René Nyberg tutustui sukuunsa ja serkkuunsa Hillel Tokazieriin vasta aikuisena. Juutalaista syntyperää olevan äitinsä tausta selvisi hänelle lopullisesti vasta, kun hän päätti kirjoittaa suvustaan kirjan.

Puhe ei katkea, vaikka muistot katkeilevat. Se on ensiajatus, kun kuuntelee René Nybergin ja hänen serkkunsa Hillel Tokazierin tarinointia. Se kulkee pitkälti menneessä, josta miehillä tosin ei ole yhteisiä muistoja. He kun tutustuivat toisiinsa suvun dramaattisen välirikon takia vasta aikuisina miehinä. Mennyt piti täyttää tarinoilla ja muistoilla. Lopulta tarinat syvenivät Renén Viimeinen juna Moskovaan -kirjan sivuille.

René Nyberg ja Hillel Tokazier ovat serkuksia. Silti heillä ei ole yhteistä lapsuutta tai nuoruutta. Ei yhteisiä kesälomia, syntymäpäiväjuhlia tai sukulounaita.

– Sukumme oli välirikossa niin syvästi, että olin vasta teini-ikäinen, kun minulle edes kerrottiin, että äitini oli juutalaista syntyperää, René Nyberg kertoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ei-juutalainen aviomies oli liikaa

Eläkkeellä oleva diplomaatti René Nyberg istuu sohvalla serkkunsa muusikko Hillel Tokazierin vieressä kotinsa sohvalla. Puhe soljuu katkeilematta, vaikka muistot katkeilevat. Serkukset kun tutustuivat toisiinsa suvun dramaattisen välirikon takia vasta aikuisina.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Välirikko johtui siitä, että syntyperältään juutalainen äitini meni 1937 naimisiin ei-juutalaisen miehen, isäni, kanssa. Se oli ollut perheelle täysi katastrofi, jota erityisesti ortodoksijuutalainen isoisäni ei hyväksynyt. Hänelle äitini lakkasi olemasta.

Vaikka serkuksilla ei ole yhteistä lapsuutta, he ovat silti viettäneet nuoruusvuotensa samassa kaupungissa. Silloin tällöin he ehtivät nuorina kohdata toisensa ohimennen.

– Tiesin miltä René näyttää ja mitä hän aina milloinkin opiskeli tai teki, sillä yhteinen isoäitimme oli hänestä minulle kyllä jotain kertonut. Muistan, että ajokortin saatuani kuskasin isoäitiämme aina joskus Renén lapsuudenkotiin. En tietenkään saattanut häntä sisälle saakka, sillä sukumme eivät olleet väleissä, eikä isoäitikään käynyt virallisesti tytärtään tapaamassa. Isoäiti oli sukumme viestinviejä ja vahva nainen. Hänen kauttaan tiesimme jotain Renén perheen elämästä, muuten aiheesta vaiettiin. Oma isäni ei kertonut minulle koskaan mitään välirikosta, Hillel Tokazier kertoo.

Ongelmaton ensikohtaaminen

Kun miehet sitten vihdoin yhteisen ystävän kautta vähän yli kolmikymppisinä tapasivat, oli ensikohtaaminen ongelmaton.

– Eihän meillä ollut henkilökohtaisesti toisiamme vastaan mitään. Pidän riitelystä ja vihanpidosta varmasti yhtä vähän kuin Hillel, René hymähtää.

Kohtaamisen jälkeen miehet pitivät satunnaisesti yhteyttä.

– Kun tapaamisestamme oli mennyt muutama vuosi, uskaltauduin sukulaisista ensimmäisenä tapaamaan Renén äitiä, Hillel kertoo.

Renén mukaan Hillelin tapaaminen oli hänen äidilleen todella tärkeä.

– Joitakin vuosia aiemmin Hillelin sisko Hannele oli tosin soittanut äidilleni ja kertonut hänelle isoäidin kuolemasta. Se oli äidille valtavan tärkeä asia, vaikkei hän hautajaisiin voinutkaan osallistua. Ja kun hän sitten vielä vanhoilla päivillään sai yhteyden Hilleliin ja joihinkin

Kireän ilmapiirin uhrit

Viime vuosina serkusten yhteydenpitoa on tiivistänyt Renén syksyllä ilmestynyt, suvun historiaa käsittelevä kirja Viimeinen juna Moskovaan.

– Itse asiassa Hillel antoi eräänlaisen alkusysäyksen kirjalleni. Vähän yli kymmenen vuotta sitten Hillel nimittäin kutsui meitä serkuksia kylään. Hänen luonaan oli silloin Israelista käymässä pikkuserkkumme Lena. Lenan vanhemmat pääsivät sodan jaloista pakenemaan Riiasta viimeiseen Neuvostoliittoon lähteneeseen junaan, joten he selvisivät hengissä kuin ihmeen kaupalla. Kun kuulin heidän tarinansa, päätin, että se pitäisi kirjoittaa ja taustoittaa jonakin päivänä kirjaksi.

Lenan vanhempien tarinan lisäksi René kirjoitti kirjaansa myös äitinsä tarinan. Myös sen, kuinka äiti häidensä jälkeen pidätettiin ja kuinka häntä pidettiin luvattomasti kotiarestissa yli kuukausi. Tästä kaikesta seurasi se, että Hillelin ja Renén yhteinen isoisä sai toimistaan ehdottoman vankeustuomion

–  Sain lukea Renén käsikirjoituksesta erityisesti perhettämme koskevat osuudet ennen painoon menoa. Tiesin heti kirjaa lukiessani, että näin varmasti kaikki tosiaan tapahtui.

Hillelille perheen välirikon syyt olivat ennen kirjaa hämärän peitossa, eikä kuulustelupöytäkirjan yksityiskohdista ollut koskaan perheen piirissä puhuttu.

– Vaikka teot ovat hurjia, René taustoittaa kirjassaan myös ne aikaan. Suomessa oli tuohon aikaan hurjan antisemitistinen ja rasistinen ilmapiiri. Aika kuvaavaa on, että vuosi sen jälkeen, kun suku oli kieltänyt Renén äidin avioliiton, juoksijasetämme Aabraham Tokazierin voitto Helsingin Stadionilla hylättiin.Ensin siis kiellettiin avioliitto kristityn kanssa ja perään juutalaiselta kiellettiin kristityn voittaminen, suorastaan surullisen ironista, Hillel hymähtää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla