Kirkonmiehet jakoivat julkisuudessa viime vuonna auliisti elämänohjeita. Miksi ja millaisia asioita mm. Irja Askola, Wille Riekkinen ja Kari Mäkinen haluavat Suomessa korostaa?

 

Kristillisen juhlan aikana on hyvä pysähtyä mitettimään ajautuksia, joita ET:n haastattelemat papit viime vuoden aikana esittivät ikään kuin elämänohjeeksi seurakuntalaisille. Aaltoyliopiston tutkijatohtori Frans Martela pitää kirkonmiesten ja -naisten esittämiä arvolinjauksia yhteiskunnallisesti kiinnostavina.

– Kirkko on lähtökohtaisesti arvoyhteisö. Uskontojen ydintä on kaikkina aikoina ollut esittää mitkä arvot ovat yhteiskunnassa hyväksyttyjä ja arvostettuja. Ero aiempaan on lähinnä siinä, että aiemmin uskonnolla oli lähes monopoli ja tiukka auktoriteetti näissä kysymyksissä. Uskonnolliset johtajat kertoivat mikä oli sallittua ja mikä tuomittua, ja ihmiset sopeuttivat elämänsä näiden näkemysten mukaisiksi. Nykyään uskontojen edustajat voivat edelleen pyrkiä ottamaan arvojohtajan roolia, mutta heidän menestymisensä tässä roolissa on avoin kysymys.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Aikaa lapsille

Piispa Wille Riekkinen on erityisen huolissaan Suomen lapsista ja nuorista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Pitää antaa aikaa lapsille ja aikaa itselle. Aikuiset ovat niin väsyneitä. Kun työn mielekkyys menee, alkaa mennä paljon muutakin. Ihmisestä tulee välinpitämätön, hän syrjäytyy ja ehkä turvautuu viinaan, ja lapset saattavat jäädä oman onnensa nojaan. Se tarkoittaa sitä, että vain vahvat pärjäävät ja heikoille käy huonosti. Ennuste on huono.

Pitää vahvistaa kaikkea hyvää, jotta me heräämme.

Pyhässä kirjassa on annettu meille hyviä ohjeita siitä, mikä on kohtuuden tie tai lähimmäisen rakkauden tie. Tuntuu, että tämä elämän kiihkeä rytmi on kuin tsunami, joka vie mennessään. Mutta kyllä sille jotain mahtaa: pitää vahvistaa kaikkea hyvää, jotta me heräämme.”

Hyvän vahvistamista kaipasi myös Piispa Irja Askola.

”Suomalaisten historia on monikulttuurinen: taiteemme ja talouselämämme on rakentunut vuorovaikutukseen ja avoimuuteen muiden kanssa. Kristityn tapakulttuuriin kuuluu kaikesta vihapuheesta irrottautuminen. Meillä ja maassamme on tilaa toisille. Yhteiskuntamme tarvitsee uusia osaajia ja eettinen kantokykymme tarvitsee rohkeutta humanitaariseen apuun.  Meillä suomalaisilla on kokemusta siitä, miten meitä on autettu ja miten meitä on tarvittu.  Uskontojen yhteinen perinne on puolustaa ihmisten oikeutta oman uskontonsa harjoittamiseen. Tässä rauhanomaisessa rinnakkaisolossa meillä suomalaisilla on vielä opittavaa.”

Suomalaisilla on kokemusta siitä, miten meitä on autettu.

Tasa-arvo on rakkautta

Arkkipiispa Kari Mäkinen joutui vastaamaan tasa-arvoista avioliittoa koskevista kommenteistaan, jotka johtivat jopa kirkosta eroamisiin.

Mäkinen toivoi, että kirkosta eroamisen sijaan ihmiset antaisivat äänensä kuulua kirkossa.

”Ajattelen, että kirkon jäsenyys tai ihmisten puolesta puhuminen, ne eivät ole sellaisia asioita, joiden kanssa laskelmoitaisiin tai joiden kanssa mietittäisiin, että jos puolustan nyt noita ihmisiä, suuttuuko siitä joku tai tykkääkö siitä joku.”

Tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta korosti myös Alppilan kirkon toiminnanjohtaja Kari Latvus vastatessaan kysymykseen onnen ja epäonnen, rikkauden ja köyhyyden jakautumisesta ihmisten kesken.

”Jumalan suuri luomistyö merkitsee kaikille ihmisille ruokaa ja mahdollisuuden elää. Siksi kääntäisin asian toisinpäin: miksi me ihmiset emme jaa Jumalan antamaa hyvää paremmin keskenämme. Miksi me annamme eriarvoisuuden ja taloudellisen epäoikeudenmukaisuuden kasvaa?”

Miksi annamme eriarvoisuuden kasvaa?

Surua somessa

Suomessa uusi ilmiö on suruviestin jakaminen sosiaalisessa mediassa. Facebookissa kerrottu uutinen omaisen kuolemasta voi tuntua aluksi oudolta. Psykoterapeutti ja pappi Iiro Leino näkee uudessa tavassa paljon hyvää.

”Suru-uutisen lukenut voi kertoa, että näin päivityksesi omaisesi kuolemasta, olen todella pahoillani puolestasi. Surevan taas voi olla helpompi ottaa osanotot vastaa, kun ei joudu ensin kertomaan menetyksestään.

Jos on läsnä ja ottaa toisen surun vastaan, ei sanoilla ole merkitystä.

Miesten vuoro -elokuvassa on kuvattu saunovia miehiä, jotka kertovat omasta elämästään. Elokuvassa on erityisen hienoa se, miten toiset miehet kuuntelevat kertojaa. He ovat hiljaa, kuuntelevat ja ehkä vähän sanovat jotain. Jos pystyy olemaan läsnä ja ottamaan toisen surun vastaan, niin silloin sanoilla ei ole niin paljon merkitystä. Pelkkä läsnäolo voi kertoa paljon enemmän.”

Tieto

Tänään vietetään loppiaista. Kristillisen perinteen mukaisesti päivä juhlistaa itämaan tietäjien saapumista Betlehemiin. Kolmen tietäjän juhla on omistettu myös lähetystyölle. Loppiaisesta puhutaan myös "vanhana jouluna".

Sisältö jatkuu mainoksen alla