Tuula Koponen, 58, Pentti Väistö, 65, lähtivät asuntoautolla työmatkalle Eurooppaan ja saivat kaupan päälle mukavasti jatkoa kesälle. Kurkista matkalaisten päiväkirjaan, miten reissu sujui.

Tohmajärvi, Riikola 12.12.2014.

Asuntoauto odottaa pihalla pakattuna, valmiina kolmen kuukauden työmatkalle – olemme toimittajia ja teemme juttuja eurooppalaisista perheistä.

Asiointimatka Joensuuhun väsyttää ja otamme torkut. Lähtö siirtyy seuraavaan aamuun.

– Hätäkös tässä, veistelemme Facebook-sivullamme netissä.

– Paras kuulemani matkakertomuksen alku, kommentoi tohmajärveläinen Kullervo Rauhala, yksi innokkaimmista sivumme seuraajista.

Kommentteja ja tykkäyksiä, peukutuksia ja vinkkejä alkaa sadella. Olemme lähdössä Euroopan turneelle satojen nettikavereidemme kanssa.

Augostow, Puola 15.12.

Lähes 40 miljoonan asukkaan lumeton Puola toivottaa meidät tervetulleiksi levittämällä yllemme sankan, kivihiilenkatkuisen sumuverhon. Leirintäalue on kiinni, mutta saamme sähköpaikan yöksi hotelli Hetmanin pihasta.

Matka Liettuan Kaunasista Puolan Augustowiin on Via Baltican rasittavimpia osuuksia. Loputtomia rekkaletkoja ja niiden lomitse arvaamatta puikkelehtivia henkilö- ja pakettiautoja. Perillä tuijotamme toisiamme sumein silmin.

Puolan koilliskolkan Augustow on kuitenkin hieno järvenrantakaupunki. Se on ottanut kaiken irti EU-rahoista kiveämällä rantateitä ja kohentamalla keskustan ilmettä. Ja mitkä pyörätiet! Harmittaa, ettemme ottaneet polkupyöriä mukaan.

Spytkowice, Puola 19.12.

Kiinni on myös Camping Smok, vakiopaikkamme Krakovassa. Jatkamme säkkipimeässä kohti Slovakian rajaa, ja pysähdyimme kahville Spytkowicessa Etelä-Puolassa.

Kahvila on upeassa hirsirakennuksessa, jonka seinät ovat täynnä maalauksia. Niiden tekijäksi paljastuu omistaja Czeslaw Rusnak, 63. Hän on taiteilija, joka on ollut vierastyöläisenä Yhdysvalloissa. Nyt hän pyörittää metsien keskellä hirsitaloja valmistavaa menestyvää perheyritystä.

Rusnak lupaa meille yöpaikan pihaltaan. Aamulla hän esittelee yrityksensä, joka työllistää viitisenkymmentä ihmistä. Tarina sosialismin varjosta nousseesta ”puolalaisesta putkimiehestä”, sitkeästä yrittämisestä ja menestyksestä on edessämme kuin tarjottimella.

Újlengyel, Unkari 23.12.

Lähellä Budapestiä, Újlengyelissä sijaitsee hevos- ja matkailutila Akác-tanya, meille tuttu paikka. Sitä pyörittävät Oulun seudulta 1980-luvun lopulla Unkariin muuttanut Eero Paakkola ja hänen unkarilainen vaimonsa Katalin Mucsi.

Täällä haluamme viettää joulun. Tuliaisina meillä on lanttuja ja puolukkasurvosta. Saamme käydä kahdessakin eri saunassa ja vielä suolavesipaljussa. Sitten nautimme tuhdin illallisen, gulassikeittoa, paprikakanaa ja lettuja.

Illalla leivomme piparkakkuja.

Mosonmagyaróvár, Unkari 31.12.

– Istumme 37-asteisessa vedessä ulkona, kuu loistaa taivaalla, hengitys höyryää ja ympärillä puhutaan tsekkiä, slovakiaa, saksaa ja unkaria, raportoimme Facebookissa.

