Millaista on retkeillä niin, ettei tarvitse kantaa mitään mukanaan? Jäljelle jää vain itsensä raijaus etapilta toiselle. Sekin on yllättävän raskasta.

Slurps sanoo saapas. Se on juuri hörpännyt sisuksiinsa desilitran verran pudasjärveläistä suovettä. Vesi tuntuu varpaissa mukavan raikkaalta, sillä aurinko on lämmittänyt syyskuisen päivän lähes helteiseksi. Syksy ei tunnu eikä näy kuin kellerryksenä puissa.

Syötteen kansallispuistossa Pohjois-Pohjanmaalla lotisevat vienosti muutaman toimittajan jalkineet. Tarvomme peräkanaa pitkin mutkittelevaa polkua. Välillä se erottuu vain painaumina sammalmättäissä, välillä katkeaa ja muuttuu sateen saippuoimiksi pitkospuiksi.

Olemme matkassa kevein kantamuksin, sillä testaamme niin sanottua huollettua vaellusta. Se tarkoittaa, että matkatavarat kuljetetaan paikasta toiseen puolestamme. Meidän ei tarvitse kantaa kuin itsemme ja kengissä litisevä vesi.

Sateen liukastamat pitkospuut vaativat tasapainoilua.
Sateen liukastamat pitkospuut vaativat tasapainoilua.

Jonna Määttä toppuuttelee tahtiamme. Vauhti väsyttää pitkällä vaelluksella.
Jonna Määttä toppuuttelee tahtiamme. Vauhti väsyttää pitkällä vaelluksella.

20 kilon kevennys

En ole samoojasielu. En tunne Lappia miltään osin kovin hyvin, ja saan tehdä tosissani töitä erottaakseni toisistaan sanat räkkä, rakka ja tokka.

Vanhat vaelluskenkäni eivät ime suovettä sisuksiinsa rankan kulutuksen vuoksi vaan käyttämättömyyttään. Olen silti liikkuvainen, joten Metsähallituksen ehdottama huolletun vaelluksen testaus tuntui heti mukavalta ajatukselta.

Kolmipäiväisen reissun aikana meidän on tarkoitus liikkua jalan, kanooteilla ja maastopyörillä pitkin kansallispuistoa ilman taakkoja.

Kansallispuiston eräkämpillä on mukavaa levähtää.
Kansallispuiston eräkämpillä on mukavaa levähtää.

Syötteen Eräpalvelun Johanna Määttä on oppaamme ja kantojuhtamme. Hänen rinkkansa uumenista löytyy kaikki tarpeellinen. Meille järjestetty kevennys ei ole mitätön, sillä vaeltajan rinkka painaa keskimäärin parikymmentä kiloa.

Paino kertaantuu mukavasti jaloissa pehmeällä suolla ja jyrkissä rinteissä. Raskaassakin maastossa Johanna kokeneena vaeltajana jaksaa hymyillä ja toppuutella tikuttavan kaupunkikävelymme tempoa. Hän sanoo, että ehdimme perille verkkaisellakin tahdilla. Maisemia saa katsella.

Maisemat eivät vastaa mielikuvaani Lapista. Jylhien tuntureiden sijaan edessäni siintelevät metsät, suot ja pari järveä.

Kanootissa on tärkeää löytää yhteinen tahti.
Kanootissa on tärkeää löytää yhteinen tahti.

Kaunislampi osuu vastaan alkumatkasta. Johanna kehottaa meitä kiertämään pitkulaisen rotkolammen omia aikojamme.

Kun kilometrin kävelyn jälkeen huomaan hävittäneeni lammen viereltäni, vakuutun, että olen juuri oikeaa kohderyhmää opastetulle vaellukselle. Palaan samoja jälkiä takaisin Johannan luo ja päätän pysyä loppumatkan tiiviisti hänen rinkkansa lähettyvillä.

Torppa keskellä korpea

Päivä on jo hämärään kallellaan, kun eteemme avautuu Rytivaaran torppa. Se yllättää. Aikahyppäys 1800-luvun pihapiiriin tuntuu hetken vaeltajan kangastukselta, niin täydellisen eri maailmasta se vaikuttaa olevan.

