Leipäkilpailuumme tuli lähes 200 ohjetta ja muistoa. Lue lukijoidemme parhaat reseptit ja muistot: saaristolais-, näkki-, mallas-, pannu-, hedelmä-, terveys- ja nokkosleipää, rieskoja, patonkeja ja valurautapadassa kypsytetty leipä!

Leipäni tarina

Äiti leipoi ruisleipää, kukkosia, sultsinoita, karjalanpiirakoita sekä tietenkin pullaa ja Boston-kakkua. Leipätaikina tehtiin puusaavissa, jonka isä oli tehnyt puhdetöinä jatkosodan aikana Äänislinnassa.Saavia ei saanut pestä leipomisten välillä että taikinajuuri säilyisi. Leipä paistettiin puu-uunissa. Osallistuin lapsena 1950-luvulla karjalanpiirakoiden tekemiseen. Se perinne on jatkunut, leivon karjalanpiirakoita silloin tällöin. Kotimme oli Pohjois-Karjalassa

Oman ruisleipäni tarina alkoi kun sain kälyltäni taikinajuuren ja ohjeen, jonka hän on kehitellyt pohjoiskarjalaisen leivontaperinteen pohjalta. Taikinajuuren oli antanut kälyn naapuri, jonka suku on Savonlinnan seudulta. Juuren ikä ei ole tiedossa, ainoastaan se, että taikinajuurta oli vaalittu kuin silmäterää. Taikinan hapattamiseen on käytetty vain juurta ja taikinaan puhtaita ruisjauhoja.

Ensimmäisen leivän tekemisessä innokkaalla leipurilla oli liian kiire, alustetun ja kohonneen taikinan leipominen ja loppunostatus jäi tekemättä. Leipä jäi harjoituskappaleeksi. Seuraavalla kerralla oli enemmän malttia. Lopputulos oli leivän näköinen, sen rakenne oli "kupsakka" kuten Pohjois-Karjalassa sanotaan, ja maku oli hyvä. Kolmannella yrityksellä paransin vielä ajoitusta.

Jatkoin yön yli hapatetun taikinan tekoa heti aamulla. Nyt alustin taikinan edellistä kertaa kovemmaksi. Se kohosi hyvin ja oli helppo leipoa eikä taikina tarttunut käsiin. Myös loppunostatus onnistui, ja leivistä tuli kauniita sekä hyvän makuisia, varsinkin voin kanssa.

Olemme leivän suhteen omavaraisia. Vaimo leipoo vaalean leivän ja minä ruisleivän. Kotileipä on lisäaineetonta, terveellistä ja hyvän makuista. Ruisleivän tekeminen on yllättävän helppoa ja hauskaa, kun taidon on saanut ”sormen päihin”. Alustamista lukuun ottamatta ruisleipä on vähätöinen verrattuna esimerkiksi karjalanpiirakoiden leipomiseen.

Savolainen ruisleipä

Aineet: 1 litra vettä, 1 tl suolaa, ruisjauhoja ja noin 1 dl taikinajuurta sekä öljyä vuoan voiteluun.

Välineet: n. 3 litran taikinakulho ja kaksi vuokaa.

1. päivä, aamupäivällä

Sulatettu ja pieneen vesimäärään liotettu taikinajuuri sekoitetaan taikinakulhossa puoleen koko vesimäärästä (enintään 37 asteisena).

Välillä sekoittaen annetaan seoksen "käynnistyä" lämpimässä liinan alla. Kun happaneminen on alkanut (seoksessa ilmenee elonmerkkejä, pieniä kuplia, kuva 1), siihen lisätään loppu lämmin vesi ja ruisjauhoja, että saadaan paksuhko velli. Liina päälle ja laitetaan lämpimään. Seosta kannattaa vatkata 3-4 kertaa ensimmäisten tuntien aikana, jolloin se happanee paremmin.

2. päivä

1. Aamulla taikinaan lisätään ruisjauhoja niin paljon kun kauhalla pystyy hyvin sekoittamaan.

2. Annetaan olla liinan alla lämpimässä paikassa pari tuntia, esim. saunassa.

3. Lisätään suola ja taikina alustetaan (20 – 30 min.) melko kovaksi.

4. Laitetaan liinan alle lämpimään kohoamaan, vähintään 4 tuntia.


Kohonnut taikina.

5. Taikina kaadetaan runsaasti jauhotetulle leivinpöydälle ja aletaan leipoa.

    – kulhon seiniin jäänyt taikina kaavitaan ja pakastetaan seuraavaa käyttöä varten taikinajuureksi.

    – leivottaessa käytetään jauhoja niin paljon, että taikina ei tartu käsiin.

    – hyvin vaivattu taikina jaetaan kahtia, muotoillaan vuokaan sopiviksi ja siirretään öljyttyihin vuokiin sekä ripotellaan jauhoja pinnalle.

    – laitetaan lämpimään liinan alle kohoamaan.

6. Kun leivät ovat kohonneet, ne paistetaan 200-asteisessa uunissa.

     – leipä on sopivasti kohonnut kun pinta halkeilee, 2 – 4 tuntia.

     – paistoaika on noin yksi tunti

     – väriä kannattaa tarkkailla paistamisen loppupuolella, koska uunit poikkeavat toisistaan

Vinkkejä:

1. Jos epäilet veden laatua, keitä se ja anna jäähtyä käden lämpöiseksi ennen aloittamista. Liian korkea lämpötila tuhoaa taikinajuuren villihiivat ja bakteerit.

2. Happaneminen on käynnistynyt vaikka alkuhapatuksessa ei näkyisikään runsaita elonmerkkejä (kts. 1. päivä).

3. Jatka taikinan tekoa seuraavana päivänä heti aamulla.

4. Kerrostalon huoneistosauna on osoittautunut hyväksi hapatus- ja nostatuspaikaksi, kun saunan lämmittää 30–35 asteeseen.

5. Alusta taikina niin kovaksi, että sormella tökätty reikä säilyttää muotonsa kun sormen ottaa pois. Jos taikina kuitenkin tarttuu käsiin leipoessa, niin tilanne korjaantuu jauhoja lisäämällä.

6. Jos kodissasi on koneellinen ilmanvaihto, alustetun taikinan päälle (liinan alle) kannattaa nostatuksen ajaksi (kohta 4) laittaa kelmu. Tehokas ilmanvaihto kuivattaa taikinan pinnan kovaksi.

Veijo Honkanen

Haasteena hapanleipä, viihteenä villihiiva

Noin puoli vuosikymmentä sitten innostuin hapantaikinasta. Siitä asti juuri on seissyt jääkaapissani kahdessa uusiokäyttölasipurkissa valmiina palvelemaan.

Kerran tai pari viikossa aktivoin sen, yleensä leipomuspäivinä: lisään vettä ja jauhoja, sekoitan hyvin ja laitan muhimaan lämpimän hellan päälle, loppuajasta uunin jälkilämpöön. Käytän vain luomutuotteita leipoessani niin pitkälle kuin se on mahdollista.

Ennen juuren taloon tuloa olin nostattanut taikinani hiivalla, ja mitä pikemmin ne nousivat sitä parempi, minä luulin. Juuren ja pitkän nostatusajan avulla olen pystynyt vähentämään hiivan käyttöä minimiin. Jopa vaaleat leivät saavat enemmän luonnetta ja ryhtiä juuritaikinasta. Nyt hiivainen leipä tuntuu ja maistuu köykäiseltä.

Kun vuosi sitten sain mieheltäni lahjaksi mestaripaakari Jan Hedhin kirjan Bröd, sain uuden haasteen: teollisuushiivan voi korvata omatekoisella ns.villihiivalla.

Haaleaan hunajasokeriveteen sekoitetaan rusinoita, annetaan käydä lämpimässä paikassa (lasipurkissa kansi päällä), kunnes rusinat ovat nousseet pintaan ja seos tuoksuu kirpeälle. Rusinat siilataan pois ja villihiiva on valmista käytettäväksi. Säilyy jääkaapissa pitkään.

Villihiivaa ja hapanjuurta tarvitsen jo esitaikinan valmistuksessa.

Sekoitan 1dl villihiivaa, 2dl juurta, vähän vettä ja jauhoja kulhossa vellimäiseksi seokseksi, joka saa tekeytyä huoneenlämmössä n. 6-8 tuntia. Esitaikina toimii sitten itse emätaikinan moottorina.

Emätaikina: esitaikina + n.5–6 dl vettä + jauhoja + siemeniä, pähkinöitä, porkkanaraastetta tms. + suolaa.

Vaivataan hyvin puuhaarukalla, saa jäädä löysäksi, peitetään liinalla,yöksi jääkaappiin.

Aamulla jaan taikinan kahteen voideltuun vehnänleseillä vuorattuun vuokaan (1,5 l) ja annan nousta vielä tunnin puolitoista. Paistoaika ensimmäiset 5 min. 250 asteessa, sitten 200:ssa n.40 min., loppuajasta ilman vuokia, ja leivinpaperi päällä ettei pinta pala.

Tällainen leipä on ilo antaa lahjaksi. Ja näköjään ilo saadakin: ainakin täällä kotona leipä menee niin hyvin kaupaksi että saan kohta aloittaa koko prosessin uudelleen!

Raija Nyberg, Furudal, Ruotsi

Ensimmäinen leipomuspäivä

Kun on elänyt lapsuuden 1950-60-luvuilla, ei leipää tärkeämpää syömistä voi kuvitella. 

Sen valmistamista alusta asti oli pienenkin tytön helppo seurata kun koti oli pieni maatalo. Keväiset peltotyöt, kylvö... tuoksut tunteakseen tarvitsee nytkin vain sulkea silmät. Heilimöivä vilja, tuleentuminen, vihdoin leikkaaminen ja puinti. 

Jyviä on hauska soljuttaa sormien välissä. Veli palaa myllystä hevosella kuormanaan painavia jauhosäkkejä. Kumoaa laariin ohrajauhoja, ruisjauhoja, joskus jopa valkoisia vehnäjauhojakin. 

Varttuessaan pieni tyttö tietää, että jonakin päivänä hänen pitäisi itse pystyä jatkamaan tästä. Saattaa pehmeä, kerman- värinen ruisjauho maistuvaksi leiväksi. Arvelee siihen vielä olevan paljon aikaa. 

Leikin lomassa muovaili pikkuruisia leipäsiä ja  maisteli happamenmakeaa taikinaa.

Yllättävän nopeasti se päivä tulee. Leikit ovat jo loppuneet ja monet muut työt tulleet tutuiksi, lypsy, lehmien ja vasikoiden hoito, pyykin pesu sen ajan mukaan muuripadassa keittäen ja ulkona kaivolla huuhtoen. 

Leivän teko on vielä saanut odottaa, olihan tyttö vasta rippikoulusta päässyt. Mutta nyt on äiti sairaana, isosisko matkalla ja leipäkomero melkein tyhjä.

Illalla pöydän ääreen kokoontuu monta raskasta työtä tekevää miestä ja poikaa,  isä ja veljet. Siis hihat ylös, esiliina eteen ja työhön. Illalla tehty juuri poreilee.

Siihen on käytetty 10 litraa lämmintä vettä. Suola ja hapate ovat edellisen leipomuksen jäljiltä astiassa valmiina. Ruisjauhoja kauhon puolitoistakertaisen määrän ja sitten alkaa ankara alustaminen. 

Sieltäkö on peräisin kunto, joka on kestänyt tähän päivään saakka? Urakka on hikinen, mutta viimein taikina irtoaa oikeaoppisesti kädestä. Saan laittaa punaruskean, soikean juurisaavin päälle kannen. Sen alla  taikina saa kohota puolitoistakertaiseksi. 

Isä on hakenut uunipuut ja uppoudun uunin lämmittämisen saloihin. Minkä verran puita on poltettava että lämpö on riittävä kahdelle uunilliselle leipiä?  Muutkin oheistyöt on tällä välin hoidettava, leipomispäivänäkin. Päiväruoka, katsottava vastasyntynyttä vasikkaa navetassa. Mutta vain välttämättömät, muita erikoistöitä ei leipomispäivälle kannata ottaa.   

Leipomisen sujumista kuvaa hyvin leipälapion kohtalo. Se saa kovaa kyytiä uunin ja pöydän välillä lentäessään. Sen varsi alkaa peittyä taikinaan kun leipuri ei ehdi pestä tarpeeksi usein käsiään paistaessaan hiillokoita ja pyörittäessään limppuja.  

Koetteleva päivä alkaa painua iltaan. Miltä leipä maistuu, ei ole jäänyt tarkasti mieleen, mutta ilta-aterialla se saa osakseen ihmettelyä ja kehuja.  Sen liinan alla lepäävät toverit levittävät ilmaan samettisen leipomispäivän tuoksun. 

Leipurin mieli  hyrisee tyytyväisyydestä ja vastuun paine on väistynyt harteilta.  Tuohon aikaan, ja varmaan nykyäänkin, 15 jauhokilon  haaskaantuminen olisi ollut suuri vahinko. 

Leipälapion varsi alkoi pysyä puhtaana ja siitä alkoi myös säännöllinen "kotileipomotoiminta", jota on jatkunut näihin päiviin asti.

Kun haluan oikein nauttia vapaapäivästä, sytytän tulen leivinuuniin ja nyt tuotoksia saavat arvioida oma perhe ja lasten perheet.

Voisinpa kannustaa vanhempia antamaan lasten yrittää selviytyä töistä kuin toista, esim. leipomisesta, mahdollisimman itsenäisesti. "Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa".  On helpompi aloittaa vaikkapa ruisleivän leipominen kun on nuorena niitä tehnyt. Osata leipoa oma leipä, siinäpä hyvä perintö lapselle!

Irma Kiiskilä, Haapajärvi

             

Oma saaristolaisleipä

Kun jäin eläkkeelle, rupesin pitämään kirjanpitoa talousmenoistani. Totesin että kotona leipominen on taloudellista.

Kesämökkimme on saaressa ja sinne tuli usein ostettua saaristolaisleipää.
Kerran innostuin netistä tutkimaan että onko sen tekeminen vaikeaa. Totesin että siinähän vain sekoitetaan hyvin aineet eikä tarvitse edes vaivata taikinaa. Kohotus ja paisto tosin vievät enemmän aikaa kuin esimerkiksi sämpylöiden tekemisessä.

Niinpä muutama vuosi sitten ennen juhannusta tein mökillä ensinmäiset saaristolaisleipäni ja ne saavuttivat suuren suosion. Nyt teen sitä jouluna ja juhannuksena ja usein välilläkin. Annan pikku lahjana tai vien tuliaisina. Ja siitä tykkäävät kaikki: lapset, nuoret ja vanhat!

Nauvon limppu

1 l piimää
75 g hiivaa
3 dl siirappia
3 dl kaljamaltaita
3 dl vehnäleseitä
3 dl ruisjauhoja
1 rkl suolaa
10 dl vehnäjauhoja
Voiteluun siirappivettä

1. Lämmitä piimä ja sekoita joukkoon hiiva, siirappi, maltaat, leseet, ruisjauhot, suola ja vehnäjauhot.
2. Anna taikinan kohota 1,5 tuntia.
3. Voitele kaksi kahden litran vuokaa ja jaa taikina vuokiin.  Itse jaan kolmeen osaan ja paistan foliovuoissa.)
4. Paista leipiä uunin alimmalla ritilällä 175 asteessa 2 tuntia. Kun leivät ovat kypsyneet 1,5 tuntia, valele siirappivedellä.
5. Kumoa kypsät leivät ritilälle liinan alle jäähtymään. Anna leipien tekeytyä viileässä pari päivää niin leivät ovat parhaimmillaan.
Vinkki: Säilytän jatkossakin leivät jääkaapissa. Jotta kaikkia ei syötäisiin heti, laitan yhden leivän pakkaseen.