Vietämme uudenvuoden Mosonmagyaróvárissa Itävallan ja Slovakian rajalla. Noin 30 000 asukkaan kylpyläkaupunki tunnetaan myös hammaskaupunkina. Siellä on yli 200 hammaslääkäriyritystä, joista suurimmilla on omat hotellit ravintoloineen ja kauneushoitoloineen. Kaupungin hammaslääkäriverkko on ylivoimaisesti Euroopan tihein.

Asiakkaita tulee jopa Suomesta. Esimerkiksi implanttien hinnat ovat jopa kolmanneksen halvemmat kuin kotimaassa.

– Hirveä pauke, pahin kuulemani sitten Makedonian lyhyen sodan, jota olimme raportoimassa keväällä 2001 Tetovossa. Pitkälle yöhön istun koiran suojelusenkelinä, Pentti kirjoittaa nettiin kuunnellessaan ilotulitusta kylpylän leirintäalueella.

Onja-koira on maanmainio matkakaveri.
Onja-koira on maanmainio matkakaveri.

Natterer See, Itävalta 5.1.

Budapestissä järjestetään ties kuinka mones hallituksen vastainen mielenosoitus. Tuhannet ihmiset purkavat raivoaan pääministeri Viktor Orbánin yhä itsevaltaisemmaksi käyvää, korruptioskandaaleissa rypevää hallintoa vastaan. Mielenosoituksesta henkii kuitenkin voimattomuus. Varsinkin koulutettu nuorempi väki on valinnut varmemman vaihtoehdon ja lähtenyt Unkarista valoisamman tulevaisuuden toivossa.

Ajelemme hiljaisina Wienin kautta Innsbruckiin, josta netin avulla löydämme Natterer See Campingin. Mieliala nousee, sillä jo vastaanottotila on kuin viiden tähden hotellissa.

– Ylellisin leirintäalue, missä olemme koskaan olleet. Asuntoautopaikat ovat tilavia ja hyvin varusteltuja. Tyylikkäissä, puhtaalta tuoksuvissa peseytymistiloissa soi musiikki ja pukeutumishuoneessa on kampauspöydät hiustenkuivaimineen. Tämä ei ole camping vaan glamping – luksusleirintää, kirjoitan nettiin.

– Kun olette kerran lähellä, tulkaa käymään Ayingissa Saksassa, vastaa tohmajärveläissyntyinen Taina Levanoja.

Hän on asunut miehensä Arto Aikkilan kanssa Saksassa yli 20 vuotta. Emme ole tavanneet Levanojaa muuten kuin Facebookissa.

Aying, Saksa 10.1.

Saksaan? Mikäpäs siinä. Neljän Natterer See Camping -päivän jälkeen ajamme Munchenin eteläpuolelle.

Vietämme viikonlopun Ayingin pikkukylässä peltoaukeiden keskellä, kunnes keväinen, lähes 20-asteinen sää vaihtuu talveksi kuin taikaiskusta. Sunnuntaiaamuna heräämme räntäsateeseen.

Onja-koira riemuitsee lumesta, eikä tammikuinen takatalvi pilaa meidänkään tunnelmaamme. Ystävystymme Tainan ja hänen perheensä kanssa, ja lisäksi he löytävät meille saksalaisen perheen juttusarjaamme.

Suomalaispariskunnan tyttären Paulan koulutoverin vanhemmat Susanne ja Christian Wuhrer odottavat meitä sunnuntaina iltapäivällä Riemerlingissä.

Hyvätuloisilla Wuhrereillä ei itsellään ole huolta huomisesta, mutta elintasoerojen kasvu herättää eripuraa Saksassakin.

– Ei tässä ainakaan yhteistä EU-valtiota kohti olla menossa, se olisi katastrofi, Wuhrerit sanovat.

Saksan-päivityksemme saavat Facebook-kaverimme Roswitha Möhringin muistelemaan menneitä. Hän oli muotinäytösten kuningatar, seurapiirikaunotar vuosien takaa. Lieksasta kotoisin olevan ja siellä nykyisin asuvan Möhringin isä oli saksalainen.

– Äitini alkoi kuljettaa minua jo 4-vuotiaasta ympäri Eurooppaa. Kerran olimme Saksassa isäni jäljillä. Tulipahan kierrettyä Ranska, Sveitsi, Unkari, Itävalta, Hollanti, Espanja, Italia. Joku oli äidiltä kysynyt, miksi kuskaat tyttöä ympäri maailmaa. Äiti oli vastannut, että siksi ettei ainoasta tytöstä tulisi tumpeloa, Möhring kertoi Facebookissa.

– Hyvä, että tuli reissattua, nyt ikä ja terveys eivät sitä enää salli. Vanhuus on kamalaa, mutta onneksi on nämä virtuaalifantasiat!

Barcelona, Espanja 22.1.

Löydämme juttusarjaamme perheen myös Barcelonasta. Saamme yhteyden Susana ja Marta Poblaan, yksinhuoltajaäitiin ja hänen opiskelijatyttäreensä Facebookin avulla, ja saman tien kutsun sunnuntailounaalle Susanan sisaren Carolina Calvo-Poblan perheen luo. Asetumme viikoksi Barcelonan kupeessa olevalle leirintäalueelle.

Kun saavumme meille entuudestaan täysin vieraiden ihmisten luo, menemme sanattomiksi. Meidät otetaan vastaan, kuin olisimme vanhoja perhetuttuja. Tarjolla on grillissä paahdettuja sipuleita, erilaisia dippikastikkeita, paikallisia makkaraherkkuja, kakkua ja paikallista kuohuviiniä cavaa.

– Grillatut sipulit tunnetaan nimellä calçotada. Kaulaan sidotaan suuri ruokalappu, sipulista otetaan grillattu kuori irti, kastetaan sipuli romesco-kastikkeeseen ja hotkaistaan suuhun, valistamme Facebookissa.

Rockmuusikko, runoilija ja ruokabloggaaja Aki Mesokosmos Yrjänä sekoaa päivityksestämme:

– Uijui. Uijui! Ui!

Katalonialaisessa lounaspöydässä puhutaan politiikkaa. Poblat eivät ennen ole olleet itsenäisyysmielisiä, mutta viime aikoina ajatus Katalonian irrottamisesta Espanjasta on ruvennut kiehtomaan heitäkin.

– Meistä on tullut separatisteja, emmekä edes tiedä miksi, he nauravat.

Meri esitteli voimaansa Bacelonassa.
Meri esitteli voimaansa Bacelonassa.

Lokva Rogoznica, Kroatia 14.2.

Pentiltä irtoaa hammas kuivattua viikunaa pureskellessa. Onneksi olemme matkalla Kroatiaan, jossa meillä on tuttu hammaslääkäri Sanja Zovko. Hän asuu miehensä Josipin ja kahden lapsensa kanssa Omisissa Adrianmeren rannalla lähellä Splitiä.

Pentti saa uuden hampaan puolta halvemmalla kuin Suomessa. Nautimme auringosta, ja uimme meressä, vaikka vesi on korkeintaan 15-asteista. Olemme Sirena-leirintäalueen ainoat asiakkaat viikon ajan Lokva Rogoznicanssa.

– Huomenna nousen yli 800 metriä korkealle vuorelle Sirenan takana. Kävimme siellä kolme vuotta sitten. Miksi en kykenisi siihen nytkin? Pentti pohtii Facebookissa.

– Mahtava asenne, annatte voimaa minullekin, vastaa Roswitha Möhring.

Myös kroaatit tarvitsevat voimia yrittäessään nousta lamasta, joka on jatkunut maassa jo yli kuusi vuotta. Nuori polvi on jo unohtanut sotavuodet 1991–95.

– Olemme menettäneet uskomme puolueisiin. Valta olisi jotenkin saatava takaisin kansalle, Zovkot sanovat.

Helmikuiset työolosuhteet voivat olla tällaisetkin.
Helmikuiset työolosuhteet voivat olla tällaisetkin.

Riikola, Suomi, 6.3.

Palaamme kotiin. Kotilampi on yhä jäässä, mutta hiihtää ei enää voi.

– Hienon matkan teitte! Sitä oli mukava seurata. Siinä oli osviittaa omien eläkepäivien viettoon, ne häämöttävätkin lähellä, 1,5 vuoden päässä”, kommentoi Yleisradion Moskovan kirjeenvaihtaja Marja Manninen Facebookissa.

Sinikka Saastamoisen lapset puolisoineen ja lapsineen vuokraavat joka jouluksi mökin, johon mahtuu koko heimo.

1960-luvulla pohjoiskarjalainen Sinikka Saastamoinen jäi leskeksi neljän alle 10-vuotiaan lapsen kanssa. Lisäksi hän odotti viidettä.

– Perhe hitsautui yhteen niin tiukasti, että aikuiset lapset perheineen haluavat vieläkin viettää joulut yhdessä, kertoo Maija-Liisa Punta-Saastamoinen, Sinikan ainoan pojan Maurin vaimo.

Miniä ja vävyt ovat sopeutuneet perinteeseen.

– Aiemmin menimme kaikki – puolisot, lapset ja lastenlapset – anopin luo, mutta nyt haluamme, että hän saa helpon joulun. Kahdeksankymppisen mummon koko joulukuu ei saa mennä keittiössä.

Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.
Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.

Pinja koristelee kuusta.
Pinja koristelee kuusta.

Joka jouluksi suku vuokraa mökin, yleensä eri paikasta. Viime vuonna valinta oli Simpelejärvi, jonka rannalla olevaan mökkiin mahtui koko 20 hengen seurue.

Joulunviettoon tulevat Maurin ja Maija-Liisan lisäksi heidän lapsensa Jesperi, 27, ja Suvetar, 22, sekä Maurin sisarukset lapsineen. Maurin sisar Pirjo ja hänen miehensä Pentti Sahlman ajavat vuokramökille Vantaalta. Sinikan esikoistytär Eija ja hänen puolisonsa Pauli Purmonen tulevat Joensuusta, samoin tytär Tarja ja Heino Hämäläinen poikansa Severin kanssa. Tytär Heli tulee joulunviettoon Tampereelta miehensä Keijo Karjulan ja lastensa Jonnen, Pinjan ja Elmerin kanssa.

– Parasta on yhdessäolo. Tuntuu hyvältä päivittää kuulumiset ilman kiirettä. Jokainen tuo jotain jouluruokaa. Esimerkiksi Mauri tekee sinapin, minä jälkiruuan. Tarja on koristelemisen mestari, hän tuo kukat, viimeksi upeat jouluruusut, Maija-Liisa sanoo.

Pirjo ottaa rennosti.
Pirjo ottaa rennosti.

Kodassa paistetaan makkaraa.
Kodassa paistetaan makkaraa.

Näkymä Parikkalan mökin ikkunasta pysäytti.

– Istuin sohvalla ja vain katselin, järvi tuli kuin syliin. Jää oli kaunista, vaikka sen päällä oli muutama sentti vettä. Kastelimme siinä varpaat saunan jälkeen, Maija-Liisa kertoo.

Suvun ohjelmaan kuuluu jouluna herkuttelu, saunominen, ulkoilu ja Trivial Pursuit -peli. Viimeksi sitkeimmät pelasivat aamuneljään.

– Sen jälkeen nukuimme hyvin.

Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.
Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.

Jouluaamuna mummo heräsi keittämään puuron, ja puolen päivän jälkeen koko seurue lähti ulos.

