hän lauloi, eikä sekään, miten ympärilläni siihen reagoitiin.

Olin tietysti otettu, että suuri idolini on siinä polvillaan edessäni, mutta vähän kiusaantunutkin tästä odottamattomasta huomiosta. Miksi minä? No, olihan minulla silloin pitkä vaalea tukka...

Nyt muistelen tapahtumaa tietysti suurella lämmöllä. Hauskinta on, että 89-vuotias äitini pyytää vieläkin aina silloin tällöin, että kerro taas se, kun Tauno Palo lauloi sinulle."


Muisto on julkaistu ET-lehden numerossa 12/2014.