Hannamari Shakyan uusi valokuvakirja tarkastelee pitkiä parisuhteita.
Hannamari Shakyan uusi valokuvakirja tarkastelee pitkiä parisuhteita.

Kun valokuvaaja Hannamari Shakya alkoi tehdä kirjaansa pitkään yhdessä olleista pareista, hän ihmetteli, miksi hänen omat suhteensa päättyvät aina niin lyhyeen.

– Vanhempani olivat olleet pitkään yhdessä, mutta minusta tuntui silloin, että parisuhteeni olivat epäonnistuneet, sanoo Hannamari Shakya, 45.

Miksi parisuhteeni kaatuvat? Olenko loppuelämän yksin? Muun muassa näitä kysymyksiä Hannamari toteaa pohtineensa tuolloin.

Vuosi oli 2007. Hannamari oli alkanut haastatella pariskuntia Tavallaan voi rakastaa -kirjaansa. Tarkoituksenaan hänellä oli tutkia puolisoiden välistä suhdetta pitkässä liitossa.

”Koskaan en ole halunnut vaihtaa”

”Ei minun tarvitse näyttää rakkauttani hänelle. Riittää, että olen kotona. Ajatuskin rakkaudentunnustuksesta raivostuttaa. Kyllä hänen on tähän mennessä täytynyt se tajuta.”
– Matti

Matti on ollut Salmensa kanssa yhdessä 53 vuotta, ja heidän tarinansa päätyi Hannamarin kirjaan, joka valmistui tänä keväänä. Seitsemän vuoden työskentelyn jälkeen.

Muun muassa Salme ja Matti kertovat kirjassa avoimesti avioliitostaan, joka on ollut ”myrskyisä eikä kovinkaan tasapainoinen.”

”Mutta koskaan en häntä ole halunnut vaihtaa. En koskaan saisi parempaa”, Salme mainitsee kirjassa.

Salmen ja Matin lisäksi kirjassa on 33 muuta paria. Hannamarin mukaan näiden parien kertomuksissa toistuvat samat jutut: pitkän suhteen salaisuus on ennen kaikkea jokapäiväinen anteeksianto. Hän oppi, että yhdessä ei voi elää pitkään, ellei ole valmis luopumaan jostain. Pitää osata taipua.

– Parisuhteessa ei ole kahta minää. Näin oli ollut aikaisemmissa suhteissani. Ymmärsin, että minä ja hän ovat nyt me. Kahdesta pitää syntyä uusi yksikkö, Hannamari vakuuttaa.

”Emme mieti, mitä jäi taakse”

Samaan aikaan kun Hannamari työsti kirjaansa, hän löysi nykyisen miehensä. Tämän kanssaan hän meni naimisiin vuonna 2009.

– Tulin usein keikoilta kotiin innostuneena ja kerroin miehelleni, mitä olin oppinut.

Yksi tärkeistä Hannamarin huomioista oli myös se, että puolisoilla pitää olla jokin yhteinen asia, joka kiinnostaa molempia. Silloin liitto voi kestää pitkään.

Vaikka molemmat tekisivät erilaisiakin asioita erikseen, täytyy hankkia elämää yhdessä ja katsoa samaan suuntaan, Hannamari kuvailee.

”Elämämme jatkuu varmaan loppuun saakka samanlaisena kuin nyt. Jokainen päivä on uusi, emmekä mieti, mitä jäi taakse, vaan katsomme eteenpäin.”
– Salme

”Avioliitto ei koskaan ole reunalla”

Kirjansa pareja Hannamari haastatteli ensin laajasti ja kuvasi jopa kolmeen kertaan. Kun lähipiiri oli päässyt lukemaan jopa 15 sivun henkilöhaastatteluja, tekijän ote muuttui täysin. Otin ikään kuin rusinat pullasta, Hannamari sanoo.

Erityisen haastavaa valokuvakirjan tekemisessä on Hannamarin mielestä se, miten kuvata ihminen rehellisenä, omana itsenään.  Hän antoi jokaiselle parille tiukat ohjeet. 

– Sanoin aina ensimmäiseksi, että älkää esittäkö mitään. Emme ole pelkästään hymyileviä, käsistä kiinni pitäviä ihmisiä, Hannamari muistelee.

– Usein ihmisiä kuvataan esteettisesti ja epätodellisesti. Ne ovat söpösteltyjä kuvia. Halusin pois tästä muotista.

Tavallaan voi rakastaa -kirjassa on mukana pareja, jotka ovat olleet yhdessä niin 22 kuin 70 vuotta.  Suurin osa heistä oli Hannamarille tuntemattomia entuudestaan. Vahva taustatyö huokuu kuvista: parien arvokkuus ja avoimuus puskee läpi katsojalle saakka.

Kuvista katsoo tavallisen näköisiä suomalaisia pariskuntia. Kaikilla on päällään arkivaatteet, hupparit, farkkushortsit ja neulepaidat. Kuvissa istutaan sohvalla, keittiön pöydän ääressä tai ulkona, kuten Salme ja Matti, Hannamarin vanhemmat.

”Tämä on elämäni paras paikka, ja täällä olen ollut onnellisin. Luonto on uskomattoman vaikuttava. Salme ei halua lähteä täältä, ja ymmärrän häntä täysin. Minä taas en ajattele, että kohta tämä loppuu. Minulle elämä tai avioliitto ei koskaan ole reunalla.”
– Matti.

Kirjan verkkosivut löydät täältä.

Onko sinun parisuhteesi kestänyt kauan? Mitä pitkä liitto tarvitsee toimiakseen. Kerro kokemuksesi ja keskustele aiheesta alla olevassa kommentointikentässä.

Katso lisää ET-lehden henkilöhaastatteluja tästä.

Vierailija

Vanhojen parien valokuvaaja: Nämä ovat pitkän liiton salaisuudet

En nyt sanoisi noinkaan. Omat vanhempani ja isovanhempani ovat eronneet, samoin mieheni vanhemmat. Me olemme syntyneet 1972 ja 1973, naimisissa nyt 20 vuotta. Isosiskoni on miehensä kanssa (1967 ja 1964) ollut naimisissa 29 vuotta. Mielestäni avioliitossa on rakastamisen lisäksi tärkeää kunnioittaa ja arvostaa puolisoaan. Kun on samanlaiset perusarvot, voi muista asioista sitten vaikka vähän kiistellä :) Artikkelissa mainittu anteeksianto ja yksikkönä toimiminen ovat myös tärkeitä, erityisesti...
Lue kommentti
Vierailija

Vanhojen parien valokuvaaja: Nämä ovat pitkän liiton salaisuudet

En usko että kaikki pitkät avioliitot ovat onnellisia. Sitä vaan ollaan yhdessä kun esim. ei viitsitä tai ei jakseta erota. Toinen voi olla toisesta riippuvainen tai niin alistettu ettei psyykkisen tilanteensa vuoksi jaksa tehdä asioille mitään, vaikka haluaisi. Ihailen niitä liittoja joissa molemmat osapuolet kunnioittavat toisiaan ja toistensa mielipiteitä, liittoja joissa toinen kuuntelee ja ymmärtää, tai ainakin yrittää ymmärtää.
Lue kommentti

Liisa Tavi laulaa nykyään tulevien äitien kanssa ja tekee hidasta musiikkia lapsille. 

Liisa Tavi, 61, tuli tunnetuksi laulajana vuonna 1979 kappaleella Lasta ei saa tukuttaa, joka voitti Ylen Levyraadin. Vuonna 1980 hän osallistui euroviisukarsintoihin kappaleella Nopea talven valo. Hänen äänensä kuuluu myös Rauli Baddingin Tähdet Tähdet -kappaleen kertosäkeessä.

Nykyään Tavi työskentelee äänihoitajana ja asuu Joensuussa lähellä Pyhäselän rantoja. 

– Euroviisut ja yleisölle laulaminen olivat kiinnostava matka, mutta en kaipaa lavoille enää. Lopetin laulamisen kokonaan kymmenisen vuotta sitten. Olin tehnyt laulajana paljon töitä entisen mieheni muusikko Pekka Tegelmanin kanssa ja avioeromme ero muutti ammatillista minäkuvaani.

Tavi alkoi pohtia uutta suuntaa uralleen.

– Aloitin ohjaamalla äänirentoutusryhmiä Helsingin asukastaloissa asukkaille, jotka olivat pääosin eläkeikäisiä. Rentoutushoidossa avattiin kehoa liikkeen kautta ja tutkittiin äänen resonoimista oman kehon sisällä.

Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.
Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.

Ääni apuna synnytyksissä

Vähitellen Tavi erikoistui ohjaamaan äänirentoutusta raskaana oleville naisille.

– Äänenkäyttö muuttaa synnytyskokemusta. Osa asiakkaistani on kertonut, että he eivät ole tarvinneet synnytyksessä lainkaan kipulääkitystä. Heidän oman äänensä resonointi heidän kehossaan ja hengitysharjoitukset ovat kantaneet heidät läpi synnytyksen. Musiikilla on valtava vaikutus kehon rentoutumisessa ja rauhoittamisessa. Yleensä äänihoitoa käytetään synnytyksessä kuitenkin kipulääkityksen ohella.

Vielä 1980-luvulla äänihoito ei ollut osana synnytysvalmennusta. Tavin oma esikoinen syntyi Tuula Amberlan Lulun tahtiin, sillä joku oli kääntänyt synnytyssalissa radion päälle.

Tämän vuoden syyskuussa Tavi opiskeli doulaksi.

– Omien lasteni syntymästä on jo kolmisenkymmentä vuotta, joten halusin ammattini puolesta virkistää muistiani synnytyskokemuksesta. En ollut mukana oman lapsenlapseni synnytyksessä, mutta olin kyllä poikaani jatkuvasti puhelinyhteydessä ihmeen tapahtuessa.

Hidasta musiikkia lapsille

Liisa Tavi kertoo kasanneensa useamman vuoden lapsille ja vanhemmille suunnattua levyä.

– Tuota levyä on tehty kuin Iisakin kirkkoa, sillä rahoitamme tuotannon omasta kukkarostamme, laulaja puuskahtaa.

Tavin, muusikko Safka Pekkosen ja säveltäjä Aija Leinosen tavoitteena on tarjota pirteiden renkutuksien sijaan rauhallista musiikkia vanhemmille ja lapsille.

– Matalan pulssin kappaleiden tarkoituksena on rauhoittaa lapsia ja heidän vanhempiaan, Tavi kertoo.

Liisa Tavi, 61.
Liisa Tavi, 61.

Liisa Tavin omat kappaleet käsittelivät aikanaan inhimillisyyttä. Julkisuuteen Tavi nousi vuoden 1979 kappaleellaan Lasta ei saa tukuttaa. Pelle Miljoonan kirjoittama sanoitus otti kantaa lasten kaltoin kohteluun ja kasvatukseen.

– Oma näkemykseni on aina ollut se, että elämän ensimmäiset askeleet ovat äärimmäisen tärkeitä. Varhaislapsuus saattaa olla jopa elämämme tärkeintä aikaa, sillä lapset saavat jo hyvin nuorina eväät itsensä hyväksymiseen.

Tavi seuraa tällä hetkellä oman kolmivuotiaan lapsenlapsensa elämää ja kehitystä.

– Kouluissa ja tarhoissa meininki voi olla aika levotonta rauhallisillekin lapsille. Tämä levy tuo toivottavasti rauhaa hektisten tilanteiden keskelle. Kaiken lastenmusiikin ei tarvitse olla reipasta ja hauskaa irrottelua, sen vuoksi olemme tehneet tietoisesti hitaita kappaleita.

Pirkko Pitkäpaasi sai idoliltaan yllättävän huomionosoituksen vuonna 1978.

Pirkko Pitkäpaasi, 62, Helsinki:

"Tauno Palo on suuri idolini. Olen katsonut Kulkurin valssin ja Rosvo-Roopen varmaan kymmeniä kertoja. Hän oli lahjakas näyttelijä, mutta kyllähän se charmin ydin oli jumalainen ulkomuoto. Pehmeä, naisiin sortuva heikko mies tietysti, mutta se palava katse! Suomen Clark Gable ilman muuta.

Helsingissä kaikki tiesivät, että Tauno Suuren kantapaikka oli Elite-ravintola Töölössä. Ei sinne hänen takiaan monikaan mennyt, se oli ja on yhä suosittu ravintola muutenkin. Mutta siellä hänet saattoi nähdä kantapöydässään. 1970-luvulla hän oli jo vanha mies, mutta se sytyttävä katse hänellä oli elämänsä loppuun asti. Sen voi nähdä hänestä kertovissa dokumenteissakin.

"Ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän oli polvillaan edessäni ja lauloi minulle serenadin."

Talvella 1978 olin Elitessä isomman seurueen kanssa, meitä oli monta pariskuntaa. Ravintola oli täynnä, puheensorina melkoinen. Yhtäkkiä kuulen, että takana joku mies kysyy jotain poikaystävältäni, tulevalta mieheltäni. Käännyn. Se on Tauno Palo. Ja ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän on polvillaan edessäni ja laulaa minulle  serenadin.

Olin niin häkeltynyt, ettei mieleeni jäänyt, mitä hän lauloi, eikä sekään, miten ympärilläni siihen reagoitiin.

Olin tietysti otettu, että suuri idolini on siinä polvillaan edessäni, mutta vähän kiusaantunutkin tästä odottamattomasta huomiosta. Miksi minä? No, olihan minulla silloin pitkä vaalea tukka...

Nyt muistelen tapahtumaa tietysti suurella lämmöllä. Hauskinta on, että 89-vuotias äitini pyytää vieläkin aina silloin tällöin, että kerro taas se, kun Tauno Palo lauloi sinulle."


Muisto on julkaistu ET-lehden numerossa 12/2014.