– Oli ihana nähdä, kun mummo käveli nuorten kanssa käsikoukkua ja nautti siitä, että kaikki ovat koolla.

Huvila.net > Loikonsaari 3


Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.
Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.

Ruotsin Lapista ei löydä joulupukkia, mutta hurjia rinteitä senkin edestä. Keltanokka lähti testaamaan, miten pääsee alas Riksgränseniä ja Björklideniä.

Opashan on hullu!

Olen saapunut vasta tunti sitten Ruotsin Lappiin, marssinut saman tien suksivuokraamoon, ährännyt vaivalloisesti massiiviset laskettelumonot jalkaan ja kuunnellut huolestuneena miniluentoa lumivyöryn vaaroista. Ja nyt pitäisi seurata lasketteluopasta vielä kilometri ylämäkeen kohti tunturin huippua.

Olen näännyksissä, hikinorot valuvat poskilla. Ihan kuin noutajan kalsa kosketus tuntuisi olkapäillä.

Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.
Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.

Matkaa on tehty jo puoli tuntia, ylämäkeen luonnollisesti. Björklidenin laskettelukeskus näkyy alhaalla pienenä. Horisontissa siintävät Norjan tunturit ja jossain niiden takana Atlantti. Jalassani on karvapohjaiset sukset. Ne eivät lipsu senttiäkään. Eivätkä kyllä luistakaan. Niillä vain tampataan matkaa ylämäkeen.

– Mika, sinä pystyt tähän. Ajattele, miten hienot maisemat ylhäällä odottavat. Sitten laskettelemme pitkin neitseellisiä lumia alas laaksoon. Det är kul! tsemppaa opas Kim Bergsten.

Mihin olen joutunut?

Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.
Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.

Sisulla huipulle

Kokeilin laskettelua ensimmäisen kerran 15-vuotiaana Jyväskylän Laajavuoressa. Alku oli vauhdikas, syöksyin pipo silmillä rinteen suoraan alas. En osannut oudoilla suksilla kurvata, kun en tullut keneltäkään kysyneeksi, miten se tapahtuu. Vauhdin sain pysähtymään juuri ennen parkkipaikkaa.

Sen jälkeen eksyin mäkeen satunnaisesti, keskimäärin kerran vuosikymmenessä. Rinteessä oli joka kerta kivaa, mutta laskettelupuremaa en koskaan saanut. Ehkä Suomen rinteet olivat liian vaatimattomia tällaiselle Laajavuoren veteraanille.

Sitten ystäväni houkutteli testaamaan "vähän kovempaa kamaa", Ruotsin Lapin tuntureita. Ruotsihan on suomalaiselle kuin Amerikka. Siellä kaikki on hienompaa ja suurempaa, niin tunturitkin. Ruotsin Åre tunnetaan pikku-Alppeina, sillä sen korkein huippu Åreskutan yltää yli 1400 metriin. Rinteet ovat kilometrien pituisia. Suomen laskettelukeskuksissa moisista lukemista vain unelmoidaan.

Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.
Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.

Vierekkäin sijaitsevissa Björklidenissä ja Riksgränsenissa tunturit kohoavat reiluun kilometriin. Niiden luonnonrinteet sopivat monipuoliseen lasketteluun kuin valetut.

Bergsten on päässyt tunturin laelle ja jatkaa tsemppaamista. Ammattilaiselle kapuaminen on niin helppoa. Määränpää häämöttää, tamppaan karvapohjasuksiani rinnettä vimmaisesti ylös suomalaisella sisulla.

Det är kul! Det måste vara kul!

Lopulta pääsen perille. Viisikymppisen kunto voisi olla kovempikin, mutta olen yhä elossa.

Hiihtopummin tunnustukset

Bergsten auttaa irrottamaan karvapohjat suksista. Vedän keuhkot täyteen tunturi-ilmaa ja annan katseeni nuolla horisonttia. Olen kilometrin lähempänä taivasta kuin tunti sitten suksivuokraamossa. Olo on juhlallinen. Alan ymmärtää, miksi joskus pitää kärsiä, että voi nauttia.

Bergsten kaataa kuksaan kahvia.

– Olen ollut neljä vuotta Björklidenissä ja Riksgränsenissä lasketteluoppaana. Nuorena elin hiihtopummina Ranskan Chamonix'ssa. Siellä aloin myös vuorikiipeillä, ja se on suurin intohimoni. Laskettelu tulee kakkosena. Nytkin jatkaisin mieluiten matkaa aina vain ylöspäin, Bergsten tarinoi kahvitauollamme.

Täällä vartioin minä!
Täällä vartioin minä!

Näkemykseni vain vahvistuu: mieshän on umpihullu.

Huipulla tuulee. Kahvin lämmittävä vaikutus hupenee. On aika miettiä paluuta alas. Bergstenilla on suunnitelma. Seuraamme mestaria jyrkän rinteen reunaan. Rinne ei ole pitkä, mutta korkeusero nostaa hikikarpalot taas pintaan.

– Tässä on paljon pehmeää lunta, kuin höyhenillä laskisi. Seuraa vain minua, tee pitkiä nautinnollisia kaarroksia, nauti joka hetkestä, Bergsten sanoo ja lähtee.

Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.
Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.

Kuperkeikkoja pumpulissa

Bergsten pöllyttää tyylikkäästi lunta kaarrellessaan. Pian hän on rinteen alaosassa odottamassa meitä muita.

Olen ryhmämme keltanokka, muut ovat kokeneita laskettelijoita ja laskevat perässä leikitellen, kaiketi nautiskellen. Lähden liikkeelle. Luonnonrinteessä, vasta sataneessa pumpulilumessa laskeminen tuntuu erikoiselta. Lumi upottaa, vauhti kiihtyy hitaasti. Mutta se kiihtyy.

Tulee kaarroksen aika. Sukset eivät tahdo totella. Käännyn puolittain ja heitän kuperkeikan. Rämmin pystyyn. Sama toistuu seuraavassa mutkassa. Ja sitä seuraavassa.

Alas ehtineet hymyilevät hyväntahtoisesti. Onneksi rinteessä on niin paljon lunta, että kuperkeikkailu ei vammauta, mitä nyt vähän henkisesti.

– Onnittelut, Mika, selvisit. Se oli päivän haastavin osuus. Nyt pidetään hauskaa, Bergsten lupaa.

Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.
Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.

Rinne jatkuu loivahkona, ja löydän oman tapani kääntyä upottavassa lumessa. Tuuli suhisee korvissa, laakso lähenee ja talot muuttuvat näkökentässä isommiksi. Mäkeä riittää. Laskettelu kysyy reisilihaksia.

Pidän välillä taukoja ja ihailen arktisen luonnon kauneutta. Olen jo hyljännyt ajatuksen pysyä muiden matkassa. Hiljaa hyvä tulee, alas pääsee kaikilla nopeuksilla.

Lasken hotelli Fjälletin pihaan suksitelineen luo. Pian istun hotellin aulassa, ja takkatuli loimottaa. Kylmä huurteinen tuoksuu edessäni.

Reidet tutisevat, mutta nautin maisemasta Lapporteniin, Lapin porttiin. Näyttää kuin kuu olisi aikojen alkuhämärässä hipaissut Maata ja vienyt puolipallon muotoisen palan tuntureita mennessään.

Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.
Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.

Vihdoin vohvelia

Hotellin edessä odottaa hytillinen telavaunu. Se täyttyy matkustajista ja lähtee Låktatjåkkon tunturiasemalle 1228 metrin korkeuteen.

Alhaalla aurinko paistaa, mutta perillä odottaa vaakasuoraan viuhuva hyytävä tuuli ja lumimyräkkä. Lapin luonto luo Ruotsissakin outoa taikaa.

Puikahdan kohti mustaseinäistä hirsitaloa. Sisällä odottaa maailman pohjoisin vohvelikahvila. Käyn pirttipöytään, riisun toppatakkini ja tartun vohveliin.

Olen laskettelu-urani huipulla, kukkulan kuningas. Mietin jo tulevaa Åren-retkeä. Pohjoismaiden pisimmät rinteet vain naurattavat Björklidenin veteraania.

Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.
Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.

Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.
Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 6/2016.

Laskettelukeskukset

  • Riksgränsenin ja Björklidenin laskettelukeskukset sijaitsevat vierekkäin Kiirunasta kaakkoon lähellä Norjan rajaa, Napapiiriltä 200 kilometriä pohjoiseen. Molemmat tunnetaan hyvistä off-piste-laskuista eli vapaalaskuista rakentamattomilla luonnonlumisilla rinteillä.
  • Björklidenissä on 23 rinnettä ja viisi hissiä. Kittelsdalsin hissi vie korkeimmalle, 1100 metriin. Riksgränsenissä löytyy 15 rinnettä, 6 hissiä ja liki rajattomasti vapaalaskurinteitä. 

Näin pääset perille

  • Helsingistä Tukholman kautta lento Kiirunaan, mistä matkaa perille valtatietä E10 on noin 130 kilometriä. Lentoaika Helsinki-Kiiruna 2,5 tuntia. Kentältä on bussiyhteys laskettelukeskuksiin, 30 e/suunta. Bussi kulkee usein myös Björklidenin ja Riksgränsenin välillä.
  • Kiirettömille sopii juna Tukholmasta Riksgränseniin, matka-aika 18 tuntia.
  • Norjan Narvikin lentokentälle on Riksgränsenistä vain 40 kilometriä, mutta bussiyhteyttä kentältä Ruotsin puolelle ei ole. Ruotsin ja Norjan välinen tie on joskus lumimyrskyn takia päiviä poikki. Oulusta maantietä pitkin Riksgänseniin on 620 kilometriä.
  • Helikopterilla? Arctic Elementsin järjestämillä räätälöidyillä 1-7 päivän Heliski-retkillä kokeneet laskettelijat viedään helikopterilla laskemaan neitseellisille puuterilumille vuoristoon, kuten yli 2 000-metriselle, jyrkkärinteiselle Kebnekaiselle. 

SOS

  • Merkitsemättömillä luonnonrinteillä on lumivyöryvaara. Suksivuokraamoista saa pakollisena lisävarusteena repun, jossa on muun muassa lähetin ja lumilapio. Suksivuokraamojen henkilökunta ja laskettelunopettajat opastavat, miten toimia lumivyöryssä.
  • Laskettelussa voi loukkaantua kaatuessaan. Kannattaa varmistaa ennen matkaa, että vakuutukset ovat voimassa. Kypärä on tärkeä turvavaruste.
  • Ruotsin hätänumero on 112.

Sää

  • Talvisesonki alkaa helmikuussa, kun keli muuttuu epävarmasta aurinkoiseksi. Rinteissä riittää lunta toukokuun puoliväliin. Silloin päivälämpötilat ovat reilusti plussalla, mutta yöt edelleen kylmiä. Säätilan vaihtelut ovat tuntureilla nopeita, mikä kannattaa ottaa huomioon varustevalinnoissa.

Majoitus

  • Riksgränsenissä laskettelukeskuksen sydän on suuri Hotell Riksgränsen, jonka huonevalikoima on laaja himolaskettelijan koppero hyteistä perhesviitteihin. Perhehotelli Meteorologen Ski Lodge tarjoaa personnallista luksusmajoitusta.
  • Björklidenissa majoitustilaa tarjoaa hotelli Fjället 1-4 hengen huoneissa ja lomamökeissä. Todellista huippumajoitusta tarjoaa pieni Låktatjåkkan tunturihotelli 1228 metyrin korkeudessa.