Tuula Koponen, 58, Pentti Väistö, 65, lähtivät asuntoautolla työmatkalle Eurooppaan ja saivat kaupan päälle mukavasti jatkoa kesälle. Kurkista matkalaisten päiväkirjaan, miten reissu sujui.

Tohmajärvi, Riikola 12.12.2014.

Asuntoauto odottaa pihalla pakattuna, valmiina kolmen kuukauden työmatkalle – olemme toimittajia ja teemme juttuja eurooppalaisista perheistä.

Asiointimatka Joensuuhun väsyttää ja otamme torkut. Lähtö siirtyy seuraavaan aamuun.

– Hätäkös tässä, veistelemme Facebook-sivullamme netissä.

– Paras kuulemani matkakertomuksen alku, kommentoi tohmajärveläinen Kullervo Rauhala, yksi innokkaimmista sivumme seuraajista.

Kommentteja ja tykkäyksiä, peukutuksia ja vinkkejä alkaa sadella. Olemme lähdössä Euroopan turneelle satojen nettikavereidemme kanssa.

Augostow, Puola 15.12.

Lähes 40 miljoonan asukkaan lumeton Puola toivottaa meidät tervetulleiksi levittämällä yllemme sankan, kivihiilenkatkuisen sumuverhon. Leirintäalue on kiinni, mutta saamme sähköpaikan yöksi hotelli Hetmanin pihasta.

Matka Liettuan Kaunasista Puolan Augustowiin on Via Baltican rasittavimpia osuuksia. Loputtomia rekkaletkoja ja niiden lomitse arvaamatta puikkelehtivia henkilö- ja pakettiautoja. Perillä tuijotamme toisiamme sumein silmin.

Puolan koilliskolkan Augustow on kuitenkin hieno järvenrantakaupunki. Se on ottanut kaiken irti EU-rahoista kiveämällä rantateitä ja kohentamalla keskustan ilmettä. Ja mitkä pyörätiet! Harmittaa, ettemme ottaneet polkupyöriä mukaan.

Spytkowice, Puola 19.12.

Kiinni on myös Camping Smok, vakiopaikkamme Krakovassa. Jatkamme säkkipimeässä kohti Slovakian rajaa, ja pysähdyimme kahville Spytkowicessa Etelä-Puolassa.

Kahvila on upeassa hirsirakennuksessa, jonka seinät ovat täynnä maalauksia. Niiden tekijäksi paljastuu omistaja Czeslaw Rusnak, 63. Hän on taiteilija, joka on ollut vierastyöläisenä Yhdysvalloissa. Nyt hän pyörittää metsien keskellä hirsitaloja valmistavaa menestyvää perheyritystä.

Rusnak lupaa meille yöpaikan pihaltaan. Aamulla hän esittelee yrityksensä, joka työllistää viitisenkymmentä ihmistä. Tarina sosialismin varjosta nousseesta ”puolalaisesta putkimiehestä”, sitkeästä yrittämisestä ja menestyksestä on edessämme kuin tarjottimella.

Újlengyel, Unkari 23.12.

Lähellä Budapestiä, Újlengyelissä sijaitsee hevos- ja matkailutila Akác-tanya, meille tuttu paikka. Sitä pyörittävät Oulun seudulta 1980-luvun lopulla Unkariin muuttanut Eero Paakkola ja hänen unkarilainen vaimonsa Katalin Mucsi.

Täällä haluamme viettää joulun. Tuliaisina meillä on lanttuja ja puolukkasurvosta. Saamme käydä kahdessakin eri saunassa ja vielä suolavesipaljussa. Sitten nautimme tuhdin illallisen, gulassikeittoa, paprikakanaa ja lettuja.

Illalla leivomme piparkakkuja.

Mosonmagyaróvár, Unkari 31.12.

– Istumme 37-asteisessa vedessä ulkona, kuu loistaa taivaalla, hengitys höyryää ja ympärillä puhutaan tsekkiä, slovakiaa, saksaa ja unkaria, raportoimme Facebookissa.

