Kiinnostaako luomu, puhdas, konstailematon ja lisäaineeton lähiruoka, puutarhan sadon säilöminen, kotimaisten marjojen terveysvaikutukset, yrttien ja luonnonkasvien hyötykäyttö tai oman luontopihan perustaminen? Näiden kirjojen avulla olet askeleen lähempänä tavoitettasi.

Keittiötarhan 3 vuodenaikaa opastaa niin vasta-alkajia kuin konkareitakin, kuukausi kuukaudelta, kasvimaan töihin siementen hankinnasta sadon korjaamiseen.

Kirja on hyötypuutarhurin tietopaketti täynnä upeita kuvia, selkeitä piirroksia, hyväksi havaittuja vinkkejä ja ammattilaistietoa mutta myös hauska ja elämyksellinen lukukokemus; kirjoittaja paljastaa omat vastoinkäymisensä. Jos hankit vain yhden kirjan, se on tämä!

Minna Siltala: Keittiötarhan 3 vuodenaikaa - vinkkejä ja vertaistukea vihertaitureille. WSOY. 2010. 193 sivua, kovakantinen. Kirjoittaja on kodista ja puutarhasta kirjoittava toimittaja.

TV:stä tutun englantilaispuutarhurin selkeä, ytimekäs ja havainnollinen kirja opastaa vihannesten, juuresten ja maustekasvien kasvattamisen taitoihin. Kirja sopii niin vasta-alkajille kuin edistyneemmillekin - kaikille, joita motivoi ravinnon maukkaus, puhtaus, ekologisuus ja taloudellisuus.

Ammattilaisohjeet ja kuvat vihkivät lukijan vaihe vaiheelta kasvimaan suunnittelun ja perustamisen, kasvien valinnan, maalajien tuntemuksen, kastelun, lannoituksen sekä kompostoinnin saloihin. Keittiöpuutarhan tuholaisia, rikkaruohoja ja tauteja unohtamatta.

Alan Titchmarch: Keittiöpuutarha - puutarhurin ABC. Otava. 2010. 148 sivua, pehmeäkantinen. Kirjoittaja on julkaissut nelisenkymmentä puutarhakirjaa.

Hyvän olon yrttitarha on kirja kaikille aisteille! Se on lumoavan kaunis tietokirja tuoksuyrttien hyötykäytöstä, historiasta sekä yrtteihin liittyvistä uskomuksista.

Kirjassa esitellään 27 yrttiä, joiden käyttöön niin ravintona, juomana, lääkkeenä kuin kosmetiikkanakin kannustetaan reseptein, vinkein ja ohjein. Yrttien viljely onnistuu aina, olipa oma puutarha sitten pihan, parvekkeen tai ikkunalaudan kokoinen.

Annabelle Fagner - Martina Schlegel: Hyvän olon yrttitarha. Kirjapaja, 133 sivua, kovakantinen. Annabelle Fagner on apteekkari ja Martina Schlegel yrttiharrastaja. Saksankielinen alkuperäisteos on sovitettu Suomen oloihin.

Suomalaiset marjat on koukuttava tietokirja 33:sta Suomessa kasvavasta viljellystä tai luonnonvaraisesta marjalajista. Kirjassa esitellään kattavasti kunkin marjalajin ainesosat, terveysvaikutukset, käyttötarkoitukset sekä annetaan selkeät keruu- ja säilöntäohjeet.

Marjoissa on terveydelle tärkeitä suoja-aineita: kuituja, fenoleja, vitamiineja ja antioksidantteja. Marjat ovat terveellisempiä kuin useimmat hedelmät ja kasvikset - silti moni suomalainen ei syö marjoja edes viikoittain.

Sinikka Piippo: Suomalaiset marjat - kaikki metsän ja puutarhan lajit
Minerva. 2010. 212 sivua, kovakantinen. Kirjoittaja on kasvitieteilijä ja professori (FT) Helsingin yliopistossa. Hän on julkaissut useita terveys- ja hyvinvointikirjoja.

