Florida tarjoaa lomalaiselle rutkasti silmäniloa, rantoja, luonnonpuistoja ja ostosparatiiseja. Viikossa ehtii Miamista Key Westin kautta Evergladesiin.

Miami on niin iso kaupunki, että kannattaa etukäteen miettiä, mitä haluaa nähdä. Vaeltaako Pikku-Haitissa vai kuubalais­rytmien Pikku-Havannassa. Käyskenteleekö päivän Ocean Drivella ja ihastelee sitä reunustavia art deco -rakennuksia.

Rantakadulla on noin 800 suojeltua rakennusta 1920–1940-luvuilta. ”Amerikan Rivieran” hotelleissa yöpyivät kaikki tähdet Rita Hayworthista Clark Gableen.
Välillä voi piipahtaa rannalla Atlantin aalloissa. Samalla näkee, mitä ahkera kuntosaliharjoittelu saa aikaan nuorissa vartaloissa. Illan pimennyttyä kutsuu South Beachin trendikäs yöelämä, kuten Cameo-klubi Washington Avenue 1445:ssä.

Miamin ökyrikkaat paistattelevat päivää luksusasuntojensa patiolla ja huvipursiensa kannella. Syrjäisten kortteleiden laittomat siirtolaiset tekevät henkensä pitimiksi alipalkattuja töitä tai hankkivat elantonsa keinoin, jotka eivät kestä päivänvaloa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Miamissa riittää ihmeteltävää, mutta eteläisessä Floridassa on vielä kiinnostavampaa nähtävää. Yhdysvalloissa kun ollaan, vuokra-auto on kätevin kulkupeli.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vuokra-auto on kätevin kulkupeli.

Floridan niemimaan kaakkoiskulmasta alkaa Keys-saariketju. Legendaarinen valtatie yksi kulkee kymmenien siltojen yli ja saarten poikki. Näkymät silloilta ovat huikeat: molemmin ­puolin aukeavat turkoosin kirkas vesi ja valkoiset hiekkarannat.

Noin kahdensadan kilometrin matkaan kannattaa varata nelisen tuntia. Nopeusrajoitukset hidastavat menoa ja tietyöt saattavat ruuhkauttaa liikennettä. Puhumattakaan siitä, että pysähtyy syömään tai uimaan. Esimerkiksi Bahia Honda -puiston pehmeähiekkaiset uimarannat ovat pulahtamisen väärtejä.

Värikäs Key West

Key West tunnetaan baareistaan, kirjailija Ernest Hemingwayn (1899–1961) kotitalosta ja vapaa­mielisestä ilmapiiristään. Kaupunki on aikanaan ollut myös gay-kulttuurin keskus.

Helppo tapa tutustua Key Westiin on nousta kiertoajelulle Conch Trainin kyytiin. Se on eräänlainen pyörillä kulkeva juna. Oppaalta kuulee värikkäimmät tarinat kaupungin vaiheista.

Kaupunkia halkovan Duval-kadun varrelle on keskittynyt paljon ravintoloita ja kauppoja. Kadun itäpäässä on Yhdys­valtain eteläisin piste, josta on noin 150 kilometriä Kuubaan.

Kadun vastakkaisessa päässä on Mallory-aukio, jonne väki kerääntyy iltaisin katselemaan auringonlaskua. Baarit ja ravintolat täyttyvät ihmisistä, katutaiteilijat ja kaupustelijat viihdyttävät. Helmikuinen ilta Key Westissä on lämmin ja leppoisa.

Ruoka­listojen dolphin-sanasta ei pidä hämmästyä.

Kalat ja merenelävät ovat herkullisia. Ei pidä hämmästyä ruoka­listojen dolphin-sanasta, sillä kyseessä ei suinkaan ole nisäkäsdelfiini, vaan ihka oikea kala. Dolfiini eli mahi-mahi on ahventen sukua. Vatsaan kannattaa jättää tilaa jälkiruoalle, sillä key lime -sitruunapiiras on maineensa veroinen.

Illallisilla pääruot maksavat 20–30 dollaria, 14–22 euroa, lounaan­ saa 10–15 dollarilla ja tukevan pannukakkuaamiaisen noin kympillä. Päälle tulevat tietenkin verot ja tipit.

Kaikki irti Hemingwaystä

Key Westin katuja reunustavat noin ­satavuotiaat ­puiset piparkakkutalot. Niiden väri vaihtelee vaalean­punaisesta siniseen ja koko pikkuruisista jopa kolmikerroksisiin.

Subtrooppinen ilmasto tekee luonnosta vehmaan, ja talojen puutarhat ovat sen mukaisia. Kukkaloisto häikäisee, puu­lajien runsaus hämmästyttää. Valtaviksi kasvaneet puut ­näyttävät toisinaan melkein nielevän talon tontteineen.

Ernest Hemingway eli Key Westin talossaan 1931–39, ja paikka­kunnalla hän viihtyi pitempäänkin. Whitehead-kadulla sijaitsevassa talossa voi kuljeskella itsekseen, mutta kannattaa harkita opastettua kierrosta. Iäkkäät oppaat ovat jo itsessään nähtävyyksiä ja heidän tarinansa hauskoja. Talossa ja puutarhassa kuljeskelevien kissojen sanotaan olevan Hemingwayn kuusivarpaisten kissojen ­jälkeläisiä.

Hemingway oli tuttu asiakas Key Westin baareissa, ja monet niistä ottavat kirjailijan maineesta edelleenkin kaiken irti. Hemingway kantapaikoiksi esittäytyy useampikin baari, ­kuuluisimpana Papa Joe’s Bar.

Key Westissä kuluu huomaamatta muutama päivä. Sen ­jälkeen kannattaa palata mantereelle ja käydä rohkeasti ­ihmeellisen luonnon keskelle.

Anhinga anhingan jäljissä

Floridan niemimaan eteläkärkeä peittää rämeikköinen Evergladesin kansallispuisto. Siellä elää uhanalaisia harvinaisuuksia, kuten floridanpantteri, manaatti ja jopa kuusimetriseksi kasvava amerikankrokotiili.

Kansallispuistoon tutustuminen kannattaa aloittaa jostakin alueen neljästä vierailijakeskuksesta. Esimerkiksi Ernest F. Coen vierailijakeskukseen puiston itäisessä kulmauksessa on vain puolen tunnin ajo Florida Cityn tai Homesteadin motelleista.

Vierailijakeskuksessa jaettavien karttojen ja opaslehtisten ansiosta retkestä saa paljon irti. Villi luonto yllättää jo parkkialueella. Siellä lentelee mustakondoreita kuin lokkeja Helsingin kauppatorilla – riesaksi asti.

Julman näköisten lintujen joukko nokkii kattoikkunan tiivisteitä pysäköidyn matkailu­auton päällä. Varoituskyltit kertovat, että myös tuulilasinpyyhkijöiden kumi kelpaa nahka­päisille ­linnuille. Jos haluaa suojata autonsa, lainaksi saa pressuja.

Anhinga-reitti on saanut nimensä amerikankäärmekaula­linnulta, jonka tieteellinen nimi on anhinga anhinga. Näitä suuria lintuja näkee reitillä siivet levällään kuivattelemassa höyheniään sukellusten jäljiltä. Asvaltoitu luontopolku alkaa ­lammen reunalta ja jatkuu osin puusiltojen poikki rämeikköisten vesialueiden keskellä.

Ensimmäinen alligaattorikin lepäilee vain parin metrin päässä polusta. Aivan sen vieressä paistattelee päivää haikara, ja mättäällä köllöttää kilpikonna. Vedestä kuuluu loiskuntaa ja rantaheinä kahisee, kun linnut sukeltavat, sammakot hyppivät­ ja käärmeet luikertelevat. Aidatulta puusillalta katselen ­kosteikolla köllötteleviä kymmeniä alligaattoreita – osa pieniä, osa nelimetrisiä. Niitä on päällekkäin ja vierekkäin. Välillä joku pulahtaa hämäävän rauhallisesti uimaan. Floridassa arvioidaan elävän vapaana toista miljoonaa alligaattoria.

Everglades on niin suuri alue, että siellä saisi vietettyä vaikka viikon.

Everglades on niin suuri alue, että siellä saisi vietettyä vaikka viikon. Jos haluaa piipahtaa Meksikonlahden puolella, pitää suunnata kohti länttä pitkin Tamiami Trail -maantietä.

Pitkä ja tasainen väylä vaikuttaa aluksi tylsältä, kunnes tulen katsoneeksi tarkemmin tien vieressä kulkevaa ojaa. Sen reuna on täynnä alligaattoreita, 80 kilometrin tuntivauhdilla näen ­kymmenen alligaattoria minuutissa. Meno jatkuu niin pitkään, että laskeminen alkaa kyllästyttää.

Kansallispuiston länsipuolella Everglades Cityssä voi varata airboat-ajelun rämeikköalueella. Varsinaisen kansallis­puiston ­alueella näillä suokoptereilla ei saa ajaa, mutta puistoalueen reunamilla airboat-yrittäjiä riittää. Heitä on Miamin lähistöllä, Tamiami Trailin varrella ja kansallispuiston länsipuolella.

Suokopterin kyydissä pääsee mahtavan mangrove­viidakon ­keskelle. Mangrovemetsiköitä halkovat kanavat, joita pitkin ­kuljettajat ohjaavat aluksiaan. Kyyti on paikoin vauhdikasta, ja mietityttää, miten eläimet suhtautuvat suokoptereiden pärinään.

Palatessamme satamaan kuljettaja malttaa hidastaa vauhtia. Vedessä, lähellä pintaa kelluu möhkälemäisiä otuksia. Ne ovat manaatteja, kaksi-, kolmimetrisiä nisäkkäitä, jotka viihtyvät ­lämpöisissä vesissä. Ihminen on niiden pahin vihollinen, ja kolarit moottori­veneiden kanssa ovat yleisiä. Aika ajoin manaatit työntävät tylpän kuononsa vedestä hengittääkseen. On helppo uskoa, että niillä ja norsuilla on yhteinen esi-isä.

Lake Worthin uneliaisuus – etu vai haitta?

Floridan itärannikon Miamista ylöspäin täyttävät ­kaupungit, joiden asukasluku moninkertaistuu talvisin. Eläkeläiset lentävät sinne pakkasia ja ­pimeyttä pakoon. Golf tuntuu olevan suosituin harrastus.

Suurin suomalaiskeskittymä on Lake Worthissa. Alueella asuu talviaikaan jopa parikymmentätuhatta suomalaista. Siellä voi käydä suomenkielisellä lääkärillä ja kampaajalla, tehdä testamentin ja saada muutkin lakipalvelut suomeksi. Suomalaisen kiinteistö­välittäjän avustamana voi etsiä talviasuntoa markkinoilta, joiden hintataso on ainakin toistaiseksi edullinen.

Suurin suomalaiskeskittymä on Lake Worthissa.

Moni kokee suomalaispiirit etuna, toinen taas haluaa ottaa välimatkaa ja lomailla itsekseen. Molemmat ­onnistuvat.

Kaupungin helmi on upea julkinen ranta. Valkealle ­hiekalle voi tulla nauttimaan auringon­­noususta tai joogahetkestä. Aamupäivisin ranta alkaa täyttyä auringonottajista, mutta tilaa riittää. Ravintoloista saa ­lounasta, ja jälkiruoaksi voi nauttia Kilwinsin herkullista jäätelöä.

Lake Worthin keskusta on kodikkaan pieni. Pääkadulla ja sivukaduilla on ravintoloita, kauppoja ja ­gallerioita. Jalankin pärjää.

Jos Lake Worthin uneliaisuus kyllästyttää, voi lähteä outlet-ostoskeskuksiin. Vajaan tunnin ajomatkan päässä sijaitseva Sawgrass Mills kehuu olevansa osavaltion suurin kauppakeskittymä. Alennukset ovat niin muhkeita, että on helppo uskotella säästävänsä sitä enemmän, mitä enemmän ostaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla