Kerttu ja Eino Tanskanen ovat olleet naimisissa vuodesta 1945. He kertovat pitkän liittonsa salaisuuden.

Eino, 97, ja Kerttu, 97, Tanskanen, Helsinki

Naimisissa vuodesta 1945

”Jo ennen kuin tapasin Einon, kuulin hänestä Hämeenlinnan sotasairaalan ylihoitajalta. Tämä kertoi, että "siellä yhden potilaan pöytä on aina niin presiis".

Sairaalaan joutuneet sotapojat tarvitsivat taluttajia, jotta aika kuluisi. Minä olin siellä lottana ja pidin seuraa Einolle. Ei sitä oikein seurusteluksi voinut vielä sanoa. Eino oli kovin hiljainen ja hidas puhumaan.

Einon kirjeet olivat täynnä aivan poikkeuksellisen hienoja ajatuksia.

Kun Eino joutui takaisin rintamalle, aloitimme kirjeenvaihdon. Einon kirjeet olivat täynnä aivan poikkeuksellisen hienoja ajatuksia, olen säästänyt ne kaikki. Kirjoittaminen oli sitä meidän seurustelua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eino on lapsesta asti kärsinyt korviensa tähden. Siksi hänen on aina ollut luontevaa ilmaista itseään kirjoittamalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meidät vihittiin 2. joulukuuta 1945 Töölön kirkossa. Hääjuhlamme pidettiin Einon vanhempien luona Luotsikadulla.

Ei se raha kaikkea merkitse.

Työelämässä ehdin olla 17 vuotta sen jälkeen, kun omat lapset olivat kasvaneet isoiksi. Kun sitten tuli lapsenlapsia, jäin töistä pois ja aloin hoitaa heitä. Einokin sanoi, ettei se raha kaikkea merkitse.

Minulle onnea on tasainen elämä, sellaisena elämä meillä on ollut. Einon kanssa riiteleminen on kuin lämpimissä villoissa olisi. Hänen suuttumuksensa kestää vain sen ajan, kun hän kävelee keittiön pöydän äärestä tuohon olohuoneen maton puoliväliin.

Meistä kahdesta minä olen sellainen jalat maassa -ihminen. Mietin kaksi kertaa, mikä kannattaa. Eino auttaa auliisti muita, hän näkee ihmisissä aina hyvää.

Portaiden nouseminen kolmanteen kerrokseen on ollut terveytemme perusta.

Einossa on paljon luovuutta ja kädentaitoa. Monet taulumme ovat hänen tekemiään. Hän on maalannut niitä Lapissa ja Norjassa ottamiemme valokuvien perusteella. Kerran Pietarissa käydessämme hän näki upean kaapin ja otti siitä valokuvan. Kun tulimme kotiin, hän nikkaroi meille täystammesta samanlaisen.

Olemme asuneet tässä nykyisessä asunnossamme 55 vuotta. Talossa ei ole hissiä, mutta missään tapauksessa emme muuta täältä pois. Sanomme aina, että portaiden nouseminen kolmanteen kerrokseen on ollut terveytemme perusta. Nyt kodin ulkopuolella liikkuminen ei minulta enää onnistu.

Illalla katsoisin mielelläni televisiosta asiaohjelmia, mutta Eino ei niistä pidä. Hän istuu pyjama päällä ja näyttää tyytymättömältä. Urheilun seuraaminen on hänestä mukavaa, koska se ei vaadi niin paljon kuulemista. Urheilu hyväksyttiin myös Einon lapsuudenkodissa.

Uskonnollinen vakaumus on meillä yhteinen. Elämässä on ollut selkeät raamit.

Lue myös:

Liittojen määrä laskee

  • Uusien avioliittojen määrä nousi vuonna 1945 kaikkien aikojen ennätykseen: 44 380. Vain vuonna 1946 luku on Suomessa ollut suurempi. Vuoden 2017 lopussa oli vielä 56 avioparia*), joiden vihkivuosi on 1945.
  • 1960-luvun eurooppalainen radikalismi ei horjuttanut suomalaisten parisuhdeuskoa. Huippuvuosi oli 1967: 41 273 Tuolloin solmituista liitoista jatkui vuonna 2017 vielä 14 123 liittoa*).
  • Avioliittojen määrä hupeni koko 1970-luvun ja oli vuonna 1979 alimmillaan sitten sota-ajan: 29 277. Tuolloin solmituista liitoista oli voimassa vuonna 2017 vielä 14 224*).

*) Kumpikin puoliso elossa vuoden 2017 lopussa. Asuinpaikkana Suomi.

Lähteet: oikeus.fi, Tilastokeskus

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 10/2018

Sisältö jatkuu mainoksen alla