Airi, 69, oli miehensä omaishoitaja kymmenen vuotta: ”Sairaus vei Martilta kaiken”

Martti Puustisen sairaus alkoi antaa merkkejä itsestään, kun hän oli päälle viisikymppinen. Siihen asti koneasentaja Martti oli ollut terve ja ahkera työmies.

Martin diagnoosi oli järkytys: hänellä todettiin harvinainen etenevä neurologinen sairaus, FXTAS, joka aiheuttaa hermosolujen rappeutumista.

Perinnöllinen sairaus ei ole parannettavissa.

Ensimmäisiä oireita olivat kävelyvaikeudet ja vapina, sitten Martin lähimuisti alkoi heiketä. Pari vuotta työkyvyttömyyseläkkeellä oltuaan Martti sai aivoinfarktin, joka lisäksi heikensi hänen vointiaan.

Hänen vaimonsa, kuusikymppinen Airi Puustinen, päätti jäädä pois töistä ja ryhtyä miehensä omaishoitajaksi.

– Mieheni hoitaminen yhteisessä kodissamme tuntui minusta ainoalta vaihtoehdolta.

"Siitä oli minulle iso apu"

Kaupungin kotihoidon hoitajat kävivät kylvettämässä ja ulkoiluttamassa Martin kerran viikossa. Airi kuitenkin huomasi tarvitsevansa hoitoon enemmän apua. Hän alkoi ostaa lisäksi yksityisen hoitajan palveluita.

– Sitten sain kuulla tuttavaltani sairaanhoitaja Satu Mustajoesta. Häntä kuvattiin empaattiseksi, rauhalliseksi ja päteväksi hoitajaksi.

Mustajoki oli juuri ryhtynyt Alina-yrittäjäksi Riihimäellä. Airi vakuuttui kuulemistaan suosituksista ja päätti soittaa Sadulle.

"Vaikka Martti ei itse enää puhunut, hoitajat puhuivat hänelle silti – kauniisti. Sillä oli minulle iso merkitys."

Martti sai kaupungilta palvelusetelin Alinan hoiva- ja kotityöpalveluiden käyttöön. Hoitajat kävivät Martin luona kolme kertaa viikossa ja viipyivät kolme tuntia kerrallaan.

– Siitä oli minulle iso apu. Minun ei tarvinnut käydä asioilla kello kaulassa, ja minulle jäi myös omaa aikaa. Alinan palveluita suosittelen muillekin omaishoitajille.

Airi hoitaa kaiken asiointinsa polkupyörällä Riihimäen kaupungissa. Hänellä ei ole omaa autoa.

Tukea omaishoitajalle

Airi kehuu Martin Alinalta saamaa hoitoa. Hoitajat lukivat miehelle sekä ulkoiluttivat, jumppasivat ja hieroivat häntä.

– Ennen Alinan aikaa olin huomannut, että jotkut jännittävät ihmisen harvinaista sairautta. Alinan hoitajat sen sijaan osasivat asiansa paljon apua tarvitsevan potilaan kanssa, Airi sanoo.

– Vaikka Martti ei itse enää puhunut, hoitajat puhuivat hänelle silti – kauniisti. Sillä oli minulle iso merkitys. He puhuttelivat Marttia omalla nimellään ja ottivat kädestä kiinni. Hoitajat auttoivat myös omaishoitajaa, kuten tiskasivat tiskit ja imuroivat.

Airin ja Martin kotona soi usein 1970 ja 1980-luvun musiikki, sillä Martti nautti nuoruusaikojensa tutuista sävelistä.

Kun Martin kunto huononi, Alinan hoitajien työtunteja lisättiin. Martti ehti olla puolentoista vuoden ajan Alinan asiakas.

– Loppuaikoina ostimme heiltä jopa 40 tuntia hoivatyötä kuukaudessa.

Lue lisää Alinasta

"Aina apua saa, kun jaksaa hakea"

Ajoittain Airi koki olevansa omaishoitajana melko yksin, erityisesti korona-aikana, jolloin ainoastaan Alinan hoitajat kävivät pariskunnan kotona.

– Tiedän, että aina apua saa, kun vain jaksaa tehdä selvitystyötä ja hakea sitä. Rankinta ei ollut Martin hoito itsessään, vaan hänen harvinainen sairautensa. Vastauksia sairautta koskeviin kysymyksiin oli vaikea löytää.

Airi sai voimia omaishoitajana jaksamiseen keskusteluista muun muassa hoitajien kanssa. Airin kolme tytärtä ovat olleet hänelle korvaamaton tuki. Lisäksi kaniinimäyräkoira Lurista tuli tärkeä seuralainen.

– Välillä se on ollut kuin terapeutti. Myös mieheni silitteli mielellään koiraa vierellään. Luri sieti häneltä kovakouraisempaakin silitystä.

Martti ja Airi ehtivät viettää yhdessä 48 vuotta. Martti seurasi tarkkaan yhteiskunnallisia asioita: hän luki sanomalehtiä ja katsoi keskittyneesti uutiset televisiosta. Airi kuvailee miestään auttavaiseksi, kiltiksi ja puheliaaksi.

– Oli kurjaa katsoa vierestä, kun sairaus vei Martilta kaiken. Kymmenen vuotta on ollut minulle luopumista. Silti viimeinen luopumisen hetki oli rankin.

Kotona loppuun asti

Kaksi ja puoli vuotta Airi oli pelännyt, että Martti saisi koronan.

– Oli irvokasta, että lopulta sitten sain koronan joltain kauppareissulta. Oireeni olivat lieviä, mutta Marttiin korona iski armottomasti. Hän ei kestänyt sairautta montaa päivää.

Airi hoiti miestään loppuun asti kotona.

– Kuolema ei ollut kaunis. Sanoin Martille, että hän taistelee liian pitkään. Tein sen, minkä pystyin, hänen viimeisinä hetkinään.

Martin kuoleman jälkeen Airilla on ollut parempia ja huonompia päiviä. Tällä hetkellä hän odottaa hyvien pyöräilykelien alkamista.

– Kaverinani on edelleen nelijalkainen vipeltäjä. Laitan hänet polkupyörässäni olevaan koppaan, lähden eväiden kanssa retkelle ja metsän reunaan istuskelemaan. Siellä sielu lepää – ja sieltä saa voimaa.

"Kaipaan Marttia: sitä sosiaalista ja puheliasta miestä sekä hänen hyviä neuvojaan."

Airi toivoo, että hän voisi lähitulevaisuudessa auttaa toisia yksinäisiä ihmisiä.

– On harvinaista, että ihmistä hoidetaan hyvin kotona loppuun asti. Monella iäkkäällä omaishoitajalla jaksaminen on loppua kesken, kun on itselläkin kipuja ja rajoitteita.

Kun Airi jäi kotiin hoitamaan miestään, hänellä olisi ollut vielä kolme työvuotta jäljellä ennen eläkkeelle jääntiä.

– Eläkkeeni jäi pieneksi, ja nyt Martin kuoleman jälkeen minun pitää tarkkailla budjettiani.

Airi toteaa, että vaatimaton elämä kuitenkin riittää hänelle.

– Kaipaan Marttia: sitä sosiaalista ja puheliasta miestä sekä hänen hyviä neuvojaan. Kaipaan myös sitä läheisyyttä, jonka häneltä sain.

Lue lisää Alinasta

Alina on osa pohjoismaista hyvinvointikonserni Norlandiaa. Alinalla on jo lähes 40 yritystä ympäri maata.