Nuorena Hannu Karpo, 78, ei saanut sanaa suustaan mutta kirjoitti paljon. Silti hänestä tuli televisiokasvo.

Maaseutu / Kaupunki

Helsingissä Katajanokan porttikäytävissä kasvaneena olisin ennen valinnut kaupungin. Usein kun palasimme kuvausmatkalta Mannerheimintien päähän, pyysin kavereita haistelemaan stadin ilmaa. Myöhemmin vieraannuin Helsingistä niin, etten tunne sitä enää omakseni. Nyt pidämme vaimoni kanssa pesää Vihdissä.

Lippalakki / Karvahattu

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Lippalakki totta kai. Nuorena ajattelin, että maalta tulevilla oli lippalakki eikä sen alla juuri muuta. Meillä oli kavereiden kanssa tapana mennä Helsingin rautatieasemalle herättämään maalaisissa kauhua. Seisoimme lättähattu silmillä, leuka eteenpäin työnnettynä ja katsoimme heitä uhkaavasti. Onneksi käsitykseni muuttui, kun kiersin työni vuoksi Suomea.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nuorena ajattelin, että maalta tulevilla oli lippalakki eikä sen alla juuri muuta.

Karvalakki yhdistetään minuun ehkä siksi, että minulla oli Seura-lehdessä kahdeksan vuotta liikenneaukeama, jonka valokuvassa pidin päässäni sellaista.

Esiintyminen / Kirjoittaminen

Olen aina inhonnut esiintymistä. Nuorena en saanut sanaa suustani mutta kirjoitin paljon. Osallistuin kulttuurikilpailuihin, joissa oli rahapalkintoja. Rupesin raittiusseuran sihteeriksi vain siitä syystä, että minun oli pakko rohkaistua puhumaan kokouksissa. Se oli eräänlaista siedätyshoitoa. Siitä lähti elämä "lärvätsalona", mistä sain toimeentuloni.

Rupesin raittiusseuran sihteeriksi vain siitä syystä, että minun oli pakko rohkaistua puhumaan kokouksissa.

Puhelu / Tekstiviesti

Puhelu ehdottomasti. Minusta tekstiviesti on persoonaton tapa lähestyä ihmisiä. Väärinymmärryksen vaara on ilmeinen, eikä pääse heti kysymään, mitähän mahdoit tarkoittaa.

Asia / Viihde

Kyllä se asia on. Jossain vaiheessa tein Jatkoaikaa, Ilkamia ja Perjantaita, joissa oli sekä viihdettä että asiaa. Nykyviihde on minusta vähän tekohauskaa: ostetaan ulkomailta jokin menestystä saavuttanut formaatti.

Seuraan asiaohjelmia, kuten MOT ja A-studio. Olin A-studiota kehittämässäkin 60-luvun lopulla.

Oma auto / Joukkoliikenne

Koko elämäni ja työni on perustunut liikkumiseen ympäri maata. Parhaimpina vuosina ajoin 140000 kilometriä. Se oli auto per vuosi. Nykyisin kertyy enää 50 000-60000 kilometriä vuosittain. Junaa ja lentämistä inhoan; ne ovat vaivalloisia tapoja matkustaa.

Minulla on jalkavamma, mutta ajaminen ei rasita. Kun istun auton penkille, en ole köyhä enkä kipeä.

Kesä / Talvi

Koulupoikana rakastin lumisateessa kävelyä. Heti kun ensimmäinen lumi tuli, ponkaisin pimeään yöhön ja kuljeskelin tuntikaupalla. Nautin Helsingin hiljaisuudesta. Hiihdin myös paljon.

Nykyisin nautin enemmän kesästä. Istun Sysmän-mökkimme pihapiirissä ja seuraan, kuinka korennot lentävät kukasta kukkaan. Lapsuuden ammattihaave oli ryhtyä puutarhuriksi, mutta puutarhaan olisi pitänyt laittaa perhanasti rahaa.

Lapsuuden ammattihaave oli ryhtyä puutarhuriksi.

Kotiruoka / Ravintola-annos

En ole koskaan viihtynyt ravintoloissa, sillä pidän kotiruuasta. Vaimoni on erinomainen kokki. Lempiruokiani ovat maksapihvit, katkaravut ja kaurapuuro.

Lähtö / Paluu

Jos lähtö on ollut Utsjoen-mökille tai työmatkalle, olen aina lähtenyt mielelläni. Matkaa kotoa Utsjoelle on yli 1200 kilometriä, ja pihalta pihalle menee kahdella vessakäynnillä ja yhdellä juomatauolla. Sitten kun pitää palata etelään, voi että se on vastenmielistä.

Työmatkoilta oli kuitenkin hirveän kiva tulla kotiin ja nähdä lapset. Minulla on neljä lasta ja kaksi lastenlasta, ja heidän olemassaolonsa on paljon palkinnut.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 19/20.

Hannu Karpo

  • Syntynyt Helsingissä 1942.
  • Asuu Vihtijärvellä.
  • Eläkkeellä toimittajan ja yrittäjän työstä. Muistetaan erityisesti MTV:n pitkäaikaisesta reportaasisarjasta Karpolla on asiaa.
  • Perheeseen kuuluvat vaimo, neljä täysi-ikäistä lasta ja kaksi lastenlasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla