Ursula täytti lapsenlapsen kaipuun varamummoilulla: "Päiväkodissa koen itseni tarpeelliseksi"

Ursula Lehtivuori on kuningatar. Hänen kyljessään kiehnää kissa ja edessä pokkuroi hovikokki suuren hiekkaruoka-annoksen kanssa.

On keskiviikkoaamu ja Ursulan varamummopäivä lahtelaisessa Kärpäsen päiväkodissa on juuri päässyt vauhtiin.

Kissaksi käpertynyt on tosin vähän äkeällä päällä eikä haluaisi varamummon viereen muita lapsia. Ursula keksii nopeasti kissalle pienen tehtävän: tämän olisi hyvä käydä sanomassa hiekkakakkukeittiöön, että kuningatar söisi tänään mieluusti nyhtökauraa.

Vielä oltava tarpeellinen

Ursula ryhtyi Mannerheimin Lastensuojeluliiton varamummoksi vuosi sitten elokuussa. Siitä lähtien hän on viettänyt keskiviikkoaamupäivänsä lasten kanssa.

– Olen aina ollut hyvin lapsirakas, mutta minun oli hiljalleen aika tunnustaa itselleni, että ainoa lapseni on varttumassa keski-ikäiseksi eikä näytä olevan lapsettumaan päin.

Vaikka Ursula on tiennyt, ettei isovanhemmuus ole itsestäänselvyys, lapsenlapsettomuus tuntui aluksi haikealta.

Lapsiasia alkoi pyöriä yhä enemmän mielessä, kun Ursula jäi viisi vuotta sitten eläkkeelle. Elämässä oli yhtäkkiä kiehtovaa vapautta, mutta myös toisenlaisia tunteita. Alkuhämmennyksen jälkeen Ursula myönsi itselleen, että hän halusi edelleen kokea olevansa tarpeellinen muille, eikä vain ottava osapuoli.

– Eläkkeellä elämä voi herkästi käpertyä liiaksi itsen ympärille. Voin hyvin, jos saan antaa itsestäni jotain toisille.

Kylämummoilu tuo iloa sekä Ursulan että lasten elämään

Sopivan lapsellista

Varamummous on sopinut Ursulalle mainiosti, ja yhteistyö Kärpäsen päiväkodin kanssa on ollut mutkatonta. Jokainen varamummokerta on omanlaisensa. Ursula on huomannut, että parasta on, kun hän on saatavilla eikä tyrkytä liiaksi lapsille seuraansa.

– On ollut kiinnostavaa seurata, kuinka erilaisia temperamentteja lapsissa on. Jotkut pyörivät ympärillä, toiset haluavat olla omissa oloissaan. On hirveän hauskaa, kun joku ensin vähän alta kulmien katseleva lapsi uskaltautuu lopulta juttusille ja leikkimään.

Kun Ursula keskipäivällä lähtee ajelemaan kotiinsa, hän on usein väsynyt.

 – Tämä on niin erilaista kuin arki muuten. On reagoitava nopeasti erilaisiin tilanteisiin.

Aluksi Ursula yllättyi, kuinka herkkävaistoisia lapset ovat. Siksi mielikuvitusleikeistä tuli nopeasti hänen ja lasten jutuissa parasta antia.

– Miehenikin aina sanoo, että olen hyvin lapsenmielinen. Täällä on ihana mahdollisuus elää hetkessä ja unohtaa kaikki muu. Pistän puhelimen äänettömälle ja elän juuri tässä, vaikka kuningattarena, jos sellaiseksi minut kruunataan.

Kaipaatko lastenlasta? Haluaisitko varamummoksi?
Lue Ursulan vinkit:

1. Lapsenlapsia ei voi vaatia. Kaikista ei tule äitejä tai mummoja, eikä ihminen voi päättää omasta mummoudestaan.
2. Rohkene tunnustaa. Lapsenlapsen kaipuu on oma tunteensa. Kesti kauan, ennen kuin osasin tunnustaa sen itselleni. Kun sen vihdoin tein, olo helpotti.
3. Valitse sopiva tapa. Etsi itsellesi sopiva tapa mummoilla. Monet lapsiperheet tarvitsevat apua.
4. Älä tuputa. Anna lapsien tulla luoksesi ja suhtaudu heihin avoimesti. Varamummolla ei ole kasvatus- tai opetusvastuuta, se tekee kohtaamisista ainutlaatuisia. 
5. Elä hetkessä. Varamummona siihen on mahdollisuus! Äitinä usein on vähän huono omatunto, mutta varamummi saa vain nauttia joka hetkestä.

Artikkeli on julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 4/2017.