Suosikkikirjailija Tuomas Kyrö: "Minulla on toinen jalka Helsingin keskustassa, toinen pellossa, suossa ja traktorin kyydissä"

Komedia / draama

Tykkään huumorista, johon sekoittuu draama. Nauru ja itku ovat lähellä ­toisiaan. Molemmat saavat vedet silmiin ja puskevat vahvankin suojauksen läpi.

Minulla on taipumusta itseironiaan, ja siinä huumori on minulle näkökulman vaihtamista. Pääsen sen avulla kauemmaksi itsestäni, oli kyse poliittisesta mielipiteestä tai perheriidasta.

Tilannekomiikka on arjessa parasta. En olisi jaksanut tehdä televisiotyötä näin pitkään ilman huumoria. Hauskimmat hetket ovat ideapalaverissa viikkoa tai päiviä ennen itse tv-ohjelman nauhoitusta.

Käytännöllinen / ­epäkäytännöllinen

Kun kunnostimme hiljattain vanhan mökin ja rakensimme viereen uuden talon, löysin itsestäni uusia puolia.

En ole rakentaja enkä kirvesmies, mutta ammattilaisten mukana olen oppinut käyttämään kaikenlaisia työkaluja.

Lempityökaluni on purkurauta. Kun vääntää vanhoja seinälautoja irti tai hakkaa lekalla vanhaa takkaa hajalle, stressi purkaantuu. Ja hetken kuluttua samassa kohdassa onkin jo uusi takka.

Maaseutu /  kaupunki

Asun Helsingin keskustassa, mutta minulla on toinen jalka pellossa, suossa, järvessä ja traktorin kyydissä. Tv-työt, lasten koulut ja peliporukat taas ovat kaupungissa.

Meillä on talviasuttava punainen talo maalla Päijät-Hämeessä. Kun olen ollut siellä viisi päivää, kaipaan kaupunkiin, ja päinvastoin.

Luen Maaseudun Tulevaisuutta ja Imagea yhtä helposti. Haluan säilyttää kontaktin molempiin todellisuuksiin.

Löhöily / liikunta

Minun on pakko liikkua, että jaksan tehdä töitä. Viisikymppiset lähestyvät, ja selän takia minun on pidettävä itseni kunnossa.

Pelaan kolmesti viikossa tennistä tai koripalloa ja talvella hiihdän maastossa, jos tulee lunta.

Arki / juhla

En ole juhlaihminen. Kaikki tilaisuudet syntymäpäiväjuhlista Jussi-­gaalaan ovat ahdistavia. En osaa small talkia enkä välitä pukeutumisesta tai pikkusuolaisista.

Syksyllä meillä oli maalaustalkoot maalla, ja se oli minusta juhlaa. Tehtiin yhdessä työtä. Sen jälkeen grillattiin makkaraa ja juotiin pari olutta.

Kaikenlaiset juhlat ahdistavat.

Tavallinen riittää minulle. Teen töitä ja ruokaa, käyn kävelyllä ja katson perheen kanssa sohvalla Simpsoneita. Arjessa koen olevani tarpeellinen.

Kirja / teatteri

En juuri käy teatterissa, mutta kuuntelen ja luen kirjoja. Kun ajan autolla mökille tai käyn kävelyllä, kuuntelen podcastia tai äänikirjaa, tällä hetkellä Simo Rantalaisen kirjaa nyrkkeilijä Tarmo Uusivirrasta.

Iltaisin luen kovakantista kirjaa. Juuri nyt on meneillään Matti Yrjänä Joensuun Harjunpää ja poliisin poika.

Aikaa kuluu tosin myös ruudun äärellä. Kun kirjoitan elokuvakäsikirjoitusta, huomaan kiinnostuvani elokuvista. Yksi suosikkiohjaajistani on Martin Scorsese.

Kun kirjoitan kirjaa ja pitää tyhjentää pää, katson Sopranos-sarjaa.

Ravintola /  kotiruoka

Teemme kotona paljon ruokaa uuni-lohesta ja makaronilaatikosta thaikeittoon. Aiemmin kokeilin enemmän erilaisia reseptejä, mutta viime aikoina minulla ei ole ollut siihen aikaa.

Syömme yhdessä niin usein kuin mahdollista.

Asumme Wolt-vyöhykkeellä ja ­tilaamme välillä ruokaa myös jostain kebab- tai falafelpaikasta tai korealaisesta ravintolasta. Vaihtelu virkistää, ja korealaista ruokaa rakastan.

Perheen yhteinen ruokailu on mielestäni tärkeää. Syömme yhdessä niin usein kuin mahdollista. Siinä ehtii päivittämään kaikkien asiat hyvän ruuan ääressä.

Järjestelmällinen / ­boheemi

En ole millään mittarilla boheemi. Tarvitsen deadlinen, muuten työt eivät tule tehtyä, oli kyse taloremontista tai kirjasta.

En ole välttämättä kauhean järjestelmällinenkään. Jos on kolme kuukautta aikaa kirjoittaa kolumni, kirjoitan sen joka tapauksessa kolme päivää ennen deadlinea.

Jos boheemi elämä on sellaista, ettei pidä sopimuksista kiinni, on epäluotettava, tykkää istua taiteilijakapakoissa mieluummin kuin hoitaa sovitut asiat tai olla perheenjäsenilleen läsnä, en ole boheemi. Tuollainen on minulle todella kaukaista.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 24/2021.