Vaatimattomat pikkurakennukset ja kesällä lampaiden laiduntama kapea niittykaistale keskellä korpea ovat vain 60 vuotta sitten olleet kokonaisen perheen koti ja työnantaja.

Omien jalkojen väsymys ei tunnu kummoiselta, kun miettii torpan historiaa. Viimeiset asukkaat kävelivät täältä kunnalliskotiin 1950-luvulla. Onneksi pariskunta ehti lähteä ajoissa, toisin kuin 1800-luvulla elänyt perhe. Väki kuoli torpassa nälkään. Nälkävuodet 1866-68 näännyttivät Suomessa noin 150 000 henkeä ennen aikojaan.

Meillä ei ole nälkäkuoleman vaaraa. Torpasta löytyy niin valtava kylmäarkullinen ruokaa, että rytivaaralaiset olisivat sata vuotta sitten eläneet sillä vuoden.

Yöpyminen Rytivaarassa maksaa 11 euroa. Varauksia hoitaa Metsähallitus.
Yöpyminen Rytivaarassa maksaa 11 euroa. Varauksia hoitaa Metsähallitus.
Retkiruoka maistuu rasituksen jälkeen.
Retkiruoka maistuu rasituksen jälkeen.

Virtaavaa epätoivoa

Seuraavaan retkipäivään ponnistamme Rytivaaran tuvan lavitsoilta.

Parinkymmenen kilometrin melontareissu tuntuu etukäteen vitsiltä. Olen kerran kokeillut vetää muutaman vedon kajakissa, mutta edessäni nököttävään intiaanikanoottiin kosken ensi kertaa.

Pärnäjoen rannassa meitä odottaa melontaopas Antti Rahikkala. Katson kauhulla edessä virtaavaa jokea, etenkin kiviä, jotka pilkistävät hermostuttavan tiheään veden pyörteistä. Anttia ei näytä lainkaan huolettavan kokemattomuutemme. Hän jakaa meidät pareihin, neuvoo perusasiat, ojentaa hanskat ja tuuppaa kanoottimme virtaan.

Antti Rahikkala opastaa ensikertalaisia tyynen rauhallisesti.
Antti Rahikkala opastaa ensikertalaisia tyynen rauhallisesti.

Alku on räpiköintiä, mutta herneenpalkomme kantaa meitä. Antti opastaa, että meidän pitäisi päästä virtaavat kohdat vettä nopeammin ja samalla ohjata kanoottia.

Törmäilemme joen pyörteissä kiviin kuin flipperikuulat. Ensimmäiset kilometrit joki vaikuttaa vääjäämättömästi liian kapealta, seilaamme reunalta toiselle. Vain kerran jäämme tiukasti kiinni kiviin, ja Antti joutuu tönäisemään meidät irti.

Kokemattomalle parikymmentä kilometriä on pitkä matka, vaikka se taittuukin nauraen. En tiedä, olisiko melonta ollut raskaampi, jos tavarat olisivat olleet kyydissä, mutta olen onnellinen, että reput on kuljetettu kuivina majapaikkaamme.

En ole jännitykseltäni edes huomannut, kuinka sadevesi ja joen roiskeet ovat kastelleet housuni ja valmiiksi vuotavat kenkäni. Märkä makuupussi on jo ajatuksena surullinen.

Hyvät vedenpitävät jalkineet ovat vaelluksen tärkein varuste.
Hyvät vedenpitävät jalkineet ovat vaelluksen tärkein varuste.

Tanko kohti taivasta

Olen kokeillut maastopyöräilyä sen verran, että tiedän sen olevan rankkaa. Viimeisenä retkiaamuna pyöräilyopas Pekka Tahvonen vakuuttaa, että pysymme hyvin pyörän kyydissä ja hengissä. Hän esittelee meille menopelimme, jykevärunkoiset maastopyörät. Ne ovat etujoustoisia ja yllättävän vakaita.

Ainoa neuvo, jonka Pekka antaa, koskee vaihteita. Niitä ei saa näpelöidä ylämäessä, muuten ketjut saattavat irrota. Huomaan kuitenkin matkan varrella, että neuvoa on vaikea noudattaa. Koko ajan pitäisi ennakoida ja katsoa edemmäs kuin lähimpään kiveen tai juureen.

Pyöräilemme kohti Iso-Syötteen juurella sijaitsevaa luontokeskusta. Reitti on kaunis, itse asiassa kaunein, jota olemme kolmen päivän aikana kulkeneet. En vain ehdi ihastella sitä juurakoita ja kiviä väistellessäni - ja lopulta en edes jaksa.

Maastopyöräily on kokemattomalle sen verran vaativaa, että luontokeskukselle päästyämme matka tuntuu kolminkertaiselta todellisuudessa tekemäämme matkaan verrattuna.

– Katse rohkeasti eteen, ei etupyörään, Pekka Tahvonen opastaa.
– Katse rohkeasti eteen, ei etupyörään, Pekka Tahvonen opastaa.

Suomen jyrkin pyörätie

Edessä on vielä reissun rankin osuus, Suomen eteläisimmän tunturin Iso-Syötteen huiputus.

– Eihän se nyt kamalaa ole, hoemme porukassa. Valitsemme uhmakkaasti nopeimman reitin.

Pyörätie on todella jyrkkä, jopa niin, että maastopyörän eturengas haluaisi jatkuvasti nousta ylös. Pekka huikkaa pyöränsä selästä, että kyseessä onkin Suomen jyrkin pyörätie.

Lopulta päätän taluttaa pyörää. Kävelykin on rankkaa, varpaat osoittavat mäessä kohti taivasta.

Ylhäällä odottaa komea maisema, mielikuvista tuttu. Tunturituuli vilvoittaa kuumia poskia, ja olo on kuin voittajalla. Enpä olisi ottanut kyytiin grammaakaan itseäni enempää kannettavaa.

Iso-Syöte nousee 432 metriin, samoin Suomen jyrkin pyörätie.
Iso-Syöte nousee 432 metriin, samoin Suomen jyrkin pyörätie.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 17/2016.

Hyvä tietää

Syötteen kansallispuisto sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan Pudasjärvellä sata kilometriä Oulusta koilliseen.

Huollettu vaellus toteutettiin kansallispuistossa paikallisten yrittäjien kanssa. Syötteen Eräpalvelun Johanna Määttä arvioi kolmen lajin kokeiluhinnaksi noin 500 euroa, mutta huollettuja vaelluksia räätälöidään asiakkaiden toiveiden mukaisiksi.

luontoon.fi/syote

Turun saaristossa tuntuu kuin olisi ulkomailla. Kylät ovat kauniita, ihmiset rentoja ja lossit tunnelmallisia. Poimimme kuusi vinkkiä saariston seudulla matkaavalle.

1. Paljasjalkapolku

Paljasjalkapolun alku on hotelli Nestorin ja ravintola Back Pocketin pihalla.
Paljasjalkapolun alku on hotelli Nestorin ja ravintola Back Pocketin pihalla.

Puinen kaari on kuin portti toiseen maailmaan keskellä metsää. Sammal kutittaa jalkapohjia ja valo karkeloi puiden latvoissa. Maassa on peilejä, joista heijastuu pilvien liike taivaalla.

Kyseessä on joka vuosi uudelleen rakennettava ympäristötaideteos Paljasjalkapolku, johon osallistuu kymmenen vaihtuvaa taiteilijaa. Kukin taiteilija pystyttää oman teoksensa jonnekin kilometrin mittaisen polun varrelle. Kokonaisuus on puhutteleva.

Teosta on ollut kokoamassa saaristosta kotoisin olevia tai siellä lomailevia taiteilijoita, mutta myös ulkomaalaisia tekijöitä. Tänä vuonna osa taiteilijoista tulee Yhdysvalloista ja Alankomaista. Näyttelyn nimi on Jälkiä.

Paljasjalkapolun nimi on symbolinen. Kun kulkee paljain jaloin, luonto tulee iholle. Polkua suunnitelleet taiteilijat toivovat kulkijan nauttivan kaikin aistein saariston luonnosta ja taiteesta.

Paljasjalkapolku lähtee Hotelli Nestorilta, jota pitää polkua perustamassa ollut kuvataiteilija Pia Rousku. Hotellin yhteydessä toimii erinomainen ravintola Back Pocket.

  • Polku lähtee hotelli Nestorin pihasta, Österretaisintie 45, Korppoo.
  • barfotastigen.com

2. Seilin saari

Seilin puukirkon katossa roikkuu saaristossa tyypillinen pienoislaiva.
Seilin puukirkon katossa roikkuu saaristossa tyypillinen pienoislaiva.

Harvalla paikalla on yhtä karmiva historia kuin Seilin saarella.

1600-luvulta alkaen sinne eristettiin spitaaliset ja vuodesta 1785 alkaen mielisairaat. Saarenmielisairaala suljettiin vasta 1962.

Suurin osa hoitoon lähetetyistä oli naisia. Nykytiedon valossa oikeasti sairaita oli vähän: Seiliin joutuneet naiset eivät vain sopineet aikansa naisrooliin.

Saarelta ei päässyt pois. Tarinan mukaan spitaaliset joutuivat tuomaan tullessaan oman arkkunsa laudat.

Seilin saari on tullut tunnetuksi myös Jenni Vartiaisen Seili-nimisestä laulusta ja Katja Kallion kirjasta Yön kantaja.

Nyt vanha mielisairaala on Saaristomeren tutkimuskeskuksen hallussa.

Seilin puukirkko toimii nykyään museona. Sairaille ja terveille oli kirkossa oma puoli. Museokirkko on avoinna 16.6.-17.8. joka päivä kello 12.30-14.30.

Historian havinan lisäksi Seilin saarella viehättää kaunis luonto.

Saarella on kesäkahvila. Majoittua voi vaikkapa 1800-luvun leipomossa tai Carl Ludvig Engelin piirtämässä hirsitalossa.

  • Yhteysalus Turusta, lähtö päivittäin kello 10, matka-aika 2 tuntia. Yhteysalus Nauvosta kello 16, matka-aika 30 minuuttia. Varaa matka ja majoitus: 040777 3668.
  • vitharun.fi, visitseili.fi

3. Kustavin savipaja

Kustavin Savipajassa vaalitaan perinteitä ja luodaan uutta. Toimitusjohtaja Pia Metsävainio sanoo saaristolaisuuden näkyvän tuotteissa.
Kustavin Savipajassa vaalitaan perinteitä ja luodaan uutta. Toimitusjohtaja Pia Metsävainio sanoo saaristolaisuuden näkyvän tuotteissa.

Majakanmuotoisia lyhtyjä, veneen mallisia tarjoiluastioita. Kustavin Savipajassa on valmistettu keramiikkaa 41 vuotta.

Perheyritystä johtavat sisarukset Essi Vuontisjärvi ja Pia Metsävainio haluavat vaalia käsityöläisyyttä, joka on aina ollut saaristossa tärkeää.

Savipajan ympärille on kasvanut käsityökylä. Seppä takoo rautaa pajassaan, hopeaseppä valmistaa uniikkeja koruja. Paratiisipajasta voi ostaa sisustusesineitä ja hyvän tuoksuisia pesuaineita sekä kynttilöitä.

Tekstiilipajan pihapiirissä on lampaita ja kaniineja sekä kahvila, josta saa saariston parhaat munkit. Myynnissä on myös kauniita keittiöpyyhkeitä ja kukkaroita.

4. Ravintola Köpmans

Köpmans on melko tuore tulokas Nauvon ravintolatarjonnassa. Kauniissa ravintolassa saa herkutella yllättävillä annoksilla.
Köpmans on melko tuore tulokas Nauvon ravintolatarjonnassa. Kauniissa ravintolassa saa herkutella yllättävillä annoksilla.

Saariston ravintoloiden joukossa on uusi tulokas: Köpmans. Sen ruokalista on kekseliäs.

Kannattaa tilata esimerkiksi saaristolaisleipään tehty 18 euron hauki- tai karitsaburger ja pannukakku, joka tarjoillaan savusärkimoussen ja kuuluisan nauvolaisen Piipanojan kylmäsavustamon lohen kera, 10 euroa.

Riitta ja Henri Talvitien perustama ravintola hyödyntää paikallisia raaka-aineita. Juomalistalta löytyy pienpanimojen oluita, saaristossa tehtyä omenamehua ja vastajauhettua erikoiskahvia.

