Millaista on retkeillä niin, ettei tarvitse kantaa mitään mukanaan? Jäljelle jää vain itsensä raijaus etapilta toiselle. Sekin on yllättävän raskasta.

Slurps sanoo saapas. Se on juuri hörpännyt sisuksiinsa desilitran verran pudasjärveläistä suovettä. Vesi tuntuu varpaissa mukavan raikkaalta, sillä aurinko on lämmittänyt syyskuisen päivän lähes helteiseksi. Syksy ei tunnu eikä näy kuin kellerryksenä puissa.

Syötteen kansallispuistossa Pohjois-Pohjanmaalla lotisevat vienosti muutaman toimittajan jalkineet. Tarvomme peräkanaa pitkin mutkittelevaa polkua. Välillä se erottuu vain painaumina sammalmättäissä, välillä katkeaa ja muuttuu sateen saippuoimiksi pitkospuiksi.

Olemme matkassa kevein kantamuksin, sillä testaamme niin sanottua huollettua vaellusta. Se tarkoittaa, että matkatavarat kuljetetaan paikasta toiseen puolestamme. Meidän ei tarvitse kantaa kuin itsemme ja kengissä litisevä vesi.

Sateen liukastamat pitkospuut vaativat tasapainoilua.
Sateen liukastamat pitkospuut vaativat tasapainoilua.

Jonna Määttä toppuuttelee tahtiamme. Vauhti väsyttää pitkällä vaelluksella.
Jonna Määttä toppuuttelee tahtiamme. Vauhti väsyttää pitkällä vaelluksella.

20 kilon kevennys

En ole samoojasielu. En tunne Lappia miltään osin kovin hyvin, ja saan tehdä tosissani töitä erottaakseni toisistaan sanat räkkä, rakka ja tokka.

Vanhat vaelluskenkäni eivät ime suovettä sisuksiinsa rankan kulutuksen vuoksi vaan käyttämättömyyttään. Olen silti liikkuvainen, joten Metsähallituksen ehdottama huolletun vaelluksen testaus tuntui heti mukavalta ajatukselta.

Kolmipäiväisen reissun aikana meidän on tarkoitus liikkua jalan, kanooteilla ja maastopyörillä pitkin kansallispuistoa ilman taakkoja.

Kansallispuiston eräkämpillä on mukavaa levähtää.
Kansallispuiston eräkämpillä on mukavaa levähtää.

Syötteen Eräpalvelun Johanna Määttä on oppaamme ja kantojuhtamme. Hänen rinkkansa uumenista löytyy kaikki tarpeellinen. Meille järjestetty kevennys ei ole mitätön, sillä vaeltajan rinkka painaa keskimäärin parikymmentä kiloa.

Paino kertaantuu mukavasti jaloissa pehmeällä suolla ja jyrkissä rinteissä. Raskaassakin maastossa Johanna kokeneena vaeltajana jaksaa hymyillä ja toppuutella tikuttavan kaupunkikävelymme tempoa. Hän sanoo, että ehdimme perille verkkaisellakin tahdilla. Maisemia saa katsella.

Maisemat eivät vastaa mielikuvaani Lapista. Jylhien tuntureiden sijaan edessäni siintelevät metsät, suot ja pari järveä.

Kanootissa on tärkeää löytää yhteinen tahti.
Kanootissa on tärkeää löytää yhteinen tahti.

Kaunislampi osuu vastaan alkumatkasta. Johanna kehottaa meitä kiertämään pitkulaisen rotkolammen omia aikojamme.

Kun kilometrin kävelyn jälkeen huomaan hävittäneeni lammen viereltäni, vakuutun, että olen juuri oikeaa kohderyhmää opastetulle vaellukselle. Palaan samoja jälkiä takaisin Johannan luo ja päätän pysyä loppumatkan tiiviisti hänen rinkkansa lähettyvillä.

Torppa keskellä korpea

Päivä on jo hämärään kallellaan, kun eteemme avautuu Rytivaaran torppa. Se yllättää. Aikahyppäys 1800-luvun pihapiiriin tuntuu hetken vaeltajan kangastukselta, niin täydellisen eri maailmasta se vaikuttaa olevan.

