Moni ihminen muuttaa elämäänsä vielä vanhanakin. Osa tekee radikaalinkin muutoksen ja lopettaa salatun seksuaalisen identiteettinsä piilottelemisen.

Salailu voi vahingoittaa itseään, varsinkin jos joutuu peittelemään asiaa tai elämään kaksoiselämää pitkän aikaa. Näin on käynyt monille esimerkiksi suurten ikäluokkien edustajille, jotka ovat joutuneet salailemaan seksuaalista suuntautumistaan.

Seksuaalinen tasavertaisuus ry. saa yhä enemmän yhteydenottoja yli 60-vuotiailta: mitä minussa nyt tapahtuu? Miten kerron asian perheessä? Voinko mennä enää harrastuspiiriini?

Kun kyseessä on vanhan ihmisen uusi seksuaalinen identiteetti, voi asiasta nousta suurikin haloo –  varsinkin perheen muiden jäsenten kesken.
Vaikka ihan turhaan, myöntää Setan pääsihteeri Aija Salo.

Miten lapsenlapsille voi sitten kertoa, että isovanhempasi on tullut ulos kaapista?

– Asiasta voi kertoa lapsille ja lapsenlapsille siinä tahdissa kuin isovanhemmasta tuntuu luontevalta. Pienet lapset ymmärtävät yleensä hyvin ihmisen moninaisuutta. He eivät ole ehtineet vielä tottua ennakkoluuloihin. Lapselle voi korostaa, että mummo tai pappa on sama ihminen kuin ennenkin ja että hän rakastaa lapsiaan ja lapsenlapsiaan samalla tavalla kuin ennen, Aija Salo sanoo.

– Ihmisen pitää kuitenkin aina itse saada päättää, milloin ja kenelle hän kertoo asiasta, hän lisää.

Vaikka kaksoiselämä on usein hyvin tuhoisaa, monen kohdalla varmaan syynä myöhemmällä iällä itsensä toteuttamiseen voi olla pelkästään se, että aiemmin ei ole uskaltanut kohdata asiaa. Myös perhesuhteet ovat voineet vaikuttaa.

Osalla sen sijaan kyse on siitä, että itsekin havahtuu vasta keski-iässä tai sen jälkeen omaan identiteettiinsä, Salo selvittää.

Mutta miksi tätä tärkeää osaa itsestään piilotellaan niin helposti?

– Pelkona on varmasti hylätyksi tuleminen ja yksinäisyys. Me ihmiset tarvitsemme toisiamme. Jos on tottunut jo nuoruudesta asti ajattelemaan, että on muita huonompi ja että oma identiteetti kuuluu piilottaa, voi olla myös vaikea ottaa askelta puhua asiasta julkisesti.

Aija Salo keskusteli seksuaalivähemmistöistä ET-lehden keskustelupalstalla lukijoiden kanssa. Voit lukea koko keskusteluketjun täällä.

Vierailija

Mummo tuli ulos kaapista – miten lesboudesta kerrotaan?

Mikä into sitä näillä lesboilla on huudella seksielämäänsä jopa lapsinlapsille. Ei heteromummo kerro heille mitään vaikka joka yö olisi eri mies mummon vieressä. Jos mies on paikalla samaan aikaan, kun lapsenlapsi, hänelle sanotaan, että hän on kylässä täällä. Lapset eivät sitä laisinkaan ihmettele. Mutta, jos mummo alkaa kertomaan pitkää tarinaa siitä kuinka ennen rakasti ukkia ja nyt rakastaakin naista, menee lapsi sekaisin. Itse en ymmärrä, jos mummoikään on jaksanut näytellä heteroa, niin...
Lue kommentti

ET:n päätoimittaja Katriina sai ystävältään vinkin, miten rutiiniksi muuttuneisiin konsertti-iltoihin tulisi uutta potkua.

Kuuntelen mielelläni klassista musiikkia. Joitain vuosia sitten kävin ahkerasti Radion sinfoniaorkesterin konserteissa Helsingissä. Hankin sarjalipun, jolla pääsin Musiikki­taloon aina tietylle tuolille tiettyinä perjantai-iltoina.

Ajan mittaan into laimeni, ja olin vähällä lopettaa harrastuksen. Ihanista konsertti-illoista oli nimittäin tullut rutiinia.

Silloin sain vinkin ystävältäni. Iltoihin tulisi aivan uutta potkua, kun en lukisi ohjelmaa etukäteen. ”Kun pääset saliin, silmäile lavaa ja laske tuolit. Millaisella kokoonpanolla ensimmäinen teos soitetaan? Musiikin alkaessa sulje silmäsi ja yritä arvata, mikä teos ja kuka säveltäjä on kyseessä.”

