Kun Ritva intoutuu hätäilemään, Marco pitää yllä huumoria.
Kun Ritva intoutuu hätäilemään, Marco pitää yllä huumoria.

Kun keski-ikäinen viestinnän ammattilainen Ritva Enäkoski aloitti työt nuoren mallin Marco Bjurströmin kanssa, häntä varoitettiin, että "vielä sun hymys hyytyy". Surkuttelijat eivät tienneet, että eriparisella kaksikolla oli yhteinen ase, huikea huumori.

Lyhyenläntä Ritva Enäkoski katsoa killittää Marco Bjurströmiä korkeuksiin ja maalailee, että tässä sitä ollaan kuin Ansa Ikonen ja Tauno Palo.

Marco kaappaa Ritvan kainaloonsa niin tiukkaan kuin pystyy ja sanoo, että Ritvassa on luomua joka kuutio.

Niin kipeästi kuin alkuaikojen juorut pariskunnan mahdollisesta suhteesta Ritvaan ottivatkin, hän muistelee ylpeänä italialaisen portierin ilmettä hotellin aulassa: "Wau, mikä saalis!"

Parin välillä on vahva, 27 vuoden hioma sidos. Molempien on pitänyt muistuttaa mieliin teksti Ritvan hameenhelmasta: "Believe in yourself" - usko itseesi.

Ritva toivoo voivansa jakaa elämänoppejaan myös Suomen positiivisen psykologian yhdistyksen puheenjohtajana. Marco on aloittanut neljän koulun kanssa musiikkiteatteriprojektin, johon ei valita esiintyjiä vain taitojen takia. Shed Helsinki tarjoaa erilaisille lapsille ja nuorille tilaisuuden olla esillä omina, ainutkertaisina yksilöinä.

Marco kadehtii Ritvan kykyä löytää arjesta oivaltavia tarinoita niin, että ne imaisevat mukaansa.  – Maailmaa eivät vie eteenpäin ihmiset, jotka tietävät kaiken, vaan he, jotka osaavat pukea tietoa muotoon, joka innostaa muitakin, Marco huomauttaa.
Marco kadehtii Ritvan kykyä löytää arjesta oivaltavia tarinoita niin, että ne imaisevat mukaansa. – Maailmaa eivät vie eteenpäin ihmiset, jotka tietävät kaiken, vaan he, jotka osaavat pukea tietoa muotoon, joka innostaa muitakin, Marco huomauttaa.

Marco Bjurström kertoo:

"Vatulointiin ja draamaan en ole lähtenyt mukaan, vaikka Ritvan kanssa siihen olisi tilaisuus lähes päivittäin.

Olin 21-vuotias poikanen, kun tapasimme. Ritva oli siitä harvinainen toimittaja, että myös me muotikiertueella esiintyvät mallit olimme hänelle näkyviä.

Ihmettelin, kun Ritva ilmestyi tunnilleni tyttärensä kanssa.

Toiset diskotanssikurssilaiset olivat teinejä, ja joukkoon pöllähti yksi keski-ikäinen mutsi.

Ritva oli aika tätimäinen, eikä niin hyväkuntoinen kuin nykyisin. Hän kommentoi innokkaasti ja loi hauskaa tunnelmaa ujojen teinien seassa.

Aloin vetää myös tunteja, joilla venyteltiin ja tehtiin sellaista, mikä parikymppisen kundin mielestä edusti hyvää oloa. Niillä tunneilla kävi myös famuni.

PUHUA KÄLÄTIMME Ritvan kanssa kaikesta. Ritva teki gradua koskettamisesta, ja minä tein käytännössä asioita, joita hän opiskeli. Hän oli tohkeissaan kehonkielestä: ilmeistä, eleistä ja äänenkäytöstä.

Uusi Suomi -lehden pikkujouluissa vedimme lambada-tanssin ja sen jälkeen aloimme saada keikkoja. Varsinainen käänne tapahtui, kun pidimme viikonloppukurssin kauppa- ja teollisuusministeriön naisjohtajakoulutuksessa, jota Ritva kävi.

Keikkoja alkoi tulla ovista ja ikkunoista. Oli lama, mutta meillä riitti kysyntää.

Palkkiot tuntuivat meistä suurilta, mutta kun vertailimme niitä toisten yrittäjien palkkioihin, huomasimme työskentelevämme alihintaan.

Ritva on turvallisuushakuinen. Hän vatvoi ja vatvoi, uskaltaisiko jättää vakituisen työnsä. "Miten minä sen tanssiopettajajolpin kanssa uskallan lähteä?"

Marco Bjurström, 50, on tanssinopettaja, ohjaaja ja viestintäkouluttaja. Hän on parisuhteessa.
Marco Bjurström, 50, on tanssinopettaja, ohjaaja ja viestintäkouluttaja. Hän on parisuhteessa.

Kun olin lempeästi pakottanut hänet tekemään päätöksen, muiden kommentit saattoivat olla, että "katos, se lähtee pitämään hauskaa nuoren miehen kanssa".

Mutta kyllä me tehtiin töitä rankasti. Lennettiin aamu koneilla sianhuudon aikaan. Vauhti oli niin kova, että Kuopiossa taisin toivottaa hyvää iltaa Joensuuhun. Huoletti, ehtiikö Ritva huomata lastensa kasvamista.

RITVA ON AINA OLLUT intohimoinen opiskelija. Hän jakoi minulle suu vaahdossa teorioitaan

Koettelin minäkin hänen taitojaan. Kävimme yhdessä kolme tanssiterapiakurssia. Kerran pakotin hänet mukaani Kreetalle ankaralle joogakurssille, jossa hän yritti vääntää itseään solmuun aamuseitsemältä.

Singaporesta löysimme vanhan mutta voimakkaan taichi-opettajan. Mies heitteli minua pitkin seiniä ja Ritva virnuili tälle, että näytäpä tuo uudestaan.

Bumtsibumin alkaminen oli Ritvalle ensin sokki.

Hän pelkäsi, että hylkään hänet ja yhteisen työmme. Se toi hänen käyttäytymiseensä ärtyneisyyttä, mutta hän ei jäänyt mököttämään, vaan kertoi pelkonsa.

Ohjelman mukana tuli tolkuton julkisuus, joka nyt tuntuu kuin sadulta. Ilman Ritvan tietämystä median käyttäytymisestä minulle olisi tullut monta ylilyöntiä.

Taapersimme 1700 ihmisen eteen lavalle, jossa oli yksi piirtoheitin. Ensimmäiset kymmenen minuuttia yleisö katseli minua suu auki, kunnes tempautui mukaan ja taputti kolmen tunnin kuluttua seisten.

Olen aina ollut ikäistäni vanhempi. Minulta puuttuu pelkogeeni.

Ikäeroni Ritvan kanssa ei huolestuttanut minua. Olinhan selvinnyt Airan ja Lenitan kanssa. Heihin verrattuna Ritva oli teinityttö.

Paitsi suhteessani julkisuuteen, Ritva on tukenut minua esimerkiksi, kun olen joutunut käsittelemään äitiini liittyviä vaikeita asioita. Minä taas olen kuunnellut hänen jupinoitaan silloin, kun hänen lapsensa olivat murrosikäisiä. Nythän hän on antaumuksellinen isoäiti, vaikka ei muuten fanita pikkulapsia.

KINAMME JA RIITAMME ovat olleet turhanpäiväisiä kuohahduksia. Ritva on aamuisin pirteä, mutta jos hän alkaa heti paapattaa, minä menen jumiin. Minulta pitää kysyä varovasti, että oletko hereillä?

Ritva lähtee helposti kohkaamaan ja rakentamaan kauhukuvia, joihin voisi tempautua mukaan: "Herranjestas, no niinpä onkin, voivoi sentään!"

Hänestä voi tuntua tylsältä, etten lisää vettä myllyyn vaan olen valikoivasti välinpitämätön. Se on mielestäni kuitenkin suurin tuki, minkä olen hänelle antanut.

Olemme molemmat ulospäin suuntautuneita.

Siksi meille on parasta terapiaa, jos meitä ei huomata.

Luonnetta kasvattaa, kun ei olekaan keskipiste. Ritvakin on perheensä ainoana lapsena tottunut olemaan kaikin tavoin ihme ja kumma."

Mikä toisessa on sietämättömintä? – Marco on kärsimätön. Ja putsaa kissankarvoja vaatteistani, Ritva sanoo. – Mielikuvitus vie välillä Ritvaa, ja silloin kärpäsestä kasvaa härkänen, Marco sanoo.
Mikä toisessa on sietämättömintä? – Marco on kärsimätön. Ja putsaa kissankarvoja vaatteistani, Ritva sanoo. – Mielikuvitus vie välillä Ritvaa, ja silloin kärpäsestä kasvaa härkänen, Marco sanoo.

Ritva Enäkoski kertoo:

"Bumtsibum teki Marcosta julkkiksen yhdessä yössä. Se imarteli häntä, mutta minua pelotti, kun näin kaiken hypen. Se muutti Marcon avoimuuden.