Vaatimattomat pikkurakennukset ja kesällä lampaiden laiduntama kapea niittykaistale keskellä korpea ovat vain 60 vuotta sitten olleet kokonaisen perheen koti ja työnantaja.

Omien jalkojen väsymys ei tunnu kummoiselta, kun miettii torpan historiaa. Viimeiset asukkaat kävelivät täältä kunnalliskotiin 1950-luvulla. Onneksi pariskunta ehti lähteä ajoissa, toisin kuin 1800-luvulla elänyt perhe. Väki kuoli torpassa nälkään. Nälkävuodet 1866-68 näännyttivät Suomessa noin 150 000 henkeä ennen aikojaan.

Meillä ei ole nälkäkuoleman vaaraa. Torpasta löytyy niin valtava kylmäarkullinen ruokaa, että rytivaaralaiset olisivat sata vuotta sitten eläneet sillä vuoden.

Yöpyminen Rytivaarassa maksaa 11 euroa. Varauksia hoitaa Metsähallitus.
Yöpyminen Rytivaarassa maksaa 11 euroa. Varauksia hoitaa Metsähallitus.
Retkiruoka maistuu rasituksen jälkeen.
Retkiruoka maistuu rasituksen jälkeen.

Virtaavaa epätoivoa

Seuraavaan retkipäivään ponnistamme Rytivaaran tuvan lavitsoilta.

Parinkymmenen kilometrin melontareissu tuntuu etukäteen vitsiltä. Olen kerran kokeillut vetää muutaman vedon kajakissa, mutta edessäni nököttävään intiaanikanoottiin kosken ensi kertaa.

Pärnäjoen rannassa meitä odottaa melontaopas Antti Rahikkala. Katson kauhulla edessä virtaavaa jokea, etenkin kiviä, jotka pilkistävät hermostuttavan tiheään veden pyörteistä. Anttia ei näytä lainkaan huolettavan kokemattomuutemme. Hän jakaa meidät pareihin, neuvoo perusasiat, ojentaa hanskat ja tuuppaa kanoottimme virtaan.

Antti Rahikkala opastaa ensikertalaisia tyynen rauhallisesti.
Antti Rahikkala opastaa ensikertalaisia tyynen rauhallisesti.

Alku on räpiköintiä, mutta herneenpalkomme kantaa meitä. Antti opastaa, että meidän pitäisi päästä virtaavat kohdat vettä nopeammin ja samalla ohjata kanoottia.

Törmäilemme joen pyörteissä kiviin kuin flipperikuulat. Ensimmäiset kilometrit joki vaikuttaa vääjäämättömästi liian kapealta, seilaamme reunalta toiselle. Vain kerran jäämme tiukasti kiinni kiviin, ja Antti joutuu tönäisemään meidät irti.

Kokemattomalle parikymmentä kilometriä on pitkä matka, vaikka se taittuukin nauraen. En tiedä, olisiko melonta ollut raskaampi, jos tavarat olisivat olleet kyydissä, mutta olen onnellinen, että reput on kuljetettu kuivina majapaikkaamme.

En ole jännitykseltäni edes huomannut, kuinka sadevesi ja joen roiskeet ovat kastelleet housuni ja valmiiksi vuotavat kenkäni. Märkä makuupussi on jo ajatuksena surullinen.

Hyvät vedenpitävät jalkineet ovat vaelluksen tärkein varuste.
Hyvät vedenpitävät jalkineet ovat vaelluksen tärkein varuste.

Tanko kohti taivasta

Olen kokeillut maastopyöräilyä sen verran, että tiedän sen olevan rankkaa. Viimeisenä retkiaamuna pyöräilyopas Pekka Tahvonen vakuuttaa, että pysymme hyvin pyörän kyydissä ja hengissä. Hän esittelee meille menopelimme, jykevärunkoiset maastopyörät. Ne ovat etujoustoisia ja yllättävän vakaita.

Ainoa neuvo, jonka Pekka antaa, koskee vaihteita. Niitä ei saa näpelöidä ylämäessä, muuten ketjut saattavat irrota. Huomaan kuitenkin matkan varrella, että neuvoa on vaikea noudattaa. Koko ajan pitäisi ennakoida ja katsoa edemmäs kuin lähimpään kiveen tai juureen.

Pyöräilemme kohti Iso-Syötteen juurella sijaitsevaa luontokeskusta. Reitti on kaunis, itse asiassa kaunein, jota olemme kolmen päivän aikana kulkeneet. En vain ehdi ihastella sitä juurakoita ja kiviä väistellessäni - ja lopulta en edes jaksa.

Maastopyöräily on kokemattomalle sen verran vaativaa, että luontokeskukselle päästyämme matka tuntuu kolminkertaiselta todellisuudessa tekemäämme matkaan verrattuna.

– Katse rohkeasti eteen, ei etupyörään, Pekka Tahvonen opastaa.
– Katse rohkeasti eteen, ei etupyörään, Pekka Tahvonen opastaa.

Suomen jyrkin pyörätie

Edessä on vielä reissun rankin osuus, Suomen eteläisimmän tunturin Iso-Syötteen huiputus.

– Eihän se nyt kamalaa ole, hoemme porukassa. Valitsemme uhmakkaasti nopeimman reitin.

Pyörätie on todella jyrkkä, jopa niin, että maastopyörän eturengas haluaisi jatkuvasti nousta ylös. Pekka huikkaa pyöränsä selästä, että kyseessä onkin Suomen jyrkin pyörätie.

Lopulta päätän taluttaa pyörää. Kävelykin on rankkaa, varpaat osoittavat mäessä kohti taivasta.

Ylhäällä odottaa komea maisema, mielikuvista tuttu. Tunturituuli vilvoittaa kuumia poskia, ja olo on kuin voittajalla. Enpä olisi ottanut kyytiin grammaakaan itseäni enempää kannettavaa.

Iso-Syöte nousee 432 metriin, samoin Suomen jyrkin pyörätie.
Iso-Syöte nousee 432 metriin, samoin Suomen jyrkin pyörätie.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 17/2016.

Hyvä tietää

Syötteen kansallispuisto sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan Pudasjärvellä sata kilometriä Oulusta koilliseen.

Huollettu vaellus toteutettiin kansallispuistossa paikallisten yrittäjien kanssa. Syötteen Eräpalvelun Johanna Määttä arvioi kolmen lajin kokeiluhinnaksi noin 500 euroa, mutta huollettuja vaelluksia räätälöidään asiakkaiden toiveiden mukaisiksi.

luontoon.fi/syote

Rynniminen ja kantamukset aiheuttavat vaaraa liukuportaissa. Tiedätkö, mikä on viranomaisen suosittelema tapa matkustaa niissä?

Länsimetro tilasi hissi- ja liukuporrasyritys Koneelta yhteensä 60 liukuporrasta. Vaan osaammeko matkustaa niillä?

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes julkaisi varmuuden vuoksi tiedotteen, jossa se neuvoo oikean tavan:

– Liukuportaissa ei ole tarkoitus juosta tai edes kävellä, vaan seisoa askelmalla ja pitää kaiteesta kiinni.

Seiso askelmalla ja pidä kiinni kaiteesta.

Tukesin mukaan liukuportailla ja -käytävillä sattuu joka vuosi kymmeniä tapaturmia. Virasto muistuttaa, että vaaravyöhykkeessä ovat erityisesti kiirehtivät, ikääntyneet, lapset ja päihtyneet.

Kiireinen kävelijä tai juoksija ei aiheuta vaaraa vain itselleen vaan myös muille. Hän voi horjuttaa muiden metromatkustajien tasapainoa rynnätessään heidän ohitseen.

Kaikki samalle porrasaskelmalle

Ikäihmiselle ja liikunta-apuvälineen kanssa liikkuvalle Tukes suosittelee hissiä liukuportaiden sijaan.

Suuret esineet, kuten rollaattori ja lastenvaunut, eivät kulje turvallisesti liukuportaissa. Ohjeistuksen mukaan kaiken mukana kulkevan tulee mahtua samalle porrasaskelmalle matkustajan kanssa.

Tukesin johtava asiantuntija Antti Savola toteaa nyrkkisäännön:

– Liukuporras on turvallinen, kunhan muistaa perusasiat. Seiso askelmalla. Pidä kiinni käsijohteesta. Varo vaatteiden ja kenkien joutumista rakoihin. Älä leiki liukuportaissa.

Yleisimmät tapaturmat liukuportailla

  • Kaatuminen.
  • Vaatteiden tarttuminen askelman ja kampalevyn väliin, kun matkustaja on poistumassa liukuportaista. Pitkät kengännauhat ja pitkät huivit vaativat tarkkuutta.
  • Kumijalkineen takertuminen askelman ja kaidelevyn väliin.
  • Sormien puristuminen liikkuvan käsijohteen ja kaiteen väliin.
  • Pienten lasten sormien puristuminen käsijohteen sisäänmenokohdassa.
  • Kaiteen yli putoaminen alempaan kerrokseen.

Alla olevalla Tukesin videolla neuvotaan, miten liukuportaissa seistään oikeaoppisesti:

Länsimetro avautuu vihdoin

Matkustaja pääsee viimeinkin metrolla Helsingistä Espooseen 18. marraskuuta 2017. Reitti kulkee ensin Matinkylään, myöhemmin myös Kivenlahteen. Rakentaja kertoo viivästymisen johtuvan siitä, että loppuvaiheen töille ja käyttöönottovaiheelle ei ollut varattu riittävästi aikaa.

Yrityksen sivulla puolustellaan, että hanke on Suomen suurin infrahanke ja että näin mutkikkaan hankkeen käyttöönottovaiheesta ei ollut kokemusta. Insinöörien ihmemaassakaan kaikki ei aina suju kuin leikki.

Metroasema sijaitsee yleensä syvällä maan alla, josta ylösnousemukseen tarvitaan liukuportaita. Uusi Koivusaaren metroasema on maailman ainoa merenalainen asema. Sen liukuportaat ovat Suomen pisimmät, mittaa on 76,1 metriä.

Lähteet: Länsimetro ja Tukes

Vierailija

Tiesitkö tätä? Metron liukuportaissa ei saa kävellä – espoolaisilla tilaisuus näyttää esimerkkiä

Ei oo kiire, mutta jalka nousee kirjoitti: Olen syyllistynyt kävelemään liukuportaissa. Käyttäisin portaita jos se olisi mahdollista. Tuntuu typerältä seisoskella kun jaksaa kävelläkin ! Noin minäkin teen, jos ei ole muita kulkijoita esteenä. Portaiden nouseminen on tosi hyvää liikuntaa, varsinkin kipeälle lonkalle, joka enemmän vihottelee seisomisesta kuin kävelystä.
Lue kommentti

Phuketin trooppisella lomasaarella tulee hiki syödessä. Chiliä roiskitaan reilusti, ja annokset ovat isoja.

1. Old Siam – Varpaat hiekassa

Romanttinen illallinen kahdelle? Old Siamissa onnistuu.
Romanttinen illallinen kahdelle? Old Siamissa onnistuu.

Aurinko laskee Nakalayn lahdelle. Tämä on oikea hetki kattaa pöytä rantahiekalle ja heittäytyä syömään herkkuja, joilla Thaimaan kuninkaalliset ovat vaativia makuhermojaan lepyttäneet.

Old Siam toimii ylellisen Thavornin lomakylän rantaravintolana. Hotellin tyyliin sopii, että keittiö kokkaa "royal cuisinea".

– Thaimaan hovissa kehitettiin 1700-luvulla huippuunsa elegantit makuyhdistelmät ja kasvisten ja hedelmien kaivertaminen pienoisveistoksiksi. Ammennamme sieltä ideat, keittiön kuningas, keittiömestari Nau kertoo.

Old Siamissa kokataan Thaimaan kuninkaallisen keittiön opein.
Old Siamissa kokataan Thaimaan kuninkaallisen keittiön opein.

Ilta hämärtyy, ja rantapöytään kannetaan kippo poikineen. Alkupalat rouskuvat ja ratisevat rapunyyttien ja friteerattujen kasvisten matkatessa mahaan. Papaijasalaatista siirrytään grillattujen äyriäisten ihmeelliseen maailmaan. Kaiverrettuja kasviksia ei raaskisi millään rikkoa hampaillaan.

Miksi tänne? Mässäilyä tyylillä järkihintaan.