Konsertit muuttuivat yhtäkkiä jännittäviksi peli-illoiksi, joissa yllätys oli taattu joka kerta. Osuin välillä oikeaan, mutta useimmiten arvaukseni meni pieleen. Opin valtavasti uutta, sillä havainnoin ja kuuntelin konsertteja paljon tarkemmin kuin aikaisemmin. Virkistävän jännityksen keskellä kaiken ydin oli kuitenkin musiikki.

Kaipaan elämääni jatkuvasti uutta opittavaa ja uusia kokemuksia. Aistit terästyvät, tunteet voimistuvat ja jo pelkkä ajatus ennen kokemattomasta asiasta kutkuttaa mieltä etukäteen.

Muutokset pitävät ihmismielen virkeänä, eikä asian tarvitse olla suuri. Yhdelle riittää luonnon muutosten seuraaminen vuodenaikojen mukaan tutulla kävelylenkillä. Toinen tarvitsee uuden asunnon, eksoottisia reseptejä tai sokkotreffit. Minuun kolahtivat jännitys ja yllätykset, joita omien musiikkitietojeni testaaminen sai aikaan.

Uudet kokemukset ja rutiinien rikkominen tekevät hyvää myös aivoille, tutkijat sanovat. Totutusta kaavasta poikkeaminen vaatii uuden oppimista, jolloin aivot joutuvat töihin ja syntyy uusia hermoratoja.

Seuraavaksi kokeilen haarukoida ruuan suuhuni vasemmalla kädellä tai ryhdyn opiskelemaan tšekin kieltä. Kauankohan kestää, että uusista asioista on tullut tylsää rutiinia?

Virkeää toukokuuta!

Vantaalainen Merja Saarinen, 60, oli onneksi paikalla, kun hänen naapurinsa Jaanan pulssi katosi. Ensimmäistä kertaa elvyttämään joutunut Merja neuvoo, miten vastaavassa tilanteessa kannattaa toimia.

Merja Saarinen, 60:

"Kävin ensiapukurssin yli kymmenen vuotta sitten, mutta taidoille tuli käyttöä vasta viime tammikuussa. Naapurini ja ystäväni Jaana soitti ja kertoi, että hänellä on kovia kipuja. Menin hänen luokseen. Hän pääsi hädin tuskin ovelle, mutta olo helpotti pian. Hän epäili kivun syyksi närästystä.

Koirani Luca odotteli iltalenkkiä, joten palasin kotiin. Ulkona kännykkääni tuli sekava viesti Jaanalta, ja palasin takaisin. Jaana oli jättänyt oven auki, hän oli polvillaan, piteli rintaansa ja itki. Tunnustelin hänen ihoaan, se oli nihkeä. Soitin ambulanssin, vaikka Jaana vastusteli.

Kerroin hätäkeskuksen päivystäjälle, että tiesin Jaanan kärsineen rytmihäiriöistä. Päivystäjä jututti hetken Jaanaa, jonka kunto romahti kesken puhelun. Nappasin puhelimen, ja päivystäjä pyysi minua kokeilemaan Jaanan pulssia. En tuntenut sitä. Sitten päivystäjä kysyi, osaanko elvyttää. Kerroin, etten ole joutunut sitä koskaan tekemään.

"Ilman ensiapua ystäväni olisi kuollut."

Puhelimen kaiutin päällä toimin päivystäjän ohjeiden mukaan. Laitoin Jaanan pitkälleen, aukaisin hänen vaatteitaan. Sitten kaksi puhallusta, 30 painallusta. Laskin ne ääneen. Pulssi palasi.

Ajantajuni hävisi, enkä huomannut edes pelätä, vaikka elvytyksen aikana Jaanan pulssi taas katosi. Päivystäjä käski minun jatkaa elvytystä, kunnes ambulanssihenkilökunta olisi paikalla.

En ensin oikein ymmärtänyt, mikä merkitys elvytykselläni oli. Sitten minulle kerrottiin, että ilman ensiapua ystäväni olisi kuollut.

Minulle Jaanan auttaminen oli itsestään selvää, vaihtoehtoja ei ollut."

Merjan vinkit

1. Älä epäröi

Vaan auta aina, kun ihmisellä on hätä. Soita 112:een. Kerro tilanne, vastaa hätäkeskuspäivystäjän kysymyksiin.

2. Ensikertalainen pärjää 

Luota ohjeisiin ja hätäkeskuspäivystäjän ammattitaitoon. Vaikka et koskaan olisi esimerkiksi antanut elvytystä, päivystäjä osaa neuvoa sinua toimimaan oikein. Jätä puhelin auki ja pidä kaiutin päällä. Kuuntele ohjeita ja toimi.

3. Muista huolehtia itsestäsi

Jälkikäteen voit itse tarvita apua purkaaksesi tilanteen aiheuttaman stressin. Puhu asiasta läheisille tai käänny ammattiauttajan puoleen.

 

+ Osaatko antaa ensiapua? Siihen auttaa Punaisen ristin kännykkäsovellus, josta löydät ohjeet tavallisimpiin hätätilanteisiin: