Pekka Pouta, 52, on omasta mielestään totinen, muiden mielestä vitsikäs. Meteorologi on oppinut käyttämän yleisön huvittuneisuutta hyväkseen.

Liikunta / löhöily

Nautin löhöilystä enemmän kuin liikunnasta. Mikäs sen mukavampaa kuin heittäytyä sohvalle ja antaa borderterrierini Sinin kiivetä mahani päälle makoilemaan.

Kuuntelen äänikirjaa tai katson telkkaria ja otan päiväunet. Koiran normaali ruumiinlämpö on muuten 39 astetta – sen takia ne tuntuvat aina niin lämpimiltä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sini on ollut minulla kuusi vuotta. Se kulkee mukanani aina kun mahdollista, jopa töihin aamuvuoroihin. Kaikki tykkäävät siitä enemmän kuin minusta, se on niin suloinen ja positiivinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Juoksu / kävely

Olen juossut viisi maratonia, keväisin puolikkaan ja syksyisin kokonaisen. Kun 15 vuotta sitten aloitin maratontreenit, nautin kehityksestäni, joka oli uskomattoman nopeaa.

Maratonin juokseminenkin oli ensimmäisen puolen tunnin jälkeen nautinnollista, kun hyvän olon hormonit alkoivat jyllätä.

Enää lonkkani eivät oikein tykkää juoksusta, joten teen korkeintaan lyhyitä sprinttejä koiran kanssa. Pari kolme kertaa viikossa käyn kuntosalilla. Minun on myös pakko vähintään venytellä muutaman päivän välein, muuten selkäni kipeytyy.

Kurinalaisuus / rentous

Teen asioita ilon kautta. Älysin jo koulussa, ettei kurilla opi. Kielet olivat minulle vaikeita, mutta tein niiden opiskelusta kivaa palkitsemalla itseni pitkän lukurupeaman aikana vaikkapa suklaalla.

Saksa on jäänyt, ruotsilla pärjään ja englantini on sujuvaa.

Siisti / boheemi

Olen oppinut boheemimmaksi, siis sietämään sotkua. Koiran karvoja on kotonani aika paljon, niitä tarttuu sukkiin koko ajan.

Ne eivät kuitenkaan tunnu lialta, koska tiedän mitä ne ovat.

Kotiruoka / ravintola

Syön ravintolassa noin kerran kuussa. En viitsi maksaa isoja summia ateriasta, jos saan itse tekemällä herkullisempaa ruokaa.

Kokkaan esimerkiksi paistettua kalaa ja pottuja. Myös pihvin ja punaviinin nautin kotona.

Vitsikkyys / totisuus

Omasta mielestäni olen totinen, mutta muut ovat toista mieltä. Teinpä mitä tahansa, aina muita naurattaa.

Minua se ei häiritse, sillä se tarkoittaa, että minulla on ihmisten huomio. Jos yritän saada vaikkapa jotain säähän liittyvää tietoa perille ja katsoja nauraa jo valmiiksi, minulla on hyvät mahdollisuudet onnistua.

Myrsky / pouta

Meteorologit ovat vähän kuin toimittajat, jotka syttyvät isoista uutisista: on jännittävää, kun jotain erikoista tapahtuu. Myrsky on voimakkain ilmiö, mitä näillä leveysasteilla näkee. Sen etenemistä on myös helppo ennustaa.

En ole sään yllättävistä muutoksista niin huolissani kuin ehkä pitäisi. Fakta tosin on, ettei tässä maassa ole ihmistä, joka olisi elänyt aiemmin näin lämpimän talven kuin Etelä-Suomen talvi nyt oli.

Varovainen / yllytyshullu

Nuorena sitä oli kuolematon, iän myötä olen muuttunut varovaisemmaksi. 17-vuotiaana lähdin kotoani Savonlinnasta pyöräillen Poriin, mikä oli aika hullua.

Kaaduin Järvenpään kohdalla ja mursin käteni, mutta pyöräilin silti vielä kymmenen kilometriä majapaikkaani.

Luonto / kaupunki

Tuntuu hassulta, että jotkut ajattelevat Helsingin olevan kivierämaa: keskustassahan voi uida ulkona, keskuspuistoon ja muuhun luontoon on vain kivenheiton matka.

Itse asun ratikkareitin varrella, ja silti sadan metrin päässä kotoani alkaa luonnonsuojelu-alue. Kaupungissa on sitä paitsi pimeälläkin ihmisiä ja valoja.

Omakotitalossa asuminen ei ole minun juttuni. Se vaatisi remontointitaitoja, joita minulla ei ole.

Etelä / pohjoinen

Pidän enemmän etelästä, koska siellä on talvella valoisampaa ja kesällä pimeämpää. Haaveeni on, että voisin asua talvet lämmössä ja valua kevään mittaan Etelä-Euroopasta kohti pohjoista.

Se kuitenkin vaatisi koko talven vapaaksi, joten ihan vielä se ei ole mahdollista.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 10/2020.

Pekka Pouta

  • Syntynyt 1968 Savonlinnassa. Asuu Helsingissä.
  • Forecan ja MTV Uutisten meteorologi.
  • Avopuoliso toimittaja-juontaja Mari Sarolahti.

 

Vierailija

Säämies Pekka Pouta: "Kaikki pitävät koirastani enemmän kuin minusta"

#

A kyllä myö pietään siustakkii."

Ennenvanhaan, ennenkuin eläimiä alettiin palvoa Suomessa, koulussa opetettiin, että eläin on 'se' ja ihminen on 'hän'.

Nykyään kastematokin on hän. "Onko sulla kastematoa? Anna hänet minulle niin laitan koukkuun.

Ennenvanhaan sanottiin, että "koira heiluttaa häntää, ei häntä koiraa."

Mutta nykyään sanotaan, että ”hän heiluttaa häntää, ei häntä häntä”.

Johtuukohan se, että eläimet ovat nykyään hän ja ihmiset se, että lähimmäisenrakkaus on enää haalistunut muisto kultaisesta lapsuudesta? Ainoat ystävät saadaan vain eläimistä?

"Isoäiti, onko totta, että ennenvanhaan ihmiset kävivät katsomassa isovanhempiaan?"

"Kyllä. lapsoseni."

"Isoäiti, miksi sinulla on niin surulliset silmät?"

Vierailija

Pekka on hyvin omanlaisensa persoona, ei mahdu massamuottiin, jolla ihmiset koetetaan tasapäistää.
Taisi olla kurillaan sanottu että koira on pidetympi kuin Pekka itse. Ainakin ymmärsin sen siltä kantilta.
Hevimusiikin diggaajana ja uusiin juttuihin heittäytyvänä hän sietänee kyllä arvosteluakin.

Markus Mäntykangas ja Liisa Rintaniemi ovat omat suosikkini sekä tv1 Kerttu Kotakorpi ja Joonas Koskela.

Sisältö jatkuu mainoksen alla