Tapasimme ensimmäisen kerran Singaporessa, kun olin Lenitan muotikiertueella mukana toimittajana. Istuimme katukeittiön pöydässä, ja Marcon vilpittömyys ja valtava aurinkoisuus lumosivat minut.

Kun tyttäreni vei minut diskotanssitunnille, olin hämmästynyt: opettaja oli sama kundi. Olin Kauppalehdessä toimituspäällikkönä ja pyysin häntä parikseni Uuden Suomen pikkujouluihin lambadaesitykseen. Meidän pituuserommekin herätti hilpeyttä.

Teimme vapaa-aikana työyhteisövalmennuksia. Ajatus yhteisestä yrityksestä alkoi kyteä.

Marco pakotti minut tunnissa päättämään, jatkanko päivätyötäni vai perustammeko firman.

Halasin puuta Vanhankirkon puistossa ja kävin ostamassa kuoharin, jonka korkkasimme lämpimänä Marcon työhuoneessa. Perustimme yrityksen Hämeenlinnan huoltoasemalla.

Koulutimme ihmisten kohtaamisista, kehonkielestä ja myönteisyydestä. Opetin Marcoa puhumaan ja karsin pahimmat "elikkä tota noin niin"-lauseet. Parhaana vuonna, juuri ennen Bumtsibumia, teimme 220 keikkaa.

Ritva Enäkoski, 67, on viestintävalmentaja. Ritva on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta ja kaksi lapsenlasta.
Ritva Enäkoski, 67, on viestintävalmentaja. Ritva on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta ja kaksi lapsenlasta.

BUMTSIBUM JAKOI KANSAN. Toiset olivat sitä mieltä, että "tuo perseenheiluttaja ei tule meitä kouluttamaan", toiset taas piirittivät Marcoa, ja minä olin lavalla vain sivuseikka. Se oli yksi elämäni vaikeimpia jaksoja. Olin viisissäkymmenissä ja pohdin, mahtaako Marco huolia minua enää rinnallensa.

Julkisuus muutti Marcoa. Hän oppi katsomaan niin, ettei katso ketään.

Keikat lisääntyivät ja kasvoivat, se jännitti minua. Loppuunmyydyn Tampere-talon keikalle laitoin irtoripset, jotka eivät mahtuneet silmälasien taakse. Jouduin esiintymään ilman laseja, enkä onneksi nähnyt pelottavaa yleisömassaa.

Oli minun vuoroni antaa Marcolle tilaa. Oman pettymykseni sulattelu kesti pitkään. Sitten nousi sisu: voin kehittää omaa näkökulmaani ja ryhtyä opiskelemaan lisää. MBA Executive -tutkinnon suorittaminen toi uskoa, että minustakin on mihin tahansa.

Meidän välillämme on käsittämätöntä energiaa. Marco on opettanut, että mokata saa, se on vain inhimillistä.

OLEMME MESTAREITA ottamaan yhteen ja vahvoja luonteita molemmat. Marco ei voi sietää selän takana puhumista. Hän ei lakaise asioita maton alle, eikä häneltä voi salata mitään. Minusta hän on kiskonut ja kaivanut irti asioita, joista perherauhan takia voisi olla hiljaa.

Hän toimii intuition kautta, minä taas järjestelmällisesti. Teen esityksiin powerpointit, joita Marco ei seuraa. Häntä ärsyttää, kun alan paukuttaa teorioita.

Marco ei ole aina positiivinen, hän on ihminen.

Joskus joudun sanomaan, että hampaat irti niskastani, tai toteamaan, että nyt riittää.

Hän on oikealla alalla ja oikeassa tehtävässä, mutta olisin toivonut, että hän olisi kesken jääneen teatterikoulun jälkeen vielä opiskellut. Marcosta olisi tullut esimerkiksi loistava lääkäri. Hän on sydämellinen ja pitää toisen puolta.

Osaa hän olla paskamainenkin. Äsken treeneissä hän nauroi, että "Ritva on tanssiessaan kuin Pertti Kurikan nimipäivät". Silloin taas ajattelin, että pidä produktiosi."
 

Ritvan mielestä Marcossa parasta on nöyrä ja rakastava voima, joka sytyttää toisetkin. Marco ihailee Ritvan tapaa kannustaa ja tukea.
Ritvan mielestä Marcossa parasta on nöyrä ja rakastava voima, joka sytyttää toisetkin. Marco ihailee Ritvan tapaa kannustaa ja tukea.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 20/2015.