Moni ihminen muuttaa elämäänsä vielä vanhanakin. Osa tekee radikaalinkin muutoksen ja lopettaa salatun seksuaalisen identiteettinsä piilottelemisen.

Salailu voi vahingoittaa itseään, varsinkin jos joutuu peittelemään asiaa tai elämään kaksoiselämää pitkän aikaa. Näin on käynyt monille esimerkiksi suurten ikäluokkien edustajille, jotka ovat joutuneet salailemaan seksuaalista suuntautumistaan.

Seksuaalinen tasavertaisuus ry. saa yhä enemmän yhteydenottoja yli 60-vuotiailta: mitä minussa nyt tapahtuu? Miten kerron asian perheessä? Voinko mennä enää harrastuspiiriini?

Kun kyseessä on vanhan ihmisen uusi seksuaalinen identiteetti, voi asiasta nousta suurikin haloo –  varsinkin perheen muiden jäsenten kesken.
Vaikka ihan turhaan, myöntää Setan pääsihteeri Aija Salo.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Miten lapsenlapsille voi sitten kertoa, että isovanhempasi on tullut ulos kaapista?

– Asiasta voi kertoa lapsille ja lapsenlapsille siinä tahdissa kuin isovanhemmasta tuntuu luontevalta. Pienet lapset ymmärtävät yleensä hyvin ihmisen moninaisuutta. He eivät ole ehtineet vielä tottua ennakkoluuloihin. Lapselle voi korostaa, että mummo tai pappa on sama ihminen kuin ennenkin ja että hän rakastaa lapsiaan ja lapsenlapsiaan samalla tavalla kuin ennen, Aija Salo sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Ihmisen pitää kuitenkin aina itse saada päättää, milloin ja kenelle hän kertoo asiasta, hän lisää.

Vaikka kaksoiselämä on usein hyvin tuhoisaa, monen kohdalla varmaan syynä myöhemmällä iällä itsensä toteuttamiseen voi olla pelkästään se, että aiemmin ei ole uskaltanut kohdata asiaa. Myös perhesuhteet ovat voineet vaikuttaa.

Osalla sen sijaan kyse on siitä, että itsekin havahtuu vasta keski-iässä tai sen jälkeen omaan identiteettiinsä, Salo selvittää.

Mutta miksi tätä tärkeää osaa itsestään piilotellaan niin helposti?

– Pelkona on varmasti hylätyksi tuleminen ja yksinäisyys. Me ihmiset tarvitsemme toisiamme. Jos on tottunut jo nuoruudesta asti ajattelemaan, että on muita huonompi ja että oma identiteetti kuuluu piilottaa, voi olla myös vaikea ottaa askelta puhua asiasta julkisesti.

Aija Salo keskusteli seksuaalivähemmistöistä ET-lehden keskustelupalstalla lukijoiden kanssa. Voit lukea koko keskusteluketjun täällä.

Saaren Maija

Jotkut epäilevät, miten joku on ollut ensin hetero ja sitten homoseksuaali. Jos vielä 1970-luvulla on ollut laitonta olla homo tai lesbo, niin juuri tämän päivän isovanhemmat ovat niitä, jotka eivät ole edes uskaltaneet ajatella omaa seksuaalisuuttaan loppuun asti. Ja miksi kertoa lapsenlapsillekin - no olisiko vaikka siksi, jos uusi kumppani on kylässä, ja häntä tekee mieli pussata tai halata ohimennen? Haluaisin ilman muuta kuulla, jos vanhempani on löytänyt seksuaalisen suuntautumisensa, tai siinä on tullut muutos. Ei, en tietenkään haluaisi kuulla mitään intiimejä yksityiskohtia, mutta seksuaalisessa suuntautumisessa on kyse muustakin kuin seksistä. Vai onko heteroseksuaalisuus sitä, että jatkuvasti harrastetaan sitä heteroseksiä, eikä muuta ajatellakaan? En ole huomannut omalla kohdallani. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla