Mikä on pitkän liiton salaisuus? Vuodesta 1979 naimisissa olleet Jaana ja Hannu kertovat omasta kokemuksestaan.

Jaana, 62, ja Hannu, 61, Tuovinen, Tampere

Naimisissa vuodesta 1979

”Ensi tapaamisellamme keskustelimme aiheesta ”mikä ihminen on”. Olin kohdannut aidon idealistin! Kotiin lähtiessäni katsoin bussin ikkunasta Hannua ja sanoin itselleni: Siinä menee minun unelmieni prinssi. Menimme kihloihin kolme viikkoa tutustumisemme jälkeen.

Meillä on aina ollut yhteneväiset tavoitteet ja samanlaiset kiinnostuksen kohteet. Olemme silti ihmisinä hyvin erilaiset. Minä olen voimakastahtoinen illanvirkku. Hannu on aamuihminen, käänteissään nopea ja tavattoman huolehtiva. Nuorempana hän oli myös äkkipikainen.

Opettelimme vuosikausia rakentavaa riitelyä.

Opettelimme vuosikausia rakentavaa riitelyä. Minulle se tarkoitti mököttämisestä luopumista. Puhuminen puolison kanssa on kultaa, vaikeneminen hopeaa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kesällä 2005 menin rutiiniluonteiseen sappikivileikkaukseen, jossa tapahtui vakava hoitovirhe. Kävin jo lähellä kuolemaa. Hannu pelkäsi jäävänsä yksin lasten kanssa. Nuorimmaisemme oli silloin 7-vuotias.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Invalidisoiduin pysyvästi.

Lopulta invalidisoiduin pysyvästi. Voin milloin tahansa saada vakavan verenmyrkytyksen, ellen muun muassa noudata tarkkaa ruokavaliota ja vältä stressiä.

Sairauteni vei meidät perimmäisten kysymysten äärelle. Meillä molemmilla on ollut sairauksia, jotka ovat opettaneet vaalimaan jokaista yhteistä hetkeä. Tässä päivässä on kultareunus, kun saamme elää sen toistemme kanssa.

Jouduin hyväksymään haurauteni ja luopumaan ihanasta työstäni lastentarhan opettajana ja päiväkodin johtajana. Hannu tuki surutyötäni, ja se piti minua pystyssä.

Meillä ei ole ollut syytä uskottomuuteen.

Kouluttauduin pari- ja seksuaaliterapeutiksi. Hannu ja minä kävimme tuolloin vuoden ajan pariterapiassa ja aloimme tunnistaa lisää kiitollisuuden arvoisia asioita. Suhteemme perustuu rehellisyydelle, olemme selvinneet vaikeuksista puhumalla. Meillä ei ole ollut syytä uskottomuuteen.

Elämän haasteet ja terapia vahvistivat yhteenkuuluvuuttamme ja saivat meidät näkemään toistemme merkityksen. Hannu sanoo, että olen ihana jääräpää, sovitteleva, mutta sopivan tiukka, huumoritajuinen ja hyväntuulinen, luova ja taiteellinen.

Minä arvostan Hannussa hänen vahvuuttaan, valoisuuttaan, ahkeruuttaan, aloitteellisuuttaan ja käytännöllisyyttään. Hän on myös aivan erityisen herkkä aistimaan toisen mielialoja. Hannulta en voi salata mitään.

Hannu on myös hyvin lapsirakas. Neljä lastamme olemme hoitaneet yhdessä, mutta aamupuuron Hannu on kyllä aina noussut tikkana keittämään.

Liittojen määrä laskee

  • Uusien avioliittojen määrä nousi vuonna 1945 kaikkien aikojen ennätykseen: 44 380. Vain vuonna 1946 luku on Suomessa ollut suurempi. Vuoden 2017 lopussa oli vielä 56 avioparia*), joiden vihkivuosi on 1945.
  • 1960-luvun eurooppalainen radikalismi ei horjuttanut suomalaisten parisuhdeuskoa. Huippuvuosi oli 1967: 41 273 Tuolloin solmituista liitoista jatkui vuonna 2017 vielä 14 123 liittoa*).
  • Avioliittojen määrä hupeni koko 1970-luvun ja oli vuonna 1979 alimmillaan sitten sota-ajan: 29 277. Tuolloin solmituista liitoista oli voimassa vuonna 2017 vielä 14 224*).

*) Kumpikin puoliso elossa vuoden 2017 lopussa. Asuinpaikkana Suomi.

Lähteet: oikeus.fi, Tilastokeskus

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 10/2018

Sisältö jatkuu mainoksen alla