Leena Ruusuvuori on tehnyt pitkän uran Naisjärjestöjen Keskusliiton pääsihteerinä ja Naisasialiitto Unionissa.
Leena Ruusuvuori on tehnyt pitkän uran Naisjärjestöjen Keskusliiton pääsihteerinä ja Naisasialiitto Unionissa.

Pääsihteeri Leena Ruusuvuori on rohkea feministi, onnellisesti avioliitossa ja viiden lapsen äiti. Hän on vuosikymmeniä ajanut heikoimmassa asemassa olevien naisten asiaa. ET-lehti haastatteli Leenaa vuonna 2014. 

Vastikään eläkkeelle jäänyt Naisjärjestöjen Keskusliiton pääsihteeri on tunnettu nimenomaan periksiantamattomuudestaan. Jääränä Leena Ruusuvuori, 65, pitää itsekin itseään, mutta hänen silmänsä tuikkivat iloisesti ja itseironia on herkässä.

– Minusta piti tulla opettaja, mutta eihän minulla 159-senttisenä ja 44-kiloisena olisi ollut siihen työhön mitään uskottavuutta tai auktoriteettia.

Tarmokkuus ei kuitenkaan katso kokoa. Leena Ruusuvuori on toiminut naisasian puolesta  25 viime vuotta. Silti hänestä joskus tuntuu, että mitään ei ole tapahtunut.

"Ai oletko sä naimisissa miehen kanssa? Onko sulla perhekin?" Feminismi on yhä monelle kirosana, ja naisiin kohdistuva väkivalta halutaan usein vaieta korkeallakin tasolla. Leena Ruusuvuori on saanut kuulla monenlaisia kommentteja murhauhkauksista alkaen.

– Ehkä päädyin sittenkin tavallaan opettajaksi. Olen saanut saarnata, välillä liiankin innokkaasti. Työni on ollut huonosti palkattua, mutta motivoivaa. Sen sisältö on ollut rahaa tärkeämpää.

Kun hän joutuu puhumaan itsestään, toistuu puheessa useimmiten perhe. Äitienpäivämitaleja ei jaeta ihan ansiotta ja feminismiin kasvetaan.

Mies silittää puseron

Leena Ruusuvuoren isä oli lääkäri. Isän työn takia perhe muutti paikasta toiseen ja asui Ceylonilla, Thaimaassa ja Lontoossa.

Koulunsa Leena kävi enimmäkseen Lahdessa, mutta ei viihtynyt siellä.

– Pelasin paljon tennistä varmaan siksi, ettei minun tarvinnut olla kesämökillä, vaan sain kierrellä kisoissa ympäri maata. Samalla sain nähdä, miten surkea oli tyttöjen asema siinä lajissa: oli oikeaa tennistä ja naistennistä.

Leenan isä oli vanhanaikaisen ankara. Äiti oli luopunut urastaan lasten takia ja tunsi tästä lievää katkeruutta.

"Jos lähden mieheni kanssa ulos, hän silittää puseroni."

Poliisi toi isän vastaanotolle prostituoituja ottamaan penisilliinipiikkejä.

– Ukot taas soittelivat ja pyysivät piikkejä yksityisesti, mutta virkalääkärinä työskentelevä isä toivotti miehet tervetulleeksi samaan aikaan kuin muutkin, iltapäivällä kahdentoista ja kahden välillä. Siellä sitten istui rivissä jopa kaupunginhallituksen jäseniä. Uteliaat kaupunkilaiset yrittivät välillä kysellä, että onko se ja se käynyt tohtorilla hoidossa.

– Olen aina ymmärtänyt, että seksi on vaarallista, Leena Ruusuvuori nauraa.

Hän joutui silittämään isän valkoisia työtakkeja niin, että sai silittämisestä tarpeekseen loppuiäkseen. Kun hänen tyttärensä sai joululahjaksi leikkisilitysraudan, lapsi käänteli ihmeissään outoa kapinetta.

– Jos lähden mieheni kanssa ulos ja minulla on hänen mielestään liian ryppyinen pusero, hän silittää sen. Minua eivät kurtut haittaa!

Kahdeksan vuotta, viisi lasta

Leena Ruusuvuori väittää olevansa laiska.

– Niin pääsee vähemmällä. Onneksi minua on aina työnnetty eteenpäin.