Thavorn Beach Village Resort, 6/2 Moo 6, Nakalay Bay, Patong Beach. thavornbeachvillage.com

 

2. Watercourt – Parasta pinnan alta

Watercourt tilaa kalat ja äyriäiset lentorahtina eri puolilta maailmaa pyyntituoreena.
Watercourt tilaa kalat ja äyriäiset lentorahtina eri puolilta maailmaa pyyntituoreena.

Banyan treen viiden tähden luksusresortti Bang Taon Laguna Beachilla tarjoaa Phuketin parhaan paketin paratiisilomalle. Huikeat villat, täydellinen golfkenttä, maailmankuulut hierontapalvelut ja sitten ne ravintolat: tinkimättömän thairuoan Saffron, elegantti japanilainen Tamarind ja takuutuoreiden merenelävien Watercourt.

Viimeksi mainittu nauttii herkkusuiden keskuudessa kulttimainetta iltaisin palmujen katveeseen katettavan kalatiskinsä ansiosta. Pitkään tiskiin asetellaan pedanttisen tarkasti eri puolilta maailmaa tuoreena lennätettyjä kaloja ja äyriäisiä. Ottaako merianturaa Doverin vesiltä, paikallista napsijaa, vihersimpukoita, Tyynenmeren hummeria vai viittä eri lajia ostereita?

Ja hitot, otetaan vähän kaikkea. Mereneläväthän ovat kevyttä ja sulavaa ruokaa.

Jos à la carte -tyyli vetää puoleensa, tilaa vaikkapa partaveitsisimpukka-ceviche.

Miksi tänne? Banyan Tree on näkemisen väärti.

Watercourt, Banyan Tree, 33/27 Moo 4, Srisoonthorn Road, Cherngtalay, banyantree.com

 

3. Kan Eang@Pier – Kalastajan kaveri

Laiturin päästä lähtevät lautat Phuketin paratiisisaarille, mutta onni löytyy lähempääkin. Laiturin vieressä kannetaan pöytään kala- ja äyriäisruokia, joita tullaan syömään saaren kauimmaisista kolkistakin. Chamnan ja Wallee Badrantabutrin avasivat vuonna 1973 perheravintolan, jonka kanta-asiakkaita olivat aluksi vain kalastajat perheineen. Ruoka oli kotoisaa ja väärällään chiliä.

Kun Phuketista kasvoi suosittu lomasaari, perhe laajensi ravintolaa. Äidin ohjeet pidettiin kunniassa eikä tuoreudesta tingitty. Ravintolan nimeen sorvattiin @-merkki.

– Meille mahtuu kerralla yli 600 syöjää. Kaikille riittää päivän tuoretta kalaa ja äyriäisiä, kylämme on täynnä kalastajia, kertoo vieraita emännöivä Apirade Ew Jitharn.

Kan Wangissa tarjotaan vain tuoretta kalaa.
Kan Wangissa tarjotaan vain tuoretta kalaa.

Nuori tarjoilija esittelee ylpeänä tulipunaista napsijaa, hummereita ja rapuja. Maistan alkuun friteerattuja merileviä ja jättikatkarapuja, sitten upeasti grillattua kalaa ja kuningasrapua aromikkaan tamarindi-kastikkeen kera. Rapucurryssa on chilin tuhtia potkua. Se taittuu vasta suloisella kookosjäätelöllä ja hevoskastanjakastikkeella.

Miksi tänne? Ruoka on taiten tehtyä ja raaka-aineet takuutuoreita.

Kan Eang@Pier, 44/1 Viset Road Moo 5, Patak Villa, Muang. kaneang-pier.com

 

4. Tunk-Ka Cafe – Kukkulan kuningas

Tunk-Kan omistajat saivat idean Phuketin korkeimmalla kukkulalla sijaitsevasta ravintolasta lomaillessaan Sveitsissä.
Tunk-Kan omistajat saivat idean Phuketin korkeimmalla kukkulalla sijaitsevasta ravintolasta lomaillessaan Sveitsissä.

Phuket Town on tunnettu mainioista ravintoloistaan. Hyvää katuruokaa saa muutamalla eurolla. Täydelliseen ruokahetkeen tarvitaan muutakin, nimittäin hieno näköala miellyttävässä miljöössä. Silloin suunnataan Rangin kukkulalle, joka nousee 140 metriin.

Heti näköalapaikan naapurissa on Tunk-ka Cafen sisäänkäynti metsän siimekseen. Terasseilta levittäytyy uljas maisema yli kaupungin. Tunk-kan kulinaarisen maineen on luonut keittiön valtiatar, rouva May.

-Omistajilla on kiinalaiset sukujuuret, joten yhdistelen Phuketin tulisia makuja kiinalaisiin, poimin molemmista maista parhaat palat, May kertoo.

Mayn yllytyksestä maistan Moo Hongia, muhitettua ja marinoitua possunvatsaa ja viiriäisen munia chililiemessä. Hikikarpalot helmeilevät otsalla.

Tunk-Ka Cafe tarjoaa tulisia thaimakuja kuin isoäidin keittiöstä.
Tunk-Ka Cafe tarjoaa tulisia thaimakuja kuin isoäidin keittiöstä.

Phuketissa käytetään ruuanlaitossa runsaasti banaaninlehtiä. May käärii niihin marinoituja kanapaloja ja uppopaistaa nyytit. Sano tarjoilijalle Gai Hor Baitoey, jos haluat yhtyä sensaatiomaisen maukkaisiin kanakarkeloihin.

Miksi tänne? Näköalaravintola on parhaimmillaan auringonlaskun jälkeen. Ruokalista on pitkä kuin Kiinan muuri, 16 erilaista kahvia. Hintataso on edullinen.

Tunk-ka Cafe, Kosimbee Road, Rang Hill, Phuket Town, puh. +66 76 211 500.

 

5. Bangla Street – Bileet Patongilla

Patongin Bangla Street on Puhketin yöelämän ykkönen.
Patongin Bangla Street on Puhketin yöelämän ykkönen.

Palmurantojen rauha on muisto vain, kun astelen Patongin keskustaa halkovaa Bangla Streetia. Valo- ja meluviidakko synnyttävät aivoissa mielipuolisen impulssiruuhkan. Baarien ämyrit syytävät bilebiittiä, niukasti puetut naiset hetkuttavat lanteitaan baaritiskeillä, ja sisäänheittäjät nykivät hihasta ryystämään puoli-ilmaisia drinkkejä. Hus, sivummalle syntiset, nyt syödään!

Bangla Beer Gardenin nimi hämää, sillä paikassa pääosassa ovat ruokakojut. Yksi on erikoistunut äyriäisiin, toinen ribseihin, kolmas barbecue-kanaan. Lisää ruokakojuja löytyy viereisen The Food Court -ruokakeitaan sisätiloista. Valitsen runsain yrtein ryyditetyn ja kananmunalla terästetyn nauta-nuudelikeitto Pad Thain. Saan kupillisen tuhteja makuja 3 eurolla.

Katuruokakioskeissa ruoka on hyvää ja halpaa. Nautanuudelisoppa täyttää vatsan kolmella eurolla.
Katuruokakioskeissa ruoka on hyvää ja halpaa. Nautanuudelisoppa täyttää vatsan kolmella eurolla.

Illan gourmet-osuuden hoidan rantakadulla vuodesta 1979 päivystäneessä Patong Seafoodissa. Tarjoilijalle osoitetaan tuoretiskistä, mitä merenelävää haluaa. Näytän kissankokoista hummeria.

Varttia myöhemmin syön elämäni mehevintä grillattua herrojen herkkua. Luksusruoka on Phuketissakin hinnoissaan, liki 20 euroa, mutta jokainen suupala on hinnan väärti.

Lopuksi käväisen Banglan poikkikadun päässä Midnight Sunissa.

– Maistuisiko Fisu vai Salmari, kysyy sinivalkoista kuppilaa isännöivä leppoisa Janne Manninen.

Miksi tänne? Kun haluat juhlia, Patong tarjoaa vaihtoehdon joka lähtöön. Oluen saa baarissa alle eurolla.

Bangla Beer Garden & The Food Court, Bangla Road 70.
Midnight Sun Restaurant, Bangla Road 54/11.
Patong Seafood, Thaweewong Road 130.

Patong Seafood on erikoistunut hummereihin. Ne valitaan itse tiskistä kokin valmistettavaksi.
Patong Seafood on erikoistunut hummereihin. Ne valitaan itse tiskistä kokin valmistettavaksi.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 5/2016.