Millaista on retkeillä niin, ettei tarvitse kantaa mitään mukanaan? Jäljelle jää vain itsensä raijaus etapilta toiselle. Sekin on yllättävän raskasta.

Slurps sanoo saapas. Se on juuri hörpännyt sisuksiinsa desilitran verran pudasjärveläistä suovettä. Vesi tuntuu varpaissa mukavan raikkaalta, sillä aurinko on lämmittänyt syyskuisen päivän lähes helteiseksi. Syksy ei tunnu eikä näy kuin kellerryksenä puissa.

Syötteen kansallispuistossa Pohjois-Pohjanmaalla lotisevat vienosti muutaman toimittajan jalkineet. Tarvomme peräkanaa pitkin mutkittelevaa polkua. Välillä se erottuu vain painaumina sammalmättäissä, välillä katkeaa ja muuttuu sateen saippuoimiksi pitkospuiksi.

Olemme matkassa kevein kantamuksin, sillä testaamme niin sanottua huollettua vaellusta. Se tarkoittaa, että matkatavarat kuljetetaan paikasta toiseen puolestamme. Meidän ei tarvitse kantaa kuin itsemme ja kengissä litisevä vesi.

Sateen liukastamat pitkospuut vaativat tasapainoilua.
Sateen liukastamat pitkospuut vaativat tasapainoilua.

Jonna Määttä toppuuttelee tahtiamme. Vauhti väsyttää pitkällä vaelluksella.
Jonna Määttä toppuuttelee tahtiamme. Vauhti väsyttää pitkällä vaelluksella.

20 kilon kevennys

En ole samoojasielu. En tunne Lappia miltään osin kovin hyvin, ja saan tehdä tosissani töitä erottaakseni toisistaan sanat räkkä, rakka ja tokka.

Vanhat vaelluskenkäni eivät ime suovettä sisuksiinsa rankan kulutuksen vuoksi vaan käyttämättömyyttään. Olen silti liikkuvainen, joten Metsähallituksen ehdottama huolletun vaelluksen testaus tuntui heti mukavalta ajatukselta.

Kolmipäiväisen reissun aikana meidän on tarkoitus liikkua jalan, kanooteilla ja maastopyörillä pitkin kansallispuistoa ilman taakkoja.

Kansallispuiston eräkämpillä on mukavaa levähtää.
Kansallispuiston eräkämpillä on mukavaa levähtää.

Syötteen Eräpalvelun Johanna Määttä on oppaamme ja kantojuhtamme. Hänen rinkkansa uumenista löytyy kaikki tarpeellinen. Meille järjestetty kevennys ei ole mitätön, sillä vaeltajan rinkka painaa keskimäärin parikymmentä kiloa.

Paino kertaantuu mukavasti jaloissa pehmeällä suolla ja jyrkissä rinteissä. Raskaassakin maastossa Johanna kokeneena vaeltajana jaksaa hymyillä ja toppuutella tikuttavan kaupunkikävelymme tempoa. Hän sanoo, että ehdimme perille verkkaisellakin tahdilla. Maisemia saa katsella.

Maisemat eivät vastaa mielikuvaani Lapista. Jylhien tuntureiden sijaan edessäni siintelevät metsät, suot ja pari järveä.

Kanootissa on tärkeää löytää yhteinen tahti.
Kanootissa on tärkeää löytää yhteinen tahti.

Kaunislampi osuu vastaan alkumatkasta. Johanna kehottaa meitä kiertämään pitkulaisen rotkolammen omia aikojamme.

Kun kilometrin kävelyn jälkeen huomaan hävittäneeni lammen viereltäni, vakuutun, että olen juuri oikeaa kohderyhmää opastetulle vaellukselle. Palaan samoja jälkiä takaisin Johannan luo ja päätän pysyä loppumatkan tiiviisti hänen rinkkansa lähettyvillä.

Torppa keskellä korpea

Päivä on jo hämärään kallellaan, kun eteemme avautuu Rytivaaran torppa. Se yllättää. Aikahyppäys 1800-luvun pihapiiriin tuntuu hetken vaeltajan kangastukselta, niin täydellisen eri maailmasta se vaikuttaa olevan.

Vaatimattomat pikkurakennukset ja kesällä lampaiden laiduntama kapea niittykaistale keskellä korpea ovat vain 60 vuotta sitten olleet kokonaisen perheen koti ja työnantaja.

Omien jalkojen väsymys ei tunnu kummoiselta, kun miettii torpan historiaa. Viimeiset asukkaat kävelivät täältä kunnalliskotiin 1950-luvulla. Onneksi pariskunta ehti lähteä ajoissa, toisin kuin 1800-luvulla elänyt perhe. Väki kuoli torpassa nälkään. Nälkävuodet 1866-68 näännyttivät Suomessa noin 150 000 henkeä ennen aikojaan.

Meillä ei ole nälkäkuoleman vaaraa. Torpasta löytyy niin valtava kylmäarkullinen ruokaa, että rytivaaralaiset olisivat sata vuotta sitten eläneet sillä vuoden.

Yöpyminen Rytivaarassa maksaa 11 euroa. Varauksia hoitaa Metsähallitus.
Yöpyminen Rytivaarassa maksaa 11 euroa. Varauksia hoitaa Metsähallitus.
Retkiruoka maistuu rasituksen jälkeen.
Retkiruoka maistuu rasituksen jälkeen.

Virtaavaa epätoivoa

Seuraavaan retkipäivään ponnistamme Rytivaaran tuvan lavitsoilta.

Parinkymmenen kilometrin melontareissu tuntuu etukäteen vitsiltä. Olen kerran kokeillut vetää muutaman vedon kajakissa, mutta edessäni nököttävään intiaanikanoottiin kosken ensi kertaa.

Pärnäjoen rannassa meitä odottaa melontaopas Antti Rahikkala. Katson kauhulla edessä virtaavaa jokea, etenkin kiviä, jotka pilkistävät hermostuttavan tiheään veden pyörteistä. Anttia ei näytä lainkaan huolettavan kokemattomuutemme. Hän jakaa meidät pareihin, neuvoo perusasiat, ojentaa hanskat ja tuuppaa kanoottimme virtaan.

Antti Rahikkala opastaa ensikertalaisia tyynen rauhallisesti.
Antti Rahikkala opastaa ensikertalaisia tyynen rauhallisesti.

Alku on räpiköintiä, mutta herneenpalkomme kantaa meitä. Antti opastaa, että meidän pitäisi päästä virtaavat kohdat vettä nopeammin ja samalla ohjata kanoottia.

Törmäilemme joen pyörteissä kiviin kuin flipperikuulat. Ensimmäiset kilometrit joki vaikuttaa vääjäämättömästi liian kapealta, seilaamme reunalta toiselle. Vain kerran jäämme tiukasti kiinni kiviin, ja Antti joutuu tönäisemään meidät irti.

Kokemattomalle parikymmentä kilometriä on pitkä matka, vaikka se taittuukin nauraen. En tiedä, olisiko melonta ollut raskaampi, jos tavarat olisivat olleet kyydissä, mutta olen onnellinen, että reput on kuljetettu kuivina majapaikkaamme.

En ole jännitykseltäni edes huomannut, kuinka sadevesi ja joen roiskeet ovat kastelleet housuni ja valmiiksi vuotavat kenkäni. Märkä makuupussi on jo ajatuksena surullinen.

Hyvät vedenpitävät jalkineet ovat vaelluksen tärkein varuste.
Hyvät vedenpitävät jalkineet ovat vaelluksen tärkein varuste.

Tanko kohti taivasta

Olen kokeillut maastopyöräilyä sen verran, että tiedän sen olevan rankkaa. Viimeisenä retkiaamuna pyöräilyopas Pekka Tahvonen vakuuttaa, että pysymme hyvin pyörän kyydissä ja hengissä. Hän esittelee meille menopelimme, jykevärunkoiset maastopyörät. Ne ovat etujoustoisia ja yllättävän vakaita.

Ainoa neuvo, jonka Pekka antaa, koskee vaihteita. Niitä ei saa näpelöidä ylämäessä, muuten ketjut saattavat irrota. Huomaan kuitenkin matkan varrella, että neuvoa on vaikea noudattaa. Koko ajan pitäisi ennakoida ja katsoa edemmäs kuin lähimpään kiveen tai juureen.

Pyöräilemme kohti Iso-Syötteen juurella sijaitsevaa luontokeskusta. Reitti on kaunis, itse asiassa kaunein, jota olemme kolmen päivän aikana kulkeneet. En vain ehdi ihastella sitä juurakoita ja kiviä väistellessäni - ja lopulta en edes jaksa.

Maastopyöräily on kokemattomalle sen verran vaativaa, että luontokeskukselle päästyämme matka tuntuu kolminkertaiselta todellisuudessa tekemäämme matkaan verrattuna.

– Katse rohkeasti eteen, ei etupyörään, Pekka Tahvonen opastaa.
– Katse rohkeasti eteen, ei etupyörään, Pekka Tahvonen opastaa.

Suomen jyrkin pyörätie

Edessä on vielä reissun rankin osuus, Suomen eteläisimmän tunturin Iso-Syötteen huiputus.

– Eihän se nyt kamalaa ole, hoemme porukassa. Valitsemme uhmakkaasti nopeimman reitin.

Pyörätie on todella jyrkkä, jopa niin, että maastopyörän eturengas haluaisi jatkuvasti nousta ylös. Pekka huikkaa pyöränsä selästä, että kyseessä onkin Suomen jyrkin pyörätie.

Lopulta päätän taluttaa pyörää. Kävelykin on rankkaa, varpaat osoittavat mäessä kohti taivasta.

Ylhäällä odottaa komea maisema, mielikuvista tuttu. Tunturituuli vilvoittaa kuumia poskia, ja olo on kuin voittajalla. Enpä olisi ottanut kyytiin grammaakaan itseäni enempää kannettavaa.

Iso-Syöte nousee 432 metriin, samoin Suomen jyrkin pyörätie.
Iso-Syöte nousee 432 metriin, samoin Suomen jyrkin pyörätie.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 17/2016.

Hyvä tietää

Syötteen kansallispuisto sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan Pudasjärvellä sata kilometriä Oulusta koilliseen.

Huollettu vaellus toteutettiin kansallispuistossa paikallisten yrittäjien kanssa. Syötteen Eräpalvelun Johanna Määttä arvioi kolmen lajin kokeiluhinnaksi noin 500 euroa, mutta huollettuja vaelluksia räätälöidään asiakkaiden toiveiden mukaisiksi.

luontoon.fi/syote

Jos haet hyväntuulista aitoa Kreikkaa, lähde Tinokselle. Perille pääsee vain lautalla, mutta vaivannäkö palkitaan. Valokuvaaja Milka Alanen on viettänyt perheineen Tinoksella jo 18 kesää. Hän antaa parhaat vinkkinsä.

Valokuvaaja Milka Alanen on asunut jo 18 kesää Tinoksella, jossa hänen miehensä Pavlos Koudounis pitää kesätavernaa.

Milkan mukaan Tinos on kreikkalaisten lomasaari ja siksi meno pysyy aitona. Hotellikyliä tai lentokenttää ei ole. Souvlaki-kioskien ja kahviloiden kulmilla kuulen vain kreikkaa.

– Tänne täytyy haluta tulla, Milka nauraa.

Moni saariston kylä on autioitunut, mutta Tinoksella eläväisiä kyliä tavernoineen on vielä 60. Panormos on rauhallinen kalastajakylä, Volaxissa on korinpunojia ja keskiaikaisesta Dio Horiasta on upeat maisemat merelle.

Rehevän vehreä Tinos kuuluu Kykladien saariryhmään. 9000 asukkaasta puolet asuu pääkaupungissa, jonka nimi on Tinos.

Tinoksen Panagia Evangelistrian pääkirkossa on kuuluisa ihmeitä tekevä ikoni, jonka luo hartaimmat pyhiinvaeltajat konttaavat. Satamasta nousee kukkulaa kohti leveä Leoforos Megalocharis -katu. Sitä reunustaa kankailla pehmustettu kaista tosiuskovaisia pyhiinvaeltajia varten. He konttaavat 800 metrin matkan Panagia Evangelistran kirkkoon, jossa voi suudella ihmeitä tekevää ikonia.

Kirkon vieressä on arkeologinen museo, jonne on kerätty taidetta ja esineistöä muun muassa Poseidonin temppelistä ja Exombourgo-vuorella muinoin sijainneesta kaupungista.

– 15. elokuuta tuhannet ortodoksit tulevat pyytämään Neitsyt Marialta apua sairauksiin tai vaikkapa lapsettomuuteen. Tapasin kerran suomalaisen naisen, joka ei ollut uskonnollinen eikä tiennyt kirkosta. Pestyään kasvonsa pyhällä vedellä hän sai avun silmäsairauteensa, Milka kertoo.

Kalastajat saapuvat saaliineen Tinoksen pääkaupungin satamaan varhain aamulla.

Milkan mielestä parasta Tinoksessa ovat pienet kylät. Keskiaikainen Dio Horia on rakennettu vuoren rinteeseen, tavernasta on upeat näkymät yli Aigeianmeren.

– Pieni tie kiemurtelee alas Isternian kylän rauhalliseen uimapoukamaan, taverna Thalassaki tarjoaa gourmet-herkkuja. Alas pääsee myös kunnostettua patikointipolkua pitkin. Saarella on lukuisia ikivanhoja patikointireittejä kylien välillä, joilla näkee vanhoja tuulimyllyjä, kyyhkyslakkoja ja huimia maisemia.  Anavasi-patikointikartan voi ostaa keskustan Krikeli-kirjakaupasta. Polku on merkitty maastoon kyltein, Milka kertoo.

Kylien välillä kulkee ikivanhoja polkuja. Melko helppo patikointireitti numero 4 lähtee keskustasta Panagian kirkon takaa ylös sievään Ktikadoksen kylään. Matkalla näkee vuohia, oliivipuulehtoja ja keskiaikaisen kivisillan. Kannattaa lounastaa Drosia-tavernassa, josta on upea näkymä meren yli muille saarille ja kaupunkiin.

Markos-pelikaani on Tinoksen kalakauppiaan lemmikki, joka tepastelee vapaana kaupungilla ja satamassa joka aamu.

Malamatenia-tavernan Pavlos Koudounis tuo pöytään pitkään muhinutta rosvopaistia, Kleftikoa.

– Mieheni Pavlosin kesätaverna levittäytyy pienelle kujalle ja aukiolle kahden kirkon väliin. Nuorempi tytär auttaa tavernan puuhissa aamuisin, vanhempi on osan kesää ensimmäisessä kesätyössään tarjoilijana, Milka toteaa.

Keittokirjoistaan kuuluisa Nikoleta Delatola Foskolou pitää kotinsa yhteydessä Smourdian kylässä kreikkalaisen ruuan kursseja ja esitelmiä. Lopuksi syödään yhdessä. Kurssi ja ateria (munakoisoja tomaattikastikkeessa, paistettu saganaki-juusto, munakoisotahna ja makea galaktoburreko-piirakka) neljälle maksoi 150 e. Kokkaus ja ruokailu alkaen 20 e, hinta on sovittavissa.

Tinoksen kaupungin kauppakatu nousee vanhasta satamasta ylös Panagia Evangelistrian kirkolle.

Stefanos Petropouloksen Apothiki-antikvariaatti on kuin aarreaitta.  

Kiriakatikossa voi napata kreikkalaisen kahvin, viiniä tai vaikka ouzon mezeineen.

 

Sofia Theodoropoulou lomailee Kolimpithran hevosenkengän muotoisessa rantapoukamassa, jossa voi tuulisella säällä ostaa surffausopetusta. Rannalle pääsee kaupungista bussilla.

Panormosin kalastajakylän sydän on kaunis rantapoukama. Siinä on monta tavernaa ja kalastajia setvimässä verkkojaan.

Kuvanveistäjien Pirgos on saaren kauneimpia kyliä. Plataanipuun alla voi nauttia jääkahvia ja makeaa galaktoburrekoa. Vieressä on saaren paras pikkuruinen korukauppa Astrali käsintehtyine hopea- ja luonnonmateriaalikoruineen, sekä marmorimuseo.

Äiti, mummi ja kaksi koululaista lähtivät kuukaudeksi talvea karkuun Mae Phimiin, Bangkokista kaakkoon. Näin se onnistui.

Syksyn pimeydessä mielessäni alkaa pyöriä ajatus valosta ja lämmöstä. Ystäväni puhuu samoista asioista ääneen, ja päätämme alkaa selvittää, onko matka mahdollinen.

Kysyn äidiltäni, tuleeko hän mukaan, jos minä ja tyttäreni lähdemme Thaimaahan samalle paikkakunnalle kuin ystäväperheemme. Perhe tuntee paikan, ja lapset saisivat seuraa toisistaan. Äiti suostuu.

Asunto järjestyy tuttavan kautta. Entä koulu? Jääkö lapseni jälkeen luokkatovereistaan? 10-vuotiaat ehtivät neljässä viikossa pitkälle opinnoissaan. Opettaja neuvoo pitämään kotikoulua matkan aikana. Ostan lentoliput.

Lippu salkoon

Helmikuun lopussa taksi tuo meidät Thaimaan-kodin pihaan. Vastassa on uskomaton lämpö. Kotimme on uusi ja moderni, mutta silti paikallisen eksoottinen. Samassa kylässä on noin sata pääosin ruotsalaisten omistamaa taloa, mutta joukkoon mahtuu myös suomalaisia. Omistajan kansallisuuden tunnistaa portin vieressä liehuvasta lipusta.

Mummi lähtee keräämään voimia pitkän yölennon jälkeen, mutta tyttöjä kiinnostaa vain yksi asia: uiminen.

Kotikylämme uima-allasta ympäröivät palmut ja rehevä kasvillisuus. Naapurin mangopuun oksat kaartuvat hedelmien painosta kadulle. Makaan silmät puoliummessa aurinkotuolilla ja nipistän itseäni. Me teimme sen.

Mummi Maire Koponen, 62, tytöt Dania Maoz, 10, ja Eden Maoz, 7, sekä tyttöjen äiti Ninarose Maoz.
Mummi Maire Koponen, 62, tytöt Dania Maoz, 10, ja Eden Maoz, 7, sekä tyttöjen äiti Ninarose Maoz.

Matka Koh Sametille Ban Phen satamasta taittui veneellä 25 minuutissa.
Matka Koh Sametille Ban Phen satamasta taittui veneellä 25 minuutissa.

Illalla istumme kylämme ravintolassa.

– Ei kai me vain tulla joka päivä tänne syömään, tytär kysyy.

– Todellakin tulemme! vastaan.

Vaikka ruuanlaitosta tykkäänkin, nyt minäkin olen lomalla. Varsinkin kun ulkona syöminen on melkein samanhintaista kuin ruuan valmistus kotona, aion irrottaa otteeni rutiineista. Lisäksi haluan maistaa jokaista ruokalistan annosta.

Mieto pad thai ja kana-riisiannos ovat lasten lempiannoksia. Me aikuiset tilaamme ennakkoluulottomasti usein tulisiakin thaikeittiön herkkuja, kuten kookoskermaista massaman currya ja papaijasalaattia.

Klaengin yömarkkinoilla maistoimme pieniä mustekaloja.
Klaengin yömarkkinoilla maistoimme pieniä mustekaloja.

Tamnanparin vesipuisto Rayongissa oli reissun kohokohtia.
Tamnanparin vesipuisto Rayongissa oli reissun kohokohtia.

Koulun kello soi

Kotikoulu alkaa heti seuraavana aamuna. Ajatus on pitää säännölliset koulupäivät ja joustaa tarvittaessa, esimerkiksi pidempien retkien vuoksi. Haluan saada arjen pyörimään mahdollisimman nopeasti, ilman neuvotteluja siitä, onko tänään koulupäivä vai ei.

Äiti-tytär-asetelma ei ole oppimisen kannalta helpoin. Yhteenottoja tulee, eikä äiti osaa tyttären mielestä opettaa sitten yhtään. Onneksi mummi toimii osan aikaa opettajana.

Kerron kolmosluokkalaiselle, että kun koulutyö on tehty, koko loppupäivän saa tehdä muita kivoja juttuja. Eskarilaiselle puuhavihon täyttäminen maistuu niin hyvin, että pian minun pitää keksiä muuta tekemistä, jotta tehtäviä jäisi myös kevääksi kotimaahan.

Koulu alkaa sujua paremmin, kun keksin, että katson illalla opettajan kertomat läksyt netistä ja jätän ne lapulle keittiönpöydälle. Aamuvirkku koululainen aloittaa tehtävät heti herättyään. Usein aamupalaan mennessä suurin osa läksyistä on jo tehty. Tyttö tosin ilmoittaa, ettei enää koskaan lähde sellaiselle lomalle, jossa täytyy käydä koulua.

Kuukauden lomalla tytöt uivat yli 80 tunnin ajan.
Kuukauden lomalla tytöt uivat yli 80 tunnin ajan.

Koiranpentu leikki kanssamme Ao Phain rannalla Koh Sametin saarella.
Koiranpentu leikki kanssamme Ao Phain rannalla Koh Sametin saarella.

Neljä saman mopon kyytiin

Talomme sijaitsee muutaman kilometrin päässä Mae Phimin keskustasta ja rannoista. Alkuun taitamme matkan kotikylästämme tasatunnein lähtevällä lavataksilla, mutta pian päätän selättää vasemman puoleisen liikenteen pelkoni. Vuokraamme sivuvaunumopon.

Tuttavaperheen isä pitää minulle autokoulua kotikylässämme, ja pian uskaltaudun liikenteeseen. Se on rauhallista maaseudulla, ja muutaman ajopäivän jälkeen huristelemme kaikki neljä yhdessä samalla mopolla.

– Kovempaa, kovempaa, lapset kiljuvat.

Edes mummia ei pelota. Tavaratilaan mahtuvat vesikanisterit ja muutkin ostokset. Paluumatkalla vaunun kori notkuu mangoja, papaijoita, litsejä ja lasten herkkua, pitaijoita. Osan hedelmien nimistä tiedämme vain thain kielellä. Hedelmäkauppias tarjoaa ystävällisesti maistiaisia meille uusista lajeista. Hän myös kuorii ananaksen kauniisti valmiiksi syötäväksi. Kotimatkalla nappaamme kyytiin puhtaat pyykit pesulasta.

Lapset olisivat halunneet syödä koko kuukauden vain tuoreita hedelmiä.
Lapset olisivat halunneet syödä koko kuukauden vain tuoreita hedelmiä.

Retkelle Rayongiin

Osan loma-ajasta vietämme rauhallisesti kotosalla polskien, kirjaa lukien ja leväten, mutta usein tapaamme puolen tunnin mopomatkan päässä asuvaa ystäväperhettä uima-altaalla, rannalla tai ravintolassa.

Helsinkiläiset Lämsät ovat olleet lastensa kanssa Thaimaassa pitkiä jaksoja jo monta kertaa ja saamme heiltä vinkin, että kotikoulu kannattaa aloittaa aina samaan kellonaikaan. He neuvovat myös, että kanakilo maksaa kaupassa vain pari euroa ja luonnonjugurttia saa ainoastaan isoista marketeista.

Viereisen Kramin keskustan lisäksi vierailemme Klaengin yömarkkinoilla ja Tamnanparin vesipuistossa Rayongissa.

Vesipuiston kupeessa jättimäinen, tuhansia ruokailijoita metsän keskelle vetävä ulkoilmaravintola on nähtävyys jo itsessään. Paikalliset juhlivat siellä esimerkiksi merkkipäiviään.

Pookin kokkikurssilla Dania valmisti kevätrullia.
Pookin kokkikurssilla Dania valmisti kevätrullia.

Lähellä asuvat munkit tulivat kotikyläämme ravintolan omistajan syntymäpäiville.
Lähellä asuvat munkit tulivat kotikyläämme ravintolan omistajan syntymäpäiville.

Sylikaupalla lapsia

Pattayalla käymme Nong Noochin kasvitieteellisessä puutarhassa, joka mainostaa olevansa Kaakkois-Aasian suurin.

Vielä mieleenpainuvampi on tutustuminen vuokraisäntiemme, Sami ja Anna-Leena Puurulan ihmiskauppaa ennalta ehkäisevään työhön. Kokkolasta kotoisin olevat Puurulat työskentelevät amerikkalaisessa Grace-järjestössä, joka tarjoaa slummien lapsille turvallista varhaiskasvatusta.

Vierailemme Agape-päiväkodissa, jossa lapset juoksevat riemusta kiljuen syliin. Monen lapsen tarina on sydäntäsärkevä, mutta päälle näkyy ilo. Kun lapsille taataan edullinen tai maksuton koulutus, pienenee riski laittaa lapsi töihin. Jotkut Agape-lapset opiskelevat jo korkeakoulussa.

Arkailun jälkeen perhe vuokrasi sivuvaunuskootterin.
Arkailun jälkeen perhe vuokrasi sivuvaunuskootterin.

Päiväkotivierailu onnistui Pattayalla.
Päiväkotivierailu onnistui Pattayalla.

Laem Mae Phim

Laem Mae Phim sijaitsee Rayongin maakunnassa noin 200 kilometriä Bangkokista. Matka Bangkokin lentoasemalta perille kestää taksilla alle 3 tuntia ja maksaa noin 70 euroa. Taksi kannattaa varata etukäteen esimerkiksi vuokraisännän kautta. Kyydin saa varaamattakin, mutta varsinkin jos matkustajia tai matkatavaraa on paljon, on viisasta varata se ajoissa. Lisäksi vältyt tinkimiseltä lentokentällä.

