Norja on sikakallis eikä sinne kannata matkustaa. Väärin! Yö mukavassa hotellissa maksoi 65 euroa, kauppahallin kalaburgeri 8 euroa ja iso kahvi 3,50 euroa. Oslo on sekä trendikäs että luonnonläheinen. Voit hypätä baarista metroon ja olla 20 minuutin kuluttua hiihtoladun tai patikointipolun päässä.

Kaupunki on helposti pureskeltava, söpö, siisti ja helposti lähestyttävä. Norjalaiset ovat mukavia, kaikki osaavat englantia ja apua ja neuvoa saa helposti joka paikasta. Kaupunkiin on helppo tutustua kävellen.

Ihastuin valtavasti Oslon moderniin ilmeeseen. Siellä on uutta ja vanhaa arkkitehtuuria ja esimerkiksi Oopperatalo on käsittämättömän upea.  Carraran marmorista rakennettu oopperatalo nousee vuonosta kuin jäävuori. Vaikka ei ooppera kiinnostaisikaan, niin kävelyretki sen katolla on elämys. Sieltä on mahtavat näkymät.

Portugalilaiset Ivo Leitao ja Natacha Rasa ovat ensimmäistä kertaa Norjassa. Seuraavaksi he olivat menossa katsomaan viikinkilaivaa.

Vigelandsparken on ehdoton käyntikohde. Reilut kuusikymmentä vuotta sitten kuolleen norjalaisen kuvanveistäjän Gustav Vigelandin ihmishahmot ovat koskettavia. Puiston 212 patsasta eivät poseeraa, vaan elävät. Lapset ratsastavat konttaavan äitinsä selässä, pariskunnat halaavat toisiaan hellästi ja sisarukset kirmaavat rinta rinnan nuoruuden innolla. Paikka on mykistävä. Korkein veistos on 17-metrinen monoliitti, jossa on 121 toisiinsa kietoutuvaa ihmistä. Vigeland teki veistoksia vuosina 1924-1950.

 

Tjuvholmen on Oslon ökyrikkainta aluetta, aivan keskustassa niemellä vuonon rannalla. Yleiseen vessaankin mennään Visalla!  Modernia arkkitehtuuria piisaa, siellä on myös mukava leikkipuisto, kiinnostava patsaspuisto ja modernin taiteen museo.

 

Geir Solhaug myy keitettyjä katkarapuja joka aamu Oslon satamassa. Hän on kalastanut M/S Lunalla ravut illalla, sillä yöllä se on kiellettyä.
– Keitän niitä 2–3 minuuttia. Jos on yhtään pidempi aika niin niistä tulee kumimaisia. Meitä on vain kolme katkaravun pyytäjää Oslossa, kalastajia on kolme.
Jons Marik soitti yöllä Geirille ja tilasin itselleen kalan. Hän haki sen aamulla tosi tuoreena satamasta!

Rådhus eli Oslon kaupungintalo on rakennettu 1950. Monumentaalisessa ala-aulassa on upeita taideteoksia, norjalaista taidetta 1900-1950-luvuilta. Aiheet Norjan historiaa, kulttuuria ja ihmisten työtä. Carillon- eli tornikellopelikonsertti kerran kuukaudessa. Nobelin rauhanpalkinto jaetaan joulukuussa täällä.

Oslo on mainio kävelykaupunki, sillä keskusta on pieni ja näppärä liikkua jalan. Hyvä aloituspiste on Sentralstasjon, jossa on myös matkailutoimisto. Sieltä lähtee pääkatu Karl Johans gate, joka kulkee läpi keskustan kuninkaanlinnalle asti.

Ruter-systeemin matkalippua voi käyttää bussissa, raitiovaunussa, metrossa, paikallisjunassa ja laivoissa. Niitä myydään automaateissa sekä Narvesen- ja 7-Eleven-kioskeissa. Liikennevälineistäkin voi lipun ostaa, mutta se on kalliimpi. Etukäteen ostettu kertalippu maksaa 3 e.    Aikuisten 24 tunnin ruter-lippu maksaa 9,40 e. Yli 67-vuotiaat maksavat 4,70 e. Seitsemän päivän ruter-lippu on 25 euroa.