Vietämme uudenvuoden Mosonmagyaróvárissa Itävallan ja Slovakian rajalla. Noin 30 000 asukkaan kylpyläkaupunki tunnetaan myös hammaskaupunkina. Siellä on yli 200 hammaslääkäriyritystä, joista suurimmilla on omat hotellit ravintoloineen ja kauneushoitoloineen. Kaupungin hammaslääkäriverkko on ylivoimaisesti Euroopan tihein.

Asiakkaita tulee jopa Suomesta. Esimerkiksi implanttien hinnat ovat jopa kolmanneksen halvemmat kuin kotimaassa.

– Hirveä pauke, pahin kuulemani sitten Makedonian lyhyen sodan, jota olimme raportoimassa keväällä 2001 Tetovossa. Pitkälle yöhön istun koiran suojelusenkelinä, Pentti kirjoittaa nettiin kuunnellessaan ilotulitusta kylpylän leirintäalueella.

Onja-koira on maanmainio matkakaveri.
Onja-koira on maanmainio matkakaveri.

Natterer See, Itävalta 5.1.

Budapestissä järjestetään ties kuinka mones hallituksen vastainen mielenosoitus. Tuhannet ihmiset purkavat raivoaan pääministeri Viktor Orbánin yhä itsevaltaisemmaksi käyvää, korruptioskandaaleissa rypevää hallintoa vastaan. Mielenosoituksesta henkii kuitenkin voimattomuus. Varsinkin koulutettu nuorempi väki on valinnut varmemman vaihtoehdon ja lähtenyt Unkarista valoisamman tulevaisuuden toivossa.

Ajelemme hiljaisina Wienin kautta Innsbruckiin, josta netin avulla löydämme Natterer See Campingin. Mieliala nousee, sillä jo vastaanottotila on kuin viiden tähden hotellissa.

– Ylellisin leirintäalue, missä olemme koskaan olleet. Asuntoautopaikat ovat tilavia ja hyvin varusteltuja. Tyylikkäissä, puhtaalta tuoksuvissa peseytymistiloissa soi musiikki ja pukeutumishuoneessa on kampauspöydät hiustenkuivaimineen. Tämä ei ole camping vaan glamping – luksusleirintää, kirjoitan nettiin.

– Kun olette kerran lähellä, tulkaa käymään Ayingissa Saksassa, vastaa tohmajärveläissyntyinen Taina Levanoja.

Hän on asunut miehensä Arto Aikkilan kanssa Saksassa yli 20 vuotta. Emme ole tavanneet Levanojaa muuten kuin Facebookissa.

Aying, Saksa 10.1.

Saksaan? Mikäpäs siinä. Neljän Natterer See Camping -päivän jälkeen ajamme Munchenin eteläpuolelle.

Vietämme viikonlopun Ayingin pikkukylässä peltoaukeiden keskellä, kunnes keväinen, lähes 20-asteinen sää vaihtuu talveksi kuin taikaiskusta. Sunnuntaiaamuna heräämme räntäsateeseen.

Onja-koira riemuitsee lumesta, eikä tammikuinen takatalvi pilaa meidänkään tunnelmaamme. Ystävystymme Tainan ja hänen perheensä kanssa, ja lisäksi he löytävät meille saksalaisen perheen juttusarjaamme.

Suomalaispariskunnan tyttären Paulan koulutoverin vanhemmat Susanne ja Christian Wuhrer odottavat meitä sunnuntaina iltapäivällä Riemerlingissä.

Hyvätuloisilla Wuhrereillä ei itsellään ole huolta huomisesta, mutta elintasoerojen kasvu herättää eripuraa Saksassakin.

– Ei tässä ainakaan yhteistä EU-valtiota kohti olla menossa, se olisi katastrofi, Wuhrerit sanovat.

Saksan-päivityksemme saavat Facebook-kaverimme Roswitha Möhringin muistelemaan menneitä. Hän oli muotinäytösten kuningatar, seurapiirikaunotar vuosien takaa. Lieksasta kotoisin olevan ja siellä nykyisin asuvan Möhringin isä oli saksalainen.

