Puheliaat majatalonpitäjät. Pekka ja Marjatta uskovat, että kun ihmisille puhuu, saa kuulla mielenkiintoisia tarinoita.
Puheliaat majatalonpitäjät. Pekka ja Marjatta uskovat, että kun ihmisille puhuu, saa kuulla mielenkiintoisia tarinoita.

Marjatta Saha vaikuttui eväskorista, jonka Pekka Turunen valmisti piknikille. Maailmaa nähneet ja rakkaudessa pettyneet aikuiset etenivät varovasti, mutta moottoripyöräreissu Irlantiin riitti vakuuttamaan heidät siitä, että yhteen kuulutaan.

Etsivä löytää, kun lakkaa etsimästä. 

Kesällä 2004 Pekka Turunen oli viettämässä ystävänsä 50-vuotisjuhlia Irlannissa. Pekan pitkä avioliitto oli kariutunut kolme vuotta aiemmin, ja sinkkumiehen haave oli löytää Irlannista punatukkainen tyttö. 

Suunnitelma sai vauhtia, kun samaan irkkupubiin asteli kolme nelikymppistä naista, joista yhdellä oli punainen tukka.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Aloin häntä höönäämään, Pekka kertoo oulunmurteellaan. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Englannista käymässä ollut Bob veti kuitenkin pidemmän korren puhuttuaan itsensä talon yhtyeen vierailevaksi solistiksi ja vetäistyään Dirty old town -kappaleen tunnetta tihkuen.

– Päätin opetella jonkun irlantilaisen rallin vastaisen varalle. 

Rallille ei tullut käyttöä, sillä Pekka palasi kiireen vilkkaa Suomeen Kaustisen kansanmusiikkijuhlille, joilla hän oli käynyt yhtäjaksoisesti neljännesvuosisadan ajan. 

”Taisin syödä kuormasta”

Kaustisen maineikkaassa majapaikassa Timosen Pihassa juhliin valmistautui myös kolmen ensikertalaisen joukko. Kolmen eronneen naisen porukka oli ollut edellisen viikonlopun miehenhakumatkalla Seinäjoen tangomarkkinoilla, mutta tuloksetta. 

– Me kaikki olimme surreet sydänsurumme ja vahvasti sitä mieltä, että nyt elämässä pitää tapahtua jotain uutta, Marjatta Saha kertoo. 

Paikalle paukkasi puhelias mies tuohireppu selässään.

Naiskolmikko osasi odottaa viikonlopulta Kaustisilla lähinnä kuluneita kansansäveliä, kun he istuivat papiljotit päässä Timosen Pihan terassilla ja lipittelivät valkoviiniä. 

Silloin paikalle paukkasi puhelias mies tuohireppu selässään. 

– Naisten aikeet kuultuani sanoin, että teidän pitäisi olla tangomarkkinoilla niitä miehiä hakemassa, mutta olivat kuulemma jo olleet. Niinpä lupasin etsiä heille kaustislaiset hevosmiehet, mutta taisin syödä vähän kuormasta, Pekka Turunen nauraa.

Toinen kerta toden sanoo

Lähestymme ikuisia kysymyksiä. Miten rakkaus syntyy? Ainakin siihen tarvitaan otollinen hetki. Pekka Turunen muistaa tavanneensa Marjatta Sahan ensimmäisen kerran jo yli 30 vuotta sitten. 

Pekka oli tuolloin nuori, menestyvä liikemies, joka hoiteli isänsä aloittamaa Einon kenkä -kenkäkauppaketjua Oulun seudulla. Seinäjoella kasvanut Marjatta opiskeli puolestaan Oulussa diplomi-insinööriksi. He tapasivat ohimennen vappujuhlilla, mutta yhteistä puhuttavaa ei siinä vaiheessa löytynyt.

Niinpä Pekka kasvatti kenkäkauppaketjuaan, meni naimisiin ja perheeseen syntyi kolme lasta. Perheen ohella Pekka harrasti folk- ja kansanmusiikkia, oli perustamassa Ouluun folkyhdistystä, soitti kontrabassoa kansanmusiikkiyhtyeissä ja matkusteli maailmalla kenkäkaupoilla. 

Marjatta puolestaan valmistui prosessitekniikan diplomi-insinööriksi ja löysi 1980-luvulla työtä automaatiotekniikan alalta Helsingistä. Pidemmän päälle ohjelmointi alkoi maistua puulta, joten Marjatta otti opiskelukavereiden vinkistä vaarin. 

– He houkuttelivat minua Nokialle hommiin ja sanoivat, että kohta siellä alkaa täysi rähinä.

"Pohjalaiset on sellaisia, että kun sanotaan, niin piretään."

Se lupaus piti kutinsa. Marjatta löysi itsensä Nokian maailmanvalloituksen eturintamasta matkustelemassa ympäri maailmaa. Työt Nokialla alkoivat vuonna 1994 ja jatkuvat yhä edelleen. 

Timosen pihalla Pekalla ja Marjatalla ei ollut enää puhuttavasta puutetta. Maailmaa reissanneet, rakkaudessa pettyneet ja loppuelämäänsä miettivät nelivitoset löysivät nopeasti yhteisen sävelen. Niinpä Pekka ehdotti muitta mutkitta, että lähdetäänkö seuraavana kesänä moottoripyörällä Irlantiin.

– Pohjalaiset on vähän sen mallisia, että kun sanotaan, niin piretään. Ei siinä auttanut kuin ryhtyä moottoripyöräostoksille, Pekka muistelee. 

”Ei taida tulla mitään”

Marjatta ihmetteli Turusen vauhdikkaita puheita. Mies vaikutti luotettavalta ja mielenkiintoiselta, mutta mitään takeita hänestä ei ollut. Kun naisporukka lähti Kaustisilta, tulevaisuus jäi tukevasti ilmaan. 

Pekka sai Kaustisilla tietoonsa, missä päin Helsinkiä Marjatta asui. Itse asiassa he asuivat kahden kilometrin päässä toisistaan, mutta sitä Pekka ei Marjatalle suoralta kädeltä paljastanut. Hän antoi Marjatan olla siinä uskossa, että mies puhuu oululaisittain ja on siis Oulusta. 

Tie naisen sydämeen kulki eväskorin kautta.

Salailuun oli syynsä. Uusi sitoutuminen mietitytti Pekkaa, sillä hän oli juuri selvinnyt vaikean eron yli ja muuttanut erotuskansa kanssa Helsinkiin. 

– Olin ollut kolme vuotta sinkkuna ja päättänyt, että voisin jatkaakin sinkkuna.

Itsesuojeluvaisto sai luvan väistyä. Pekka soitti Marjatalle, kertoi totuuden asuinpaikastaan ja kutsui Marjatan piknikille Espoon Myllyjärvelle. Tie naisen sydämeen kulki eväskorin kautta.

– Olin todella vaikuttunut, kuinka joku voi tehdä sellaiset eväät, Marjatta muistelee Espoon-reissua. 

Piknik oli kuitenkin vasta verryttelyä. Kun kevät lähestyi, Pekka pani merkille Marjatan kiristyneen olemuksen. 

– Tuli tunne, että hän jännittää liikaa sitä moottoripyöräreissua, ei taida tulla mitään.

Kolme viikkoa pyörän päällä paljasti, mikä mies oli miehiään ja nainen naisiaan.

Pekka arvioi jännityksen määrän oikein, mutta Marjatan sinnikkyyden alakanttiin. 

Kolme viikkoa pyörän päällä paljasti lopullisesti, mikä mies oli miehiään ja nainen naisiaan. Pekka ja Marjatta totesivat, että suhteessa oli kaikki onnistumisen edellytykset. Kihlat vaihdettiin vuonna 2006 ja naimisiin mentiin pari vuotta myöhemmin. 

Elämä hymyili yhteisessä helsinkiläisyksiössä. Toisinaan puheeksi nousi myös tulevaisuus. Kumpikin oli sitä mieltä, että kymmenen vuoden päästä he muuttaisivat takaisin Ouluun. 

Niin tapahtui, mutta paljon suunniteltua nopeammin. 

Tuore kihlapari Alpeilla vuonna 2006.
Tuore kihlapari Alpeilla vuonna 2006.

Raskaita uutisia 

Pekka ja Marjatta seurasivat mielenkiinnolla Oulun Pikisaaren kehittämis- ja rakentamissuunnitelmia. He kuulivat myös, että Oulun kaupunki etsi uutta omistajaa yhdelle Pikisaaren vanhoista taloista. 

Oulun kaupunki halusi kiinteistön kulttuurikäyttöön, joten halukkaan ostajan piti esittää suunnitelma talon käytöstä ja sitoutua sen korjaamiseen ja entistämiseen. Pekka teki suunnitelman, se voitti hakukilpailun ja kaupunki kutsui Pekan ja Marjatan jatkoneuvotteluun. 

Pariskunta otti urakan kontolleen ja osti Pikisaarentie 10:n kiinteistön kesällä 2012. Tontin vuokra-ajaksi sovittiin 50 vuotta.

Kun kuntoarvio tarkentui, Pekka ja Marjatta saivat synkkiä uutisia. Talo oli korjauskelvoton, sillä sädesieni oli vallannut rakenteet. 

"Me kestämme yhdessä aika paljon."

Pekka ja Marjatta miettivät tilannetta, laskivat rahansa, konsultoivat lakimiestä, jututtivat pankinjohtajat ja ehdottivat lopulta kaupungille, että he rakentavat tontille uuden talon vanhoja piirustuksia mukaellen. Kulttuuritilan ja oman asuntonsa lisäksi he aikoivat rakentaa talon vintille kolme majoitushuonetta bed & breakfast -käyttöön. 

Pitkien neuvottelujen jälkeen kaupunki suostui vanhan talon purkamiseen ja uuden rakentamiseen. 

Pekan poika kuoli yllättäen vuonna 2010 sairauskohtaukseen. Ja kun Pekan työnantaja sai kuulla talohankkeesta, Pekka joutui lähtemään silloisesta työpaikastaan. 

Onneksi vierellä oli nainen, joka ei pienistä hätkähtänyt.

– Se selvisi jo sateessa Irlannissa, että me kestämme yhdessä aika paljon, Pekka sanoo.  

Majapaikka puheliaille

Oulun Pikisaaren pääraitilla avattiin viime vuonna kulttuuri- ja majatalo Turusen Saha. Se muistuttaa ulkoisesti Oulujoen uitto-osakeyhtiön ruokalaksi vuonna 1923 rakennettua taloa. Uudessa talossa on 500 neliötä: Turusen ja Sahan yksityisasunto, kulttuuri- ja juhlatila 70 hengelle sekä kolme majoitushuonetta. Lisäksi pariskunta on vuokrannut lisää majoitustilaa samalla tontilla olevasta vuokratalosta.

Pekka ja Marjatta ovat luvanneet, että talo pysyy kulttuurikäytössä 50 vuotta. "Jään siis eläkkeelle 104-vuotiaana", Pekka sanoo.
Pekka ja Marjatta ovat luvanneet, että talo pysyy kulttuurikäytössä 50 vuotta. "Jään siis eläkkeelle 104-vuotiaana", Pekka sanoo.

Pekka isännöi majataloa päätyökseen. Marjatta voi hoitaa pääosan Nokian tuotepäällikön töistään Oulusta. 

Vajaan vuoden toiminut majatalo on lähtenyt hyvin käyntiin. Monet matkalaiset kaipaavat vaihtoehtoa persoonattomille hotelleille. 

– Mekin olemme etsineet reissuillamme vaihtoehtoisia majapaikkoja, sillä olemme saaneet standardin mukaista palvelua ihan tarpeeksi, Pekka sanoo. 
Turusen Saha haluaa tarjota majapaikan ihmisille, jotka eivät pelkää avata suutaan. 

– Kun ihmisiltä kysyy, mitä heille kuuluu, saa kuulla mielenkiintoisia tarinoita.

Onni ei ole seinissä

Turusen ja Sahan rakkaustarinassa majatalo on kokonaan uusi luku. Se on auttanut Pekkaa raskaassa surutyössä. Samalla se on opettanut, että onni ei ole materiassa, ei edes uutuuttaan hohtavassa perinnetalossa Oulun paraatipaikalla.

"Onni on yhteisessä elämässä."

– Pekalta olen oppinut, että ei näihin asuntoihin kannata rakastua. Asuimme Helsingissä loppuajan yksiössä emmekä kaivanneet mitään enempää. Ei se onni ole seinissä vaan yhteisessä elämässä, Marjatta sanoo.

Pekka määrittelee Turusen Sahan pyörittämisen ”elämäntapaintiaanin hommaksi”, jossa täytyy tykätä ihmisistä. 

– On tässä taustalla sekin ajatus, että kun jalka nousee vähemmän ja reissaaminen ei maistu entiseen malliin, maailma tulee meidän luokse. Tällaisen majatalon pitäjä on koko ajan matkalla. Aamulla lähtivät saksalaiset ja kohta tulee Sergei. Hän saa luvan kertoa, mitä Moskovaan kuuluu.

Artikkeli on alun perin julkaistu ET-lehden numerossa 12/2015. 

Pekka & Marjatta

Pekka Turunen
• Syntynyt 1958 Kajaanissa, asuu Oulussa. 
• Otti kaksikymppisenä vastuuta suvun kenkäkaupoista ja työllisti parhaimmillaan 29 henkeä. Isännöi ja johtaa Turusen Saha -nimistä kulttuuri- ja majataloa Oulun Pikisaaressa.
• Kolme aikuista lasta aiemmasta avioliitosta. Esikoinen Janne kuoli sairauskohtaukseen 2012. 
• Harrastaa musiikkia, moottoripyöräreissuja, viskejä ja ruuanlaittoa.

Marjatta Saha
• Syntynyt 1959 Seinäjoella, asuu Oulussa.
• Työskennellyt vuodesta 1994 lähtien Nokialla, nykyisin tuotepäällikkönä.
• Ei omia lapsia.
• Omistaa miehensä kanssa Turusen Saha -nimisen kulttuuri- ja majatalon Oulun Pikisaaressa.
• Harrastaa musiikkia, matkustelua, kieliä, liikuntaa ja kulttuuria.

Sisältö jatkuu mainoksen alla