Tiedemies Markku Kulmala puhuu niin ilmastosta kuin aviokriisistä ja transsukupuolisuudesta

Aerosoli- ja ympäristöfysiikan professori Markku Kulmala, 61, on Hyytiälän metsäasemalla Juupajoella pitämässä vuosittaista kahden viikon kurssia kansainväliselle opiskelijajoukolle. Kurssi on aina parhaimpien hiihtokelien aikaan, mutta tänä vuonna tunnelmat ovat aivan toiset kuin aiemmin.

Sää on surkea, ja uutiset maailmalta ovat sekoittaneet kaikkien päiväjärjestyksen. Pekingin liikenne nimittäin seisoo koronaviruksen takia, ja suomalaisten Kiinaan toimittama havaintoasema tuottaa ainutlaatuista mittausaineistoa saasteisen pääkaupungin ilmanlaadusta. Havaintojen analysoinnilla ja ymmärtämisellä on kiire, jotta Markku kollegoineen saa tieteellisen artikkelinsa aiheesta ulos ensimmäisenä maailmassa.

Tieteessä on puskettava pitkää päivää, kun odottamaton tapahtuu.

Tieteessä on puskettava pitkää päivää, kun odottamaton tapahtuu. Viimeksi Hyytiälä oli maailman tapahtumien keskipisteessä huhtikuussa 1986, kun radioaktiiviset sadepilvet lähestyivät Tšernobylin suunnasta Suomea ja alkoivat purkaa lastiaan juuri näissä maisemissa. Silloin 27-vuotias nuori fyysikko saapui Hyytiälään ensimmäistä kertaa.

– Vuokrasin auton, pakkasin perheen kyytiin ja vietimme kesää ajamalla Suomea pitkin poikin. 50 kilometrin välein pysäytin auton, pyyhin liikennemerkin takapuolelta pölyt liinaan ja keräsin liikennemerkin lähistöltä neulasia.

Tästä radioaktiivisesti saastuneen materiaalin analysoinnista alkoi paitsi Markun matka maailman geotieteen kirkkaimpaan kärkeen, myös tauoton työputki. Sen seurauksena elämän muut tärkeät asiat meinasivat unohtua ja perhe hajota.

Äänetön kevät

Markku syntyi ainoaksi lapseksi forssalaiseen perheeseen. Isä oli metsätyön johtaja ja äiti toimi Forssan Rakennusvalmisteen kassanhoitajana.

Markku nautti koulusta ja oli kiinnostunut luonnosta. Hän keräsi kasveja, ihaili taivaan pilviä ja perusti kaupunkiin tähtitieteellisen yhdistyksen yhdessä kirkkoherran kanssa.

Markun nuorena lukemista kirjoista vaikuttavin oli DDT:n vaaroista valistanut tietokirja Äänetön ­kevät.

– Kirjaa lukiessani tajusin, etteivät kaikki ihmisen keksinnöt ole niin hienoja, miltä ne ensi alkuun näyttävät. Ehkä lukiessa syntyi myös suuruudenhullu ajatus, että voisin keksiä itse jotain, mikä muuttaa maailman menoa.

Syntyi suuruudenhullu ajatus, että voisin keksiä itse jotain, mikä muuttaa maailman menoa.

Keksintöjen aika ei kuitenkaan ollut vielä. Ensin piti lukea ylioppilaaksi, päästä yliopistoon, valmistua ja tehdä väitöskirja. Myös tytöt vetivät puoleensa, etenkin samassa opiskelija-asunnossa asunut Marita.

– Hän oli hyvännäköinen ja rauhoitti minua, kun itse olen vähän hässäköivä henkilö.

Aikuistuminen kävi vauhdilla: Markku meni naimisiin jo 21-vuotiaana ja tuli isäksi vuotta myöhemmin.

– Ensimmäinen lapsemme syntyi 1981, toinen 1988 ja kolmas 1997. Esikoisen syntyessä olimme köyhiä opiskelijoita, kuopuksen syntymän aikaan olin jo hyväpalkkainen professori.

Tšernobyl tekee tutkijan

Markun tieteelliset kyvyt havaitsi ydinfyysikko Taisto Raunemaa, joka alkoi luotsata nuorta miestä alan piireihin. Piireistä löytyi myös Kulmalan tiedemiesuran toinen tärkeä isähahmo Pertti Hari, joka halusi uudistaa suomalaisen metsäntutkimuksen.

Harin mielestä metsäntutkijat tarinoivat liikaa ja mittasivat liian vähän. Hän alkoi kehittää Hyytiälän metsäasemalle laitteita metsän yhteyttämisprosessien mittaamiseen.

Markku puolestaan tutki, miten kaasusta syntyy hiukkasia. Hän tajusi, että vaikka ilmakehän tapahtumat ovat yhteydessä kasvikuntaan ja maaperään, näitä kaikkia tutkittiin erikseen ja eri tieteenaloilla. Markku mentoreineen ymmärsi, että tarvitaan täysin uusi näkökulma ja tutkimusote.

Markku tutki, miten kaasusta syntyy hiukkasia.

Kun Tšernobylissa sitten pamahti, Hari, Raunemaa ja Kulmala pääsivät tuoreeltaan kiinni tutkimusaineistoon, jota satoi metsiin, pihoihin ja teiden varsille. Näitä taivaan tuliaisia tutkiessaan kolmikko tajusi, mikä yhdistää ilmakehän, maaperän, vesistöt ja metsät. Vastaus oli aine- ja energiavirrat. Ja ne puolestaan olivat asioita, joita saattoi alkaa havainnoida.

Hyytiälän tutkimusasema vihittiin käyttöön vuonna 1995 mittamaan juuri näitä asioita. Se mahdollisti uudenlaisten tieteellisten kysymysten kysymisen – ilmakehätieteen. Mittalaitteet rekisteröivät puiden kasvun vuorokausivaihtelut ja ilmakehän aerosolihiukkaset, joiden mittakaava ylittää millimetrin miljoonasosan.

– Tieteessä on tehty perinteisesti hallittuja kokeita. Ilmakehässä ei voi kuitenkaan toteuttaa mitään hallittua koeasetelmaa, sillä ilmakehä muuttuu koko ajan. Ainut keino on kerätä pitkään monipuolista mittausaineistoa.

Luulo vaihtuu tiedoksi

Hyytiälän tutkimusasema valmistui kreivin aikaan, sillä asemalla tutkittavat asiat ovat ilmastonmuutoksen ymmärtämisen ytimessä. Hyytiälässä 25 vuoden aikana kootusta tutkimusaineistosta pystyy näkemään esimerkiksi sen, millaisia hiilinieluja metsä ja maaperä ovat. Vastaus on yllättänyt tutkijatkin.

– Tällainen eteläsuomalainen talousmetsä on tehokas ilmastonmuutoksen hillitsijä. Metsä on hiilinielu, mutta samalla se tuottaa hiilivetyjä, jotka hapettuvat ilmakehässä ja tuottavat uusia pienhiukkasia, pilvipisaroita ja pilviä. Kun otetaan nekin huomioon, metsän myönteiset ilmastovaikutukset ovat paljon merkittävämpiä kuin pelkkä puiden sitoman hiilidioksidin osuus.

Nobelin gaalaillallisia seuratessa unohtaa, miten arkista hommaa huipputieteen tekeminen on.

Nobelin gaalaillallisia seuratessa on helppo unohtaa, miten arkista hommaa huipputieteen tekeminen on. Markku avaa vaatimattoman näköisen vajan oven metsän siimeksessä.

– Täällä ovat ne mittalaitteet, joilla meikäläinen on tullut kuuluisaksi. Näiden avulla olemme selvittäneet, kuinka paljon tämä metsä tuottaa uusia aerosolihiukkasia. Meillä on uusien hiukkasten muodostumisesta maailman pisin aikasarja.

Tieteessä voi sanoa peräkkäisissä lauseissa meikäläinen on ja meillä on. Yksittäinen tutkija saa kun­nian havainnoistaan, mutta työn tulos päätyy koko tiedeyhteisön ja ihmiskunnan omaisuudeksi.

– Suomessa Hyytiälän datan parissa työskentelee satoja, maailmalla jopa kymmeniätuhansia ihmisiä.

Kun yksi kysymys selviää, toisia on jonoksi asti. Tästä syystä Hyytiälään nousee jatkuvasti uusia tutkimuskontteja. Yksi niistä on korkeassa tornissa.

– Sinne en sinua vie, pääni ei kestä kiipeämistä.

Huipputiedemieskin on ihminen. Hän pelkää korkeita paikkoja, sotkee ihmissuhteensa ja on kovan paikan edessä, kun yksi omista lapsista kertoo ryhtyvänsä sukupuolenkorjaukseen. Näihin kysymyksiin Hyytiälän tutkimusdata ei anna vastauksia, vaan niitä pitää hakea jostain muualta.

Kriisistä avautuu uusi latu

Markku Kulmala on siitä poikkeuksellinen huippuasiantuntija, että hän ei rajoita julkisia kannanottojaan erikoisalaansa. Hän haluaa puhua muustakin elämästä.

– Ei ole hyvä idea salata, mitä elämässä tapahtuu.

20 vuotta sitten Markun vaimolle oli selvinnyt, että aviomiehellä oli pitkään jatkunut sivusuhde. Marita antoi miehelleen tilaisuuden lähteä kanssaan kesän avioliittoleirille selvittämään, oliko heillä edellytyksiä jatkaa.

Seuraavan talven hiihtolomaa Markku ja Marita viettivät Hyytiälässä. Hiihtokelit suosivat. Marita kuitenkin huomasi, että lomailun ohessa Markku viestitteli naisystävälleen. Sivusuhde jatkui edelleen. Marita tempaisi sukset alleen ja lähti.

Ei ole hyvä idea salata, mitä elämässä tapahtuu.

Kun ilta pimeni eikä vaimoa kuulunut takaisin hiihtolenkiltä, Markku lähti etsimään. Hän tajusi, että tekisi mitä tahansa pelastaakseen avioliittonsa.

Markun ja Maritan ensimmäinen liitto päättyi siihen hiihtolomaan. Toinen alkoi keväämmällä, kun he ostivat uudet kihlat ja päättivät elää toisin kuin siihen asti. Markku lopetti sivusuhteen ja vähensi työmääränsä sadasta viikkotunnista alle puoleen.

– Mietin joskus, että jos en olisi ajautunut sivusuhteeseen, tekisinkö edelleen 4 000 tuntia vuodessa töitä vai olisinko jo kuollut.

Markku vertaa henkilökohtaista havahtumistaan ilmastokriisiin. Joskus voi tietää, että näin ei voi jatkaa, mutta jatkaa silti.

– Sellaisessa tilanteessa ainut tie eteenpäin voi olla suuri kriisi.

Loiko Jumala transsukupuolen?

Jos tiede synnyttää uusia kysymyksiä, samaa tekee elämäkin. Muutama vuosi sitten yksi Kulmaloiden lapsista ilmoitti syntyneensä väärään sukupuoleen ja ryhtyi korjaamaan asiaa. Markulle se oli kova uutinen.

– Olin alkuun sitä mieltä, että tämä on oikku, joka menee ohitse. Sitten aloin ymmärtää, ettei se todellakaan mene ohi. Sukupuoli-identiteetti on todellinen, perimmäinen olemus, eikä kukaan lähde kevyin perustein raskaaseen korjausprosessiin.

Markku on aktiivinen kristitty ja tietää, että tällaiset ajatukset saavat osan uskonsisarista ja -veljistä hämilleen. Eikö Jumala luonutkaan meitä mieheksi ja naiseksi? Eikö Raamattukin sano...? Nämä olivat Markullekin suuria kysymyksiä, joita hän ei voinut ohittaa olankohautuksella.

Tulin siihen johtopäätökseen, ettei seksuaalinen tai sukupuolinen identiteetti ole valinta.

– Tulin pohdiskeluissani siihen johtopäätökseen, ettei seksuaalinen tai sukupuolinen identiteetti ole valinta. Yksi lapseni on luotu erilaiseksi, enkä minä voi sitä mestaroida.

Markku ja Marita päättivät aikoinaan antaa kasvot uskottomuudesta selvinneelle pariskunnalle. Nyt Markku puhuu ensi kertaa sukupuoltaan korjanneen lapsen isänä. Hän tekee sen helpottaakseen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ja heidän läheistensä kipuilua.

– Jos toimisin nykyisellä viisaudellani, olisin tukenut lastani prosessin alusta asti, mutten osannut. Minulla on se rajoite, etten osaa tukea, jos en ymmärrä. Nyt uskoisin olevani sinut asian kanssa. Olen ylpeä lapsestani sellaisena kuin hän on.

Markku tietää, että moni transsukupuolisista elää niin sanotusti kaapissa - piilossa ja yksin.

– Yhden kohtalotoverini lapsi tappoi hiljattain itsensä. Tässä asiassa on vielä paljon tekemistä.

Tieto ja teot synnyttävät toivon

Elämästä ei koskaan tiedä. Ei Hyytiälässä eikä Pekingissä. Kaikesta voi kuitenkin ottaa opikseen, kääntyä ja kulkea kohti parempaa avioliittoa, yhteiskuntaa ja maailmaa.

– Uskon pieniin askeliin kohti parempaa huomista. Poliitikkojen julistuksilla siihen ei päästä, vaan teot ratkaisevat. Liputan kohtuullisuuden ja kestävyyden puolesta: istutetaan puita, pidetään puiden kierto riittävän pitkänä ja vähennetään kulutusta.

Ilmakehän tutkiminen ei sovi heikkohermoiselle.

Ilmakehän tutkiminen ei sovi heikkohermoiselle. Voisi ajatella, että Pekingin kaltaista saastekammiota tutkiessa saatu tieto lisäisi tuskaa. Markku on kuitenkin toista mieltä. Hänen mielestään ilmastonmuutosta voi torjua vain tiedolla ilmakehän mekanismeista. Oman arvionsa mukaan hänellä riittää tekemistä ainakin seitsemänkymppiseksi.

– Tavoitteeni on, että eri puolilla maailmaa on sata Hyytiälän tasoista mittausasemaa vuonna 2030.

Vaikka Markku on tieteenalansa siteeratuin auktoriteetti, hän kammoaa ajatusta, että tietäisi maailmasta riittävästi ja uudet kysymykset tyrehtyisivät.

– Uusi tiede syntyy aina siten, ettei oikein tiedä, mitä on tekemässä. Alkuun pitää olla tietämätön ja hölmö, koska vain siitä lähtökohdasta voi syntyä jotain uraauurtavaa.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 7/20.