Kun nuori aikuinen kertoo olevansa muunsukupuolinen panseksuaali, saattaa kuulijan mielessä herätä useampikin kysymysmerkki. Seksuaalisille suuntautumisille ja sukupuoli-identiteeteille on viime vuosien aikana ilmaantunut liuta uusia nimityksiä. Niistä keskeisimpien ymmärtäminen on asiantuntijan mukaan kansalaistaito.
Viimeisten vuosikymmenten aikana uusia seksuaalista suuntautumista ja sukupuoli-identiteettejä kuvaavia termejä on ilmaantunut suomen kieleen yli sata. Monesti termit ovat suoria käännöksiä tai lainasanoja englannin kielestä.
– Ymmärrän hyvin, että termitulva hämmentää. Kukaan tuskin ymmärtää kaikkien uusien sanojen merkitystä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että vaikka termit ovat uusia, niiden taustalla olevat ihmisten kokemukset seksuaalisesta suuntautumisestaan ja sukupuoli-identiteetistään eivät sitä ole, koulutusasiantuntija Marita Karvinen Seta ry:stä sanoo.
Sateenkaarisanasto on alkanut paisua juuri 2000-luvulla Karvisen mukaan siksi, että ihmisten itseymmärrys on lisääntynyt. Etenkin nuorella polvella on tarve määritellä itsensä entistä täsmällisemmin. Toisaalta nykyisin seksuaalisuus ja sukupuoli eivät ole enää samalla tavalla tabuja kuin parikymmentä vuotta sitten. Seksistä ja enemmistöstä eroavista sukupuoli-identiteeteistä saa puhua.
Erota sukupuoli ja seksuaalisuus
Vielä jokin aika sitten sukupuoli liitettiin tiukasti seksuaalisuuteen ja ymmärrettiin asiaksi, joka kuuluu yksityiselämän puolelle.
Hyvä esimerkki seksuaalisuuden ja sukupuolen keinotekoisesta linkittämisestä on seksitautien nimittäminen sukupuolitaudeiksi. Sukupuoli ei kuitenkaan vaikuta esimerkiksi klamydian saamiseen. Seksillä sen sijaan on tartunnan kanssa paljonkin tekemistä.
– Sateenkaarisanastoon tutustuminen kannattaa aloittaa siitä, että ymmärtää sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen eron. Sukupuolella ei ole mitään tekemistä seksin kanssa. Tämä on se ensimmäinen asia, Karvinen tähdentää.
Kun tämä ero on selvä, voi paneutua sanastoon tarkemmin.
Panseksuaali tuntee vetoa kaikkiin eri sukupuoliin, aseksuaali ei kehenkään.
Seksuaalisista suuntautumisista homous, lesbous, heterous ja biseksuaalisuus ovat vanhastaan tuttuja sanoja, mutta panseksuaalisuus, aseksuaalisuus ja aromanttisuus ovatkin monille jo vieraampia käsitteitä.
– Bi- ja panseksuaalisuus ovat hyvin lähellä toisiaan. Oikeastaan termeissä on kyse sukupolvierosta. Vanhempi polvi on tottunut puhumaan kahdesta sukupuolesta, naisista ja miehistä, joista molempiin biseksuaali voi ihastua. Panseksuaali taas tuntee vetoa kaikkiin eri sukupuoliin. Nykyisin on vallalla käsitys, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi, Karvinen selittää.
Aseksuaali taas ei tunne lainkaan tai juuri lainkaan seksuaalista vetoa muihin. Aromanttisuudessa on kyse siitä, ettei tunne romanttisia tunteita.
Transihminen on neutraali termi
Sukupuolten moninaisuutta kuvaavia termejä riittää myös. Naisten ja miesten lisäksi puhutaan transihmisistä, joihin kuuluvat transvestiitit, transsukupuoliset ja muunsukupuoliset.
– Yleensä on hyvä puhua yleisesti transihmisestä, sillä jos ei tunne henkilöä, ei päältäpäin voi sanoa, onko hän kenties transvestiitti vai transsukupuolinen. Väärää termiä käyttämällä voi loukata.
Transsukupuolisen identiteetti ei vastaa hänelle syntymässä määritettyä sukupuolta.
Transvestiitilla on tarve ilmentää naisellista tai miehistä puolta itsessään esimerkiksi vaatetuksella. Transsukupuolisen identiteetti taas ei vastaa hänelle syntymässä määritettyä sukupuolta. Ja vielä tarkemmin: transmies on mies, joka on syntymässä määritetty tytöksi ja transnainen on nainen, joka on määritetty syntyessään pojaksi.
Muunsukupuolisen sukupuoli-identiteetti voi olla sekoitus mieheyttä, naiseutta tai jotain aivan muuta.
Cis-miehet ja cis-naiset taas kuuluvat sukupuolienemmistöön, he mieltävät syntymässä heille määritetyn sukupuolen omakseen.
Mokaamista ei tarvitse pelätä
– Sukupuoli ja seksuaalinen suuntautuminen ovat ihmisen identiteetin ytimessä. Kuka minä olen ja millainen minä olen? Termin saaminen merkitsee itseymmärrystä, oman paikan löytämistä maailmassa. Se voi merkitä myös vertaistukea, kun ymmärtää, että itsen kaltaisia on muitakin.
Kaikille ihmisille termeillä ei ole väliä, vaikka johonkin vähemmistöön kuuluisikin. Etenkin varttuneet voivat olla hyvin sinut itsensä kanssa eivätkä halua lokeroida itseään.
Muunsukupuolinen lapsenlapsi arvostaa sitä, että isovanhemmat eivät välttele aihetta.
Uudet termit herättävät myös tunteita. Vähemmistöön kuuluva saattaa kokea mitätöinniksi sen, että hänet sukupuolitetaan väärin vaikkapa pojaksi tai mieheksi, vaikka hän on muunsukupuolinen. Toisaalta termien moninaisuus voi myös ärsyttää ja suututtaakin.
– Vaikea asia harmittaa. Vanhasta poisoppiminen ja uuden omaksuminen on työlästä, Karvinen ymmärtää.
Hän kuitenkin kannustaa puhumaan sukupuolesta ja seksuaalisuudesta, vaikka termit eivät olisikaan täysin hallussa.
– Esimerkiksi muunsukupuolinen lapsenlapsi varmasti arvostaa sitä, että isovanhemmat keskustelevat hänen kanssaan hänen kokemuksistaan eivätkä välttele aihetta. Ihmiset kyllä ymmärtävät keskustelun sävyn, vaikka termit menisivät väärin. Ja aina voi korjata, että tuo sana on vähän loukkaava, tämä on parempi.
Juttu on julkaistu ET-lehdessä 7/23. Tilaajana voit lukea sen myös täältä. Jos et ole ET-lehden tilaaja, tee tilaus täällä tai tutustu digilehdet.fi-palveluun.
Marita Karvinen
työskentelee Seta ry:ssä koulutusasiantuntijana. Hänen mukaansa sukupuoli-identiteettiin ja seksuaalisiin suuntautumisiin liittyvä sanasto jakaa sukupolvia. Nuoret tuntevat sanaston hyvin, mutta varttuneille se voi olla hyvinkin vieras. Hän kannustaa kuitenkin puhumaan aiheesta mokaamista pelkäämättä. Virheistä oppii ja anteeksi voi pyytää.
