Joulu nostaa ihmissuhteiden ongelmat kärjistetysti esille. Siihen liittyvät huolet ja toiveet kannattaa ottaa puheeksi hyvissä ajoin. Marja, 58, Aila, 74, ja Leena, 52, kertovat mikä heitä ahdistaa joulussa.

En halua viettää joulua appivanhempieni kanssa

Ennen lapsemme syntymää tapasimme viettää joulut appivanhempiemme luona, vaikka meillä ei ollutkaan erityisen lämpimät välit. Lapsemme synnyttyä appivanhemmat tunkivat vierailulle synnytyslaitokselle, vaikka olin monta kertaa sanonut, että en halua sairaalaan vierailijoita. Tuntui, etteivät appivanhemmat kunnioita toiveitani, ja välimme viilenivät entisestään.

Mieheni sisar ei halua olla seurassani.

Mieheni sisaren mielestä suutuin silloin liian vähästä, joten hän ei halua olla seurassani. Se on yksi syistä, miksi en halua viettää joulua appivanhemmillani. He tahtoisivat nähdä lapsenlapsensa jouluna ja ovat pahastuneet tilanteen vuoksi.

Lapseni tapaa kyllä isovanhempiaan muulloin, ja heillä on keskenään hyvät välit.

– Marja, 38

Pariskunnilla ja suvuilla on erilaisia toiveita siitä, kuinka ja kenen kanssa joulua vietetään. Monessa perheissä kipuillaan, kehtaako mummolaan olla välillä menemättä. Jos suku asuu kaukana, joulunpyhät kuluvat ajellessa mummulasta ja sukulaispaikasta toiseen. Isovanhempien olisikin hyvä muistaa, että lapsilla on puolisoiden myötä toinenkin suku huomioitavanaan.

Joulu nostaa ihmissuhteiden ongelmat esille.

Sukulaissuhteissa oleva kitka voi tehdä joulujärjestelyistä erityisen painostavia. Kahdenvälisistä kiistoista tulee monenvälisiä, kun ihmiset loukkaantuvat toistensa puolesta.

– Joulu tuo perheiden ja läheisten ihmissuhteiden ongelmat kärjistetysti esille, sanoo vanhuspsykiatri ja psykoterapeutti Pirjo Juhela.

Välirikot saattavat kestää vuosia, eikä kukaan voi silloin hyvin.

– Minua koskettaa tässä tarinassa riski Marjan katkeroitumisesta. Miten siltä voisi välttyä tai sen saisi työstettyä pois? Juhela kysyy.

Hän toivoo Marjalle apua terapiasta tai vertaistukiryhmästä, jossa voisi käydä läpi omia kokemuksia.

– Ratkaisu ei löydy siitä, että appivanhemmat ihmeen kaupalla muuttuisivat. Valoisampaa tietä on lähdettävä hakemaan itse.

Se voi olla jonkinlaisen sovun löytyminen sukulaisten kanssa, mutta yhtä hyvin se voi tarkoittaa välien katkeamista appivanhempiin lopullisesti.

Juhela ehdottaa, että Marjan lapsi ja puoliso viettäisivät jonkun jouluhetken appivanhempien kanssa niin, ettei Marjan tarvitse siihen osallistua.

En jaksaisi enää laittaa joulua isolle joukolle

Olen aina ollut jouluihminen ja minusta on ollut mukava laittaa joulua isommallekin porukalle. Viime joulut ovat olleet kuitenkin raskaita. En enää jaksaisi leipoa, laittaa jouluruokaa ja koristella taloa kuten ennen, mutta kaikki lapseni perheineen tulevat silti koko aatoksi meille. Sukua on pöydän ympärillä yli kymmenen henkeä. Jos ostan jonkin ruuan valmiina, niin aina joku pettyy, kun ei ole itse tehtyä.

En ole saanut sanotuksi, että en enää haluaisi olla joulunlaittaja.

En ole saanut sanotuksi, että en enää haluaisi olla joulunlaittaja. Tiedän, että lastenlapsille joulu mummolassa on tärkeä. Lapset ja lastenlapset auttavat kyllä tiskaamisessa.

Viime jouluna sanoin, että ensi jouluna voitaisiin vaikka mennä kylpylään, mutta se otettiin vitsinä.

– Aila, 74

Useimpiin kulttuureihin kuuluu jokin koko yhteisöä ja perheitä syvästi koskettava juhla. Meillä se on joulu. Lähes kaikki viettävät sitä.

Mielikuvissamme roolit ovat vahvoja.

Se asettaa vaatimuksia: kuinka joulu toteutuu juuri meidän kodissamme niin, että koristeet, ruuat, tuoksut, laulut ja ennen kaikkea muistot pääsevät oikeuksiinsa?

Mielikuvissamme roolit ovat vahvoja. Äiti ehkä keittää puuroa, isä paistaa kinkun, lapset koristelevat kuusen.

Yli 30 vuotta vanhusten kanssa työskennellyt Pirjo Juhela tietää, että vanhempien ikääntymiseen voi olla vaikea havahtua. Jos äiti on aina kutsunut lapsensa perheineen jouluksi, sitä opitaan pitämään ikuisena perinteenä, vaikka äidin jaksaminen seitsemänkymppisenä voi olla kovin erilainen kuin kuusikymppisenä.

– Siksi asia tulisi itse ottaa vakavasti puheeksi, Juhela sanoo.

Nälkään ei kukaan jouluna kuole.

Puhuminen ei ole helppoa, sillä vanhempien vanheneminen muuttaa perheenjäsenten rooleja ja voi tehdä kipeää sekä vanhenevalle että tämän lapsille. Joskus vanhemmat itse peittävät ja vähättelevät ongelmiaan. Silloin aikuisten lasten täytyy edistää joulunvieton tapojen vaihtoa. Voi olla, että perinteiden muuttamiseen tarvitaan useampi joulu.

Roolien vaihtuessa jouluperinteet elävät. Niiden ei tarvitse ole ikuisia.

– Riittäisikö, jos Aila tarjoaisi riisipuuron suvulle vaikka vasta tapanina? Sitä ennen isoäiti voisi vierailla muilla. Nälkään ei kukaan jouluna kuole, Juhela sanoo.

Joulunviettoon suhtaudutaan hirvittävän tosikkomaisesti.

Joulun vastuiden jakamisestakin tulee sanomista monissa perheissä. Vaikka olisi sovittu, että jokainen tekee osansa, niin yksi aikuinen sisarus tekee sovitusti rosollin ja laatikot, toinen tulee joulupöytään koko katraansa kanssa pelkkä suklaarasia kainalossa. Juhela suosittelee selkeitä rajoja: sopimuksista on pidettävä kiinni. On melkoinen rike, jos lupaa tuoda kinkun ja ilmestyy paikalle ilman sitä. Aatonaattona porukka voi vielä tarkistaa someryhmässä tai sähköpostitse, mitä itse kukin on tuomassa yhteiseen pöytään.

Juhelan mielestä meille kaikille tekisi hyvää ottaa joulunaika rennommin. Joulu-unelmistamme on rakentunut niin suuria, että niiden on vaikea täyttyä. Pitäisi olla kranssit, hajukynttilät, hienot sillireseptit ja jokaisen sydän täynnä täydellisen joulun tunnelmaa.

– Joulunviettoon suhtaudutaan hirvittävän tosikkomaisesti, ilman huumoria ja leppoisuutta.

Tosikkotrendi on Juhelan mielestä voimistunut viime vuosikymmeninä, kun suomalaiset ovat vaurastuneet ja keskiluokkaistuneet. Sotien jälkeisessä puutteessa oli totuttu vähään eikä joulultakaan odotettu ihmeitä.

Kun unelmajoulun laittamiseen ei ole varaa tai jaksamista – tai mikä pahinta – perhe ei vastaakaan mielikuvia, joulu on piloilla. Olisikin hyvä miettiä, voisiko joulua viettää eri tavoin ja antaa kunkin perheenjäsenen olla omalla tavallaan.

Suru eteenpäin vievä voima.

Juhela muistuttaa, että jouluun kuuluvat olennaisesti myös muut kuin ilon tunteet. Erityisesti suru on joulussa läsnä, jos joku läheinen on kuollut tai vaikkapa avioero jakanut perheen kahtia. Joulun perinteiden keskellä menetys korostuu, kun asiat eivät ole kuin ennen. Mummu ei tule enää mukaan, koskaan.

– Suru, niin paljon kuin se sattuukin, on elämässämme eteenpäin vievä voima. Se auttaa selviytymään.

Surujoulun viettämiseen kannattaa varautua ennalta. Usein yksin jääneet menevät viettämään joulua sukulaisten luo. Se ei kuitenkaan ole aina paras vaihtoehto: tiiviin porukan keskellä yksinäisyys voi tuntua entistä kovempana. Yksinäinen joulu voi olla parempi viettää tuntemattomien kanssa.

Ryyppäävä eno pilaa jouluni

Matkustan joka joulu äitini luokse kauas maaseudulle sillä ehdolla, että hänen yksinasuva veljensä ei tule jouluaattona kylään. Silti eno lähes joka joulu tulee. Äiti sanoo kieltäneensä häntä, mutta en tiedä, kuinka pontevasti. Ainakaan enoa ei ole enää pitkään aikaan varsinaisesti kutsuttu.

Olen lapsesta asti kärsinyt enon ryyppäämisestä.

Olen lapsesta asti kärsinyt enon ryyppäämisestä juhlapyhinä. Pienenä pelkäsin, sillä hän saattoi suuttua isovanhemmilleni ja kiroilla ja huutaa. Kun isovanhemmat kuolivat, yksinäinen eno alkoi viettää joulua äitini luona. Äidille hän ei ole huutanut, mutta hän on päissään sekava ja pilaa joulun tunnelman. Tiedän äidinkin olevan sitä mieltä, vaikka hän puolustaa veljeään.

Mieheni ja lapseni eivät pidä enosta, mutta heidän joulumieleensä enon alkoholinkäyttö ei vaikuta yhtä vahvasti kuin minuun ja äitiin. Kukaan muu seurueestamme ei käytä jouluna alkoholia.

- Leena, 52

Usein joulun yhteydessä puitavat ongelmat ovat sellaisia, että ne aiheuttavat perheissä muulloinkin tuskaa ja eripuraa. Kun kipupisteet sitten ikään kuin ripustetaan joulukuuseen killumaan, ne välkkyvät silmille.

– Jouluun liitettäviä ongelmia pitäisi käsitellä muulloin kuin jouluna. Helposti syntyy käsitys, että juhla on syypää ongelmiin, vaikka oikeastaan se vain nostaa ne näkyviin.

Joulun ja alkoholin suhde on traaginen monissa suomalaisperheissä. Ongelmaan ei ole yksinkertaista ratkaisua. Juhela toivoo rohkeampaa otetta asian käsittelyyn: sukulaistenkin alkoholinkäyttöön pitää voida puuttua ja asettaa sille rajoja, vaikka se tuntuisi pahalta.

Pitää uskaltaa sanoa suoraan ja jämäkästi, vaikka se loukkaisikin.

Sovituista rajoista pitäisi pitää kiinni myös jouluna. Juuri silloin rajoissa kuitenkin luistetaan, kun ei kehdata olla niin ankaria.

– Tässä voisi ratkaisuna olla se, että ryyppäämistä siedetään jossain muodossa, koska kieltäminen ei ole vuosien mittaan onnistunut. Enon annettaisiin esimerkiksi osallistua vain lyhempään jouluruokailuun joulupäivänä. Näin asetettaisiin rajoja, mutta silti olisi myös sallimisen henkeä, Juhela sanoo.

– Pitää uskaltaa sanoa suoraan ja jämäkästi, vaikka se loukkaisikin. Sen verran Leena voisi tehdä äitinsä puolesta. Enohan on loukannut muita käytöksellään vuosia. Toki tämä neuvo on helpompi antaa kuin toteuttaa.

Juhela itse veisi aattona enolle muutaman siivun kinkkua ja toivottaisi tervetulleeksi – mutta vasta joulupäivänä.

Joulu poissa kotoa?

Joulua ei ole pakko viettää joko suvun kesken tai yksin kotona. Kokeilisitko jotakin näistä?

Joulu laivalla

Ruotsin- ja Tallinnan-laivoilla järjestetään jouluristeilyjä. Laivan buffetpöytien ääressä saa varmasti kylliksi jouluruokaa. Pukki vierailee, ja ohjelma on jouluista.

Joulu kylpylässä

Haikon kartanokylpylässä järjestetään perinteinen joulunvietto ruokineen ja ohjelmineen. Kahden vuorokauden ohjelmaan kuuluu retki Porvoon vanhaankaupunkiin kuuntelemaan joulurauhan julistusta.

Kaverijoulu

Kokoa ystäväsi jouluksi yhteen, tehkää ruokaa yhdessä ja ottakaa rennosti.