Miehen kehossa 59-vuotiaaksi elänyt Tuija: ”Kun elää kaapissa, on koko ajan turvaton olo”
Tuija von Konow, 68, alkoi puhua, hymyillä, nauraa ja itkeä vasta kuusikymppisenä. Siihen asti hän oli näytellyt miestä ja ollut täysin lukossa.
"Olen aina kokenut olevani tyttö, vaikka minut on määritelty syntymässä pojaksi.
Ensimmäinen hämmennyksen hetki oli päiväkodissa, jossa minut valittiin lasten laulunäytelmään isäksi, vaikka olin sanonut, että haluan olla äiti. En ymmärtänyt, miksi en saanut olla äiti.
Murrosikään saakka leikin aina tyttöjen kanssa ja olin tyttö muiden tyttöjen joukossa, vaikka minua kutsuttiin Kimiksi.
Murrosiässä ajattelin, että minun on vetäydyttävä pois tyttöjen joukosta. Aloin liikkua luonnossa ja vietin aikaa huoneessani. Piirsin, askartelin ja hoidin akvaariota. Olin aina yksin.
”Psykologi oli yhtä pihalla kuin minä.”
Voiko sukupuolta vaihtaa miehestä naiseksi? Kävin kysymässä asiaa opiskelijapsykologilta, kun opiskelin teknisessä korkeakoulussa. Olin silloin 19-vuotias.
Psykologi oli yhtä pihalla kuin minä. Meiltä molemmilta puuttuivat sanat. Siihen aikaan ei ollut käsitteitä, joilla kuvata sitä, mitä koin.
Miesten kanssa minulla ei ollut juuri mitään yhteistä. Koska olen teknisesti ja matemaattisesti lahjakas, saatoin sentään puhua heidän kanssaan sähkö- ja putkitöistä tai auton korjaamisesta.
”Kaipasin läheistä ihmissuhdetta.”
Kaipasin läheistä ihmissuhdetta ja puhekaveria. Aloitteelliset ja vahvojen mielipiteiden naiset kiinnostivat. Pystyin olemaan naisia kohtaan ymmärtäväinen ja empaattinen.
Lesbous aukesi minulle kuin annettuna ja luontevana jo teini-iässä, mutta sekin piti pitkään salata.
Ristiriita sisälläni kasvoi lopulta niin suureksi, että ajattelin lopettaa päiväni, jos en saa apua. Onneksi Imatran entisen kirkkoherran Marja-Sisko Aallon transprosessista kertovat nettijutut herättivät minut. Varasin ajan työterveyslääkäriltä helmikuun alussa 2016.
”Koko ajan on turvaton olo.”
Naislääkäri ymmärsi heti, mistä on kysymys. Sain lähetteen psykologille ja transtutkimuksiin. Lääkäri ihmetteli, miten yksin olin ollut koko elämäni.
Kun elää kaapissa, jokainen askel eteenpäin on kuin astuisi tyhjään. Ei ole mitään mistä pitää kiinni. Koko ajan on turvaton olo.
Tarvittiin lähes 60 vuoden ikä ennen kuin uskalsin tulla kaapista ulos. Minulla oli perhe ja hyvä työ, ja ajattelin, etten voi vaarantaa niitä. Minua hävetti ja pelkäsin hylätyksi tulemista.
”Vanhin lapseni lähetti minulle äitienpäiväkortin.”
Yllätyin, kun lähes kaikki ottivat muutokseni hyvin vastaan; pomo ja työkaverit, lapset, ensimmäinen vaimo, ystävät, kuorokaverit ja naapurit.
Vanhin lapseni lähetti minulle äitienpäiväkortin, kun olin tullut kaapista. Töissä pelkäsin muutoksestani kertomista niin, että tärisin, mutta muutosprosessini hyväksyttiin heti.
Vähitellen ymmärsin, että olin kaiken aikaa ollut suurin este itselleni.
”Olen aina ajatellut sinua ihmisenä.”
Kun menin ensimmäistä kertaa käymään äidin luona naisten vaatteissa, hän otti minut vastaan yhtä lämpimästi kuin aina ennenkin. Hän ei hämmästellyt eikä ihmetellyt mitään.
Kun kysyin äidiltä 60-vuotissyntymäpäivilläni, onko hänellä nyt tyttö vai poika, hän vastasi: ’Olen aina ajatellut sinua ihmisenä.’
Aloin käyttää Tuija-nimeä syksyllä 2016. Nimen valitsi laulukaverini listasta, jossa oli vuoden 1957 suosituimpia naisten nimiä. Virallistin nimeni vuotta myöhemmin, ja kesällä 2018 sain uuden henkilötunnuksen.
”Olen aina ollut nainen.”
Moni on kysynyt, miltä tuntuu, kun ’olet ollut sekä mies että nainen’. Siihen en pysty vastaamaan, koska en ole koskaan ollut sisäisesti mies.
Olen aina ollut nainen, joka näytti pojalta ja mieheltä 59-vuotiaaksi saakka.”
Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 5/2026 julkaistusta jutusta. Tilaajana voit lukea koko jutun täältä. Jos et ole tilaaja, tutustu digilehdet.fi-palveluun.
