Raakel Lignell ei osannut arvata, millaisen kriisin lasten kotoa lähtö saisi hänessä aikaan.
Raakel Lignell ei osannut arvata, millaisen kriisin lasten kotoa lähtö saisi hänessä aikaan.

Tyhjän pesän syndrooma on tuttu viiden lapsen äidille Raakel Lignellille. Kodin hiljennyttyä hänelle on tullut vahva oman ajan tarve.

Vihdoinkin vapaalla. Vai menikö se sittenkään niin? Kun viiden lapsen äidin, juontaja-kolumnisti Raakel Lignellin, 51, kuopuksesta tuli pari vuotta sitten täysi-ikäinen, talon piti vihdoin ja viimein hiljentyä.

Nyt olisi aikaa toteuttaa itseään, Raakel ajatteli. Voisi aloittaa paritanssin yhdessä aviomies Nicke Lignellin kanssa, opetella italiaa, käydä konserteissa.

Olimme sopineet, että kukaan lapsista ei tule meille vauvan kanssa viiteen vuoteen.

– Olimme tehneet lasten kanssa vitsillä sopimuksen viiden vuoden karenssista: kun lapsista viimeinen on muuttanut pois kotoa, meille ei tule kukaan vauvan kanssa viiteen vuoteen. Toisin kävi, Raakel sanoo ja nauraa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suunnitelmat muutti Raakelin esikoisen nyt 2,5-vuotias tytär, josta tuli heti synnyttyään koko perheen silmäterä ja siunaus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tiivis yhteys lapsenlapseen on tuonut Raakelin elämään taas vilskettä ja vipinää. Se kaivattu oma aika ei siis vieläkään ihan toteudu.

Vaikka lapsenlapseni on lahja, huomaan, että häntä vahtiessani väsyn todella syvästi.

– Viime aikoina minuun on iskenyt kova oman tilan tarve. Kuvittelin, että olisin tässä elämänvaiheessa tosi aktiivinen, mutta yllättäen janoankin hiljaisuutta ja rauhaa, Raakel pohtii.

– Vaikka lapsenlapseni on lahja, huomaan, että häntä vahtiessani väsyn todella syvästi. Miten oikein jaksoin ennen? Nyt käyn lapsenlapsen kautta mielessäni läpi aikaa, jota elämäni ennen oli.

Pesä tyhjeni, mutta Raakelista ei tullutkaan aktiivista viisikymppistä. ”Mieluummin elän erakkona omassa kuplassani.”
Pesä tyhjeni, mutta Raakelista ei tullutkaan aktiivista viisikymppistä. ”Mieluummin elän erakkona omassa kuplassani.”

Viiden lapsen arki

Raakelista tuli äiti 24-vuotiaana. Hän erosi esikoisensa isästä pian tyttären syntymän jälkeen. Nicke tuli kuvioihin tyttären ollessa alle vuoden ikäinen, ja vuoden päästä tapaamisestaan pari sai pojan. Pian syntyivät kaksostytöt, ja kuopuspoika tuli maailmaan vuonna 1998.

Jälkikasvunsa lapsuusvuodet Raakel muistaa onnentäyteisinä, mutta kiireisinä. Välillä tuntui, ettei hän ehtinyt tehdä mitään muuta kuin kuskata lapsia harrastuksiin.

Otin ilon irti siitä, että olen saanut näin ihanan lauman.

Perusarjen pyörityksessä piti valita taistelunsa: ei ollut aikaa katsoa, ovatko jalkoihin sujahtavat sukat samanväriset. Toisaalta rutiinit runnottiin läpi vaikka väkisin, koska oli pakko. Se helpotti kaikkien arkea pitkällä tähtäimellä.

– Silloin en tuntenut tarvitsevani omaa aikaa, vaan osasin nauttia täysillä yhteisestä ajasta lasten kanssa. Otin ilon irti siitä, että olen saanut näin ihanan lauman. Vaikka toki muistan nekin hetket, kun laskin minuutteja siihen, että Nicke tulee kotiin.

Raakel ja Nicke pyrkivät jakamaan vastuun mahdollisimman tasaisesti. Nicke on Raakelin mukaan aina ollut puuhastelija, jonka on helppo tarttua toimeen. Molemmat tekivät töitä vuorotellen lasten ollessa pieniä, ja myös Nicke oli lasten kanssa kotona pitkiä aikoja.

Kuvittelin, että kiertäisin yksin maailmaa viuluineni.

Raakel ei ollut koskaan varsinaisesti suunnitellut hankkivansa isoa perhettä.

– Eihän minun pitänyt alun perin haluta lapsia ollenkaan! Nuoruudessani kuvittelin, että kiertäisin yksin maailmaa viuluineni, mitä tosin ehdin ennen lapsia tehdäkin. Mutta elämä meni näin, ja hyvä niin.

Ruuhkavuosina apujoukkoihin kuuluivat myös Raakelin vanhemmat, jotka hoitivat usein koko lapsikatrasta.

Raakelilla ja Nickellä oli sääntö, jonka mukaan joka toiselle matkalle lähdetään pariskuntana ja joka toiselle perheenä. Siitä pidettiin kiinni yli 15 vuotta.

– Kun olimme Nicken kanssa kahdestaan matkalla, ensimmäiset päivät kuluivat syvässä hiljaisuudessa. Ei kerta kaikkiaan ollut voimia puhumiseen, vaan ensin oli ladattava uudelleen oma ydin.

Koti tyhjenee

Nyt Raakelin lapset ovat iältään 20–27-vuotiaita. Kuopus asuu vielä virallisesti kotona, mutta on parhaillaan armeijassa. Sen jälkeen häntä odottaa opiskelupaikka Turussa.

Vaikka lapset ovat muuttaneet pois kotoa asteittain, Raakelin ei ole ollut helppoa sisäistää pesän tyhjentymistä. Erityisen vaikeaa se oli nelisen vuotta sitten, kun kaksoset muuttivat pois kotoa.

Tuntui, että koko talo huusi: täältä puuttuu elämä.

– Putosin ihan täysin. En osannut olla enää ollenkaan. Tuntui, että koko talo huusi: täältä puuttuu elämä.

Kodin tyhjentyminen oli kriisi myös Nickelle ja kuopukselle. Poika oli aina ollut aurinkoinen lapsi, joka oli tottunut siihen, että ympärillä on paljon ääntä, eri tahtoja ja elämää.

Yhtäkkiä ruokapöydässä istuikin vain kolme perheenjäsentä.

– Tuntui, ettemme kolmistaan olleet perhe ollenkaan. Muista lapsista olivat jäljellä vain haamut, heidän olemisensa, elämisensä ja äänensä olivat kadonneet. Ruokaakaan en osannut niin pienelle porukalle tehdä, vaan ostin aina kaupasta ainekset koko laumalle.

Myös työelämässä Raakel käy läpi etsikkoaikaa. ”Tarvitsen suvantokausia, jotta jaksan taas paahtaa.”
Myös työelämässä Raakel käy läpi etsikkoaikaa. ”Tarvitsen suvantokausia, jotta jaksan taas paahtaa.”

Toki Raakel järjellä ymmärsi, että vapauden huuma ja elämän nälkä veivät kotoa muuttaneita lapsia mennessään, kuten kuuluukin. Sen hyväksyminen ei ollut silti helppoa, vaikka hän myös nautti heidän puolestaan.

Myönnän, että minussa oli alkuun pientä marttyyrin vikaa.

– Myönnän, että minussa oli alkuun pientä marttyyrin vikaa. Loukkaannuin, jos minuun ei oltu yhteydessä moneen päivään. Tosi hedelmällistä, Raakel hymähtää.

– Pinnan alla tunsin kuitenkin paniikkia siitä, että menetän kaiken, että elämäni oli tässä. Pelkäsin, että lapset häviävät elämästäni. Surin sitä, että jouduin luopumaan heistä.

Nicke suhtautui tilanteeseen Raakelia rennommin.

– Hän rauhoitteli minua ja lupasi, että kyllä lapset vielä palaavat.

Uudet, aikuiset suhteet

Aiemmista peloistaan huolimatta Raakel tietää nyt, ettei äitiys lopu siihen, kun muuttokuorma lähtee pihasta.

Nykyään lapset ovat jo saaneet nauttia itsenäisyydestä sen verran kauan, että kyläilevät mielellään. Silloin tehdään yhdessä vaikkapa mehua pihan omenoista.

Imen itseeni nuorten ihmisten elämännälkää.

– Imen itseeni nuorten ihmisten elämännälkää. Nautin, kun koti täyttyy freeseistä aikuisista, jotka ovat täynnä virtaa. Suhteeni lapsiin on nyt kääntynyt energisoivaksi, Raakel iloitsee.

– Olen ymmärtänyt, ettei luopuminen tarkoita samaa kuin menettäminen. Lapseni pysyivät sittenkin vahvasti elämässäni. Suhteemme vain on ottanut uudenlaisia muotoja.

Kun koko kööri tyttö- ja poikaystävineen tulee samalla kertaa kylään perheen isoon Sipoon-kotiin, Raakel nauttii. Samalla hänen on oltava tarkkana, ettei hän vaadi itseltään liikaa.

– Ongelmani on kuvitelma, että minun pitäisi olla aina käytettävissä. Olen kuitenkin huomannut, etteivät voimani riitä kaikkeen, mihin haluaisin niiden riittävän. Minun pitää kantapään kautta opetella uskomaan omaa oloani: jos en jaksa, niin en jaksa.

Minulle on ominaista pamauttaa asiat suoraan.

Raakel on huomannut senkin, että vaatii aikansa, ennen kuin suhde täysi-ikäisiin lapsiin muuttuu tasapuoliseksi aikuisten suhteeksi.

– On asioita, joita minä elämänkokemukseni myötä vain tiedän paremmin, mutta lapseni kokeekin tilanteen syvästi eri tavalla.

