ET-lehden toimittajan koti on täynnä omia ja muiden käsitöitä. Niillä syntyy kotoisan rönsyilevä ja hiukan boheemi tunnelma.

Vuonna 1999 tuoreiden ekaluokkalaisten vanhempainillassa opettaja toivoi vanhemmista vapaaehtoisia huolehtimaan luokan pikkujoulutarjottavista. Kaksi kättä nousi, minun ja Saija Flinkkilän. Yhdessä aloimme järjestää myös askartelua ja puuhailua oppilaille. Kerran Saija houkutteli minut kanssaan käsityökurssille. Siitä kehkeytyi käsityön ryydittämä ystävyytemme, joka näkyy sisutuksessani.

Helsinkiläinen lähiökerrostalokotini elää ja muuttuu, kun jokin tavara siirtyy toisaalle ja toinen tulee tilalle. Kaikelle löytyy ajan kuluessa paikkansa, usein yllättäväkin. Ystäväni kuvailevat diy-kotiani (do it yourself) sanoilla boheemi, yllätyksellinen, kotoisa, värikäs, runsas, rempseä ja eläväinen.

Lasten taide kestää aikaa

Moni sisustusratkaisu on lähtenyt rahattomuudesta. Esimerkiksi yli 20 vuotta vanhat melamiiniovet ovat kulahtaneita. Eteisen oven päällystin vanhojen kirjojen sivuilla ja lakkasin. Siitä tuli aika soma. Harkitsen seinän tapetoimista samalla tekniikalla.

Olen koristanut aika monet kaapinovet nyt jo aikuisten lasteni Selman ja Jalmarin päiväkotipiirustuksilla. Tukevissa pahvisissa passepartout-kehyksissä ne ovat kuin tauluja.

Lasten työt henkivät niin suurta pakotonta luovuutta, että tykkään katsoa niitä vuodesta toiseen. Olen järjestänyt lapsitaidenäyttelyn keltaiseen eteiseeni. Lasten muovailemat savikipot nostin reilusti vanhan radion päälle. Kuvan pienen tilkkutyön olen ostanut ahvenanmaalaiselta Hannele Ögård-Forsmanilta. Omissakin tekeleissäni huomaan samaa värikästä lapsellisuutta ja rajojen rikkomista. Käsityöni ovat varmasti monen mielestä kummallisia, mutta tärkeintähän kai on, että itse tykkää.

Torso olohuoneessa

Olen viettänyt jo 12 vuoden ajan ihanan kesäviikon Satakunnassa Kankaanpään opiston käsityökursseilla. Tilkkutöiden, kirjansidonnan, huovutuksen ja kierrätyskäsitöiden parissa uppoutuu sellaiseen flow-tilaan, että ajan kulkua ei huomaa lainkaan.

Osa tuotoksista päätyy kodin seinälle, mutta paljon jää kesken. Tekeminen ja innostuminen on minulle tärkeämpää kuin valmis tuote.
Viime kesän kurssilla loimme mielenkiintoista kangaspintaa eri menetelmillä. Innostuin kovasti organzan rei’ittämisestä kuumalla kolvilla. Siitä versoi leikillinen idea tehdä repäisevä ”Ylä-Malmin kansallispuku” poltetuista ja värjätyistä kankaista. Puin sen torson päälle ja nostin olohuoneeseen paraatipaikalle. Ei haittaa, vaikka se on kesken.

Keräsin torson ympärille muutakin katseltavaa: Eija Pöyryn hienon nappitaulun ja Tupu Mentun huovutustöitä. Kun näin Isojoella kirpparilla vanhan puulapion, tiesin sen päätyvän täydelliseksi huovutustyön taustaksi.

Kuin pisteenä iin päälle ryhmään pääsi murmanskilaisen taiteilijan Anatoli Sergienkon väkevän värikäs taulu. Sen sain lahjaksi juttumatkalla. Halusin siitä vieläkin verevämmän, ja virkkasin oransseja ja keltaisia ympyröitä kuvan taustalle. Jätin lasin pois kehyksestä. Haluan nähdä työn kolmiulotteisena ilman kiiltoa.

Joka työllä on tarina

Olohuoneen toisella seinällä ovat sulassa sovussa ystäväni Sarin öljyvärityö ja tyttären päiväkodissa tekemä vesiväripiirros äidistä.
Paraatipaikalla on Saijan minulle 50-vuotislahjaksi tekemä valkoisen eri sävyissä hehkuva tuftaustyö. Tuftaus on helppo tapa tehdä ryijypintaa. Pala vanhan runkopatjan metallisisusta on sille ilmavan rouhea tausta. Pidän siitä, että kodissani olevilla töillä on tarina.

Torson muoto innostaa minua. Muutama vuosi sitten sain torson ja hankin sille kaksi jalkaakin: vanhan amerikkalaisen pitkävartisen rikkaimurin ja kangaspuiden vyyhdinpuut. Suunnittelin tekeväni torsolle asuja kangasruusuista tai helmistä, mutta se jäi vaiheeseen.

Berliinistä askarteluliikkeestä ostamani torson pintaan olen liimannut palasia puolalaista keltaista sanomalehteä, vaaleanpunaista Financial Timesia, virsikirjan nuotteja ja kahvilla värjättyjä kirjan sivuja. Kaulakoruksi torsotar sai ruostuneen ikkunahaan ja hameeksi kiinnitin nuppineuloilla palan tylliä. Puolikkaat rintaliivitkin hänellä on selkäpuolella. Se on esillä olohuoneessani.

Toiselle torsolleni puen silloin tällöin Teuvan pukuni ja nostan ”tytön” olohuoneeseen. Kaunista kansallispukua kannattaa pitää esillä.

Minulla on myös taidevessa. Sen seinillä on piirustuksia, käsitöitä ja epätavallisia matkamuistoja: puolalaista värikästä vessapaperia, tsekkiläinen nappilevy ja venäläinen helmitaulu. Tyttäreni kaveri luonnehti tilaa 7-vuotiaana, ihanan epävessamaiseksi.

Seuraava projektini on ruosteinen maitohinkki. Se voi päätyä parvekkeelle tai olohuoneeseen, seuranaan lampaansarvi, lankakerä tai ehkäpä lapio.

 

Rumaa vai kaunista?

Käsityöihmisissä on kaksi tyyppiä. ”Martta” haluaa tehdä hyödyllisiä asioita, esimerkiksi neuloa sukkia. Hullutteleva ja hersyvä ”Maria” innostuu materiaaleista ja niiden yllättävästä yhdistämisestä. Vanhasta kattilasta tehdään lamppu tai pillerirasiasta rintakoru.

Minä olen täysverinen Maria, ja esimerkiksi ruostuneet astiat ovat minusta tosi kauniita. En lämpene kukkien kasvattamiselle, joten parvekkeellani on ”ruostepuutarha” eli kaikkea vanhasta uuninluukusta kakku- ja leivosvuokiin.

Usein sytyn kulahtaneista löydöistä, joiden ympärille voi syntyä väliaikainen tilateos. Keittiössäni oleva asetelma alkoi pari vuotta sitten loviisalaiskirpparilta ostamastani keltaisesta lankapussukasta. Mietin pitkään, tarvitsenko niin outoa väriä. Pian päällystin keltaisella langalla minitorson. Kohta sain ystävältäni synttärilahjaksi lankoja, jotka hän oli pakannut taloyhtiön metallikierrätyksestä löytämäänsä keltaiseen emalikattilaan. Niiden seuraksi oli ihan pakko ostaa Kankaanpään kierrätyskeskuksesta aito 70-luvun viipalointikone. Viimeksi asetelmaan pääsi keltainen virkattu ruusu, jonka sain haastateltavalta. Pöytätason sivulla odottaa komea lampaansarvi esille pääsyä. Sen alle pitäisi ehkä saada jokin pehmeä tekstiili.

 

Lisää vinkkejä:

Värikkäästä vessapaperista voi tehdä vaikka ruusutaulun vessaan. Vanha helmitaulukin on päässyt toiletin seinälle.

Kaikenlaista hullu voi kokeilla. Kirpparilamppu on päällystetty kanaverkolla, johon on helppo kiinnittää keittiöhenkistä kamaa: vanha vispilä, leikkuterä ja totimukin pidike. Tai mitä muuta vaan.

Ovikoriste on tehty vanhasta kirjasta taittelemalla.

 

Lelumattopiiskasta muotoitui myös ovikoriste pienten lankerien avulla.

Lapsuuden nukenvaunut pääsivät lankakoriksi.

 

Käsityö on aina valmiin TV-pöydällä. Ahvenanmaalainen Sture Ahlström on tehnyt ihanat uusvanhat puulaatikot.

Edesmennyt ystäväni, kuvanveistäjä Anne-Elina Alho ikuisti molempien lasten kasvot rakukeramiikkaan.

 

Vanha ikkunanpoka on kätevä lankateline, joka toimii samalla tauluna.

 

Tässä jutussa saat vinkkejä, kuinka koristelet oven kransseilla – jotka ovat kauniita vielä joulun jälkeenkin.

 

Pue kotiovi talvikuntoon persoonallisilla ovikoristeilla. Herkkiä värisävyjä jaksaa katsella joulun jälkeenkin.

Paperikranssi

Tarvikkeet:
sanomalehteä
valkoista kopio- tai silkkipaperia
puolalankaa eli ohutta metallilankaa
ohut metallihenkari eli ns. pesulahenkari
sivuleikkurit ja pihdit.

Tee näin
1. Valmista ensin kranssipohja. Avaa henkari pihtien avulla ja muotoile siitä
ympyrä. Kieputa päät napakasti yhteen pihtien avulla.
2. Revi sanomalehdestä ja kopiopaperista noin 10 x 10 cm kokoisia palasia.
Tarvitset niitä kymmenittäin käsialasta ja kranssipohjan koosta riippuen.
3. Katko puolalangasta 20 cm:n pituisia pätkiä. Rutista paperipalat keskeltä
suppuun kuin kukat. Kieputa metallilankaa muutama kerta (noin 5 cm) kukan kannan ympärille. Loput 15 cm jää kranssipohjaan sitomista varten.
4. Kiinnitä jokainen paperikukkanen erikseen metallilangan pätkällä kranssipohjaan. Laita kukat kiinni vuorotellen kranssin ulko- ja sisäsivuille sekä
päälle. Näin saat kauniin, puolipyöreän muodon. Uusi kukka peittää aina edellisen sidonnan. Viimeiset kiinnitykset tulevat ensimmäisten kukkien alle.
Näin kranssi sulkeutuu kauniisti.
5. Tee metallilangasta ripustuslenkki ja kiinnitä se kranssipohjaan.

Metallilankakranssi

Tarvikkeet:
puolalankaa eli ohutta metallilankaa
helmiä
muotiksi ämpäri tai kattila
sivuleikkurit ja pihdit

Tee näin
1. Kiedo puolalankaa noin 25 kierrosta ämpärin ympärille. Ota lankanippu pois ämpärin ympäriltä ja pidä siitä kiinni. Teippaa nippu muutamasta kohdasta maalarinteipillä. Näin se pysyy kasassa eikä leviä.
2. Kieputa nyt puolalankaa metallilankanipun ympäri noin 20 kertaa.
3. Tee samanlaisia kiinnityksiä tasaisin välein kuuteen kohtaan nippua. Vie lanka aina katkaisematta seuraavaan kohtaan.
4. Taivuta metallilankanippua kaarevaksi sidontojen väliltä. Ala sitten erotella lankoja pallomaiseen muotoon. Jatka kaikkien sidontojen väliltä koko kranssin matkalta.
5. Ota metrin pituinen pätkä metallilankaa kranssin helmikoristeluun.
6. Pujota metallilankaan haluamasi määrä helmiä. Taivuta lankaa pihdeillä
mutkille helmien väleissä ja kieputtele se kranssin ympärille.
7. Tee lopuksi ripustuslenkki.

Metallilankakranssi

Tarvikkeet:
puolalankaa eli ohutta metallilankaa
helmiä
muotiksi ämpäri tai kattila
sivuleikkurit ja pihdit

Tee näin

1. Kiedo puolalankaa noin 25 kierrosta ämpärin ympärille. Ota lankanippu pois ämpärin ympäriltä ja pidä siitä kiinni. Teippaa nippu muutamasta kohdasta maalarinteipillä. Näin se pysyy kasassa eikä leviä.
2. Kieputa nyt puolalankaa metallilankanipun ympäri noin 20 kertaa.
3. Tee samanlaisia kiinnityksiä tasaisin välein kuuteen kohtaan nippua. Vie lanka aina katkaisematta seuraavaan kohtaan.
4. Taivuta metallilankanippua kaarevaksi sidontojen väliltä. Ala sitten erotella lankoja pallomaiseen muotoon. Jatka kaikkien sidontojen väliltä koko kranssin matkalta.
5. Ota metrin pituinen pätkä metallilankaa kranssin helmikoristeluun.
6. Pujota metallilankaan haluamasi määrä helmiä. Taivuta lankaa pihdeillä
mutkille helmien väleissä ja kieputtele se kranssin ympärille.
7. Tee lopuksi ripustuslenkki.

Rovaniemeläiset Lembergit rakensivat vanhasta kaapista Otto-pojalleen söpön hellan.

Henna Lemberg, 32, on aina tykännyt tehdä käsillä kaikkea virkkaamisesta keramiikkatöihin.

– Nikkarointi on perheemme yhteisharrastus: suunnittelemme yhdessä ja mies usein työn. Halusimme tehdä pojalle leikkimökkiin hellan, joka syntyi lähes kokonaan jämämateriaaleista keltaista maalia ja paria saranaa lukuunottamatta.

Paras palaute hellasta on Hennan mukaan se, että Otto leikkii sillä mielellään. Hän keittelee vanhemmilleen usein leikkipuuroa, jota maistellaan yhdessä.

– Rohkeasti vain kokeilemaan hellan tekoa!

Tästä alla olevasta ohjeesta saat hyvän pohjan aloittaa.

Näin teet leikkilieden

Tarvitset:

  • vanha kaappi
  • vetimet, saranat ja magneetit luukkuihin
  • säätönupit (vaikka pilttipurkkien kannet löysästi kiinnitettynä)
  • kangasta säilytystilan verhoa varten
  • paksua kuminauhaa verhotangoksi
  • listaa säilytystilan reunojen viimeistelyyn
  • kulmarautoja, ruuveja, muttereita ja nauloja
  • maalia tai spraymaalia
  • dc-fix-sisustustarraa viimeistelyyn
  1. Lähtökohtana on 80-luvun keittiökaappi, jonka syvyys on 58 cm, leveys 40 cm ja korkeus 59cm. Sahaa kaapin ovi kolmeen osaan, uuniin, mikroon ja säätönuppien taustaksi. Päätä jokaisen osan koko itse. Hio halutessasi reunoja vähän.
  2. Kiinnitä uunin ovi saranoilla niin, että ovi aukeaa alaspäin. Kiinnitä leikkimikron ovi kulmaraudoilla sen yläpuolelle niin, että ovi aukeaa vaakasuoraan. Kiinnitä vanhan kaapin magneetit niin, että luukut pysyvät kiinni.
  3. Kiinnitä pienin pala säätönuppien taustaksi. Kiinnitä säätönupit löyhästi pitkillä ruuveilla ja nylock -muttereilla, jotta niitä pystyy pyörittämään.
  4. Sahaa alkuperäisen kaapin hylly niin, että se mahtuu pystyasentoon leikkikeittiön sisälle. Näin saadaan uunin ja säilytystilan jako. Kiinnitä väliseinä kulmaraudoilla.
  5. Sahaa kaapin toiseen pitkään seinään aukko, josta muodostuu säilytystila. Laita sen sisälle hylly. Viimeistele säilytystila kulmalistoilla.
  6. Kiinnitä säilytystilan eteen laitettiin verho paksulla kuminauhalla ja nauloilla.
  7. Maalaa leikkikeittö keltaiseksi. Tee mustalla Dc-fix-sisustustarralla viimeistelyjä, esimerkiksi hellan levyt, luukkujen ”lasit” sekä säätönuppien koristelu.
  8. Lisää hellan reunaan pieni naulakko.

Tästä kaapista lähdettiin liikkeelle!