Maalla kasvanut uutistoimittaja Keijo Leppänen: "Arvostan perinteitä, heinäntekojärkeä ja jämäkkyyttä”

Aamu / ilta

Olen työskennellyt Maikkarin uutisankkurina viimeiset 25 vuotta, ja koko tuon ajan työvuoroni ovat päättyneet vähän ennen puoltayötä.

Työillan jälkeen ajan fillarilla kotiin ja keittelen ­itselleni iltateen.

Aamu on omaa aikaani. Herään yhdeksään mennessä ja hoidan arkihommat kuten hammaslääkärikäynnit ja autohuollot. Aamuruuhkista en tiedä mitään.

Monitori / muistiinpanot 

Kirjoitan aina itse tekstit, jotka luen uutislähetyksessä. Sama teksti näkyy sekä pöydälläni paperilla että kameran edessä pyörivässä monitorissa eli ­teleprompterissa.

Omat muistiinpanot ovat erittäin tärkeitä. Jos uutinen on juuri päivittynyt eikä ehdi monitorille, kirjoitan uudet tiedot kynällä paperin nurkkaan.

Pehmeä / tiukka 

Olen konservatiivinen. Arvostan perinteitä, heinäntekojärkeä ja jämäkkyyttä. Jos minua sanotaan äijäksi, ­pidän sitä kunniamainintana.

Pidän kunniamainintana, jos minua sanotaan äijäksi.

Jos olisin ollut poikieni isänä pelkästään lempeä, he eivät ehkä kunnioittaisi vanhempia ihmisiä kuten nyt. He eivät ehkä myöskään olisi niin vahvoja uimaan välillä vastavirtaan.

Tiettyä tiukkuutta ei kenenkään kasvattajan pitäisi poistaa työkalupakista vain siksi, ettei se ole muodissa.

Puurtaja / lekottelija

Kasvoin aikuiseksi maatilalla sekä heinää tehden että lantaa luoden. Heinätyöt olivat mukavampia, koska ne olivat puhtaampia ja kevyempiä. Lannanluonti oli kovaa hommaa.

Paras oppi noilta ajoilta on työnteon kunnioitus. Työn tekeminen oli välttämätöntä. Maatalossa ei ollut mahdollista hengailla.

Usko / epäilys

Molemmat ovat läsnä minussa kaiken aikaa. Vaikka epäilen, uskoni kohde säilyy: uskon samaan kristinuskon kolmiyhteiseen Jumalaan kuin aina ennenkin.

Vain uskoni laatu voi joskus olla heikkoa.

Arvostan aitoa, nöyrää uskoa. Vierastan uskomista, jossa huudetaan kovaa katolta omia näkemyksiä oikeassa olemisen vimmassa.

Huumori / vakavuus

Itseironia on minulle kuin filosofinen oppi. Vakavuudella on toki paikkansa, mutta asenteena itseironia on oikein käytettynä loistava.

Ihminen, joka uskaltaa nauraa itselleen, on yleensä mukava ja hänellä on hyvä itsetunto.

Ironian kanssa pitää kuitenkin olla selkeä. Kerran sain sosiaalisessa mediassa kyytiä, kun kirjoitin kuusikymppisten yhteistapaamisesta, että onpa hyvä, kun nuoret eivät ole pilaamassa tilaisuutta. Kaikki eivät ymmärtäneet vitsiä.

Menossa / kotona 

Viihdyn hyvin kotisohvalla. Makaan siinä tyyny pään alla ja katson telkkarista enimmäkseen uutisia. Netflix-suoratoistopalvelua en osaa edes laittaa päälle.

Suosikkisarjani on Nelosella pyörivä Poliisit. Arvostan tätä suomalaisen yhteiskunnan miekkaosastoa, joka kohtalaisen pienellä palkalla ottaa vaikka luodin itseensä.

Arvostan suomalaisen yhteiskunnan miekkaosastoa.

Poliisien työ edustaa arvomaailmaani: sitä, että auktoriteettia totellaan.

Rusetti / solmio

Käytin uutisankkurina pitkään solmiota, mutta uskoin, kun tavarantoimittajani sanoi, että minun ikäisenäni ja näköisenäni pitäisi pistää rusetti kaulaan.

En ole mikään trendsetter, mutta olen viihtynyt rusetissa. Palautekirjeissä olen saanut tänä vuonna enemmän rusetteja kuin mitään muuta: niin tuohirusetteja kuin hauen- ja lehmännahasta tehtyjäkin.

Lähetyksessä en välttämättä pidä niitä erikoisimpia, mutta lahjat lämmittävät mieltä.

Eläke / työ

Olen tehnyt uutisten parissa töitä kaikkiaan 42 vuotta, ja kalkkiviivat näkyvät jo. Urani on antanut minulle paljon enemmän kuin joskus nuorena uskalsin odottaa.

Nautin yhä työstäni, mutta myös mielenkiintoinen, uusi näkymä odottaa minua.

Jos joskus kirjoitan muistelmat, niistä tulee kovin erilaiset kuin elämäkerrat yleensä.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 20/2021.