Omasta lapsuudestani minulla on muisto lämpimästä ruisleivästä ja sen päällä suvasta voin mausta. Se oli ihana väläpala koulusta kotiin tullessa.

Veera Penttinen, Tampere

Peruna-focaccia 

2 dl kädenlämpöistä vettä
25 g hiivaa
4 rkl rypsiöljyä
1 tl suolaa
3 dl perunamuusia
5 dl hiivaleipäjauhoja 
Pinnalle
aurinkokuivattuja tomaatteja mustia oliiveja rosmariinia ja rakuunaa oliiviöljyä

1. Tee taikina, anna kohota. Leivo 20 x 30 cm suuruinen matala leipä, anna kohota.
2. Tee leipään sormella koloja, painele kuoppiin oliiveja ja  aurinkokuivatun tomaatin paloja. Ripottele päälle yrttejä.  Pirskottele oliiviöljyä leivälle.
3. Paista 225-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.  
Tässä oma ohjeeni, johon voit käyttää tähteeksi jäänyttä perunamuusia.
Kaisa Sillanpää, Sauvo

Kahden päivän leipä

Tee illalla juuri
1 l vettä (käden lämpöistä)
10 g hiivaa
noin 9 dl hiivaleipäjauhoja
Seuraavana päivänä tarvitset
20 g hiivaa
2 tl suolaa
1 rkl siirappia tai melassia
noin 1 kg  hiivaleipäjauhoja

1. Liuota hiiva veteen, lisää jauhot koko ajan reippaasti sekoittaen, jotta saat tasaisen taikinajuuren. Peitä astia kankaalla ja anna juuren seistä huoneen lämmössä seuraavaan päivään.
2. Liuota seuraavana päivänä hiiva taikinajuureen, sekoita hyvin. Lisää suola ja siirappi (melassi) ja jauhot vähitellen alustaen. Kun taikina on kiinteää, anna sen kohota kaksinkertaiseksi.
3. Leivo taikinasta 2–4 leipää runsaasti jauhotetulla alustalla. Asettele leivät pellille, painele ne kädellä matalaksi ja tee pintaan terävällä veitsellä viiltoja.
4. Paista 200 asteisessa uunissa noin puoli tuntia.
Vinkki: Toisen päivän hiivaleipäjauhoista osan voi korvata ruisrouheella ja/ tai kauraleseellä.

Tämän reseptin perusta löytyi jostain lehdestä 80-luvun alussa. Olin muuttanut Vaasan -73 ja podin jatkuvaa ohrarievän kaipuuta – tämä auttoi aika tavalla.
Anja Jousranta, Vaasa

Mallasleipä

1 l piimää 
2 palaa hiivaa
1 rkl suolaa
3 dl siirappia
3 dl kaljamallasta
3 dl karkeita ruisjauhoja
3 dl vehnäleseitä
10–13 dl vehnäjauhoja 
1. Sekoita kaikki aineet keskenään.
2. Kaada taikina voideltuihin leipävuokiin. Kohota 1.5 tuntia.
3. Paista 1,5 tuntia uunin alaosassa.
 ”Ohjeen olen saanut mummoltani joka leipoi kyseistä leipää aina juhlapäiviksi. Ohje on tosi helppo vaikka aikaa meneekin. Leipä maistuu parhaalta seuraava päivänä ja sitä kannattaa säilyttää jääkaapissa. Leivät voi pakastaa niiden siitä kärsimättä”
Hanna-Mari Huttunen, Turku

Saaristolaisleipä

1 l appelsiinimehua
2 palaa tuore hiivaa
1 rkl suolaa
3 dl leseitä
3 dl kaljamaltaita
3 dl ruisjauhoja
3 dl grahamjauhoja
3 dl siirappia
8–10 dl vehnäjauhoja
1. Sekoita aineet sekoitetaan huolella ja jaa 3 vuokaan.
2. Kohota 1,5  tuntia.
3. Paista 1,5 tuntia 175 asteen lämmössä.
”Parasta graavisuolatun lohen ja voin kera.”
Leena Järvi, Preitilä

Ranskalaiset patongit     

½ l kylmää vettä    
15 g hiivaa    
1 tl suolaa    
700 g vehnäjauhoja  
1. Liuota hiiva ensin osaan nestettä, lisää loppu vesi ja suola.
2. Vatkaa osa jauhoista ja alusta loput käsin. Tee taikinasta todella kimmoisa.
3. Anna kohota viileässä muovikelmun alla 4–5 tuntia.
4. Vaivaa taikina huolella jauhoisella pöydällä. Jaa taikina kolmeen osaan, muotoile patongit.
5. Pane 300°C uunin pohjalle vettä astiaan kiehumaan.
6. Viillä patongit ja pane uuniin 8 minuutiksi, vähennä lämpö 200°C, anna olla kunnes patongit ovat ruskeita, anna jäähtyä ritilällä. 
Helena Salo, Helsinki

Rosmariini-patongit 

1 pala hiivaa
½ l haaleaa vettä
3 rkl sulatettua margariinia
2 tl suolaa
1,5 rkl rosmariinia
2 rkl juoksevaa hunajaa
1 prk (250 g) maitorahkaa
13 dl hiivaleipävehnäjauhoja   
1. Murenna hiiva kulhoon ja kaada päälle kädenlämpöinen vesi. Sekoita, kunnes hiiva on liuennut.
2. Lisää sulatettu rasva, suola, huhmaressa hienonnettu rosmariini, hunaja, maitorahka ja osa jauhoista. Sekoita puuhaarukalla tasaiseksi.
3. Alusta joukkoon loput jauhot. Vaivaa taikinaa, kunnes se irtoaa kulhon reunoista. Anna taikinan kohota noin 30 minuuttia.
4. Kumoa taikina jauhotetulle leivinalustalle, mutta älä vaivaa. Jaa taikina 14 tasasuureen palaan. Muotoile ne ne ohuiksi, noin 25 sentin tangoiksi. Asettele ne leivinpaperille pelleille.
5. Kohota noin 30 minuuttia. Pane pellit pakastimeen. Ota pellit ennen paistamista pakastimesta ja anna patonkien sulaa puolittain. Tee niihin vinoja viiltoja terävällä veitsellä. Pane uuni kuumenemaan 250-asteiseksi. Paista patonkeja uunin keskiosassa 10-12 minuuttia.
Helena Savikko, Vantaa

 Nokkosleipä 

5 dl vettä
1 tl suolaa
1 ps kuivahiivaa
kourallinen nokkosia
½ dl pellavansiemenrouhetta
½ dl auringonkukansiemeniä
1 dl kauraryynejä
5 dl luontaisesti gluteenitonta jauhoseosta (esim. maissijauhoja, riisijauhoja, soijajauhoja, tattarijauhoja, ohrajauhoja)
½ dl öljyä 
1. Lämmitä vesi reilusti kädenlämpöiseksi. Lisää veteen suola, nokkoset ja jauhoihin sekoitetut kuivahiiva. Lisää kauraryynit ja jauhoja niin, että taikina on vellimäistä. Vatkaa taikinaa voimakkaasti ja anna käydä 1-2 tuntia lämpimässä paikassa.
2. Lisää taikinan "juureen" loput jauhoista ja alustuksen loppu vaiheessa öljy. Kaada taikina voideltuun leipävuokaan ja anna kohota liinan alla n. puoli tuntia.
3. Paista leipä 225 asteessa noin tunti, kunnes leivän reunat ovat ruskistuneet irtoavat vuoan reunoista
”Leipäni tarina muodostuu vehnättömyyden ympärille. Se muuttaa muotoaan ja sisältöään uusien tuulien, uusien ajatusten ja uusien kausien mukaan. Kun haluan perinteistä maalaisruisleipää, kaivan pakkasen uumenista oman ruisjuuren. Kun haluan pehmeämpää, mutta myös terveellistä, etsin kaapista kaurahiutaleita, erilaisia luontaisesti gluteenittomia jauhoja, siemeniä ja nokkosta. ”
Eija Lehikoinen, Vaasa

Pannuleipä 

5 dl vettä
4 dl kaurahiutaleita
1 ps kuivahiivaa
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
1/2 dl rypsiöljyä
6 dl täysjyvävehnäjauhoja
Voiteluun
munaa
Pinnalle
kaurahiutaleita 
1. Sekoita +42-asteiseen (reilusti kädenlämpöiseen) veteen kaurahiutaleet, joiden joukkoon kuivahiiva on sekoitettu. Lisää sokeri, suola, öljy sekä jauhot. Sekoita taikina tasaiseksi.
2. Kaada taikina uunipannulle leivinpaperin päälle. Ripottele pinnalle vähän jauhoja ja taputtele taikina tasaiseksi levyksi (noin 30 x 35 cm). Anna kohota liinan alla lämpimässä paikassa noin 40 minuuttia.
3. Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen.
4. Voitele pinta munalla ja ripottele pinnalle kaurahiutaleita. Leikkaa levy taikinapyörällä neliöiksi.
5. Paista uunin keskitasolla 15–20 minuuttia. 
”Pannuleipä on nopea ja helppo herkku, jota leivotaan laskiaissunnuntaina hernesopan kaveriksi.”
Aija Kallo, Parainen

Porkkanaleipä

3 dl porkkanamehua
3 dl vettä
1 pala hiivaa
2 tl suolaa
1 rkl öljyä
3 dl kaurahiutaleita
2 dl porkkanaraastetta
1 dl rusinoita
4 dl ohrajauhoja
5–6 dl vehnäjauhoja 
1. Kuumenna neste kädenlämpöiseksi. Lisää hiiva ja vähitellen alustaen loput aineet.
2. Kohota puolisen tuntia vedottomassa paikassa. Leivo sämpylöiksi tai leiväksi. Kohota vielä 15–30 minuuttia.
3. Paista 200–225 asteessa, sämpylöitä 15 minuuttia, leipiä puolisen tuntia.
”Teen mieluummin leivät itse, koska kaupassa ei myydä näin erikoista ja mehukasta leipää.”
Vinkki: Leivän voi tehdä myös leipäkoneessa.
Johanna Penttinen, Helsinki

Leipävanukas

10 kuivunutta leipää tai pullaviipaletta
voita
2 dl omenasosetta tai jotain muuta marjasosetta maun mukaan
kanelia
sokeria
voita
Munamaito
2 munaa
3 dl maitoa
2 tl vaniljasokeria
2 rkl suolaa
1. Kasta kaikki viipaleet munamaitoon.
2. Lado viipaleita kerros voideltuun uunivuokaan. Levitä sosetta tai hilloa kerrostan väliin. Kaada loppu munamaito vuokaan ja ripottele pinnalle kanelisokeriseosta ja muutama voinokare.
3. Paista vanukasta 200 asteessa noin puolituntia. Tarjoa vanukas lämpimänä kylmän vaniljakastikkeen kera.

”Tämä herkku oli lapsuusajan ( noin 55 v sitten) sunnuntai herkku äidin tekemänä. Maistuu kyllä vieläkin.”
Pirkko Manelius, Järvenpää


Majakkamestarin saaristolaisleipä

2 vuokaleipää
1 l rasvatonta piimää
1 pala (50 g) hiivaa
2 dl siirappia 
2 tl suolaa
3 dl kaljamaltaita (Tuoppi)
3 dl vehnäleseitä
5 dl ruisjauhoja
7 dl vehnäjauhoja  
Vuokien voiteluun
2 rkl juoksevaa margariinia
Pinnalle
2 rkl siirappia
6 rkl vettä

1. Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi. Murenna siihen hiiva, lisää siirappi, suola ja maltaat. Sekoita ja jätä maltaat pehmenemään
15 minuutiksi.
2. Sekoita leseet ja jauhot erillisessä kulhossa. Lisää jauhot piimä­seokseen pari desiä kerrallaan puuhaarukalla hyvin alustaen. Sekoita, kunnes taikinasta tulee tasainen.
3. Kohota taikinaa lämpimässä, liinan alla 1–2 tuntia. Sekoita taikinasta ilmakuplat puuhaarukalla.
4. Tasaa taikina kahteen hyvin voideltuun 1,5 litran leipävuokaan. Tasoita leipien pinnat kostutetuin käsin. Kohota puoli tuntia.
5. Kypsennä leipiä 1,5 tuntia 175 asteessa, uunin alatasolla. Sipaise leipien pintaan pullasudilla siirappivettä. Jatka kypsennystä vielä 15–30 minuuttia. Kumoa leivät heti uunista oton jälkeen ja anna jäähtyä hetki. Kääri lämpimänä leivinpaperiin ja pussita, näin kuori pehmenee hiukan.

Vinkki: Leipä on parasta parin päivän kuluttua ja säilyy pitkään. Kestää myös hyvin pakastusta.

Laura Iivonen, Vantaa

 Kuituinen hedelmäleipä

2 vuokaleipää
gluteeniton, maidoton
2 rkl pellavansiemeniä
½ dl vettä
Taikina
1 l vettä
2 dl tattarirouhetta
½ tl suolaa
2 ½ dl omenaraastetta
2 dl kuivattuja aprikooseja
1 dl siirappia
1 dl juoksevaa margariinia
10 dl gluteenitonta jauhoa (Pirkka)
2 dl tattarijauhoja
2 munaa
1 pala (50 g) hiivaa
2 rkl vettä

1. Liota pellavansiemeniä yön yli vedessä.
2. Tee taikina. Kiehauta vesi ja lisää rouhe. Keitä 10 minuuttia. Lisää suola.
3. Lisää liotetut pellavansiemenet, omenaraaste, kuutioidut aprikoosit, siirappi ja margariini. Kun seos on jäähtynyt kädenlämpöiseksi, lisää vesitilkassa liuotettu hiiva, jauhot ja munat. Vaivaa taikinaa yleiskoneessa 5 minuuttia.
4. Kaada taikina kahteen voideltuun leipävuokaan. Paista 175-
asteisen uunin alatasolla 60–70 minuuttia. Kumoa kypsä leipä vuoasta jäähtymään.

Vinkki: Leikkaa vuokaleivät puoliksi ja pakasta, näin saat tuoretta tarvittaessa.

Maija-Liisa Järvinen, Kyröskoski

Mallasleipä

2dl maltaita
2dl rusinoita
2dl aprikoosipaloja
5dl appelsiinimehua
50g hiivaa
1rkl hien. anista
2tl suolaa
1 dl siirappia
2dl ruisjauhoja
muutama dl vehnäjauhoja
50g oivariinia sulana

1. Leipätaikina tehdään normaaliin tapaan.Kohotetaan. Voit tehdä leipiä tai sämpylöitä.
2. Paista kypsäksi leivinuunissa.

Idea mallasleipään tuli kun kylässä käydessäni sain mallasleipää maistaa.
Talon emäntä lupasi mukaan leivän. Mutta kun hän ei sitä huomannutkaan antaa, ajattelin että teen itse mallasleipää.    

Pirjo Kanerva, Jokiniemi

Mallasruisleipä glögistä

Pidän ihan hirmuisesti itse tehdystä, siirappisesta mallasruisleivästä (jota myös saaristolaisleiväksi kutsutaan). Alkuperäisessä ohjeessa leipä tehtiin käyttäen piimää, mutta itse keksin kokeilla laittaa joulun jämäglögit leivän nesteeksi.

Leivästä tulee mukavan makeaa, sekä siirappi että glögi tuo makeutta taikinaan. Lisää pirteyttä tuo myös puolukat, mutta ne voi myös jättää pois halutessaan.

8 dl glögiä
50 g hiivaa
2 dl siirappia
3 dl kaljamaltaita
3 dl vehnäleseitä
3 dl ruisjauhoja
5 dl puolukoita
1 rkl suolaa
n. 10 dl vehnäjauhoja
voiteluun siirappivettä (suurin piirtein suhteessa 50/50)

1. Lämmitä glögi kädenlämpöseksi kulhoon ja sekoita hiiva joukkoon.
2. Lisää joukkoon muut aineet ja anna turvota muutaman tunnin ajan.
3. Kaavi taikina leipävuokiin (älä vaivaa taikinaa).
4. Paista uunissa 175 astetta pari tuntia, valele hieman puolen välin jälkeen siirappivedellä.

Leivät voi peittää uunissa leivinpaperilla niin eivät tummu ja kuivu liikaa pinnasta.    

Mataleena Pöyhtäri, Oulunsalo

Ruisnapit

44 kpl
1 l vettä
1 dl pellavansiemeniä
3 dl ruishiutaleita
2 dl ruisleseitä
2 ½ tl suolaa 
3 dl ruisjauhoja
1 ps (11 g) kuivahiivaa 
n. 1 l ruisjauhoja

1. Sekoita kädenlämpöiseen veteen pellavansiemenet, ruishiutaleet, leseet ja suola sekä jauhot, joihin on sekoitettu kuivahiiva. Anna taikinan käydä muutama tunti leivinliinan alla huoneenlämmössä. 
2. Alusta puukauhalla kuplivaan taikinapohjaan ruisjauhoja niin paljon, että saat taikinasta pak-suhkon. Anna taikinan kohota
45 minuuttia.
3. Pyöritä jauhotetuin käsin taikinasta 2 tankoa. Leikkaa molemmat tangot 22 palaksi. Pyöristä reunat ja taputa tasaiseksi. Kohota nappeja pellillä 45 minuuttia.
4. Paista ruisnappeja 250-asteisessa uunissa 20–30 minuuttia. Leipästen tulee olla kovapintaisia ja hiukan ruskeita molemmilta puolilta. Halkaise leipäset, kun ne ovat vielä lämpimiä, jätä puolikkaat vastakkain. Jäähdytä liinan alla, ettei kuori pehmene. Säilytä paperipussissa.

Vinkki: Voit muunnella ohjetta esimerkiksi lisäämällä taikinaan 1–2 dl liotettuja kauran-, ohran- tai vehnänjyviä tai auringon­kukansiemeniä.

Tuija Östman, Palokka

Näkkileipä 

1 ¾ dl ruisjauhoja
1 ¾ dl kaurahiutaleita
¾ dl seesaminsiemeniä
1 dl auringonkukansiemeniä
½ dl pellavansiemeniä
½ dl leseitä
½ tl suolaa
3 ½ dl vettä
(2 tl kuminaa, fenkolia tai
rosmariinia) 
1. Sekoita kaikki aineet yleiskoneessa löysäksi taikinaksi. Mausta halutessasi.
2. Levitä taikina ohueksi levyksi pellille leivinpaperin päälle. Levitys onnistuu, kun taputtelet löysän taikinan ruisjauhojen avulla. Taikinasta tulee pellillinen.
3. Paista näkkileipää 180-asteisen uunin keskitasolla 10 minuuttia. Leikkaa leipä sopivan kokoisiin ruutuihin pitsapyörällä. Jatka
paistamista vielä 30 minuuttia. Ota leipä uunista, poista leivinpaperi. Paista näkkileipää vielä 15 minuuttia ritilän päällä, uuninluukku raollaan. Jäähdytä ja nauti.

Ritva Virtanen, Kangasniemi

Pähkinäiset porkkanasämpylät

20 kpl
1 pkt (500 g) porkkanasosetta
1 ps (11 g) kuivahiivaa
8-9 dl sämpyläjauhoja
2 rkl siirappia
½ tl suolaa
1 ½ dl  suolapähkinöitä
½ dl öljyä   

1. Lämmitä porkkanasose noin 42- asteiseksi. Sekoita hiiva pieneen määrään jauhoja ja lisää soseeseen. Sekoita joukkoon siirappi, suola ja osa jauhoista.
2. Rouhi suolapähkinät karkeaksi rouheeksi ja lisää taikinaan öljyn kanssa.
3. Alusta taikinaan loput jauhot ja kohota se peitettynä lämpimässä paikassa.
4. Painele taikinasta ilmakuplat ja jaa se 20 tasakokoiseen palaan. Pyörittele palat sämpylöiksi ja kohota.
5. Paista sämpylät 225-asteisen uunin keskitasolla noin 8 mi­nuuttia.

Mari Tuuri, Uusikaupunki

Vehnätön nokkosleipä

Leipäni muuttaa muotoaan ja sisältöään uusien tuulien, uusien ajatusten ja uusien kausien mukaan. Kun haluan perinteistä maalaisruisleipää, kaivan pakkasen uumenista oman ruisjuuren. Kun haluan pehmämpää, mutta myös terveellistä, etsin kaapista kaurahiutaleita, erilaisia luontaisesti gluteenittomia jauhoja, siemeniä ja nokkosta.

5 dl vettä
1 tl suolaa
1 pussi kuivahiivaa
kourallinen nokkosia
1/2 dl pellavansiemenrouhetta
1/2 dl auringonkukansiemeniä
1 dl kauraryynejä
5 dl luontaisesti gluteenitonta jauhoseosta (esim. maissijauhoja, riisijauhoja, soijajauhoja, tattarijauhoja, ohrajauhoja)
1/2 dl öljyä

1. Lämmitä vesi reilusti kädenlämpöiseksi. Lisää veteen suola, nokkoset ja jauhoihin sekoitetut kuivahiiva.

2. Lisää kauraryynit ja jauhoja niin, että taikina on vellimäistä.

3. Vatkaa taikinaa voimakkaasti ja anna käydä 1-2 tuntia lämpimässä paikassa.

4. Lisää taikinan "juureen" loput jauhoista ja alustuksen loppu vaiheessa öljy.

5. Kaada taikina voideltuun leipävuokaan ja anna kohota liinan alla n. puoli tuntia.

6. Paista leipä 225 asteessa noin tunti, kunnes leivän reunat ovat ruskistuneet irtoavat vuoan reunoista    

Eija Lehikoinen-Luhtasela, Vaasa

Perunarieska

1/2 litraa perunamuusia
1 kananmuna
1 dl maitoa
1 tl suolaa
1 dl ohrajauhoja
1 dl vehnäjauhoja

1. Sekoita kaikki aineet.
2. Nostele lusikalla uunipellille ja painele noin pieniksi rieskoiksi ja pistele haarukalla.
3. Paista 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Tämä on alun perin Marttojen resepti. Äitini leipoi aina rieskoja meille ja kun lapsenlapset tuli käymään.    

Raija Ingalsuo, Singsby

Helppo leipä leipäkoneessa

2 1/2 dl vettä
2 rkl öljyä
1/2- 3/4 tl suolaa
1 rkl hunajaa (tai siirappia)
1 dl hiivaleipäjauhoja/ruisjauhoja
1 dl ohrajauhoja
4 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl kuivahiivaa (10 g tuorehiivaa)

1. Laita ohjeen mukaisessa järjestyksessä aineet kulhoon ja käynnistä leipäkone.

Vanhemmillani oli leipäkone, kun olin pieni. Saimme aina aamuisin tuoretta ja tuoksuvaa leipää.

