Kun Merja Scharlin innostui kaurasta, sen mahdollisuuksiin ei uskonut juuri kukaan. Nyt Yosa-kauravälipalojen kehittäjä on miljonääri, jolle uudet ideat  ovat edelleen tärkeämpiä kuin raha.

Neljässäkymmenessä vuodessa ehtii tapahtua paljon. Luomusta kasvaa liiketoimintaa ja autototallifirmasta miljoonabisnes. Siihen, mihin ei parikymmentä vuotta sitten uskonut juuri kukaan muu kuin Merja Scharlin, 74, uskovat nyt kaikki – kauran voittokulkuun.

Yosa-kauravälipalojen äiti katselee neuvotteluhuoneen ikkunoista haikeana entistä valtakuntaansa. Yhdestä ikkunasta näkyy omakotitalo, jossa hän kasvatti kaksi lasta ja synnytti yhden yrityksen.

Nyt talo on myyty.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Toisesta ikkunasta voi katsella Merjan nykyistä kotitaloa, jossa oli tarkoitus viettää yhteiset eläkepäivät puolison kanssa. Tämän kuoltua talossa on vähän liikaa tilaa yhdelle naiselle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Merjan päässä pyörivät yhä uudet ideat. – On ihana tarttua johonkin, mitä kukaan muu ei ole vielä ajatellut.
Merjan päässä pyörivät yhä uudet ideat. – On ihana tarttua johonkin, mitä kukaan muu ei ole vielä ajatellut.

Tontin laidalla ovat tehdasrakennukset. Yosa-tuotteita valmistaa niissä nyt Fazer, jolle Merja myi yrityksensä kaksi vuotta sitten.

– Niihin en voi enää sinua viedä.

Tässä ne ovat Kaarinan Piispanristin kupeessa, saavutukset ja menetykset yhdellä silmänkantamalla.

Yllätys-Voitto ja mehuasema

Yliopistolla Merjan silmiin osui ilmoitus, jossa Lounais-Suomen Osuusteurastamo LSO haki opiskelijaa tekemään lopputyötään Turkuun. Merja haki paikkaa ja päätyi selvittämään kasvissalaattien säilyvyysongelmaa.

Kun LSO:n johtoryhmä tuli kuulemaan tutkimustyön tuloksia, joukossa oli puhelias Voitto Scharlin, joka työskenteli LSO:n markkinoinnissa. 25-vuotias Merja ja kymmenen vuotta vanhempi Voitto rakastuivat.

He solmivat avioliiton vuonna 1971 ja saivat kaksi lasta. Yhteinen koti nousi Kaarinaan.

– Elämässä on tällaisia ihmeellisiä käänteitä. Ovatko ne sattumaa vai johdatusta? Ainakaan en ole suunnitellut itse, miten asiat ovat menneet ja kääntyneet.

Onni suosii sitkeää

1980-luvulla Voitto Scharlinin työpaikalla sen sijaan elettiin kasvun huumaa. LSO:sta tuli yrityskauppojen ja fuusioiden myötä Suomen lihateollisuuden suurin ja kaunein. Vuonna 1990 Voitosta tuli sen toimitusjohtaja.

Sitten iski lama ja LSO joutui talousvaikeuksiin. Voitto jäi omasta pyynnöstään eläkkeelle 58-vuotiaana vuonna 1994. Se oli käänne, joka mahdollisti Merjan yritystoiminnan kasvun.

Miehen eläkkeelle jääminen oli käänne Merjan yritystoiminnalle.

Luomuhapankaalin tuotantoprosessi perustui spontaaniin käymiseen, jossa lopputuloksesta ei ollut koskaan täyttä varmuutta. Merjaa tämä häiritsi.

Hän pyysi apua Turun yliopistossa maitohappobakteereihin erikoistuneelta professorilta Seppo Salmiselta. Voisiko jotakin maitohappobakteerikantaa hyödyntää myös kaalin hapattamisessa?

Kuusivuotias tanskalais-ruotsalainen pihakoira Örri kulkee emännän matkassa.
Kuusivuotias tanskalais-ruotsalainen pihakoira Örri kulkee emännän matkassa.

Seppo kuunteli Merjaa ja kysyi sitten, kiinnostaisiko tätä idea kauran hapattamisesta maitohappobakteereilla. Sepon kollegalla Hannu Salovaaralla oli nimittäin patentti kyseiseen keksintöön.

Merja näki heti keksinnön potentiaalin. Hän mietti turuksi: Kui noin hiano idea voi olla, ettei kukka tartu. Hän päätti tarttua.

Ensimmäiseksi piti keksiä, mikä Hannun patenttihakemukseen listaamista bakteereista tuottaisi kaurasta hapattamalla jotain syömäkelpoista.

Kui noin hiano idea voi olla, ettei kukka tartu.

– Kokeilin kaikki bakteerit yksitellen, mutta mikään niistä ei toiminut. Yhden uuvuttavan päivän jälkeen tungin sen päivän bakteerit samaan kaurakippoon. Kun avasin erän pakkaukset viikkojen päästä, ongelmani oli ratkaistu.

Purkeissa ei ollutkaan homehtunutta kauramönjää, vaan lupaavalta tuoksuvaa kaurahapatetta. Se oli Merjan läpimurto.

Tehdas pystyyn vain!

Läpimurron huuma haihtui nopeasti, sillä Yosan tuotanto vaati tehtaan ja henkilökuntaa. Voitto lupasi vaimolleen vaihtaa leppoisat eläkepäivät tehdashankkeeseen. Apuun tuli myös toinen tärkeä mies, oma isä.

– Hän takasi lainojani ja kannusti, että tehdas pystyyn vain!

Yosa lanseerattiin lokakuussa 1995, ja tehdas valmistui kaksi vuotta myöhemmin otolliseen aikaan.

Sijoitusyhtiöt alkoivat kolkutella Merjan ovea.

Kauratuotteiden potentiaalin huomasivat pian muutkin. Ruotsalainen Oatly lanseerasi kauramaidon vuonna 2001. Sijoitusyhtiöt alkoivat kolkutella Merjan ovea, mutta turhaan. 

Merjaa motivoi kehittäminen, ei raha.

Merjan tarina on luettavissa kokonaan ET-lehden numerosta 22/2019.

Merja Scharlin

  1. Syntynyt 1945 Rymättylässä. Asuu Kaarinassa.
  2. Kasviperäisiä elintarvikkeita ja luomutuotteita kehittävän ja valmistavan Bioferme-yrityksen perustaja.
  3. Leski. Kaksi aikuista lasta ja koira.
  4. Harrastuksina puutarhanhoito, mökkeily ja lukeminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla