Taina Repoa ja hänen veljeään yhdistää rakkaus kirjoittamiseen.
Taina Repoa ja hänen veljeään yhdistää rakkaus kirjoittamiseen.

Miltä tuntuu, kun saa uuden sisaruksen aikuisena – ja kun perhetuttu paljastuukin biologiseksi isäksi? Taina Repo kertoo.

Taina Repo, 62, Tampere:

”Kerran Esko-isäni kuoleman jälkeen istuin äidin kanssa juomassa aamukahvia. Aamulehti oli auki pöydällä. 'Tos on sun veljes', äiti sanoi ja läpäytti artikkelia, jossa kerrottiin runoilija J. K. Ihalaisesta. Hänelle oli myönnetty kääntäjäpalkinto.

Äidistä näkyi, ettei kannattanut kysyä enempää.

Äidistä näkyi, ettei kannattanut kysyä enempää.

Olin tuolloin nelikymppinen kolmen lapsen yksinhuoltaja. Koko lapsuuteni ja nuoruuteni oli ollut salaisuuksien, ongelmien ja väkivallan varjostama.

Meitä oli isä, äiti ja viisi lasta. Kotimme oli kulttuurikoti, jossa arvostettiin lukemista. Minkäänlaista rauhaa kotona ei kuitenkaan ollut. Isä oli sodan haavoittama ja väkivaltainen äitiäni kohtaan. Joskus maljakko osui minuunkin, nenääni jäi siitä arpi. Isällä oli ase, ja kerran koulusta tultuani hän osoitti minua sillä – olinhan vasemmistolainen.

Tunsin olevani ulkopuolinen perheessä. Muistan jo varhain sisarusteni sanoneen: Sä et kuulu tänne.

Kerran isosiskoni poikaystävä kivahti minulle: 'Miksi sä kutsut sitä Ote-sedäksi, kun se on sun isäs!'

Onneksi oli äidin työkaveri ja perheystävä Ote ja hänen vaimonsa. Ote-setä antoi minulle joululahjaksi kirjoja, vei minua karkkikauppaan, elokuviin ja myöhemmin myös näyttelyihin. Hän oli kirjallinen ihminen, pöytälaatikkorunoilija, ja kirjoitti minulle kirjeitä, joissa oli pieniä näytelmiäkin. Ote-setä oli ihana, rakastin häntä.

Kerran isosiskoni poikaystävä kivahti minulle: 'Miksi sä kutsut sitä Ote-sedäksi, kun se on sun isäs!' Olin silloin 18-vuotias.

Palaset loksahtivat kohdalleen. Siksi olin hänestä niin kovasti tykännyt! Äidilläni ja Otella oli ollut rakkaussuhde, mutta he eivät olleet halunneet rikkoa kahta perhettä. Ihme kyllä Esko-isäkin piti Otesta.

Jos olisin tiennyt, lapsuus olisi ollut helpompi kestää.

Ote ei kuitenkaan itse koskaan sanonut minulle olevansa isäni, vaikka tiesi minun tietävän. Kun kysyin äidiltäni, miksei hän ollut kertonut minulle oikeasta isästäni, äiti tiuskaisi: 'Kyllähän minä tiesin, että sinä sen aavistat.'

Jos olisin tiennyt, lapsuus olisi ollut helpompi kestää.

Äidin uutispommin jälkeen Tampereella oli runoilta, jossa J. K. Ihalainen esiintyi. Menin hänen luokseen ja napautin häntä olkapäälle: 'Terve, pikkuveli.' Kun esityksen jälkeen pääsimme puheisiin, tunsin heti: sielunveli.

Jyrky on ihana, lempeä ihminen, samanlainen kuin Ote-isämme.

Kaikkiaan minulla on yhdeksän sisarusta. Jyrki Kustaan eli Jyskyn kanssa pääsimme aloittamaan puhtaalta pöydältä, ilman menneisyyden painolasteja. Hän on ihana, lempeä ihminen, samanlainen ja -näköinen kuin Ote-isämme. Myös hänen kanssaan kulttuuriasiat ovat koko ajan läsnä. Minäkin olen kirjallinen ihminen, toimittaja ja pöytälaatikkorunoilija.

Jyskystä on tullut minulle läheinen, ja häntä tapaan sisaruksistani eniten.

Lue myös:

Tieto suvusta on tärkeä

Miksi oman suvun ja geeniperimän tunteminen on niin tärkeää?

Kuulumisen tunne on perustarve, hyvinvoinnin ja eheyden kulmakivi. Elämä on saattanut mennä hyvin, mutta jos omasta tarinasta puuttuu olennainen pala, se vaivaa ainakin alitajuisesti.

Onko lapsella oikeus syntyperäänsä koskevaan tietoon?

Kyllä. Usein suut sulkee se, että näihin asioihin liittyy paljon häpeän ja syyllisyyden tunteita. Joskus ne sekoittuvat haluun suojella lasta. Rehellinen puhe keventää sekä lapsen että asioita salailleen aikuisen taakkaa.

Onko huonokin isä parempi kuin ei isää ollenkaan?

Riippuu tilanteesta. Vaikka vanhempi olisi kyvytön huolehtimaan lapsesta, hän saattaa olla tärkeä linkki sukuun, johon lapsi kuuluu. Kun lapsi saa yhteyden sukuunsa, hän voi peilata itsestään löytyviä suvun piirteitä ja päästä osaksi isompaa tarinaa.

Teksti: Kristiina Dragon 

Asiantuntijana perhepsykoterapeutti Eira Tikkanen Suomen mielenterveysseurasta.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 15/2018.

salatut sisarukset

Taina, 62, sai kuulla salatusta veljestään aamukahvipöydässä: ”Meillä ei ole menneisyyden painolasteja”

Yleisempää kuin luullaankaan nämä "salatut"sisarukset ja isät,itse sain tietää isosiskostani äidin perunkirjoitusten yhteydessä,sisko Seija oli äidin ensimmäisestä avioliitosta ja jäänyt oikeuden päätöksellä isänsä hoidettavaksi+huollettavaksi,minua vain kolmisen vuotta vanhempi!
Lue kommentti