Tenori Jyrki Anttila avoimena rakkaudesta: "Arvostan Maijan sitoutumista"

Nakkeja suoraan paketista ja samppanjaa kyytipojaksi. Sellainen oli tenori Jyrki Anttilan illallinen pari päivää sitten.

–Juhlistin sillä Tristanin ja Isolden ensi-iltaa Kansallisoopperassa, jossa lauloin pääroolin, Jyrki kertoo.

Vaimo, pianisti Maija Anttila meikkaa kiireen vilkkaa kylpyhuoneessa. Se onnistuu vauhdissakin, sillä hän on tottunut laittautumaan konserttitilanteisiin.

– Mieluiten olen kuitenkin hiukset auki, varpaat paljaana ja ilman meikkiä, Maija Anttila toteaa.

Jyrki tarjoilee perheen nuorimmaiselle Ernolle, 5, eilisiä pizzansiivuja ja porkkananpaloja. Oskar, 8, ja Ella, 9, ovat ulkona. Kun Jyrkillä ja Maijalla on harvinaisia yhteisiä vapaahetkiä, he eivät liikahda kotoa mihinkään.

Maija Anttila:

”Kun tutustuimme, yritin aluksi jarrutella, mutta sydän sanoi toisin.”

Muusikkopiireissä Jyrkiä pidettiin hurmurina,ja monella oli hänestä mielipide. Suhteemme alussa yksi Jyrkin ystävä sanoi minulle, että tiedäthän Maija, että Jyrki on vanhan ajan ritari, sellaisia on enää harvassa.

Kohtasimme Tampereen tuomiokirkon alakerrassa. Minä olin kanttoriharjoittelijana, ja otin tauolla päiväunia. Jyrki oli tullut esiintymään konserttiin. Kun olimme vaihtaneet muutaman lauseen, tiesin, että tässä on se mies, jonka kanssa minun kuuluu olla. Tunnistin sukulaissieluni.

Tuttua Jyrkissä oli yhtäaikainen herkkyys ja vahvaluonteisuus. Kyky ilmaista tunteiden ääripäitä on muusikoille tyypillinen ominaisuus. On oltava sielu auki, jotta voi tulkita musiikkia. Jyrki ei ole helppo mies, mutta hän on suuri rakkauteni.

meillä on selkeä työnjako. Minä kannan päävastuun lapsista ja kodin hoitamisesta, Jyrki tuo leivän perheeseen. Pidän mielelläni kotikentän kunnossa, että hän saa keskittyä työhönsä.

Jyrki on hyvä isä

Jyrki on hyvä isä. Kärsivällisyyttä hänellä tosin voisi olla enemmän. Pinna palaa helposti.

Jyrki on tosi kova tekemään työtä. Vaikka hän antaa hienoja konsertteja ja saa juhlavia aplodeja, hän ei jää leijumaan suosioonsa. Matkoilla hän on tietysti paljon. Hän laulaa ooppera- ja operettirooleissa sekä konserteissa Suomessa ja ulkomailla.

Minä taas toimin musiikin tuntiopettajana yläasteella ja teen keikkaa pianonsoiton opettajana, pianistina ja kanttorina. Lisäksi olen olen ollut mukana suunnittelemassa Operart-yrityksemme operettikonserttikiertuetta ensi syksyksi ja johdan siinä Lohjan operettikuoroa. Töiden ja lapsiperheen yhteensovittaminen onkin meidän perheessä välillä aikakoinen hullunmylly. Sitten kun meillä on vapaata, emme liikahda kotoa mihinkään.

Minusta on mukava kuunnella, kun Jyrki puhuu puhelimessa ja vie asioita eteenpäin. Hän jaksaa innostua pienistäkin jutuista ja kannustaa muita niin, että syntyy hyvä tunnelma. Hän suhtautuu ihmisiin lämpimästi. Hänen energiansa tarttuu minuunkin.

Jyrki on siinä mielessä harvinainen muusikko, että hän kehuu ja kannustaa toisia taiteilijoita täydestä sydämestään ja uskaltaa sanoa myös omasta konsertistaan, että menipä hyvin. Hän nostaa aina mieluummin esiin myönteisiä kuin kielteisiä asioita. Tämän asenteen hän on perinyt suvultaan ja ihailen sitä suuresti.

Olen yrittänyt oppia postiviisuutta

Olen itsekin yrittänyt oppia samaa positiivisuutta. Olen toki harvasanaisempi, mutta kun sanon, että veditpä hyvän shown, Jyrki tietää, että todella tarkoitan mitä sanon.

Sinä aikana, kun olemme olleet yhdessä, Jyrkin uraan on kuulunut myös hankalia vaikeita ja hän on joutunut tekemään töitä kovan paineen alla. Laulajalle paineet ovat erityisen vaikea asia. Sellaisina hetkinä en voi tehdä muuta kuin olla vieressä. Haluaisin auttaa enemmän, mutta hän ei ole kainaloon käpertyjä. Keitämme kahvit, ja Jyrki juttelee minulle sen minkä haluaa. Näen kyllä hänestä, jos hänellä on iso tai hankala asia käsittelyssä.

"Meillä kummallakin on niin vahva elämänpalo, että jos toinen on alamaissa, toinen pitää vauhtia eikä mene mukaan synkkyyteen."

Kun täytin viime keväänä 40, Jyrki järjesti minulle yllätysjuhlat. Tulin sunnuntaina kotiin harjoittamasta Lohjan operettikuoroa. Jyrki sitoi huivin silmilleni ja vei minut Koivulan Kartanoon. Hän oli kutsunut sinne joitain minun ystäviäni ja sukulaisiani. Olin aivan ällikällä lyöty.

Jyrki piti puheen, jossa hän luetteli hauskasti minua kuvaavia adjektiiveja. Olemme eläneet kymmenen vuotta vauhdikasta lapsiperheen arkea talonrakentamisen ja keikkailun lomassa, ja vaikka kehumme toisiamme joka päivä, harvoin tulee tilaisuuksia, joissa sanomme toisistamme ihania asioita toisten kuullen. Tuntui hyvältä kuulla niitä.

Jyrki myös lauloi minulle Seppo Hovin säestämänä Romanssin ja On hetki. Kyyneleet vain valuivat silmistäni. Laulut ovat minulle läpeensä tuttuja, mutta tuona iltapäivänä niiden sanat ja tunnelma koskettivat minua eri tavoin kuin koskaan ennen.

En unelmoi maailmanympärimatkoista Jyrkin kanssa. Olen onnellinen ilman suuria elämyksiä. Tulevaisuudentoiveeni liittyvät perheeseen ja ihmissuhteisiimme. Minulle on tärkeintä, että saan meidät kaikki saman pöydän ääreen. Keskinäinen lämpömme säilyisi tulevaisuudessakin.

Jyrkille toivon, että hän saisi yhä hienoja ammatillisia kokemuksia ja kiinnostavia rooleja hyvissä työryhmissä. Jyrki on onnellinen, kun hän saa tehdä työtä.”

Jyrki Anttila:

”Maijan ihosta ja silmistä huokuu samettia. Hän on pehmeä ja ymmärtäväinen.

Näin ajattelin jo silloin, kun Maija kömpi nokosiltaan Tampereen tuomiokirkon kryptassa. Siitä on nyt reilut kymmenen vuotta. Maija on minusta samettinen nainen edelleen.

Oli selvää, että perustamme perheen.

Tapaamistamme seuraavana kesänä 2006 olimme oopperajuhlilla Savonlinnassa, missä meillä on paljon ystäviä ja missä olemme aina viihtyneet hyvin. Päätimme, että menemme siellä naimisiin. Maija osti Palahallista kangasta ja ompelutti itselleen mekon. Maija odotti silloin esikoistamme Ellaa.

Meidät vihittiin vuokrarivitalon pihassa heinäkuun 16. päivä. Tänä vuonna siinä tulee kymmenen vuotta, ja uudistamme vihkivalamme Kerimäen kirkossa.

Maija kiinnittää enemmän huomiota yksityiskohtiin, minä olen suurpiirteisempi. Maija saattaa vatvoa minun mielestäni jotain ihan pientä juttua niin ettei saa yöllä nukuttua. Rauhoittelen ja sanon, että anna olla. Mutta ne ovat hänelle todellisia murheita, ja olen yrittänyt opetella antamaan niille tilaa.

"Minun on vaikea kuvitella itselleni kumppania, joka ei olisi samalla alalla. Rakkaus musiikkiin on tärkeä yhteinen tekijä."

Maija toimii konserteissani usein säestäjänä. Harjoittelemme kotona makuuhuoneessamme, missä meillä on sänkyä vastapäätä piano.

Maija on taitava muusikko ja rautainen ammattilainen, ja arvostan hänen näkemyksiään suuresti. Silti varsinkin alkuaikoina minun oli todella vaikea ottaa vastaan hänen havaintojaan omasta laulamisestani. Asiantuntija kun on, hän voi kiinnittää huomiota esityksissäni hyvin pieniin vivahteisiin. Kun hän sitten kommentoi jotain, minä tulkitsin, että koko homma on ihan pielessä, ja tulistuin hetkessä. Ajan myötä palautteen vastaanottaminen on tullut helpommaksi.

Maija on myös lahjakas laulaja. Joskus on leikkimielisesti ollut puhetta, että antaisin hänelle ihan oikean laulutunnin.

Ei alistamiselle

Musiikkialalla on ihmisiä, jotka alistavat muita. Minun on ollut vaikea suhtautua sellaiseen. Kun valmistellaan esitystä yhdessä muiden ammattilaisten kanssa, johtajan tehtävä on luoda kaikille mahdollisimman mukavat olosuhteet, jotta jokainen voi yltää parhaimpaansa. Olen pyrkinyt itse toimimaan niin, kun olen vetänyt omia konsertti- ja operettituotantoja.

Olen jakanut ammattiin liittyviä kipukohtia oopperalaulaja Jaakko Ryhäsen kanssa, häneltä saan isällistä apua. Olen vieraillut viime vuosina usein Viron oopperassa, missä harjoitusten ilmapiiri on leppoisa ja virheitä korjataan myönteisessä hengessä. Ensi syksynä laulan siellä Lentävän hollantilaisen Ericin roolin. Ensi keväänä ovat vuorossa Cardillacin upseerin rooli ja Tannhäuserin nimirooli.

Maijan pitäisi käydä vähän enemmän kodin ulkopuolella. Kolmen pienen lapsen kanssa oleminen on työlästä, ja vastuu kodista käy joskus Maijan hermoille. Silloin yritän patistaa häntä lenkille tai ystävien kanssa iltaa istumaan. Keväällä Maija oli ensimmäistä kertaa lasten syntymän jälkeen ”tyttöjen” matkalla naapurin rouvien kanssa, Roomassa.

Vaikeina hetkinä tuntuu erityisen hienolta, että minulla on Maija ja lapset. Arvostan Maijan voimakasta sitoutumista perheeseemme. Minun on helppo lähteä esiintymismatkoille, kun tiedän, että hän pitää huolta lapsista ja kodista.”

Artikkeli on julkaistu ET-lehdessä 12/2016