Karilla ja Liisalla on omat kodit, mutta he tekevät asioita paljon yhdessä.
Karilla ja Liisalla on omat kodit, mutta he tekevät asioita paljon yhdessä.

Imatralaiset Liisa ja Kari ovat todenneet, että on parempi asua erillään kuin yhdessä. – Avioerot opettivat vaalimaan omaa rauhaa, Liisa sanoo.

Liisa Joronen, 76, ja Kari Salmela, 73, Imatra

Tummat silmät, ruskea tukka... Lea Laven oli solistina heinäkuussa 1991 Suikkalan lavalla, kun Kari pokkasi minut tanssiin. Se ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä, sillä olin kahden eron jälkeen aika varovainen. Kysyin kuitenkin Karia parikseni tanssikurssille, ja aika pian kävimme yhdessä mökilläkin. Lähdin sinne omalla autollani, koska halusin varmistaa poispääsyn tarvittaessa.

Muistan sen hetken, kun näin Karin tulevan kaupan ovesta ulos leveästi hymyillen. Silloin tunsin, että hänestä tulee mieheni. Tansseista oli kulunut kuukausi.

Karikin totesi, että kolmen avioeron kokemuksella on selvää, että pidetään omat huushollit.

Asuimme silloin ja asumme edelleen puolen kilometrin päästä toisistamme Imatran Vuoksenniskalla. Välillä oli ajatuksia muuttaa yhteen, mutta se jäi, koska Karilla oli veturinkuljettajan työnsä takia aika erikoiset työajat .

Toinen syy omien asuntojen pitämiseen oli se, että olimme kumpikin asuneet jo muutaman vuoden yksiksemme, ja piintyneitä tapoja riitti. Yhdessä ollessa ne olisivat väistämättä alkaneet ärsyttää. Karikin totesi, että kolmen avioeron kokemuksella on selvää, että pidetään omat huushollit.

Karilla on paha allerginen nuha, ja hän on paljon minua tarkempi.

Kolmaskin syy on. Olen intohimoinen neuloja ja kotonani on valtavat määrät villalankoja ja muutakin tavaraa. Karilla on paha allerginen nuha, ja hän on paljon minua tarkempi monessa asiassa. Häntä ahdistavat langat, jotka eivät lopu neulomalla.

Olen iloinen, että meillä on taloudelliset mahdollisuudet asua omissa omistusasunnoissamme. Koska minulla on aiemmista suhteistani huonoja kokemuksia, olen päättänyt, että minun on rahan puolesta tultava toimeen omillani.

Minä ostan ruuat, mutta Kari teatteri- ja konserttiliput.

Syömme lounaan minun luonani puolenpäivän aikoihin. Minä ostan ruuat lähes aina, mutta Kari kuskaa minua autollaan ja ostaa aina teatteri- ja konserttiliput. Tanssiliput ostamme jostain syystä itse.

Olemme aina liikkuneet paljon yhdessä, matkoilla, mökillä, marjassa, tansseissa ja kulttuuririennoissa. Nyt tilanne on vähän muuttunut, sillä Karilla on parantumaton eturauhassyöpä. Hänen tuntee voimiensa hiukan vähentyneen, emmekä enää käy tansseissakaan niin usein kuin ennen. Myös Lapin-reissut ovat jääneet.

Meillä on ollut hyvä yhteiselo, ja toivon, että se jatkuu pitkään.

Aikaisemmin Kari jäi usein minulle yöksi erityisesti saunailtoina. Nykyisin minä yövyn hänen luonaan muutaman kerran viikossa. Munuaisten ja virtsarakon katetreja pitää joskus huoltaa yöllä, ja se on hänelle kotona helpompaa. Olen tietenkin huolissani hänestä, ja haluan olla vieressä. Meillä on ollut hyvä yhteiselo, ja toivon, että se jatkuu pitkään.

Myös Helillä, 78, ja Jussilla, 75, on omat kodit. Lue heidän suhteestaan:

 

Erillään asuminen plussat ja miinukset

  • OMA REVIIRI SÄILYY. Parien erillään asuminen on nyt yleisempää kuin koskaan ennen. Usein syynä on eri paikkakunnilla asuminen, mutta myös se, että moni haluaa säilyttää oman reviirinsä ja sopia selkeästi, milloin vietetään parisuhdeaikaa.
  • YHDESSÄOLOON PANOSTETAAN. Kun yhdessä ollaan vain osa ajasta, siihen myös panostetaan. Yhteisestä ajasta halutaan tehdä itselle ja toiselle hyvä ja voimaannuttava. Sivutuotteena tämä järjestely voi tuoda myös parempaa huolehtimista omasta hyvinvoinnista ja ulkonäöstäkin, koska kumpikin haluaa yhä uudelleen ilahduttaa toista ja ”hurmata” hänet.
  • SUHDE PYSYY TUOREENA Toiseen ei ehdi kyllästyä. Kun viettää aikaa myös erillään, tulee jo ikävä ja tapaaminen tuntuu hyvältä.
  • OMA AIKA ON VAPAUTTA. Erillään asuminen antaa molemmille osapuolille mahdollisuuden harrastuksiin ilman syyllisyyttä tai tarvetta pyytää lupaa toiselta. Kun saa toteuttaa itseään ja omia toiveitaan, haluaa toteuttaa myös parisuhteen yhteisiä unelmia.
  • TOISTA EI OPI TUNTEMAAN. Huonoina puolina erillään asumisessa saattaa olla, ettei toista opi riittävästi tuntemaan vuosienaan kuluessa. Kun panostetaan laadukkaaseen yhdessä olemiseen, voivat omat ja toisen haasteellisemmat puolet jäädä kokonaan tunnistamatta. Suhde voi pysyä idealistisena ja epärealistisena.
  • VÄLILLÄ ISKEE IKÄVÄ. Läheisyyden ja toisen läsnäolon puutetta joutuu myös välillä sietämään ja siirtämään niiden tyydyttymistä seuraavaan yhdessäoloon. Ikävän ja kaipuun yllättäessä voi kuitenkin yrittää muistuttaa itseään siitä, että hyvää kannattaa aina odottaa.

Asiantuntijana perheterapeutti Marita Toivonen, Kannuksen perheneuvola.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 12/2018.