Entinen pituus- ja korkeushyppääjä Ringa Ropo oli huippu-urheilija, jonka verokorttiin oli merkitty invalidivähennys. Kuvamuisto-sarjassa tunnetut henkilöt muistelevat menneitä.

Jouduin 17-vuotiaana leikkaukseen, jossa selkärankani jäykistettiin. Olin lapsena laskenut liukumäkeä pitkin maauimalan tyhjennettyyn altaaseen ja murtanut selkänikamani. Vamma alkoi vaivata minua vasta 12-vuotiaana ja äityi erityisen pahaksi lukioiässä.

Leikkauksen jälkeen olin sairaalassa kuukauden. Kun palasin kouluun, en voinut edes istua. Seisoin luokan perällä korkea piirtoheitinpöytä pulpettinani.

Lääkäri sanoi, että urheilu-urani on nyt loppu. Se tuntui tuskalliselta. Mutta koska paluuta urheilun pariin ei kokonaan kielletty, päätin tehdä kaikkeni, jotta voisin vielä tavoitella ennätyksiä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Leikkauksen jälkeen olin sairaalassa kuukauden. Kun palasin kouluun, en voinut edes istua.

Leikkauksesta toipuminen oli kovan työn takana. Opettelin uudelleen ensin kävelemään, sitten juoksemaan ja hyppäämään. Alkuun en päässyt edes kyykkyyn, mutta treenasin keskivartaloa muilla tavoin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Korkeushyppy oli suuri rakkauteni. Leikkauksen jälkeen se kävi niin vaikeaksi, että Rooman MM-kisojen jälkeen vuonna 1987 vaihdoin päälajikseni pituushypyn.

Urheiluuni tuli uudenlainen vire, tuntui kuin olisin saanut toisen mahdollisuuden.

Urheiluuni tuli uudenlainen vire, tuntui kuin olisin saanut toisen mahdollisuuden. Olin kiitollinen jokaisesta päivästä ja päätin, että nautin täysillä enkä valita mistään. Olen ylpeä sinnikkyydestäni, joka vei huipulle: sain monta Suomen mestaruutta ja vielä EM-pronssia hallikisoissa. Harva tietää, että olin huippu-urheilija, jonka verokorttiin oli merkitty invalidivähennys.

Urheilin niin kauan, kun liekki paloi. Lopetin vuonna 1994 tyytyväisenä siihen, että olin saanut tehdä rakastamaani asiaa niin pitkään kuin itse halusin.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 9/20.

Sisältö jatkuu mainoksen alla