Suomen leipäkulttuuri on rikas. Jokaisella maakunnalla on omat, ihanat leipänsä. Etsi lomareissullasi paikallinen leipomo tai nauti tuoreesta itsetehdystä leivästä ohjeidemme mukaan.

Suomessa on yli 700 leipomoa, pikkupajat päälle. Leipäperinne näkyy ja maistuu rieskoissa rievissä, limpuissa, kakoissa. Suomen länsiosissa syötiin ennen kovaa, itäpuolella pehmeää leipää. Itä-Suomessa leivottiin kerran viikossa, samalla uuni lämmitti talon. Lännessä leipää pidettiin leipomispäivä pari kertaa vuodessa ja leivät kuivattiin. Tuoreena leipä on aina parhaimmillaan, hapanleipä vasta muutaman päivän päästä.

Leipomoita ympäri Suomen

Lehdessä 9/2009 julkaistu lista

  • Espoo: Makea Kavrinki oli merimiesten leipää. Nykytekijä Emil Halme, (09) 819 4040. Täysjyvästä gourmetleipiä valmistaa Karin Autio, 040 5615686.
  • Eurajoki: Kylänpään Leipomon, (02) 868 1511, Hannun kakko on vaalea, satakuntalainen leipä.
  • Hamina, Kotka: Reittisen kotileipiä, (05) 345 8282, kaipaavat pois muuttaneetkin. Kunnarin Luomutilan, 050 359 1629, ruisleipiä ja rieskoja on lauantaisin Haminan kauppatorilla.
  • Heinävesi: Sulkumestarin, 040 560 1478, limppu on juuri sopivan hapanta.
  • Hämeenlinna: Pyymäen Leipomon, (03) 512 3100, Tyrvään Voima on persoonallisen muhkurainen reikäleipä. Taatusti tuhtia tavaraa!
  • Ilomantsi: Malahvin Kotileipomo, (013) 883 901, leipoo ruisleivät vain kotimaisesta viljasta.
  • Joensuu: Karjalaisia makuja tarjoavat Leipomo Vatruska, (013) 740 744, Kotileipomo Kari Ryynänen, 0400 672 402 ja Joensuun Herkkuleipomo, (013) 124 311.
  • Juva: Vanha Kilkkilän maalaistalosta, 050 400 5485, voi kesäaikaan (to, su) ostaa kotona tehtyä ruisleipää.
  • Kuhmo: Anitan Kotileipomon, 040 754 4282, nyrkkirieska ja Kaesan
    Kotileipomon, 0208 335 335, rönttöset ovat maankuuluja.
  • Kemijärvi: Perinteistä ohrarieskaa paistelee Kotileipomo Hanhi-kakku,
    040 846 1408, rukiista Lapintähteä Kiuaspulla, (016) 821 944.
  • Kerimäki: Luomuleipä Muhosen luomuruisleipää löytyy Savonlinnan alueen kaupoista.
  • Kouvola: Risto Peltolan Leipomon,
    (05) 371 1222, ruislimppu voitti ProAgrian Kymenlaakson pienleipomoiden kilpailun.
  • Kuusankoski: Tuomon Luomun, 040 749 6157, leipiä on annettu presidentillemmekin.
  • Lappeenranta: Lepuskoita, peruna- ja riisipiirakoita paistavat Suomen Kotileipomo, (05) 451 7291 ja Kesämäen Leipomo,
    (05) 456 9175.
  • Merikarvia: Vanha-Heikkilän kotileipomosta, 050 533 7836, voi kysellä satakuntalaista ruistaikinaan leivottua ohutta silakkaleipää.
  • Mikkeli: Marskin arinaleipä vai Siiskosen iki-ihana kauraleipä? Vaikea valinta kauppahallissa. Tertin kartanon, (015) 176 012,
    näkkärin juurella on ikää jo yli 100 vuotta.
  • Mäntsälä: Leipomo Mäntsälän Lähimmäinen, (019) 687 1405, leipoo
    makoisaa ruisleipää.
  • Nikkilä: Juureen tehty ruisleipä, miniviljasämpylät ja siemenleipä ovat Heinosen V & I Leipomon, (09) 239 1864, houkutukset.
  • Nurmes: Pielispakarilla, 0207 528 380, tarjoaa vakkalimppua ja orsievästä.
  • Oulu: Torimyyjien rieskarintamaa katselee vesi kielellä, maisteluun vaikkapa Pulla-Pirtin, 010 548 3600, rapea ohrarieska.
  • Saarijärvi: Äijäsen Kotileipomolla, (014) 421 847, on litukka-perunarieskaa.
  • Uusikaupunki: Nopperlan nuottaleipä imellytetään palsternakalla ja siirapilla, 040 566 9705.

Lisää hyviä leipomoita

  • Anttola: Agassin, (015) 450 563, aurinkoleivässä maun takaa 21 erilaista jauhoa ja auringonkukansiemenet.
  • Espoo: Imelletty, kuminalla maustettu Kavrinki oli merimiesten leipää. Nykytekijä Emil Halme, 09-819 4040. Terveellistä täysjyväohra-aprikoosileipää valmistaa Täysjyvä-Gourmet, 040 5615686.
  • Hankasalmi: ruismallasleipää tekee Marjan Leipä (014) 845 452.
  • Hamina, Kotka: Paikallisleipureita ovat myös Maalaisleipä Arja Penttilä, 050 441 3766, ja Leistin Leipomo, (05) 260 1040.
  • Hämeenlinna: Lähialueen makuja paistelevat mm. Pakari Luoma (03) 652 6177 Ossin Pulla (03) 6170 392, Kaurialan leipomo (03) 682 1198 ja Lammin kotileipomo (03) 633 6325.
  • Iisalmi: Kotileipomo ja myymälä Kananen, (017)  822 688. Kauppahallista saa lapinlahtelalaisen Lesti-Leivän, 0500 275 370, tuotteita.
  • Joensuu: Kotileipomo Kankkusen, (013) 122 861, ruisleipää saa kauppahallista. Käsintehtyjä tummia ja vaaleita ruokaleipiä Heinosen Leipomo, (013) 227 027.
  • Juva: Kotileipuri hakee jauhot Rapion myllystä, (015) 454 602.
  • Jyväskylä: Palokan Perinneleipurien, (014) 633 123, tuotteita saa paikallisista kaupoista. Sokoksessa on keskisuomalaisten tuottajien, mm. Uuraisten Jokihaaran Leipomon leipiä, 014-814 195.
    Ruiskippari on Elosen leipomon, (014) 719 811, herkku. Myymälä-leipomot myös Jämsässä ja Seinäjoella.
  • Kerava: Uudenmaan Herkun, (09) 274 6610, perunarieska ja tomaattileivät ovat maistamisen arvoisia.
  • Lieksa: Lieksan Leipomon, (013) 521 777, ruisleivissä on vain kotimaista ruista.
  • Lappeenranta: Pullin Leipomo ja Kotileipomot Karvanen, Korpela, S. Kiukas.
  • Mikkeli: Tosi Otavalainen.
  • Oulu: Katri Antellin, 020 770 2085, suosikit ovat RuisRuis ja lounassämpylät. Meriläisen, (08) 387 222, ruisvartaassa on rapeat reunat ja pehmeä sisus.
  • Parikkala: Pikapullan kauraleipä.
  • Pohjois-Kymenlaakso: Pesälä Marja, Iitti, erittäin hyvää rieskaa.
  • Ristiina: Saveniuksen leipomon ruisleipä, 050 498 9494 (015) 661054
  • Saarijärvi: Herkkumestarin ohrarievää ja kauravarrasta saa Linnan Liisan Kahvilan suoramyynnistä (014) 423 212.
  • Seinäjoki: Pirjon Pakarin leivät ovat lisäaineettomia. http://pirjonpakari.fi/index.php
  • Hamina, Kotka: Paikallisia leipiä paistelevat myös Leipomo Pakkala, 0400 466 380, Maalaisleipä Arja Penttilä, 050 441 3766, Liikasen (05) 262 543 ja Leistin Leipomot, (05) 260 1040.
  • Huovisen leipomo (08) 375 562, tekee kaksiväristä patonkia
  • Linkosuon Palttoonnappeja ja Wäinämöisen kuplia sekä Sinuhen ruisleipiä saa ympäri maata.