Heidi Rautio, Helsinki

Terveysleipä

1 lt vettä tai rasvatonta maitoa
1 rkl karkeaa merisuolaa
2 tl kuminan siemeniä
2 pussia kuivahiivaa
0,5 dl kylmä puristettua öljyä
0,5 dl pellavan siemeniä
0,5 dl seesamin simeniä
1 dl kaurakuitua
hiivaleipäjauhoja

1. Taikina alustetaan hyvin ja annetaan nousta kaksinkertaiseksi.
2. Leivotaan neljä limppua tai 6 reikäleipää.
3. Leivät pistellään ja annetaan nousta.
4. Paistetaan 200 asteessa.

Pidän paljon leipomisesta ja kokeilen aina jotain uutta. Perheessämme on hiukan kolesterolit korkealla ja sen vuoksi pyrin leipomaan terveysvaikutteista leipää ilman lisäaineita.

Lea Kestiö, Suinula

Valurautapadassa paistettu leipä

Muutamia vuosia sitten istuimme työpaikalla, kahvikupposen ääressä. Naisvaltaisella alalla kun olemme, sivuaa keskustelu usein ruoka- ja leivontaohjeita.

Niin kävi sinäkin tavallisena arkena kun arvostelimme kaupan leipiä: Samaa sahajauhoa huonosti paistettuna...

Työtoverini muisti nähneensä paikallisessa lehdessä mielenkiintoisen ohjeen leivästä, jota ei tarvitse enempiä vatuloida eikä vaivata.

Hyvän leivän ystävänä innostuin ohjeesta kovasti ja kotikokeilut alkoivat oitis. Näiden, yli odotusten onnistuneiden kokeilujen jälkeen en ole kaupasta enää mitään vaaleaa höttöleipää ostanut.

Näin sen teen:
Varaan kannellisen 2,5 l kannellisen muoviastian, johon mittaan:
- 7 - 8 dl vehnäjauhoja (osa voi olla graham- tms. jauhoja )
- 1 tl suolaa
- 1/4 - 1/2 tl kuivahiivaa
- auringonkukan kuorittuja siemeniä, mysliä, rusinoita, pähkinöitä, Reformi Fibrex -kuitulisähiutaleita tai vaikkapa, kuten viimeisin kokeiluni on, perunamuusijauhetta 1 pss. (Leivästä tulee muusijauheella ihanan pehmeää. )
- vettä n. 6 - 7 dl tai tarpeen mukaan

1. Sekoita ensin kuivat aineet kekenään. Mutta muista, että minkään aineen määrä ei ole ehdottoman tarkka.
2. Hämmentele kädellä tai kapustalla tarvittava määrä vettä joukkoon. Itse teen löysähkön taikinan, koska leipä paistetaan kattilassa tai padassa.
3. Jätä sekoitettu (ei alustettu) taikina 12 - 18 tunniksi kehittymään tiiviskantiseen astiaan tai ainakin vedottomaan paikkaan.
4. Kun taikina on tekeytynyt, kuumenna uuni ja paistoastia, joka on n. 3 l kattila tai kuten itselläni, kannellinen valurautapata, 225 asteeseen.

Leipää paistetaan n. 30 min kannen kanssa ja viimeiset 30 minuuttia ilman kantta.

Ihana, hyvin paistettu, rapeakuorinen leipä on valmis nautittavaksi esim. aamupalapöydässä! Nopeaa, helppoa ja niin terveellistä kuin itse haluat. Vain mielikuvitus voi olla rajana sille, miten leipää varioit.

Merja Timonen, Joensuu

Perunarieskat

2 1/2 dl vettä
2 1/2 dl maitoa
n.6 kpl keitettyä perunaa raastettuna
2 rkl sulatettua voita
1 tl suolaa
5 - 6 dl ohra- ja vehnäjauhoja (yhteensä).

Näitä äiti teki, oli hyvää lämpiminä voin ja kylmän maidon kera.    

Jouko Virkkala, Kello

Tapanin olutleipä

1 l kotikaljaa
2 palaa hiivaa
2 kg ruisjauhoja
2 1/2 dl tummaa siirappia
anista,kuminaa,pomeranssin kuorta,inkivääriä,neilikkaa
2 dl rypsiöljyä
koristeluun sesamin siemeniä
1-2 tl suolaa

1. Lämmitä kalja käden lämpöiseksi ja lisää hiiva,mausteet ja suola.
2. Alusta taikina aloittaen pienellä jauhomäärällä jauhoista lisää lopuksi öljy.
3. Anna nousta hiljalleen ainakin 1 tunti.
4. Leivo leivät joko pitkiksi tai pyöreiksi ja nostata uudelleen hitaasti.
5. Tee leipiin veitsellä koristeviillot, voitele siirappivedellä ja ripottele sesamin siemenet päälle.
6. Paista 170 asteisessa uunissa kauniin kullan ruskeiksi. Anna levätä liinan alla. 

Tapani Parkkinen, Klaukkala

Majakkamestarin saaristolaisleipä

Tämä resepti on äidiltäni, joka on tehnyt tätä leipää monia, monia kertoja. Aina siitä tulee yhtä hyvää, ja jostain syystä äitini onnistuu siinä aina paremmin kuin kukaan muu, vaikka samaa ohjetta noudattaisi.

1 l rasvatonta piimää
2 dl siirappia
1 pkt hiivaa
2 tl suolaa
3 dl kaljamaltaita (Tuoppi)
3 dl vehnäleseitä
5 dl ruisjauhoja
7 dl vehnäjauhoja

1. Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi. Murenna piimään hiiva, lisää siirappi, suola ja maltaat.
2. Sekoita ja jätä maltaat pehmenemään 15 minuutiksi. Sejoita jauhot erillisessä kulhossa keskenään ja lisää piimäseokseen pari desiä kerrallaan puuhaarukalla hyvin sekoittaen. Sekoita kunnes taikinasta tulee tasainen. 3. Anna kohota lämpimässä liinan alla 1-2 tuntia, jonka jälkeen pyöräytä taikinasta kevyesti ilmat pois puuhaarukalla.
4. Tasaa taikina kahteen hyvin voideltuun 1,5 litran vetoiseen leipävuokaan. Tasoita pinta vedellä kostutetulla puuhaarukalla tai sormin painelemalla.
5. Kohota leipiä vuoissa vielä puoli tuntia.
6. Kypsennä leipiä 2 tuntia 175 asteessa uunin alatasolla. 1,5 tunnin kohdalla sipaistaan siirappivettä (2 rkl siirappia + 6 rkl vettä) pullasudilla leipien pinnalle.
7. Kumoa leivät heti uunista oton jälkeen ja anna jäähtyä hetki. Kääri lämpimänä leivinpaperiin ja tuorekelmuun tai pussita, näin kuori pehmenee hiukan.

Leipä on parasta parin päivän kuluttua ja säilyy pitkään. Kestää myös hyvin pakastusta.    
 

Laura Iivonen Vantaa

Laiskan emännän leipä

5 dl vettä
25-50 g hiivaa
1 rkl karkeaa suolaa
1,5 dl kaurahiutaleita
8-10 dl vehnäjauhoja

1. Laita illalla kauraryynit likoon 3 dl:n vettä. Lisää seuraavana päivänä suola. Lämmitä loput 2 dl vettä kädenlämpöiseksi ja liuota hiiva siihen.
2. Sekoita jauhot taikinaan. Taikina saa olla löysää, itse käytän aina vain 8 dl jauhoja.
3. Anna kohota lämpimässä noin tunti. Kaada taikina silikonovuokaan, jota ei siis tarvitse edes voidella, anna kohota vuoassa 10-15 min.
4. Lämmitä uuni 200 asteeseen, paista leipää 45-60 min uunin keskitasolla.
5. Anna jäähtyä hetki ennen kuin kumoat leivän vuoasta.

Taikinaan ei ole tarvinnut missään vaiheessa koskea käsin, joten tämän helpommaksi ei leivonta tule.

Ja mikä parasta, leipä on hyvää, saa taatusti kehuja vierailtakin ja leipuri saa paistatella onnistumisen ilossa.

Luin leivän ohjeen joitakin vuosia sitten Turun Sanomien lauantailiitteestä ja kokeilin helpoksi kehuttua leipää.

Tulos oli hyvä ja jalostin tätä sitten vuokaleiväksi, käytössäni on sellainen kukkakuvioinen suuri rengasvuoka, jolla leivästä tulee vieläpä kaunis.

Sirpa  Ojala, Turku


Perusleipä

Olen viiden lapsen kotiäiti, lapsemme ovat iältään kuudesta viiteentoista vuotta.

Lapsuudenajan kotiini leipäkone - Sense-merkkinen - ilmestyi joskus 80-luvun lopulla, ja sitä käytettiin kovasti.

Aika kului, ja naimisiinmenon ja ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen oman leipäkoneen hankinta tuli ajankohtaiseksi. Se (Sense-merkkinen sekin) hankittiin Keltaisesta Pörssistä keväällä -96; toisen "turhakkeesta" tuli meidän perheen tarvekalu. Oli ihanaa saada joka päivä tuoretta ja hyvää leipää!

Esikoinen oli pienenä hyvin allerginen mm. kananmunalle ja maidolle. Eräänä vappuna hoksasin, että kokeilenpa tehdä leipäkoneella pienen munattoman ja maidottoman pullataikinan, josta sitten paistoin maukkaita munkkeja. Sen jälkeen olen käyttänyt leipäkonetta myös pulla-/sämpylätaikinan teossa, jos haluan saada pienen määrän leivonnaisia.

Ajansaatossa ensimmäisen koneeni kulhon tiiviste tarvitsi uusimista, mutta näppärä mieheni korjasi sen. Leipäkone oli jo silloin päivittäisessä käytössä, joten uuden koneen osto oli pian edessä. Sainkin ihkauuden Kenwoodin v. -02, meillä oli silloin jo neljä lasta. Perheessämme leipäkoneleipä sai oman nimensäkin: "äitinleipä". Lempinimen tarkkaa syntyä en osaa kertoa. Kenwoodkin sanoi sopimuksensa irti kaksi vuotta sitten, ja nyt minulla on käytössä Melissa-kone, löytö kirpputorilta.

Perheessämme leipäkone on yksi tärkeimmistä kodinkoneista. Ruisleivän ostan kaupasta, mutta kaupan monivilja-/vaaleata leipää tulee ostettua vain noin kerran kuukaudessa. Aina kuitenkin tulee todettua, ettei omaa tuoretta leipäkoneleipää mikään voita. Arvostan myös leipäkoneella leipomisen vaivattomuutta, edullisuutta ja sitä, että suolamäärän saa itse päättää. Kaupan leivissä suolaa käytetään edelleen aivan liian paljon.

Perusreseptini on äidiltäni,ja se on pysynyt lähes muuttumattomana vuosien saatossa. Olen muokannut sitä vain koneen vetoisuuden mukaan.

3 dl kylmää vettä
3,5 dl hiivaleipäjauhoja
3,5 dl sämpyläjauhoja (Sunnuntai rouheinen on kaikista paras!)
2 rkl öljyä
1 -2 rkl siirappia
suolaa (itse laitan vain n. 1/3 tl)
tuorehiivaa 10 g = 1/5 pakettia suomalaisesta hiivapaketista

Milla Pihlajaviita, Kiviniemi

             

Eläkeläisillä on monia pieniä iloja, joista he työelämässä ollessa vain unelmoivat. Voi valvoa myöhään, käydä päivällä elokuvissa tai pitää yöpaitapäivän, jolloin ei edes poistu kotoa. 

Ne pienimmät ilot ovat usein suurimmat.

Kysyimme eläkeläisiltä, mikä heidän elämässään on nyt parasta. Mikä näistä ilahduttaa tai ilahduttaisi sinua eniten?

  1. Saan nukkua niin myöhään kuin huvittaa ja lukea aamulla lehteä vaikka puoleenpäivään.
  2. Voin katsella yömyöhään Netflixistä elokuvia, jos siltä tuntuu. Aamulla ei tarvitse olla pirteänä työvalmiudessa! 
  3. Liikunnalle on enemmän aikaa kuin työelämässä. Päivällä on jumpissa ja uimahallissa väljää ja mukavaa.
  4. Voin nauttia kulttuuriannoksen jo päivällä. Monissa teattereissa ja elokuvateattereissa on päivänäytöksissä eläkeläishintoja.
  5. Kokeilen uusia lounaspaikkoja. Monista ravintoloista saa päivällä eläkeläisalennuksia.
  6. Elän ex tempore -elämää. Päätän vasta aamulla, mitä teen. Ostan vaikka halvan bussilipun lähikaupunkiin ja käyn siellä retkellä.
  7. Tunnen itseni tärkeäksi. Voin hoitaa sairastunutta lastenlasta tai vaikka naapurin lasta. Auttaminen tuo hyvää mieltä kaikille.

Plussaelämää lastenlasten kanssa

Helsinkiläinen Aira Väisänen, 66, kertoo alkukriisin jälkeen nauttineensa eläkkeelläolosta.

– Olen uutisnälkäinen, uppoudun aamuisin Helsingin Sanomiin ja seuraan monia nettisivuja. Käyn pari kertaa viikossa liikunnassa, saman verran muissa ryhmäharrastuksissa. Yllättäen olen muuttumassa kulttuurimummoksi, koska saan liput elokuviin ja teattereihin päivä- tai eläkeläishinnoin. Tuntuu ylelliseltä istua elokuvissa kello 12. Opiskeluaikaisen ystävättären kanssa kokeilemme kerran kuussa uutta ruokapaikkaa. Lounasaikaan monissa ravintoloissa saa eläkeläisalennuksen. 

Aira toteaa myös olevansa onnekas, kun voi ja saa olla mukana 7- ja 4-vuotiaiden tyttärenpoikien arjessa. Hän oli itse aikoinaan kahden tytön kiireinen yksinhuoltaja, ja muistaa, että säätämistä riitti.

– Tunnen, että minua tarvitaan. Voin olla pojille yhtenä lisävoimavarana toisten isovanhempien lisäksi. Pääsen taas leikkimään piilosta ja tutustumaan poikaenergiaan!

Vuorotyötä tekevien vanhempien päivät vaihtelevat ja venyvät. Airalle napsahtaa yleensä pari iltapäivää viikossa, joskus lauantai tai sunnuntai tai muutama sairaspäivä.

– Nämä eivät rasita minua yhtään. Läheisyys tuo iloa puolin ja toisin.

Aira on huomannut, että eläkkeelläkin pitää olla sovittuja aikatauluja, tapaamisia ja tapahtumia. Muuten viikoista tulee pelkkää löysää puuroa. Elämänlaatu on paljolti oman uteliaisuuden ja aktiivisuuden varassa.

– Varsinkin yksinasuvan on opeteltava sitkeästi itsensä johtajaksi, koska työpaikan pomo tai kukaan muukaan ei enää kerro, mitä tänään tai huomenna pitäisi tehdä. Ja silti parasta on arjen väljyys, mahdollisuus tarttua yllätyksiin, katsella rauhassa pihlajassa herkuttelevia tilhiä tai lukea kirjaa vielä silloinkin, kun työikäiset menevät nukkumaan.

Kuntoilua ja kirjoittamista

Järvenpääläinen Raili Ojala-Signell, 67, löysi kuntoilun vasta eläkkeellä, vaikka pyöräily ja kävely ovat aina olleet osa arkea.