Oslo Pass pitää sisällään ruterin lisäksi ilmaisen sisäänpääsyn yli 30 museoon ja runsaasti alennuksia  konserttilipuista  pyöränvuokraamiseen.
Rautatieaseman tiikeripatsaalta lähtee kello 10 joka perjantai, lauantai ja sunnuntai ilmainen 1,5 tunnin opastettu kävely. Myös 20 euroa maksaville parin tunnin teemakävelyille kannattaa osallistua.  Niillä kierretään esimerkiksi Oslon trendiosia, Aker Bryggea ja Tjuvholmenia. Tai liikutaan kirjailija Jo Nesbø's luoman hahmon Harry Holen jalanjäljissä Grønlandin ja Grünerløkkan kaupunginosissa.
citywalks.no

Hauska ja terveellinen tapa tutustua Osloon on juoste! City Tour juostaan päänähtävyyksien kautta keskustassa. Juoksuvauhti on kuusi minuuttia ja kilometri. Kahdeksan kilometrin lenkki kestää tunnin, 10 pysähdystä. Business Tour juostaan aamuisin ja oppaan kanssa puhutaan norjalaisesta liike-elämästä ja politiikasta. Hinta 20 e. oslorunningtours.com

Oslo on upea pyöräilykaupunki! Kaupunkipyöriä on tarjolla monessa paikassa ja opastettuja pyöräretkiä tehdään kesäkuusta syyskuuhun joka päivä. Niillä ajetaan nähtävyyksien ohi mutta myös myös alueille, joissa oslolaiset asuvat.  Tutustu norjalaiseen elämään pyöränsatulasta! Opastus, pyörä, kypärä ja poncho maksavat 37 euroa. alternativoslo.com

Merete Bye isontaa äitinsä 50 vuotta vanha Nord Østerdalin kansallispuvun liiviä Heimen Husflid -kaupassa. Se on ihana liike käsityön ystäville! Villapaitoja, lankoja, puuesineitä ja norjalaista käsityötä. Kansallispuku, bunad, on Norjassa paljon yleisemmin käytössä kuin Suomessa. Kansallispäivänä 17.5. monet norjalaiset pukevat ylleen perinteisen kansallispuvun. He ovat hyvin isänmaallisia.
Esillä on uskomattoman kauniita pukuja, myös pikkulapsille. Norjan kansallispuvut ovat suomalaisia koristeellisempia ja värikkäämpiä. Puku voi maksaa jopa yli 10 000 euroa. Rosenkrantz gate 8. heimen.net, husfliden.no

Kotoisessa  Kaffistovassa tarjotaan mutkatonta norjalaista kotiruokaa poropullista makkaraan kohtuuhinnalla. Sisustus on valoisa ja moderni, mutta lautaselle saa ison annoksen tuhtia tavaraa. Iloiset kokit annostelevat tiskin takaa ruokia. Maittava kalapulla-annokseni maksoi 16 euroa. Keitto ja tuore leipä maksaa 8 euroa. Raspeballer eli perunanyytit ovat paikallinen erikoisuus.
Rosenkrantz' gate 8, kaffistova.com

Akerhus slott eli Akerhusin linna ja linnoitus ovat suojelleet Osloa mereltä tulevilta hyökkääjiltä yli 700 vuoden ajan  Linna on upealla paikalla kalliokukkulalla Oslonvuonon perällä.

Kansallisgallerian päävetonaula on Edvard Munchin Huuto. Pienehköön museoon kannattaa houkutella vastahakoinenkin kaveri mukaan. Hienoja töitä Picassosta Goyaan. Kiva kahvila.

Holmenkollenin uusi mäkihyppypaikka rakennettiin vuonna 2011. Sinne pääsee keskustasta metrolla 30 minuutissa ihailemaan upeita näkymiä. Tornissa on mäki- ja pujottelusimulaattori ja hiihtomuseo.

Frognerseteren-ravintola Holmenkollenilla on hieno paikka 469 metrin korkeudessa. Perinteisen hirsitalon parvekkeelta aukeaa silmiähivelevät maisemat Osloon, vuonolle ja lähiseuduille. Siellä on tarjolla norjalaista kotiruokaa. Kannattaa maistaa rømmegrøt-puuroa, joka keitetään hapankermasta, vehnäjauhoista, mannasuurimoista ja maidosta. Täyteläinen puuro tarjoillaan voin, sokerin ja kanelin kanssa.

Uskomattoman makeeta arkkitehtuuria: opiskelija-asuntola on tehty vanhaan viljasiiloon!

Mathallen eli kauppahalli on mielenkiitoinen kohde. Siellä on yli 30 liikettä, ravintolaa ja kahvilaa. Voit syödä aasialaista katuruokaa, norjalaisia makkaroita, espanjalaisia tapaksia, erilaisia piirakoita tai vaikkapa paikan päällä tehtyjä kalahampurilaisia. Se oli todella herkullinen ja hintakin oli vain 8 euroa. Hallissa voi käydä myös yhden illan sushi- tai pastakurssin.
Maridalsveien 17, mathallenoslo.no

Sinikka Saastamoisen lapset puolisoineen ja lapsineen vuokraavat joka jouluksi mökin, johon mahtuu koko heimo.

1960-luvulla pohjoiskarjalainen Sinikka Saastamoinen jäi leskeksi neljän alle 10-vuotiaan lapsen kanssa. Lisäksi hän odotti viidettä.

– Perhe hitsautui yhteen niin tiukasti, että aikuiset lapset perheineen haluavat vieläkin viettää joulut yhdessä, kertoo Maija-Liisa Punta-Saastamoinen, Sinikan ainoan pojan Maurin vaimo.

Miniä ja vävyt ovat sopeutuneet perinteeseen.

– Aiemmin menimme kaikki – puolisot, lapset ja lastenlapset – anopin luo, mutta nyt haluamme, että hän saa helpon joulun. Kahdeksankymppisen mummon koko joulukuu ei saa mennä keittiössä.

Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.
Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.

Pinja koristelee kuusta.
Pinja koristelee kuusta.

Joka jouluksi suku vuokraa mökin, yleensä eri paikasta. Viime vuonna valinta oli Simpelejärvi, jonka rannalla olevaan mökkiin mahtui koko 20 hengen seurue.

Joulunviettoon tulevat Maurin ja Maija-Liisan lisäksi heidän lapsensa Jesperi, 27, ja Suvetar, 22, sekä Maurin sisarukset lapsineen. Maurin sisar Pirjo ja hänen miehensä Pentti Sahlman ajavat vuokramökille Vantaalta. Sinikan esikoistytär Eija ja hänen puolisonsa Pauli Purmonen tulevat Joensuusta, samoin tytär Tarja ja Heino Hämäläinen poikansa Severin kanssa. Tytär Heli tulee joulunviettoon Tampereelta miehensä Keijo Karjulan ja lastensa Jonnen, Pinjan ja Elmerin kanssa.

– Parasta on yhdessäolo. Tuntuu hyvältä päivittää kuulumiset ilman kiirettä. Jokainen tuo jotain jouluruokaa. Esimerkiksi Mauri tekee sinapin, minä jälkiruuan. Tarja on koristelemisen mestari, hän tuo kukat, viimeksi upeat jouluruusut, Maija-Liisa sanoo.

Pirjo ottaa rennosti.
Pirjo ottaa rennosti.

Kodassa paistetaan makkaraa.
Kodassa paistetaan makkaraa.

Näkymä Parikkalan mökin ikkunasta pysäytti.

– Istuin sohvalla ja vain katselin, järvi tuli kuin syliin. Jää oli kaunista, vaikka sen päällä oli muutama sentti vettä. Kastelimme siinä varpaat saunan jälkeen, Maija-Liisa kertoo.

