Tarjan (vas.) koirat Justus ja Iivari tietävät Puistolan parhaan kyläpaikan: Sirkan luo tietenkin.
Tarjan (vas.) koirat Justus ja Iivari tietävät Puistolan parhaan kyläpaikan: Sirkan luo tietenkin.

Ystävän voi löytää vanhemmallakin iällä.Tarja ja Sirkka kertovat, millaista iloa uskottu ihminen on omaan arkeen tuonut.

Tarja Vesanko-Riikonen, 62, ja Sirkka Ypyä, 76, Helsinki

Tarja: Tutustuimme viisi vuotta sitten koiria ulkoiluttaessamme. Sirkka oli juuri jäänyt leskeksi. Ennen en tiennyt hänen nimeäkään, vaikka olemme asuneet 20 vuotta Puistolassa samalla kadulla lähellä toisiamme.

Sirkalla oli kääpiösnautserit Ali ja Hertta, minulla villakoirat Justus ja Nelli. Koirillamme synkkasi heti. Oman talonsa portilla Sirkalla oli tapana kysyä, tulenko koirien kanssa pihalle - mitä jos hän keittäisi kahvit? No mikä ettei! Koirat saattoivat meidät yhteen.

Olin huippusuorittaja ja paloin loppuun.

Ennen en paljon Puistolassa pyörinyt. Olin hyvin työorientoitunut ja aina väsynyt. Halusin vain äkkiä töistä kotiin ja koirien kanssa ulos. En jaksanut olla sosiaalinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Työskentelin it-alalla. Olin huippusuorittaja ja paloin loppuun. Elämäni muuttui totaalisesti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen ollut nyt viitisen vuotta kotona. Kudon paljon. Kun saan tarpeekseni, lähetän Sirkalle viestin: Saanko tulla kahville? Toisinaan pölähdän koirien kanssa ilmoittamatta hänen luokseen. Usein törmäämme toisiimme aamulenkillä ja sen jälkeen menemme kahville.

Keinutuoli on oikeastaan Sirkan paikka, mutta minä istun aina siinä.

Istuskelen Sirkan korkeaselkäisessä keinutuolissa melkein joka päivä. Lepuutan päätäni ja jalkojani ja katselen isojen ikkunoiden kautta tielle. Keinutuoli on oikeastaan Sirkan paikka, mutta minä istun aina siinä. Justus makaa Sirkan vieressä sohvalla ja Iivari viilettää ympäri huushollia. Nelli kuoli neljä vuotta sitten ja Sirkan Hertta jo ennen sitä.

Sirkan kanssa on hirveän helppo olla. Hän on niin rauhallinen. Varmaan me täydennämme toisiamme. Minulla on kaikenlaista elämää, olen ruvennut harrastamaan käsitöitä, kuulun Marttoihin ja käyn jumpassa. Sirkka ei tee mitään näistä, mutta niin vain olemme löytäneet toisemme. Jaamme arkeamme. Jos jotain tapahtuu ja haluan purkaa sydäntäni, menen Sirkan luo. Jos häntä ei olisi, tuntisin oloni orvoksi. Minusta on ihanaa, kun Sirkka kertoo suvustaan ja lapsuudestaan.

Kun meille tuli uusi koira, Iivari, ja se pääsi karkuun, niin se juoksi suoraan Sirkan luo.

Kun meille tuli uusi koira, Iivari, ja se pääsi karkuun, niin se juoksi suoraan Sirkan luo. Kaksi kertaa. Että tänne me mennään!

Sirkka: Mieheni eläessä liikuimme aina pariskuntana, eikä minulla ollut omia naisystäviä. Kun jäin leskeksi, aloin pyytää portille juttelemaan jääviä naapuruston koiraihmisiä kahville. Nyt minulla on viisi ystävää, jotka tulevat spontaanisti käymään, ja huomaan, miten antoisaa on naisten välinen ystävyys.

Ajatus on meillä samanlainen, ja huumori.

Tarjan kanssa juomme aamukahveja ja käymme kaupoissa. Tarja on hirmuisen tarmokas, nauravainen ja auttavainen ihminen. Häntä ei haittaa meidän ikäeromme. Ajatus on meillä samanlainen, ja huumori. Voimme uskoa toisillemme kaikki asiamme.

Viime kesänä vietimme terassilla koirien synttäreitä - ihmisvieraat söivät synttärikakun. Kun minun Alini, koko Puistolan Ali Baba, vähän ennen joulua kuoli, sain kymmenen kukkaa. Nyt etsin uutta koiraa. Elämä ilman koiraa on tyhjää ja yksin käveleminen tuntuu turhalta.

Lue myös:

Pari hyvää ystävää riittää

2–5 

Läheiset ystävät, joiden kanssa voi jakaa kaikki asiansa.

15

Luotetut ystävät, joiden kanssa yhteydenpito on harvempaa kuin lähiystävien.

50 

Tuttavapiiri. Juttu luistaa, kun osutaan yhteen, mutta sovittuja tapaamisia on harvoin.

15 %

yksin asuvista 65–84-vuotiaista naisista ja 35 prosenttia miehistä tuntee itsensä yksinäiseksi.

70 %

SPR:n ystävätoiminnan vapaaehtoisista on yli 60-vuotiaita ja 90 prosenttia naisia. Kolmannes vapaaehtoisista tulee toimintaan, koska haluaa itse saada uusia ystäviä.

Lähteet: Psychologytoday.com, Ikivihreät-aineisto, SPR

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 4/2018.

Sisältö jatkuu mainoksen alla