Eläimet kuuluvat jouluun! Jos ei ole omia lemmikkejä, voi kissa- tai koiraenergiaa käydä tankkaamassa hurmaavissa kahviloissa.

Yksi kissoista änkee syliin ja kehrää kuin näyttääkseen, että juuri tämä syli on se kaikkein paras. Sen hurina kuulostaa musiikilta kissaihmisen korvaan.  Toinen puskee jalkaa.

Tamperelainen Kirsi Honkimäki poikkeaa usein tankkaamaan kakkukahvien lisäksi hyvää oloa kissakahvila Purnauskissa Tampereella. Naapuristossa, Tammelantorin nurkilla asuva Kirsti poikkeaa usein kahvilaan, löytökissojen valtakuntaan.

– Minä olen kissaihminen, viimeinen oma Mirri-kisu kuoli 18-vuotiaana. Se oli tosi surullinen juttu. Onneksi tällainen kahvila on olemassa.

Kissoilta voi oppia paljon

Kirstille, 67-vuotiaalle psykoterapeutille, yhteys kissoihin on tärkeä.

– Ne ovat niin ihmisystävällisiä ja tuottavat ihmisille välitöntä mielihyvää tulemalla luokse ja näyttämällä tunteensa. Ne osoittavat hellyytensä ja lämpönsä. Kissoja ei voi alistaa. Ne ovat kauniita ja osaavat ottaa rennosti. Siinä meille olisi oppimista.

Kirsti on sitä mieltä, että kahvilassa voi antautua vuorovaikutukseen kissan kanssa. Ne ovat hyviä terapeutteja. Eläimille voi näyttää omat tunteensa.

Niitä voi hoivata ja niistä voi huolehtia ja se tekee myös lapsille hyvää. Kirstin kolmella aikuisella pojalla on kaikilla kissoja. Rakkaus mirreihin syntyi lapsuudenkodissa.

Kahvilaelämää eläinten ehdoilla

Kissakahvila Purnauskis avattiin Tampereella lokakuussa ja siitä on tullut suosittu paikka.

Kahvilaan otetaan vain tietty määrä ihmisiä ja sääntönä on, että jos kissa on vallannut jonkun tuolin, ei eläintä saa häätää pois.

Pääsymaksu on viisi euroa ja paikka kannattaa varata etukäteen, jotta varmistaa sisäänpääsyn. Kissojen rapsuttamiseen ja kahvitteluun annetaan aikaa kaksi tuntia. 

Aika ajoin kaikkia tulijoita ei voida ottaa sisään. Joskus kuppila on kiinni, jos joku lemmikki on sairastunut.

Idea saatiin Lontoosta

Tiina ja Markus Aaltonen saivat idean kahvilan perustamiseen Lontoosta. Kahvilassa asuu vakituisesti 5–10 kissaa. Ne on otettu paikallisesta eläinsuojeluyhdistyksestä.

Kissat eivät ole pelkästään näyttelyeläimiä, vaan asiakkailla on mahdollisuus adoptoida  kahvilasta kissa, jos kahvilanpitäjät päättävät luopua jostakin.

Näin löytökissa voi saada kodin ja perhe lemmikin, joka on tottunut ihmisiin.

– Kyselyitä on tullut paljon, mutta vielä emme ole luopuneet yhdestäkään, kertoo Tiina Aaltonen.

– Paikka on rakennettu kissojen ehdoilla. Siellä on korkeita kiipeilypuita ja muuta rekvisiittaa kissoja varten. Tila on kaunis ja sieltä saa hyvää kakkua ja teetä ja muutakin ruokaa.

Lenkille koirakuppilan kautta

Eläinten kautta on helppo tuntea yhteisyyttä. Niistä riittää aina juttua vieraidenkin kesken. Joillekin kissakahvilasta on tullut melkein olohuoneen korvike samoin kuin tamperelaisesta Koirakahvila Vainussa. Sari Kananen perusti ensimmäisen koirakahvilan jo kaksi ja puoli vuotta sitten.

Silloin heiluhännät emäntineen ja isäntineen suunnistivat Kuninkaankadulle, nyt Satamakadulle.

Vainussa ei ole kahvilakoiria, vaan isännät ja eläimet poikkeavat paikalle omien haukkujiensa kanssa. Tai ihan ilman – koirista kun pitävät myös koirattomat tamperelaiset. Usein paikalla on myös Sarin ranskanbulldoggi Chic.

Kuppilassa on koirakirppari

Pääsymaksua kahvilaan ei ole. Mutta sieltä voi ostaa muun muassa käytettyjä koiratarvikkeita. Kuppilaan voi myös jättää lemmikin muutamaksi tunniksi.

Saara Nurmi on tullut iltapäiväteelle silkkiterrieriensä, Alman ja Minin kanssa. Hän käy kuppilassa säännöllisesti ja koirille käynti on aina kuin pieni joulu: ne saavat piparit tai muuta herkkua.