Tarinoita taikinoiden takaa

Maalahdessa leipuri ’Bagar-Kallen’ tytär, Anna Malmberg, teki limppuja 100 vuotta sitten, souti ne Vaasaan myytäviksi. Saman reseptin mukaan leipiä paistaa Maalahden Limppu, 06-3577.

Jurmosta on limppu ja tarina: Saarella kasvoi sankka metsä, kunnes Kustaa Vaasan joukot polttivat sen 1500-luvulla. Rangaistuksen syy olivat haaksirikot. Saarelaiset sitoivat lyhdyn lehmän häntään – tiennäyttäjäksi. Mansikki asteli häntä heiluen, laivalla luultiin lyhtyä opasteeksi ja ajettiin karille. Saalis siirtyi jurmolaisille. Selitys ei kelvannut Tukholmassa. Jurmon limppua paistaa turkulainen Rostenin leipomo, (02) 212 1100.

Arkangelilainen sotavanki tuli yli 80 vuotta sitten töihin kajaanilaiseen Pekka Heikkisen leipomoon, (08) 617 890, ja toi mukanaan hapanleivän juuren, joka on edelleen käytössä. Ruisleivät paistetaan koivuhaloilla lämmitetyssä kiviuunissa. Siitä lempinimi puu-uunileivät.

Nakerrettavaa näkkäririntamalta

Mustikoilla ja nokkosilla sekä porkkanoilla ja tyrnillä maustettuja Spelt-näkkäreitä luomuna tekee Kari Kaipainen, 0440 412 731. Kantolan minikokoisia, näkkärinnäköisiä ruiskeksejä ja Ylhäisten kuminalla maustettua näkkileipää saa joka puolelta maata.

Gluteenittomia leipiä tekevät Moilasleipomot ja Hankasalmen gluteenittomat www.nic.fi/~riittak3/

Suomen maakuntaleivät

Ahvenanmaa: mustaleipä
Satakunta: kuminalla maustettu reikäleipä, varilimppu
Uusimaa: hapan ruisreikäleipä, piimälimppu
Kanta-Häme: perunalimppu, rievä reikäleipänä
Pirkanmaa: rievä
Varsinais-Suomi: setsuuri
Päijät-Häme: jälkiuunireikäleipä, hämäläinen näkkileipä, pippo
Keski-Suomi: hapanleipä, vesirieska, nosterieska
Kymenlaakso: ruislimppu, lehtokainen
Etelä-Karjala: hypitysrieska, potaatlepuska
Etelä-Savo: ryynirieska
Pohjois-Karjala: ruisleipä
Pohjois-Savo: potaattirieska, ruisleipä
Etelä-Pohjanmaa: sekaviivaleipä reikäleipänä, naurisleipä
Ruotsalainen Pohjanmaa imelälimppu, verileipä
Keski-Pohjanmaa: sekahiivaleipä, maitorieska
Pohjois-Pohjanmaa: ohrarieska, oulunlimppu
Kainuu: nyrkkirieska
Lappi: rieska, ahkunleipä

Lähde: Jaakko Kolmonen, 1993. Suomen maakuntaleivät, Patakolmonen Ky, Helsinki.

Sanontoja leivästä

Leipä suussa ei saa puhua.
Leipä ei saa loppua pöydästä.
Homeisesta leivästä saa komean lauluäänen.

<ET keskustelu "ruoka" />

Eläkeläisillä on monia pieniä iloja, joista he työelämässä ollessa vain unelmoivat. Voi valvoa myöhään, käydä päivällä elokuvissa tai pitää yöpaitapäivän, jolloin ei edes poistu kotoa. 

Ne pienimmät ilot ovat usein suurimmat.