– Minulle on ominaista pamauttaa asiat suoraan. Yhdestä lapsesta se voi tuntua hyvältä, toisesta taas ihan kamalalta. Joudun punnitsemaan sanojani tarkasti, Raakel sanoo.

Lasten ja äidin arvomaailmat ovat monessa asiassa lähellä toisiaan. Toisaalta löytyy isojakin eroja, jotka näkyvät arkisissa valinnoissa.

Ennen Raakel ei miettinyt ekologisuutta, koska se ei ole ollut hänen sukupolvelleen ”se juttu”. Lapset kuitenkin kauhistelevat, jos äiti ei erittele muovia kierrätykseen, vaan laittaa sen tavalliseen roskikseen.

Hyvä, että minut pistetään koville.

– Käymme keskusteluja politiikasta, arvoista ja todella monenlaisista asioista. On hyvä juttu, että minut pistetään koville. Sitä kautta opin uusia asioita ja näkökulmia.

Raakel uskoo, että lapset ovat kasvattaneet häntä enemmän kuin hän heitä.

– Ilman lapsiani olisin hyvin erilainen ihminen. Olisin jyrkempi, mustavalkoisempi ja kuvittelisin varmasti olevani erinomainen ihminen. Nyt niin ei tarvitse luulla, Raakel virnistää.

Kullan kainaloon

Nykyään Raakel ehtii istua kaikessa rauhassa sohvannurkkaan lukemaan kirjaa. Hänestä on outoa, ettei koko ajan olekaan pakko olla suorittamassa jotain.

– Tuntuu ihmeelliseltä, että saan vain olla ja että se riittää. Ettei minun arvoni ole siinä, että teen jotain jonkun muun eteen, vaan voin tehdä ihan mitä haluan milloin haluan.

Minulla on tällä hetkellä tapana erakoitua vähän liikaakin.

Kyky ottaa omaa aikaa näkyy niinkin, ettei Raakel välttämättä jaksa aina vastata puhelimeen, kun hyvä ystävä soittaa.

– Oman tilan tarpeeni takia minulla on tällä hetkellä tapana erakoitua vähän liikaakin. Mutta luotan siihen, että lähipiirini ymmärtää.

Myös Raakelin ja Nicken parisuhde on uudessa tilanteessa. He ovat olleet yhdessä 27 vuotta, mutta eivät ole koskaan aiemmin asuneet kahdestaan.

– Me saamme jopa keskustella yhdessä ilman, että joku keskeyttää. Naureskelemme ihmeissämme, kun voimme vain maata sohvalla ja katsoa vielä yhden jakson kivaa sarjaa Netflixistä tai HBO:sta. Se on meille ihan uutta.

Raakelilta ja Nickeltä kysellään toisinaan pitkän parisuhteen salaisuutta. Raakel ei osaa vastata kysymykseen, mutta sen hän tietää, että molempien pitää olla valmiita välillä tinkimään omista tarpeistaan.

Olen tinkinyt välillä omista jutuistani parisuhteen takia.

– Mikä se sellainen parisuhde on, jossa ei voi uhrautua yhteisen hyvän vuoksi? Kyllä minä olen tinkinyt välillä omista jutuistani parisuhteen takia. Suhde ei voi rakentua vain omille tarpeille, eikä kaikkea voi saada millään elämän osa-alueella.

Puolimatkan krouvissa

Raakel ajattelee, että nykyinen elämäntilanne on niin sanottu uudelleenkäynnistysvaihe. Hiljattain hän kävi pitkästä aikaa yksin ulkomailla, Berliinissä. Siellä hän teki "aikamatkan" kiertelemällä kulmilla, joilla liikkui 30 vuotta sitten opiskellessaan viulunsoittoa kaupungissa.

– Oli hauskaa käydä tutut paikat läpi, vaikka oli se yksin vähän tylsääkin. En jaksanut mennä illalla edes ulos syömään, vaan jäin hotelliin. Kuuntelin omia ajatuksiani ja sulattelin intensiivistä elämää.

En ole vieläkään ihan varma, mikä minusta tulee isona.

Työelämässä on tällä hetkellä hiljaista, mutta se ei Raakelia haittaa.

– En ole vieläkään ihan varma, mikä minusta tulee isona. Olisi kauheaa, jos elämänsä voisi suunnitella eteenpäin valmiiksi seuraavaksi 20 vuodeksi.

Viidenkympin ikä on Raakelille vasta puolimatkan krouvi.

– Elämässäni on nyt suvantovaihe, jonka jälkeen on taas jonkin uuden aika. Sitä odotellessa on ihanaa painaa illalla pää toisen vierelle ja nukahtaa siihen. Hyvästi, entiset univelat!

Raakel Lignell

Syntynyt 1966 Mikkelissä.

Asuu Sipoossa.

Perhe Näyttelijä Nicke Lignell, viisi lasta, yksi lapsenlapsi ja kaksi koiraa.

Tunnetaan muusikkona, juontajana, kirjailijana ja kolumnistina.

Motto Rakasta ja palvele, myös itseäsi.

Juttu on julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 10/2018.

Sisältö jatkuu mainoksen alla