Luonnonkasveista on moneksi - ruoaksi, juomaksi, mausteeksi, lääkkeeksi, rohdokseksi, säilöntään, askarteluun, sisustamiseen, värjäykseen ja koristeluun. Luonnonkasveista kasvaa myös helppohoitoinen ja luonnonmukainen puutarha.

Pieneen kirjaan on mahdutettu paljon yksityiskohtaista tietoa ja ohjeita, lähes liikaakin, sillä pieni kirjasinkoko erityisesti luonnonkasvien käyttötaulukoissa vaatii varttuneemmalta lukijalta jo suurennuslasia.

Heli Plattonen: Luonnonkasvit hyötykäyttöön. Atena, 160 sivua, pehmeäkantinen (2006, painos loppunut, kysy saatavuutta esimerkiksi kirjastoista). Kirjoittaja on keruutuotetarkastajan koulutuksen saanut biologi.

Sattumansoppaa marssittaa esiin paitsi pulavuosien makujen ja ruoanlaiton ajankuvaa myös nykyajan eettisille ja ekologisille kokeille soveltuvia selkeitä, ravitsevia, terveellisiä ja lisäaineettomia ruokaohjeita.

Pula-aika ja säännöstely pakotti kekseliäisyyteen ja omavaraisuuteen; mm. kalat, sienet, marjat ja juurekset löysivät tiensä suomalaisten lautasille. Lukuelämyksen kruunaa nostalginen kuvitus ja aidot korvikeohjeet.

Hanna Pukkila: Sattumansoppaa - pulavuosien parhaat palat. Tammi, 2008. 154 sivua, kovakantinen.

Makeaa ja suolaista puutarhasta tarjoaa 108 kotoisan konstailematonta ohjetta kotipuutarhan antimien hyödyntämiseen. Selkeät ohjeet, käytännölliset vinkit ja herkulliset kuvat innostavat nauttimaan omin käsin tekemisestä.

Kirja etenee kesän sesongin mukaan: alkukesän raparpereistä keskikesän marjoihin ja vihanneksiin ja edelleen loppukesän juureksiin, omenoihin, mehuihin ja hilloihin.

Sirpa Talka: Makeaa ja suolaista puutarhasta. WSOY. 2010. 144 sivua, kovakantinen.

Luontopiha on monimuotoinen ja ympäristöystävällinen puutarha, jossa viihtyvät toinen toisiaan hyödyttävät kasvit, linnut, perhoset, hyönteiset ja eläimet. Luontopihan hiilijalanjälki on pieni mutta sen tarjoama elämys suuri.

Kirja opettaa mm. valitsemaan ja hoitamaan eri aikaan kukoistavia kasvilajeja, perustamaan perhosbaarin, ruokkimaan lintuja, torjumaan tuholaisia ja hillitsemään ilmastonmuutosta.

Riku Cajander: Luontopiha - ympäristöystävällinen piha ja puutarha. Minerva. 2010. 222 sivua, kovakantinen. Kirjoittaja on biologi ja ympäristökysymyksistä kirjoittava toimittaja.

Joulutähti ja amaryllis pitävät pintansa, mutta viime vuosien aikana suosioon on noussut myös menneiltä vuosikymmeniltä tuttu joulukukka. 

Joulutähti on monille suomalaisille joulukukkien kruunaamaton kuningas, mutta tiesitkö, että muualla Euroopassa se ei kuulu jouluun lainkaan? 

– Keski-Euroopassa joulutähden nimi on tähtilatva ja se on suosittu äitienpäiväkukka, kertoo Kukkakauppa Bieder Ruoholahden floristi Tapio Komminaho.

Joulukukat voi hankkia jo hyvissä ajoin. Esimerkiksi joulutähti kestää hyvällä hoidolla ainakin kuukauden verran. Se viihtyy vedottomassa, valoisassa paikassa ja pitää tasaisesta kosteudesta. Mullan pinta saa kuivahtaa kasteluiden välissä, niin joulutähti ei varista alimpia lehtiään ja pysyy kauniina aattoon asti.

Joulutähti on edelleen erittäin suosittu joulukukka, mutta ei enää se ostetuin.

– Viime vuonna meillä myytiin eniten kotimaista amaryllista, Komminaho paljastaa.

Amaryllis on sipulikukka ja siten vaatimaton hoidon suhteen. Se ei tarvitse kuin tilkan vettä siinä vaiheessa, kun kukka alkaa avautua.

– Osa ei anna vettä silloinkaan, mutta itse annan hivenen, jotta kukka avautuu kauniisti eikä siihen jää ryppyjä avausvaiheessa, Komminaho vinkkaa.

Toinen suosittu joulun sipulikukka on hyasintti. Sekin on muualla Euroopassa kevään eikä joulun kukka: hyasintin keltaista versiota myydään esimerkiksi Tanskassa ja Hollannissa eniten pääsiäisen aikaan. 

– Hyasintti on klassikko, mutta tänä päivänä osa ihmisistä on aika tuoksuherkkiä, joten voimakkaan tuoksunsa vuoksi hyasinttia ei osteta enää niin paljon kuin ennen. 

Amaryllis ja hyasintti ovat Komminahon mukaan ehdottomasti helppohoitoisimmat joulukukat: niille riittää pari tilkkaa vettä koko niiden elinkaaren aikana.

– Joulutähti pitää yhä pintansa, sanoo Bieder Ruoholahti -kukkaliikkeen Tapio Komminaho.
– Joulutähti pitää yhä pintansa, sanoo Bieder Ruoholahti -kukkaliikkeen Tapio Komminaho.

Uudet tuulet

Vai kaipaisitko kotiin jotain raikkaampaa vaihtoehtoa joulukukalle? Jos joulutähti ja amaryllis tuntuvat tylsiltä valinnoilta, vaihtoehtoja on. Tällä hetkellä suurta suosiota nauttii vuosikymmenten takaa tuttu kaunotar.

– Jouluruusu teki paluun noin kymmenen vuotta sitten ja sitä esitellään nyt joka sisustuslehdessä tyylikkäänä, kauniina joulukukkavaihtoehtona.  Sitä oli paljon jo 1900-luvun alussa ja siitä aina 50-luvulle asti. Sen jälkeen meillä Suomessa alkoi olla lämpimämpää, ja joulutähdet ja kumppanit nousivat suosioon, koska ne tarkenivat jouluruusua paremmin, Komminaho kertoo. 

Toinen kaunis, ei-perinteinen joulukukka on valkoinen orkidea.

– Ne voidaan koristella kukkaliikkeessä vaikka kävyillä tai ruseteilla. 

Jouluruusua saapuu ostamaan myös huhtikuussa eläkkeelle jäänyt Aune-Marja Sinisalo, 63. 

– Pistäydyin hiljattain pikkusiskoni Seijan luona ja hänellä oli jouluruusu. Ihastelin sitä ja Seija sanoi, että muistaa jouluruususta aina Aura-Leenan, isosiskomme, joka kuoli tammikuussa. Aura-Leena osti usein meille siskoksille jouluruusut. Nyt saamme ostaa ne itse, Sinisalo kertoo. 

Komminaho neuvoo Sinisalolle, miten jouluruusun saa kukoistamaan.

– Laitoin näille liikkeen ruusuille aamulla lisää ja juuri katsoin, että kannattaa kohta lisätä. Nämä juovat paljon. 

Aune-Marja Sinisalo käy usein samassa kukkaliikkeessä. Joulukukat hän ostaa joka vuosi hyvissä ajoin ja saa niitä myös ystäviltään. 

– Suosikini on nyt tämä jouluruusu, mutta amaryllis on myös aivan ihana. Pidän punaisista ja valkoisista joulukukista. Ostan ne jo aikaisin ja toivon, että ne kuolevat pian joulun jälkeen – sitten jo riittää, hän nauraa. 

Lue kattava opas: Näin hoidat kaikkia joulukukkia oikein

Käy kesken joulukuun kiireiden vetämässä henkeä Lappeenrannassa jouluasuun puetussa Wolkoffin talossa. Ruokasalin kattoon asti ulottuva joulukuusi on koristeltu samoilla koristeilla kuin Wolkoffin perheen talossa asuessa. Salin pöydälle on katettu juhlavat kahvikupit, hedelmät, pähkinät ja tryffelit.

Kaupungin keskustassa, Raatihuoneen läheisyydessä, sijaitseva Wolkoffin talo on Lappeenrannan vanhimpia säilyneitä puurakennuksia, rakennettu vuosina 1826-1905. Talo palveli venäläisen Wolkoffin suvun kotina vuosina 1872-1983. Talossa ehti tuona aikana asua neljä sukupolvea perheen jäseniä.

Joulun aikaan Wolkoffin talo puetaan jouluasuun talon viimeisen isännän, Johannes Wolkoffin (1900-1969), perheen tapaan. Talossa näyttää samalta kuin hänen aikaisinaan jouluina. Silloin talossa eli kaksi kansallisuutta ja kaksi uskontoa rinnakkain. Venäläisyys ja suomalaisuus, ortodoksisuus ja luterilaisuus.

Koristeita on kaikkialla. Jotkut niistä ovat yli sadan vuoden ikäisiä, toiset on tety muutama vuosikymmen sitten. Talosta ei koskaan hävitetty mitään, koska kaikelle saattoi olla käyttöä myöhemmin. Takanraunuksilla, pöydillä ja ikkunoilla voi olla vierekkäin suupuhallettu lasikoriste 1900, ja muovinen koriste Hongkongista vuodelta 1970.

Ruokasaliin tuodaan kattoon asti ulottuva kuusi, jonka vanhimmat koristeet, pukki ja enkeli, ovat olleet käytössä jo 1900-luvun alussa. Juhlavassa ruokapöydässä kimaltelevat juhlaa varten esiin otetut astiat, ja jokaisen perheenjäsenen paikkaa koristaa oma tonttunsa. Joulukukat, omenat ja pähkinät tuovat taloon tuoksuaan. Tunnelma talossa on hiljainen ja rauhallinen, ja siellä voi hetkeksi unohtaa joulun kiireet ja hyörinän.

Kiinnostava museo

Talo on toiminut museona vuodesta 1993 lähtien. Yli sadan vuoden aikana kertynyt kodin esineistö luo tilaan ainutlaatuisen tunnelman. 1800-luvun alkupuolella Jaroslavin kuvernementistä saapuneesta maaorjatalonpojasta puutarhuriksi ja kauppiaaksi edenneen Ivan Wolkoffin suku säilytti talon jakamattomana vuoteen 1986 saakka, jolloin se lahjoitettiin museoksi. Vasta vuonna 1993 talo pihapiireineen avattiin yleisölle.

Kodin harmonisen ilmapiirin ohella kävijä voi vierailla Wolkoffin puodissa, jossa on tarjolla kauniita joulukoristeita sekä monenlaista lahjaksi sopivaa sekä lapsille että aikuisille. Puodin ikkunassa istuu ohikulkijan iloksi kynttilänvalossa joulupukki pöytänsä ääressä ja vastailee lasten kirjeisiin.

Joulu Wolkoffin talomuseossa ja puodissa on avoinna:

12-17.12.2017 klo 11-17
19.-22.12.2017 klo 11-17
27.-30.12.2017 klo 11-17
2.-7.1.2018 klo 11-17

Wolkoffin jouluun tutustutaan opastetuilla kierroksilla. 

Wolkoffin talomuseo ja puoti, Kauppakatu 26, 53100 Lappeenranta
Museon lippukassa 05- 616 2258

Opastusvaraukset ja tiedustelut museoiden toimistolta, 05- 616 2261.