Kysyimme eläkeläisiltä, mikä heidän elämässään on nyt parasta. Mikä näistä ilahduttaa tai ilahduttaisi sinua eniten?

  1. Saan nukkua niin myöhään kuin huvittaa ja lukea aamulla lehteä vaikka puoleenpäivään.
  2. Voin katsella yömyöhään Netflixistä elokuvia, jos siltä tuntuu. Aamulla ei tarvitse olla pirteänä työvalmiudessa! 
  3. Liikunnalle on enemmän aikaa kuin työelämässä. Päivällä on jumpissa ja uimahallissa väljää ja mukavaa.
  4. Voin nauttia kulttuuriannoksen jo päivällä. Monissa teattereissa ja elokuvateattereissa on päivänäytöksissä eläkeläishintoja.
  5. Kokeilen uusia lounaspaikkoja. Monista ravintoloista saa päivällä eläkeläisalennuksia.
  6. Elän ex tempore -elämää. Päätän vasta aamulla, mitä teen. Ostan vaikka halvan bussilipun lähikaupunkiin ja käyn siellä retkellä.
  7. Tunnen itseni tärkeäksi. Voin hoitaa sairastunutta lastenlasta tai vaikka naapurin lasta. Auttaminen tuo hyvää mieltä kaikille.

Plussaelämää lastenlasten kanssa

Helsinkiläinen Aira Väisänen, 66, kertoo alkukriisin jälkeen nauttineensa eläkkeelläolosta.

– Olen uutisnälkäinen, uppoudun aamuisin Helsingin Sanomiin ja seuraan monia nettisivuja. Käyn pari kertaa viikossa liikunnassa, saman verran muissa ryhmäharrastuksissa. Yllättäen olen muuttumassa kulttuurimummoksi, koska saan liput elokuviin ja teattereihin päivä- tai eläkeläishinnoin. Tuntuu ylelliseltä istua elokuvissa kello 12. Opiskeluaikaisen ystävättären kanssa kokeilemme kerran kuussa uutta ruokapaikkaa. Lounasaikaan monissa ravintoloissa saa eläkeläisalennuksen. 

Aira toteaa myös olevansa onnekas, kun voi ja saa olla mukana 7- ja 4-vuotiaiden tyttärenpoikien arjessa. Hän oli itse aikoinaan kahden tytön kiireinen yksinhuoltaja, ja muistaa, että säätämistä riitti.

– Tunnen, että minua tarvitaan. Voin olla pojille yhtenä lisävoimavarana toisten isovanhempien lisäksi. Pääsen taas leikkimään piilosta ja tutustumaan poikaenergiaan!

Vuorotyötä tekevien vanhempien päivät vaihtelevat ja venyvät. Airalle napsahtaa yleensä pari iltapäivää viikossa, joskus lauantai tai sunnuntai tai muutama sairaspäivä.

– Nämä eivät rasita minua yhtään. Läheisyys tuo iloa puolin ja toisin.

Aira on huomannut, että eläkkeelläkin pitää olla sovittuja aikatauluja, tapaamisia ja tapahtumia. Muuten viikoista tulee pelkkää löysää puuroa. Elämänlaatu on paljolti oman uteliaisuuden ja aktiivisuuden varassa.

– Varsinkin yksinasuvan on opeteltava sitkeästi itsensä johtajaksi, koska työpaikan pomo tai kukaan muukaan ei enää kerro, mitä tänään tai huomenna pitäisi tehdä. Ja silti parasta on arjen väljyys, mahdollisuus tarttua yllätyksiin, katsella rauhassa pihlajassa herkuttelevia tilhiä tai lukea kirjaa vielä silloinkin, kun työikäiset menevät nukkumaan.

Kuntoilua ja kirjoittamista

Järvenpääläinen Raili Ojala-Signell, 67, löysi kuntoilun vasta eläkkeellä, vaikka pyöräily ja kävely ovat aina olleet osa arkea.

– Menin kolmen kuukauden ohjattuun ryhmään, jossa opetettiin kädestä pitäen eri liikuntavaihtoehtoja. Liikkumisesta tuli osa arkeani. Nykyisin käyn ainakin kolmesti viikossa jumpissa tai kuntosalilla. Senioreiden ohjattu kuntosalitreeni on tuonut elämääni uusia ystäviä. Myös talviuinti on tärkeää. Loka-huhtikuussa käyn jumpan jälkeen avannossa, Raili kertoo.

Kirjoittajaryhmät ovat täynnä eläkeläisiä, joilla vihdoin on aikaa tutkia muistiinpanoja ja vanhoja valokuvia. Raili kirjoitti omakustanteena elämänkertansa vuonna 2014 ja ystävänsä Aunen elämänkerran vuonna 2016. Raili on kuurojen vanhempien kuuleva lapsi, ja työtäkin hän teki kuulovammaisten parissa.

– Olen skannannut sukulaisten ja tuttavien valokuva-albumeita lapsuuteni ja nuoruuteni Säynätsalon kuurojen yhteisöstä, retkistä, juhlista sekä vierailuista. Kuvia on noin 1500, ja aion tehdä niistä Ifolorin ohjelmalla valokuvakirjan. 

Raililla on etäavomies. Molemmat elävät omissa kodeissaan 40 kilometrin päässä toisistaan.

– Se on meille paras ratkaisu. Arkipäivät rauhoitamme omille jutuillemme. Viikonloput ovat yhteistä aikaa, jolloin harrastamme kulttuuria, ystävien tapaamista, mökkeilyä ja puutarhanhoitoa.

Uusi, hyvä elämänvaihe

Mikkeliläinen Heikki Kupiainen, 63, on ollut osatyökyvyttömyyseläkkeellä elokuusta 2015  lähtien.

– Sain osa-aikaeläkepäätöksen 60-vuotiaana. Se ei tullut yhtään liian aikaisin, Heikki toteaa, ja kertoo kokemusten kahdesta kevennetystä työvuodesta olleen pelkästään myönteisiä.

Työ, lepo ja palautuminen olivat oikeassa suhteessa. Työ ei vienyt kaikkea energiaa ja toimintatarmoa.

Heikki Kupiainen.
Heikki Kupiainen.

– Työskentelen lukion historian ja yhteiskunnallisten aineiden lehtorina ja jaksan nyt nauttia aiempaa paremmin työstäni. Työntekoon on palannut iloisuus, rentous ja letkeys - jopa tilannekomiikkakin saattaa toimia.

Ja mikä parasta: vapaa-ajalla Heikki jaksaa puuhastella ja harrastaa. Puuhaa riittää kotitarpeiksi omakotitalossa ja loma-asunnolla. 

– Kuntoilu raikkaassa ulkoilmassa on hyvä vastakohta siisteille sisätöille. Virtaa liikenee niin vanhoille kuin uusillekin harrastuksille. Päivänokoset ovat uusi ylellisyys – samoin kiireettömät aamut. Tästä mieluisasta elämänvaiheesta on hyvä siirtyä aikanaan täyseläkeläiseksi melko hyväkuntoisena, vireänä ja tyytyväisenä.

Joulutähti ja amaryllis pitävät pintansa, mutta viime vuosien aikana suosioon on noussut myös menneiltä vuosikymmeniltä tuttu joulukukka. 

Joulutähti on monille suomalaisille joulukukkien kruunaamaton kuningas, mutta tiesitkö, että muualla Euroopassa se ei kuulu jouluun lainkaan? 

– Keski-Euroopassa joulutähden nimi on tähtilatva ja se on suosittu äitienpäiväkukka, kertoo Kukkakauppa Bieder Ruoholahden floristi Tapio Komminaho.

Joulukukat voi hankkia jo hyvissä ajoin. Esimerkiksi joulutähti kestää hyvällä hoidolla ainakin kuukauden verran. Se viihtyy vedottomassa, valoisassa paikassa ja pitää tasaisesta kosteudesta. Mullan pinta saa kuivahtaa kasteluiden välissä, niin joulutähti ei varista alimpia lehtiään ja pysyy kauniina aattoon asti.

Joulutähti on edelleen erittäin suosittu joulukukka, mutta ei enää se ostetuin.

– Viime vuonna meillä myytiin eniten kotimaista amaryllista, Komminaho paljastaa.

Amaryllis on sipulikukka ja siten vaatimaton hoidon suhteen. Se ei tarvitse kuin tilkan vettä siinä vaiheessa, kun kukka alkaa avautua.

– Osa ei anna vettä silloinkaan, mutta itse annan hivenen, jotta kukka avautuu kauniisti eikä siihen jää ryppyjä avausvaiheessa, Komminaho vinkkaa.

Toinen suosittu joulun sipulikukka on hyasintti. Sekin on muualla Euroopassa kevään eikä joulun kukka: hyasintin keltaista versiota myydään esimerkiksi Tanskassa ja Hollannissa eniten pääsiäisen aikaan. 

– Hyasintti on klassikko, mutta tänä päivänä osa ihmisistä on aika tuoksuherkkiä, joten voimakkaan tuoksunsa vuoksi hyasinttia ei osteta enää niin paljon kuin ennen. 

Amaryllis ja hyasintti ovat Komminahon mukaan ehdottomasti helppohoitoisimmat joulukukat: niille riittää pari tilkkaa vettä koko niiden elinkaaren aikana.

– Joulutähti pitää yhä pintansa, sanoo Bieder Ruoholahti -kukkaliikkeen Tapio Komminaho.
– Joulutähti pitää yhä pintansa, sanoo Bieder Ruoholahti -kukkaliikkeen Tapio Komminaho.

Uudet tuulet

Vai kaipaisitko kotiin jotain raikkaampaa vaihtoehtoa joulukukalle? Jos joulutähti ja amaryllis tuntuvat tylsiltä valinnoilta, vaihtoehtoja on. Tällä hetkellä suurta suosiota nauttii vuosikymmenten takaa tuttu kaunotar.

– Jouluruusu teki paluun noin kymmenen vuotta sitten ja sitä esitellään nyt joka sisustuslehdessä tyylikkäänä, kauniina joulukukkavaihtoehtona.  Sitä oli paljon jo 1900-luvun alussa ja siitä aina 50-luvulle asti. Sen jälkeen meillä Suomessa alkoi olla lämpimämpää, ja joulutähdet ja kumppanit nousivat suosioon, koska ne tarkenivat jouluruusua paremmin, Komminaho kertoo. 

Toinen kaunis, ei-perinteinen joulukukka on valkoinen orkidea.

– Ne voidaan koristella kukkaliikkeessä vaikka kävyillä tai ruseteilla. 

Jouluruusua saapuu ostamaan myös huhtikuussa eläkkeelle jäänyt Aune-Marja Sinisalo, 63. 

– Pistäydyin hiljattain pikkusiskoni Seijan luona ja hänellä oli jouluruusu. Ihastelin sitä ja Seija sanoi, että muistaa jouluruususta aina Aura-Leenan, isosiskomme, joka kuoli tammikuussa. Aura-Leena osti usein meille siskoksille jouluruusut. Nyt saamme ostaa ne itse, Sinisalo kertoo. 

Komminaho neuvoo Sinisalolle, miten jouluruusun saa kukoistamaan.

– Laitoin näille liikkeen ruusuille aamulla lisää ja juuri katsoin, että kannattaa kohta lisätä. Nämä juovat paljon. 

Aune-Marja Sinisalo käy usein samassa kukkaliikkeessä. Joulukukat hän ostaa joka vuosi hyvissä ajoin ja saa niitä myös ystäviltään. 

– Suosikini on nyt tämä jouluruusu, mutta amaryllis on myös aivan ihana. Pidän punaisista ja valkoisista joulukukista. Ostan ne jo aikaisin ja toivon, että ne kuolevat pian joulun jälkeen – sitten jo riittää, hän nauraa. 

Lue kattava opas: Näin hoidat kaikkia joulukukkia oikein