Suvun ohjelmaan kuuluu jouluna herkuttelu, saunominen, ulkoilu ja Trivial Pursuit -peli. Viimeksi sitkeimmät pelasivat aamuneljään.

– Sen jälkeen nukuimme hyvin.

Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.
Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.

Jouluaamuna mummo heräsi keittämään puuron, ja puolen päivän jälkeen koko seurue lähti ulos.

– Oli ihana nähdä, kun mummo käveli nuorten kanssa käsikoukkua ja nautti siitä, että kaikki ovat koolla.

Huvila.net > Loikonsaari 3


Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.
Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.

Ruotsin Lapista ei löydä joulupukkia, mutta hurjia rinteitä senkin edestä. Keltanokka lähti testaamaan, miten pääsee alas Riksgränseniä ja Björklideniä.

Opashan on hullu!

Olen saapunut vasta tunti sitten Ruotsin Lappiin, marssinut saman tien suksivuokraamoon, ährännyt vaivalloisesti massiiviset laskettelumonot jalkaan ja kuunnellut huolestuneena miniluentoa lumivyöryn vaaroista. Ja nyt pitäisi seurata lasketteluopasta vielä kilometri ylämäkeen kohti tunturin huippua.

Olen näännyksissä, hikinorot valuvat poskilla. Ihan kuin noutajan kalsa kosketus tuntuisi olkapäillä.

Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.
Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.

Matkaa on tehty jo puoli tuntia, ylämäkeen luonnollisesti. Björklidenin laskettelukeskus näkyy alhaalla pienenä. Horisontissa siintävät Norjan tunturit ja jossain niiden takana Atlantti. Jalassani on karvapohjaiset sukset. Ne eivät lipsu senttiäkään. Eivätkä kyllä luistakaan. Niillä vain tampataan matkaa ylämäkeen.

– Mika, sinä pystyt tähän. Ajattele, miten hienot maisemat ylhäällä odottavat. Sitten laskettelemme pitkin neitseellisiä lumia alas laaksoon. Det är kul! tsemppaa opas Kim Bergsten.

Mihin olen joutunut?

Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.
Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.

Sisulla huipulle

Kokeilin laskettelua ensimmäisen kerran 15-vuotiaana Jyväskylän Laajavuoressa. Alku oli vauhdikas, syöksyin pipo silmillä rinteen suoraan alas. En osannut oudoilla suksilla kurvata, kun en tullut keneltäkään kysyneeksi, miten se tapahtuu. Vauhdin sain pysähtymään juuri ennen parkkipaikkaa.

Sen jälkeen eksyin mäkeen satunnaisesti, keskimäärin kerran vuosikymmenessä. Rinteessä oli joka kerta kivaa, mutta laskettelupuremaa en koskaan saanut. Ehkä Suomen rinteet olivat liian vaatimattomia tällaiselle Laajavuoren veteraanille.

Sitten ystäväni houkutteli testaamaan "vähän kovempaa kamaa", Ruotsin Lapin tuntureita. Ruotsihan on suomalaiselle kuin Amerikka. Siellä kaikki on hienompaa ja suurempaa, niin tunturitkin. Ruotsin Åre tunnetaan pikku-Alppeina, sillä sen korkein huippu Åreskutan yltää yli 1400 metriin. Rinteet ovat kilometrien pituisia. Suomen laskettelukeskuksissa moisista lukemista vain unelmoidaan.

Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.
Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.

Vierekkäin sijaitsevissa Björklidenissä ja Riksgränsenissa tunturit kohoavat reiluun kilometriin. Niiden luonnonrinteet sopivat monipuoliseen lasketteluun kuin valetut.

Bergsten on päässyt tunturin laelle ja jatkaa tsemppaamista. Ammattilaiselle kapuaminen on niin helppoa. Määränpää häämöttää, tamppaan karvapohjasuksiani rinnettä vimmaisesti ylös suomalaisella sisulla.

Det är kul! Det måste vara kul!

Lopulta pääsen perille. Viisikymppisen kunto voisi olla kovempikin, mutta olen yhä elossa.