Ravintolan omat leipurit taikovat kahvihetkiin tuoreet munkit ja herkulliset kakut. Tyrnijuustokakku on asiakkaiden suursuosikki, mutta sitä on tarjolla vain harvoina ja valittuina päivinä.

Ravintola sijaitsee kauniissa, avarassa hirsitalossa. Talon vieressä on salatulta tuntuva puutarha: valo siivilöityy luumu- ja omenapuun lehtien lomasta puupöytiin ja kirjavin värein maalattuihin tuoleihin.

Puutarhan laidalla on hiekkalaatikko perheen pienimmille. Kesäiltoina pihassa soittaa usein trubaduuri ja joskus puiden katveessa lausutaan runoja.

  • Rantapolku 3, Nauvo. Varaa pöytä tai yösija 0406434430. kopmans.fi

5. Houtskari

Björn Skaag ei aio muualle kotikylästään Hyppeisistä. Saaristossa asuu ihmisiä ympäri vuoden, mutta väestö ikääntyy.
Björn Skaag ei aio muualle kotikylästään Hyppeisistä. Saaristossa asuu ihmisiä ympäri vuoden, mutta väestö ikääntyy.

Houtskari on saariston ytimessä. Kunta koostuu 700 saaresta. Päätien varteenkin mahtuu kaksi pientä lossia, jotka kulkevat tarvittaessa.

Houtskarin kirkonkylä Näsby on sievä kuin postikortti. Kylässä sijaitsee saariston mennyttä elämäntapaa esittelevä saaristolaismuseo, joka koostuu kymmenestä eri rakennuksesta.

Vaikka elämäntapa on muuttunut, saarissa on yhä ympärivuotista asutusta. Paras tapa tutustua Houtskariin on vuokrata pyörä ja polkaista Näsbystä idylliseen Hyppeisten kylään.

Pyöräillessä luonnosta voi nauttia kaikin aistein. Tie kulkee maalaismaiseman halki, ja meri pilkahtelee lähellä. Pienillä teillä ei juuri ole liikennettä.

Hyppeisissä omenapuut notkuvat puutalojen pihassa ja venevajat reunustavat rantaviivaa. Hieman ennen kylää on Borgbergin näköalatorni, josta katse kantaa hyvällä säällä Ahvenanmaalle saakka .

  • Houtskarin saaristomuseo, Pyhän Andreaksen tie 10, Näsby. 
  • Pyöriä vuokrataan Näsbyn vierasvenesatamassa, Näsbyntie 190, ja Saariston Lomakeskus Mossalassa. 4 tuntia 10 e, 8 tuntia 20 e. saaristonlomakeskus.fi

Vierailemisen arvoinen on myös Kasberget eli Kaasivuori, joka on Turun saariston korkein kohta. Kaasivuorelta voi nähdä Turun ja Naantalin rannoille saakka.
Vierailemisen arvoinen on myös Kasberget eli Kaasivuori, joka on Turun saariston korkein kohta. Kaasivuorelta voi nähdä Turun ja Naantalin rannoille saakka.

Sisäpiirin vinkit

Niclas Gestranius, Paraisten kaupungin matkailupäällikkö:

"Olen syntynyt Paraisilla, ja asun Nauvossa. Olen työskennellyt matkailun parissa 20 vuotta. Rakastan saaristoa, meri rauhoittaa ihmisen.

Turun saaristo on täynnä kätkettyjä helmiä. Nauvon kirkonkylästä pienen lossimatkan päässä on Högsarin saari. Pienellä, luonnontilassa olevalla saarella törmää lähes aina valkohäntäpeuroihin. Högsarin paras näköalapaikka on Smörasken.

Suoramyynnin perinne elää, ja ihmisiin luotetaan. Tilamyymälöissä tuotteet ovat esillä ja asiakkaat jättävät maksun lippaaseen.

Nauvon Norrstrandin tieltä löytyy kolme suoramyyntitilaa, joista saa kauden vihanneksia, itse tehtyä jäätelöä, makkaraa ja leipää. Isakssonilta Houtskarista ja Korppoosta voi ostaa vihanneksia.

Suosittelen saariston ravintoloita. Nauvon Hanko Sushista saa sushia mukaan ja Iniön Bruddalsvikenistä thaimaalaiskokin valmistamia ruokia. Parasta kalaa ja muuta lähiruokaa saa Korppoon Back Pocket -ravintolasta.

Kaikista saariston kylistä löytyy uimaranta. Suosikkini on Iniön Jumon kylän ranta. Se on syrjässä päätieltä ja siksi rauhallinen. Ilta-auringossa hiljaisuus on rikkumaton. Ääntä pitävät vain lähiseudun lampaat."

  • parainen.fi

Hyvä tietää

Saariston rengastiellä on kahdeksan lauttaa ja lossia. Lautat ovat maksuttomia lukuun ottamatta Iniön ja Houtskarin välistä lauttaa.

Majoittua voi mökkikylissä, leirintäalueella ja peti & puuro -majoituksessa, hinta alkaen 45 e/yö. Nauvossa on hotelli.

Jos tarvitset majoituksen juhannuksesta elokuun puoliväliin, tee varaus hyvissä ajoin. Yhteysaluksilla kannattaa varautua jonoihin.

Saariston punkit levittävät borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta. Harkitse puutiaisaivokuumerokotusta, ja ota matkalle mukaan punkkipihdit.

  • finnferries.fi
  • saaristo.org

Pääkaupungin kesä on täynnä mielenkiintoisia tapahtumia, joissa viihtyvät niin ulkopaikkakuntalaiset kuin paikallisetkin. Valitsetko pienpanimotapahtuman, kamarimusiikkifestarit vai silakkamarkkinat?

Teurastamon Herkkumarkkinat 9.6.

Kalasataman kupeessa oleva entinen teurastuslaitos kuhisee uutta kaupunki- ja ruokakulttuurioa. Herkkumarkkinoilla yhdistyvät markkinahumu ja puutarhasta nautiskelu. Voit valita Teurastamon ravintoloiden valmistelemista annoksista mieleisesi ja grillata sen itse grillimestarien opastuksella. 

Teurastamon alueella tapahtuu koko kesän. 12.6. Teurastamolla järjestetään Helsinki-päivän lounas-jazzit, 16.6. alueella vietetään Lasten lomapäivä -tapahtumaa.

Suomenlinnan kesäteatteri: Yksi lensi yli käenpesän 4.6.–1.9.

Suomenlinnassa nähdään jälleen klassikkonäytelmä. Näytelmän on ohjannut Juha Kukkonen ja pääosia näyttelevät Robin Svartström sekä Minna Suuronen.

Radio Aallon Helsinki-päivän konsertti 12.6.

Kahdeksan artistia ja bändiä valloittavat Kaisaniemen puiston ilmaiskonsertissa. Lavalla nähdään mm. Juha Tapio, J. Karjalainen, Cheek ja Sanni.

Sulasolin yhteislaulutilaisuudet Soutustadionilla 11.6.–27.8.

Suomen Laulajain ja Soittajain Liiton Helsingin piirin järjestämissä yhteislaulutilaisuuksissa raikaa joka kesämaanantai Soutustadionilla. Tule yksin tai yhdessä kaverin kanssa. 

Taste of Helsinki 14.–17.6.

Fine dining -ruokaa Töölönlahdella. Taste of Helsingissä voi tutustua huippuravintoloiden maisteluannoksiin telttakylässä keskellä kaupunkia. Tänä vuonna mukana on yhdeksän ravintolaa, muun muassa Olo, Nolla, Ragu ja tukholmalainen Esperanto.

Seurasaaren juhannusvalkeat 22.6.

Maaseudun juhannuksen romantiikkaa voi kokea pääkaupungissakin. Sota-ajan sävelet, kansantanssit ja kokot luovat tunnelmaa juhannusyöhön. Seurasaaren juhannusvalkeat on järjestetty jo vuodesta 1954.

Stadin juhannus 21.6.–23.6.

Kolmatta kertaa järjestettävä tapahtuma on myyty loppuun aiempina vuosina jo ennakkoon. Tänä kesänä tapahtuma alkaa torstain avajaiskonsertilla, jossa esiintyvät Olavi Uusivirta sekä PASA. Päätapahtuma kattaa koko saaren, ja lisää esiintyjiä nähdään juhannusaattona ja juhannuspäivänä.

Helsinki Pride 25.6.–1.7.

Suomen suurin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kulttuuri- ja ihmisoikeustapahtuma tulvii ohjelmaa: tapahtumia on viikon aikana yli 80. Viikko huipentuu perinteiseen lauantain Pride-kulkueeseen.

Helsinki Chamber Music Festival 4.–7.7.

Uusi kansainvälinen kamarimusiikkifestivaali järjestetään Torikortteleiden, Senaatintorin ja koko vanhan Helsingin ympäristössä.

Helsinki Cup 9.–14.7.

Euroopan suurimpiin juniorijalkapalloturnauksiin lukeutuva Helsinki Cup tuo satoja joukkueita pääkaupungin kentille. 

Ylioppilasteatteri: Nomadia –vaelluslaulu 11.7.–19.8.

Helsingin Ylioppilasteatterin kesäteatteri nähdään jälleen Mustikkamaan ihanassa ympäristössä. 

Suuret Oluet - Pienet Panimot 24.–28.7.

Suomen kattavin olut- ja pienpanimotapahtuma järjestetään jälleen Rautatientorilla. Tutustu pohjoismaisiin pienpanimoihin, siemaile olutta, siidereitä ja sahtia ja osallistu olutvisaan. Tarjolla myös ruokaa ja ohjelmaa. 

Lasten Festarit 4.8.

Perheen pienimmille suunnatut festarit järjestetään Töölönlahdella, Oopperatalon takana Hesperian puistossa. Tapahtumassa on koettavaa koko perheelle: musiikkia, työpajoja, jättitrampoliini ja muuta hauskaa.

Etno-Espa 6.–16.8.

Nykykansanmusiikin ilmaiskonserttisarja nähdään Esplanadin lavalla elokuussa.

Art goes Kapakka 16.–25.8.

Laadukas ja kiinnostava taide, ravintolakulttuuri ja yleisö kohtaavat kymmenen päivää ja yötä kestävässä Art goes Kapakassa. Yli 300 tapahtuman joukosta jokainen löytänee jotakin.

Helsingin juhlaviikot 17.8.–2.9.

Kahden viikon festivaali on musiikin, kuvataiteen ja teatterin juhlaa. Koe esimerkiksi Huvila-teltan tunnelmalliset konsertit. Taiteiden yönä 24.8. koko kaupunki on täynnä tapahtumia.

Helsinki Design Week 6.–16.9.

Muodin, designin ja arkkitehtuurin ystäville on luvassa ohjelmaa peräti 11 päiväksi. 

Stadin silakkamarkkinat 7.–13.10.

Vuodesta 1743 järjestetyt markkinat olivat pitkään tärkeä ruuanhakutapahtuma. Nykyään silakkamarkkinoilla saaristolaisperinne yhdistyy moderniin ruokakulttuuriin.

Valokarnevaali 11.–21.10.

Kirkkaasti valaistu Linnanmäen huvipuisto on syksyn pimeydessä uljas näky. Valokarnevaaleilla pääsee värivalojen loisteessa testaamaan, miltä vuoristorata-ajelu tuntuu pikkupakkasessa. Kuukautta aiemmin Linnanmäellä järjestetään iik!week (5.–16.9.), kauhuteemaviikko.

Jäikö jokin tapahtuma mainitsematta? Kerro siitä kommenteissa!

 

hesalainen

Ruokaa, musiikkia ja taidetta: Helsingin kiinnostavimmat kesätapahtumat 2018

Jutussa on jätetty liian pienelle huomiolle Helsingin kaunis saaristo. Ainoa, ohimennen mainittu saari, on Vallisaari. Kyseinen viime vuonna avattu entinen sotilassaari on todella tutustuminen arvoinen. Mutta mihin on unohtui ehdoton "must" paikka Suomenlinna? Muita saaria, joille on hyvät kulkuyhteydet ovat : Pihlajasaari. jossa voi viettää päivän uiden, aurinkoa ottaen tai mennä piknikille. Saarelta löytyy ravintola ja rantakioskissa myydään suussasulavia munkkeja! Mustasaari ja hevossaari,...
Lue kommentti