– Menin kolmen kuukauden ohjattuun ryhmään, jossa opetettiin kädestä pitäen eri liikuntavaihtoehtoja. Liikkumisesta tuli osa arkeani. Nykyisin käyn ainakin kolmesti viikossa jumpissa tai kuntosalilla. Senioreiden ohjattu kuntosalitreeni on tuonut elämääni uusia ystäviä. Myös talviuinti on tärkeää. Loka-huhtikuussa käyn jumpan jälkeen avannossa, Raili kertoo.

Kirjoittajaryhmät ovat täynnä eläkeläisiä, joilla vihdoin on aikaa tutkia muistiinpanoja ja vanhoja valokuvia. Raili kirjoitti omakustanteena elämänkertansa vuonna 2014 ja ystävänsä Aunen elämänkerran vuonna 2016. Raili on kuurojen vanhempien kuuleva lapsi, ja työtäkin hän teki kuulovammaisten parissa.

– Olen skannannut sukulaisten ja tuttavien valokuva-albumeita lapsuuteni ja nuoruuteni Säynätsalon kuurojen yhteisöstä, retkistä, juhlista sekä vierailuista. Kuvia on noin 1500, ja aion tehdä niistä Ifolorin ohjelmalla valokuvakirjan. 

Raililla on etäavomies. Molemmat elävät omissa kodeissaan 40 kilometrin päässä toisistaan.

– Se on meille paras ratkaisu. Arkipäivät rauhoitamme omille jutuillemme. Viikonloput ovat yhteistä aikaa, jolloin harrastamme kulttuuria, ystävien tapaamista, mökkeilyä ja puutarhanhoitoa.

Uusi, hyvä elämänvaihe

Mikkeliläinen Heikki Kupiainen, 63, on ollut osatyökyvyttömyyseläkkeellä elokuusta 2015  lähtien.

– Sain osa-aikaeläkepäätöksen 60-vuotiaana. Se ei tullut yhtään liian aikaisin, Heikki toteaa, ja kertoo kokemusten kahdesta kevennetystä työvuodesta olleen pelkästään myönteisiä.

Työ, lepo ja palautuminen olivat oikeassa suhteessa. Työ ei vienyt kaikkea energiaa ja toimintatarmoa.

Heikki Kupiainen.
Heikki Kupiainen.

– Työskentelen lukion historian ja yhteiskunnallisten aineiden lehtorina ja jaksan nyt nauttia aiempaa paremmin työstäni. Työntekoon on palannut iloisuus, rentous ja letkeys - jopa tilannekomiikkakin saattaa toimia.

Ja mikä parasta: vapaa-ajalla Heikki jaksaa puuhastella ja harrastaa. Puuhaa riittää kotitarpeiksi omakotitalossa ja loma-asunnolla. 

– Kuntoilu raikkaassa ulkoilmassa on hyvä vastakohta siisteille sisätöille. Virtaa liikenee niin vanhoille kuin uusillekin harrastuksille. Päivänokoset ovat uusi ylellisyys – samoin kiireettömät aamut. Tästä mieluisasta elämänvaiheesta on hyvä siirtyä aikanaan täyseläkeläiseksi melko hyväkuntoisena, vireänä ja tyytyväisenä.

Joulutähti ja amaryllis pitävät pintansa, mutta viime vuosien aikana suosioon on noussut myös menneiltä vuosikymmeniltä tuttu joulukukka. 

Joulutähti on monille suomalaisille joulukukkien kruunaamaton kuningas, mutta tiesitkö, että muualla Euroopassa se ei kuulu jouluun lainkaan? 

– Keski-Euroopassa joulutähden nimi on tähtilatva ja se on suosittu äitienpäiväkukka, kertoo Kukkakauppa Bieder Ruoholahden floristi Tapio Komminaho.

Joulukukat voi hankkia jo hyvissä ajoin. Esimerkiksi joulutähti kestää hyvällä hoidolla ainakin kuukauden verran. Se viihtyy vedottomassa, valoisassa paikassa ja pitää tasaisesta kosteudesta. Mullan pinta saa kuivahtaa kasteluiden välissä, niin joulutähti ei varista alimpia lehtiään ja pysyy kauniina aattoon asti.

Joulutähti on edelleen erittäin suosittu joulukukka, mutta ei enää se ostetuin.

– Viime vuonna meillä myytiin eniten kotimaista amaryllista, Komminaho paljastaa.

Amaryllis on sipulikukka ja siten vaatimaton hoidon suhteen. Se ei tarvitse kuin tilkan vettä siinä vaiheessa, kun kukka alkaa avautua.

– Osa ei anna vettä silloinkaan, mutta itse annan hivenen, jotta kukka avautuu kauniisti eikä siihen jää ryppyjä avausvaiheessa, Komminaho vinkkaa.

Toinen suosittu joulun sipulikukka on hyasintti. Sekin on muualla Euroopassa kevään eikä joulun kukka: hyasintin keltaista versiota myydään esimerkiksi Tanskassa ja Hollannissa eniten pääsiäisen aikaan. 

– Hyasintti on klassikko, mutta tänä päivänä osa ihmisistä on aika tuoksuherkkiä, joten voimakkaan tuoksunsa vuoksi hyasinttia ei osteta enää niin paljon kuin ennen. 

Amaryllis ja hyasintti ovat Komminahon mukaan ehdottomasti helppohoitoisimmat joulukukat: niille riittää pari tilkkaa vettä koko niiden elinkaaren aikana.

– Joulutähti pitää yhä pintansa, sanoo Bieder Ruoholahti -kukkaliikkeen Tapio Komminaho.
– Joulutähti pitää yhä pintansa, sanoo Bieder Ruoholahti -kukkaliikkeen Tapio Komminaho.

Uudet tuulet

Vai kaipaisitko kotiin jotain raikkaampaa vaihtoehtoa joulukukalle? Jos joulutähti ja amaryllis tuntuvat tylsiltä valinnoilta, vaihtoehtoja on. Tällä hetkellä suurta suosiota nauttii vuosikymmenten takaa tuttu kaunotar.

– Jouluruusu teki paluun noin kymmenen vuotta sitten ja sitä esitellään nyt joka sisustuslehdessä tyylikkäänä, kauniina joulukukkavaihtoehtona.  Sitä oli paljon jo 1900-luvun alussa ja siitä aina 50-luvulle asti. Sen jälkeen meillä Suomessa alkoi olla lämpimämpää, ja joulutähdet ja kumppanit nousivat suosioon, koska ne tarkenivat jouluruusua paremmin, Komminaho kertoo. 

Toinen kaunis, ei-perinteinen joulukukka on valkoinen orkidea.

– Ne voidaan koristella kukkaliikkeessä vaikka kävyillä tai ruseteilla. 

Jouluruusua saapuu ostamaan myös huhtikuussa eläkkeelle jäänyt Aune-Marja Sinisalo, 63. 

– Pistäydyin hiljattain pikkusiskoni Seijan luona ja hänellä oli jouluruusu. Ihastelin sitä ja Seija sanoi, että muistaa jouluruususta aina Aura-Leenan, isosiskomme, joka kuoli tammikuussa. Aura-Leena osti usein meille siskoksille jouluruusut. Nyt saamme ostaa ne itse, Sinisalo kertoo. 

Komminaho neuvoo Sinisalolle, miten jouluruusun saa kukoistamaan.

– Laitoin näille liikkeen ruusuille aamulla lisää ja juuri katsoin, että kannattaa kohta lisätä. Nämä juovat paljon. 

Aune-Marja Sinisalo käy usein samassa kukkaliikkeessä. Joulukukat hän ostaa joka vuosi hyvissä ajoin ja saa niitä myös ystäviltään. 

– Suosikini on nyt tämä jouluruusu, mutta amaryllis on myös aivan ihana. Pidän punaisista ja valkoisista joulukukista. Ostan ne jo aikaisin ja toivon, että ne kuolevat pian joulun jälkeen – sitten jo riittää, hän nauraa. 

Lue kattava opas: Näin hoidat kaikkia joulukukkia oikein