Hiihtopummin tunnustukset

Bergsten auttaa irrottamaan karvapohjat suksista. Vedän keuhkot täyteen tunturi-ilmaa ja annan katseeni nuolla horisonttia. Olen kilometrin lähempänä taivasta kuin tunti sitten suksivuokraamossa. Olo on juhlallinen. Alan ymmärtää, miksi joskus pitää kärsiä, että voi nauttia.

Bergsten kaataa kuksaan kahvia.

– Olen ollut neljä vuotta Björklidenissä ja Riksgränsenissä lasketteluoppaana. Nuorena elin hiihtopummina Ranskan Chamonix'ssa. Siellä aloin myös vuorikiipeillä, ja se on suurin intohimoni. Laskettelu tulee kakkosena. Nytkin jatkaisin mieluiten matkaa aina vain ylöspäin, Bergsten tarinoi kahvitauollamme.

Täällä vartioin minä!
Täällä vartioin minä!

Näkemykseni vain vahvistuu: mieshän on umpihullu.

Huipulla tuulee. Kahvin lämmittävä vaikutus hupenee. On aika miettiä paluuta alas. Bergstenilla on suunnitelma. Seuraamme mestaria jyrkän rinteen reunaan. Rinne ei ole pitkä, mutta korkeusero nostaa hikikarpalot taas pintaan.

– Tässä on paljon pehmeää lunta, kuin höyhenillä laskisi. Seuraa vain minua, tee pitkiä nautinnollisia kaarroksia, nauti joka hetkestä, Bergsten sanoo ja lähtee.

Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.
Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.

Kuperkeikkoja pumpulissa

Bergsten pöllyttää tyylikkäästi lunta kaarrellessaan. Pian hän on rinteen alaosassa odottamassa meitä muita.

Olen ryhmämme keltanokka, muut ovat kokeneita laskettelijoita ja laskevat perässä leikitellen, kaiketi nautiskellen. Lähden liikkeelle. Luonnonrinteessä, vasta sataneessa pumpulilumessa laskeminen tuntuu erikoiselta. Lumi upottaa, vauhti kiihtyy hitaasti. Mutta se kiihtyy.

Tulee kaarroksen aika. Sukset eivät tahdo totella. Käännyn puolittain ja heitän kuperkeikan. Rämmin pystyyn. Sama toistuu seuraavassa mutkassa. Ja sitä seuraavassa.

Alas ehtineet hymyilevät hyväntahtoisesti. Onneksi rinteessä on niin paljon lunta, että kuperkeikkailu ei vammauta, mitä nyt vähän henkisesti.

– Onnittelut, Mika, selvisit. Se oli päivän haastavin osuus. Nyt pidetään hauskaa, Bergsten lupaa.

Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.
Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.

Rinne jatkuu loivahkona, ja löydän oman tapani kääntyä upottavassa lumessa. Tuuli suhisee korvissa, laakso lähenee ja talot muuttuvat näkökentässä isommiksi. Mäkeä riittää. Laskettelu kysyy reisilihaksia.

Pidän välillä taukoja ja ihailen arktisen luonnon kauneutta. Olen jo hyljännyt ajatuksen pysyä muiden matkassa. Hiljaa hyvä tulee, alas pääsee kaikilla nopeuksilla.

Lasken hotelli Fjälletin pihaan suksitelineen luo. Pian istun hotellin aulassa, ja takkatuli loimottaa. Kylmä huurteinen tuoksuu edessäni.

Reidet tutisevat, mutta nautin maisemasta Lapporteniin, Lapin porttiin. Näyttää kuin kuu olisi aikojen alkuhämärässä hipaissut Maata ja vienyt puolipallon muotoisen palan tuntureita mennessään.

Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.
Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.

Vihdoin vohvelia

Hotellin edessä odottaa hytillinen telavaunu. Se täyttyy matkustajista ja lähtee Låktatjåkkon tunturiasemalle 1228 metrin korkeuteen.

Alhaalla aurinko paistaa, mutta perillä odottaa vaakasuoraan viuhuva hyytävä tuuli ja lumimyräkkä. Lapin luonto luo Ruotsissakin outoa taikaa.