– Äitini alkoi kuljettaa minua jo 4-vuotiaasta ympäri Eurooppaa. Kerran olimme Saksassa isäni jäljillä. Tulipahan kierrettyä Ranska, Sveitsi, Unkari, Itävalta, Hollanti, Espanja, Italia. Joku oli äidiltä kysynyt, miksi kuskaat tyttöä ympäri maailmaa. Äiti oli vastannut, että siksi ettei ainoasta tytöstä tulisi tumpeloa, Möhring kertoi Facebookissa.

– Hyvä, että tuli reissattua, nyt ikä ja terveys eivät sitä enää salli. Vanhuus on kamalaa, mutta onneksi on nämä virtuaalifantasiat!

Barcelona, Espanja 22.1.

Löydämme juttusarjaamme perheen myös Barcelonasta. Saamme yhteyden Susana ja Marta Poblaan, yksinhuoltajaäitiin ja hänen opiskelijatyttäreensä Facebookin avulla, ja saman tien kutsun sunnuntailounaalle Susanan sisaren Carolina Calvo-Poblan perheen luo. Asetumme viikoksi Barcelonan kupeessa olevalle leirintäalueelle.

Kun saavumme meille entuudestaan täysin vieraiden ihmisten luo, menemme sanattomiksi. Meidät otetaan vastaan, kuin olisimme vanhoja perhetuttuja. Tarjolla on grillissä paahdettuja sipuleita, erilaisia dippikastikkeita, paikallisia makkaraherkkuja, kakkua ja paikallista kuohuviiniä cavaa.

– Grillatut sipulit tunnetaan nimellä calçotada. Kaulaan sidotaan suuri ruokalappu, sipulista otetaan grillattu kuori irti, kastetaan sipuli romesco-kastikkeeseen ja hotkaistaan suuhun, valistamme Facebookissa.

Rockmuusikko, runoilija ja ruokabloggaaja Aki Mesokosmos Yrjänä sekoaa päivityksestämme:

– Uijui. Uijui! Ui!

Katalonialaisessa lounaspöydässä puhutaan politiikkaa. Poblat eivät ennen ole olleet itsenäisyysmielisiä, mutta viime aikoina ajatus Katalonian irrottamisesta Espanjasta on ruvennut kiehtomaan heitäkin.

– Meistä on tullut separatisteja, emmekä edes tiedä miksi, he nauravat.

Meri esitteli voimaansa Bacelonassa.
Meri esitteli voimaansa Bacelonassa.

Lokva Rogoznica, Kroatia 14.2.

Pentiltä irtoaa hammas kuivattua viikunaa pureskellessa. Onneksi olemme matkalla Kroatiaan, jossa meillä on tuttu hammaslääkäri Sanja Zovko. Hän asuu miehensä Josipin ja kahden lapsensa kanssa Omisissa Adrianmeren rannalla lähellä Splitiä.

Pentti saa uuden hampaan puolta halvemmalla kuin Suomessa. Nautimme auringosta, ja uimme meressä, vaikka vesi on korkeintaan 15-asteista. Olemme Sirena-leirintäalueen ainoat asiakkaat viikon ajan Lokva Rogoznicanssa.

– Huomenna nousen yli 800 metriä korkealle vuorelle Sirenan takana. Kävimme siellä kolme vuotta sitten. Miksi en kykenisi siihen nytkin? Pentti pohtii Facebookissa.

– Mahtava asenne, annatte voimaa minullekin, vastaa Roswitha Möhring.

Myös kroaatit tarvitsevat voimia yrittäessään nousta lamasta, joka on jatkunut maassa jo yli kuusi vuotta. Nuori polvi on jo unohtanut sotavuodet 1991–95.

– Olemme menettäneet uskomme puolueisiin. Valta olisi jotenkin saatava takaisin kansalle, Zovkot sanovat.

Helmikuiset työolosuhteet voivat olla tällaisetkin.
Helmikuiset työolosuhteet voivat olla tällaisetkin.

Riikola, Suomi, 6.3.

Palaamme kotiin. Kotilampi on yhä jäässä, mutta hiihtää ei enää voi.

– Hienon matkan teitte! Sitä oli mukava seurata. Siinä oli osviittaa omien eläkepäivien viettoon, ne häämöttävätkin lähellä, 1,5 vuoden päässä”, kommentoi Yleisradion Moskovan kirjeenvaihtaja Marja Manninen Facebookissa.