Yksi aktiivisimmista tuuppaajista, tienraivaajista ja esikuvista on ollut isosisko, nykyisin tutkijana työskentelevä Merja Helle.

Leena Ruusuvuori arvelee oman feminisminsä alkaneen 1970-luvulla, jolloin hän välitti teekkareita ulkomaille opiskelemaan.

– Vannoin silloin, etten koske teekkariin sormellani – ovat niin avuttomia! Mutta Bottan ravintolassa tapasin tulevan mieheni Timon. Hän oli tietenkin teekkari ja opiskeli myöhemmin myös arkkitehdiksi.

Leena luki Helsingin yliopistossa ruotsia ja englantia. Hän ehti olla yliopiston kirjoissa 21 vuotta ja maksaa opintolainansakin ennen valmistumistaan.

Työn ja perheen yhteensovittaminen vaati järjestelyjä. Tullinpuomin leikkipuisto oli henkireikä, josta löytyi ystäviä. Äidit vuorottelivat lasten perään katsomisessa, että pääsivät käymään ruokaostoksilla.

– Tein kahdeksan vuoden aikana gradun ja viisi lasta. En taitaisi olla hengissä ilman hyvinvointivaltiota. Kun neljäs lapsi syntyi, kaupunki antoi meille kotiin kolmiperhehoitajan.

"Stereotypiat vaivaavat minua. Vaikka lapsia on paljon, ei äidin tarvitse olla koko ajan vierellä."

Timo käytti isyyslomaoikeutensa ensimmäisten joukossa Suomessa. Leena kysäisee, voisivatko miesliikkeet kannustaa ottamaan vastuuta myös omiin lapsiin tutustumisesta eikä vain huolehtimaan perheen taloudellisesta toimeentulosta.

Ruusuvuorten lapsia tiivis perheyhteys välillä ihmetytti: "Kaikkien muiden vanhemmat ovat eronneet. Miksi meitä on näin monta? Eikö äitien pitäisi olla enemmän kotona?"

– En siedä kiintymyssuhdeteoreetikkoja, joiden mielestä lapsi on avuton kuin linnunpoikanen tai koiranpentu. Stereotypiat vaivaavat minua. Vaikka lapsia on paljon, äidin ei tarvitse olla koko ajan vierellä.

Perheestä kasvoi tiivis

Leena Ruusuvuori kertoo aina halunneensa suurperheen. Se ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys. Ensiksi tuli kolme keskenmenoa. Sitten syntyi esikoinen. Toinen lapsi, Paula, on Down-tyttö. Ennuste oli, että hän elää korkeintaan kolmikymppiseksi.

– Sen jälkeen mietimme, uskallammeko hankkia lapsia lisää, mutta päätimme antaa tulla, jos heitä oli tullakseen.

"Kasvatin lapset tiukasti tasa-arvoon. Pojat eivät kotona painineet."

Kuuden ja puolen vuoden sisällä perheestä kasvoi seitsenhenkinen. Leena Ruusuvuoren isä oli huolestunut tyttärensä terveydestä ja kyseli, eikö pariskunta tuntenut ehkäisymenetelmiä vai olivatko he ehkä liittyneet johonkin uskonlahkoon.

– Olihan se koettelemus, kun meillä oli kolme alle kolmivuotiasta yhtä aikaa. Mutta meistä kasvoi tiivis ryhmä, jonka jäsenet tukevat toisiaan. Olen ollut tiukka tasa-arvoon kasvattaja. Pojat eivät kotona tapelleet tai painineet, vaan harrastivat savatea tai capoeiraa, jossa saattoivat purkaa aggressioita.

33-vuotias Paula asuu nykyisin Keuruulla perhekodissa, jossa hän on koko kodin pikkuinen, 143-senttinen prinsessa. Ruusuvuoret käyvät säännöllisesti joukolla tapaamassa häntä.

– Kun Paula syntyi, meille sanottiin, että hänestä tulee teidän onnellisin lapsenne.

Kukin lapsista on löytänyt oman, erilaisen paikkansa. Yksi valmistelee väitöskirjaa teoreettisesta fysiikasta, toinen työskentelee lähihoitajana. Munkkiniemen kodissa on nyt kolme tyhjää makuuhuonetta.

– Pitäisi kai muuttaa, mutten millään viitsisi. Olen elämässäni joutunut muuttamaan parikymmentä kertaa ja tuntuu, että olen vihdoin kotiutunut. Kaapit ovat täynnä lasten vanhoja leluja. Ne odottavat leikkijöiksi lapsenlapsia – niin kuin minäkin.

Vaikka lapset ovat arvostaneet äitinsä työtä, he saattavat kysyä, onko tämän ponnisteluista ollut konkreettista hyötyä. "Oletko saanut työstäsi koskaan kiitosta?"

Leena Ruusuvuorella on vastaus valmiina.

– Kiitos tulee ehkä, jos te kaiverratte hautakiveeni "Hän on tehnyt paljon naisten hyväksi."

Ruusuvuori naurahtaa. Ilman huumorintajua ei jaksa olla tosissaan.

Muistoissa kikkelikortti

Leena Ruusuvuori lähti aikoinaan ovet paukkuen työministeriöstä. Epäpätevämpi sivuutti hänet virkanimityksessä. Naisasialiitto Unioniin hän päätyi 1990-luvun taitteessa, kun sisko Merja Helle työskenteli siellä puheenjohtajana ja tarvitsi apua. 

Unioniin oli perustettu raiskauskriisiryhmä ja hätää kärsivien määrä oli suuri. Ruusuvuori hallinnoi Raiskauskriisikeskus Tukinaista ja toimi tiiviisti verkostoissa. Väkivalta-asiantuntijoista oli pulaa, pohjoismaisia yhteyksiä pidettiin yllä ja toteutettiin näyttelyitä.

Hauskaakin oli, vaikka Leena Ruusuvuori katuu valokuvaa, jossa hän oli mukana surullisenkuuluisan kikkelikorttikohun aikaan.

"Kuva poiki lukuisia tappouhkauksia puhelimitse. Paskapostia on kertynyt myöhemminkin."

Kikkelikortin lähetti joukko työmarkkinajohtajia tasa-arvoasiain neuvottelukunnassa erikoistutkijana toimineelle Marianne Laxénille. Korttiin oli kuvattu peniksiä, joita kohti alaston nainen laski rintaliivit laskuvarjona. Kortissa oli teksti "Palkkaerot poistettava, keskitytään olennaiseen". Siitä nousi kohu, mutta jotkut olivat myös kortin lähettäjien puolella.

– Olin Bulevardilla Unionin eteisessä kädessäni nimienkeräyslista. Siinä vaadittiin, että työministeri puuttuu valtakunnansovittelija Jorma Reinin toimintaan. Nytkis eli Naisjärjestöt Yhteistyössä oli vaatijana, nimiä vain kerättiin Unionin tiloissa. Minä sitten sain vihat niskoilleni, kun olin iltapäivälehden kuvassa.

– Kuva poiki myös lukuisia tappouhkauksia puhelimitse. Yhteen puheluun vastasi pieni tyttäreni. Sen jälkeen pidin osoitteeni pitkään salassa. Paskapostia on kertynyt myöhemminkin. Väkivallan vastustaminen ei näytä olevan suosiossa.

Mitä olette taas tänään keksineet miesten pään menoksi, Ruusuvuorelta kysyttiin.

"Sain huomautuksen miesvihamielisyydestä, kun sanoin esityksessäni, että miehet pahoinpitelevät naisia."

Radikaali "vain" suomalaisittain

Ruusuvuori valittiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) edeltäjän, Stakesin ryhmäpäälliköksi hyvien verkostojensa ja valtionhallinnon kokemuksensa takia.

– Siellä luultiin, että olen rauhallinen tyyppi, mutta sain huomautuksen miesvihamielisyydestä jo ensimmäisen esiintymiseni jälkeen. En olisi saanut sanoa, että miehet pahoinpitelevät naisia.

Nyt muuten hymysuinen Ruusuvuori on äkkiä täynnä napakkuutta.

– Olen toki valmis käyttämään termiä perheväkivalta, mutta näyttäkää minulle ensin koti-isä, jota vaimo hakkaa, eikä päästä häntä töihin! Ruotsissakin käytetään termiä mäns våld mot kvinnor, miesten väkivalta naisia kohtaan.

"Opin, että pahin haukkumasana on lesbotelaketjufeministi."

Stakesin aika oli Ruusuvuorelle hankalaa, sillä hän ei saanut ylimpien esimiestensä tukea. Eräät järjestöt valittivat ministerille Ruusuvuoren liiallisesta naisnäkökulmasta. Hän ei kuitenkaan antanut periksi.

– Jos minua vertaa ulkomaalaisiin feministeihin, en edes ole radikaali. Mutta totuus on, että suomalaiset turvakodit ovat lastensuojelujärjestöjä. Yksinäisillä naisilla ei ole asiaa turvakoteihin, eikä Suomessa ole salaisia turvakoteja.

Ruusuvuori koki työpaikkakiusaamista. Kampittajia riitti, kun kilpailtiin rahoista ja titteleistä.

– Opin, että pahin haukkumasana on lesbotelaketjufeministi. 

Lottovoitolla naistentalo

Naisjärjestöjen Keskusliitossa Ruusuvuorella on ollut vuodesta 2003 lähtien rauhallisempaa. Liitolla on kuutisenkymmentä jäsenjärjestöä, Insinöörien Rouvista Suomen Yrittäjänaisiin.

Liiton tavoite on edistää ihmisoikeuksien toteutumista ja tasa-arvoa. Se pyrkii saamaan entistä enemmän naisia päätöksentekijöiksi ja antamaan naisille mahdollisuuden osallistumiseen ja omiin valintoihin elämäntilanteensa mukaan. Jäseniä liitolla on 450 000.

– Stakesin ajoilta minulle jäi kieltämättä trauma, jonka takia olen täällä ollut enimmäkseen taka-alalla. Olen feministisempi kuin järjestöni, mutta oleellista on ollut löytää kompromisseja.

"Jos voittaisin lotossa, perustaisin naistentalon."

Ruusuvuori sanoo, että hänestä on tullut raha-anomusten ammattilainen.

– Säästäminen on helppoa, mutta ilman rahaa ei ole toimintaa. Jos voittaisin lotossa, perustaisin heti naistentalon.

Ruusuvuori on huolissaan myös lapsiperheiden palveluiden heikentymisestä.

– Jos halutaan lisää lapsia Suomeen, valtiovallan toimet ovat huono viesti. Subjektiivisen päivähoidon purkaminen ja päiväkotien lopettamiset ovat merkkinä tästä. Naisia ollaan taas laittamassa paikoilleen. Köyhyyden naisistuminen on selvää.

Ruusuvuori jatkaa yhä Suomalaisen Naisliiton Helsingin osaston jäsenenä.

– Liitto ryhtyy varmasti miettimään enemmän vanhenevien naisten hyvinvointia kuin kulttuurikysymyksiä.

Artikkeli on alun perin julkaistu ET-lehden numerossa 19/2016.

Leena Ruusuvuori

Syntynyt: Lahdessa 1949, o.s. Helle, asuu Helsingissä.
Perhe: Aviomies Timo ja viisi lasta.
Ammatti: Pitkä ura Naisjärjestöjen Keskusliiton pääsihteerinä ja Naisasialiitto Unionissa, nyt eläkkeellä. Naistoimittajat ry:n valitsema Vuoden kellokas 2003 ansioista naisiin kohdistuvan väkivallan vastustamisessa. Äitienpäivämitali 2014.
Harrastaa: järjestötoimintaa.

3 x Leenan elämän tärkeät naiset

Äiti

"Äiti kannusti, kulki mukana harrastuksissani ja sparrasi koulunkäynnissä. Hän melkein teki isän väitöskirjankin, joka jäi tosin kesken. Isä sanoikin äidin kuoltua, että äiti oli häntä fiksumpi, muttei päässyt toteuttamaan itseään."

Merja

"Sisareni on ollut minulle esimerkkinä yhteiskunnallisesta toimijasta ja tieni tasoittajasta. Rohkea perheratkaisuissaan. Malli uran ja perheen yhteensovittamisessa."

Tarja Halonen

"Presidentti Tarja Halonen on tavallaan amerikkalaisen unelman toteuttaja Suomessa. Puolustaa heikompia ja vähemmistöjä, vaikka on saanut kaikenlaista leimaa otsaansa. Selvästi oman tiensä kulkija. Olen itse vähemmän rohkea kuin esikuvani."