Puikahdan kohti mustaseinäistä hirsitaloa. Sisällä odottaa maailman pohjoisin vohvelikahvila. Käyn pirttipöytään, riisun toppatakkini ja tartun vohveliin.

Olen laskettelu-urani huipulla, kukkulan kuningas. Mietin jo tulevaa Åren-retkeä. Pohjoismaiden pisimmät rinteet vain naurattavat Björklidenin veteraania.

Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.
Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.

Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.
Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 6/2016.

Laskettelukeskukset

  • Riksgränsenin ja Björklidenin laskettelukeskukset sijaitsevat vierekkäin Kiirunasta kaakkoon lähellä Norjan rajaa, Napapiiriltä 200 kilometriä pohjoiseen. Molemmat tunnetaan hyvistä off-piste-laskuista eli vapaalaskuista rakentamattomilla luonnonlumisilla rinteillä.
  • Björklidenissä on 23 rinnettä ja viisi hissiä. Kittelsdalsin hissi vie korkeimmalle, 1100 metriin. Riksgränsenissä löytyy 15 rinnettä, 6 hissiä ja liki rajattomasti vapaalaskurinteitä. 

Näin pääset perille

  • Helsingistä Tukholman kautta lento Kiirunaan, mistä matkaa perille valtatietä E10 on noin 130 kilometriä. Lentoaika Helsinki-Kiiruna 2,5 tuntia. Kentältä on bussiyhteys laskettelukeskuksiin, 30 e/suunta. Bussi kulkee usein myös Björklidenin ja Riksgränsenin välillä.
  • Kiirettömille sopii juna Tukholmasta Riksgränseniin, matka-aika 18 tuntia.
  • Norjan Narvikin lentokentälle on Riksgränsenistä vain 40 kilometriä, mutta bussiyhteyttä kentältä Ruotsin puolelle ei ole. Ruotsin ja Norjan välinen tie on joskus lumimyrskyn takia päiviä poikki. Oulusta maantietä pitkin Riksgänseniin on 620 kilometriä.
  • Helikopterilla? Arctic Elementsin järjestämillä räätälöidyillä 1-7 päivän Heliski-retkillä kokeneet laskettelijat viedään helikopterilla laskemaan neitseellisille puuterilumille vuoristoon, kuten yli 2 000-metriselle, jyrkkärinteiselle Kebnekaiselle. 

SOS

  • Merkitsemättömillä luonnonrinteillä on lumivyöryvaara. Suksivuokraamoista saa pakollisena lisävarusteena repun, jossa on muun muassa lähetin ja lumilapio. Suksivuokraamojen henkilökunta ja laskettelunopettajat opastavat, miten toimia lumivyöryssä.
  • Laskettelussa voi loukkaantua kaatuessaan. Kannattaa varmistaa ennen matkaa, että vakuutukset ovat voimassa. Kypärä on tärkeä turvavaruste.
  • Ruotsin hätänumero on 112.

Sää

  • Talvisesonki alkaa helmikuussa, kun keli muuttuu epävarmasta aurinkoiseksi. Rinteissä riittää lunta toukokuun puoliväliin. Silloin päivälämpötilat ovat reilusti plussalla, mutta yöt edelleen kylmiä. Säätilan vaihtelut ovat tuntureilla nopeita, mikä kannattaa ottaa huomioon varustevalinnoissa.

Majoitus

  • Riksgränsenissä laskettelukeskuksen sydän on suuri Hotell Riksgränsen, jonka huonevalikoima on laaja himolaskettelijan koppero hyteistä perhesviitteihin. Perhehotelli Meteorologen Ski Lodge tarjoaa personnallista luksusmajoitusta.
  • Björklidenissa majoitustilaa tarjoaa hotelli Fjället 1-4 hengen huoneissa ja lomamökeissä. Todellista huippumajoitusta tarjoaa pieni Låktatjåkkan tunturihotelli 1228 metyrin korkeudessa.