Rayongiin pääsee myös valmismatkalle. Viikko alkaen 850 e.

6 vinkkiä

  1. LAEM MAE PHIMIN RANTOJA kehutaan mantereen kauneimmiksi. Coca Cola -ranta sijaitsee noin 3 kilometriä Mae Phimistä, Kim’s Beach ja Phon Beach noin 10 kilometriä Mae Phimistä Ban Phen suuntaan.
  2. KLAENGIN YÖMARKKINAT tiistaisin ovat meluisa ja hauska elämys. Myynnissä on kaikkea moottoripyörän osista vaatteisiin ja koiranpentuihin. Ruoka on halpaa ja hyvää.
  3. TEMPPELIT ovat häikäiseviä nähtävyyksiä jo arkkitehtuurin puolesta. Munkeista osa on vasta lapsia. Joissakin temppeleissä on oma pieni kotieläintarha.
  4. KOKKIKURSSI on edullinen ja hauska elämys. Herttainen Pook pitää ruoanlaittokursseja puutarhansa patiolla Mae Phimin keskustassa. Viiden tunnin kurssi pienryhmässä maksoi noin 20 euroa. Facebookissa ryhmä Cook with Pook
  5. SAARIRETKELLÄ yövyimme Koh Sametin saarella Ao Phain rannalla Samed Villassa. Snorklausretket olivat upeita kokemuksia, vesi oli kirkasta ja kalat värikkäitä. Kyyti saarelle Ban Phen satamasta
  6. MAE PHIMIN KALARAVINTOLAT ovat viikonloppuisin täynnä paikallisia asukkaita ja bangkokilaisia turisteja. Kalatori notkuu hummereita, miekka- ja mustekaloja. Mae Phimin rantakatu

Vesimelonista saa virkistävän smoothien.
Vesimelonista saa virkistävän smoothien.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 1/2017.

Vuokraa talo

Asuntoa Thaimaasta voi kysyä tuttavilta, välitysfirmoilta tai Airbnb:n kautta. Suomalaisten omistamia asuntoja voi etsiä Facebook-ryhmästä Thaimaan ystävät. Suomi-seuratkin voivat auttaa, kuten huahininseudunsuomalaiset.fi.

Talon kuukausivuokra oli 1050 e euroa. Asunto oli kolmio, jossa oli iso erillinen keittiö ja iso piha. Vesi sisältyi vuokraan. Sähkö veloitetaan yleensä mittarin mukaan, ja siitä kertyy kuumana aikana helposti yli sadan tai parinkin sadan euron kuukausilasku.

Vuokrat vaihtelevat sijainnin ja sesongin mukaan. Meidän talomme sijaitsi muutaman kilometrin päässä rannasta. Rannalla sijaitsevan asunnon vuokra on tietenkin kalliimpi.

Mitä loma maksoi?

Kuukauden loman kaikki kulut olivat arviolta 5500 e. Summa sisälsi:

  • lentoliput kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle, 2400 e
  • talovuokran 1050 e
  • sähkön 130 e
  • nettikulut 300 e
  • mopon vuokran kahdeksi viikoksi 84 e
  • bensan 10 e
  • taksikulut 300 e
  • ravintolakulut ja ruokaostokset kaupassa 1000 e
  • pääsymaksut sekä lisäksi retket Koh Sametille ja Bangkokiin majoituksineen
  • ravintolalasku oli yleensä 20 e

Koti Suomessa annettiin vuokralle matkan ajaksi, auto oli seisontavakuutuksessa.

Hintoja:

  • Curryannos 3 e
  • Jäätelö 0,50 e
  • Lapsen annos 1 e
  • Skootteri viikoksi 42 e
  • Skootterin tankkaus 1,20 e

Hyvä tietää

  • Yli kuukauden pituiselle matkalle viisumi täytyy hankkia etukäteen Thaimaan suurlähetystöstä Helsingistä. 30 e. thaiembassy.org
  • Hanki kattava matkavakuutus.
  • Käynti paikallisella klinikalla on edullista, alkaen noin 10 e, mutta isot korkeatasoiset sairaalat laskuttavat yleensä suuria summia.
  • Älä lähetä ennakkovuokraa Thaimaahan varmistamatta, että asunto on olemassa.