Raikas kotimaan luonto hurmaa retkeilijän. Vaelsimme päiväretket Muoniossa, Espoossa ja Kuusamossa biologi Jyrki Mäkelän kanssa.

1. Nuuksio

Jylhiä maisemia ja mukavia reittejä

Biologi Jyrki Mäkelä pitää Nuuksion kansallispuiston parhaana puolena helppoutta.

– Pohjois-Espoo on monille vaivaton saavuttaa. Polutkin ovat enimmäkseen helppokulkuisia, jopa pyörätuolin ja lastenrattaiden kanssa. Reitit ovat hyvin merkittyjä ja maisemat vaihtelevia. Puisto on kuin metsien ja vesistöjen kaunis mosaiikki, hän kehuu.

Metsät ovat enimmäkseen yli satavuotiaita, purot ja lammet ovat kirkasvetisiä. Lajisto on monipuolista, uimapaikkoja runsaasti, samoin harrastusmahdollisuuksia, kuten melontaa ja maastopyöräilyä, sienestystä ja marjastusta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kiinnostavaa: 5 syytä, miksi kävely on parempi laji kuin juoksu

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jyrki Mäkelä vinkkaa rauhaa rakastavalle, että ajoittaisen vaeltajien ruuhkan välttää valitsemalla keskipäivän sijaan varhaisaamun tai myöhäisillan, viikonlopun sijaan arkipäivän ja opastetun reitin sijaan maaston reittien ulkopuolella.

Kierrämme Korpinkierroksen erämaata, kauniita rantoja, jäkälikköjä ja näemme komeita keloja korkean kallion päällä. Kallioilla pesivä korppi kronkkuu ja todistaa, miksi kierros on nimetty sen mukaan. Kaakkuri kaakattaa jostain lähilammelta, kurjet töräyttelevät, tikat koputtelevat, rastaiden huilut säestävät, punarinnan soolo solisee kuin puro ja peukaloisen ponteva säe kuuluu kauas.

Puiston nimikkoeläintä liito-oravaa tai sen jälkiä emme näe, vaikka opettelin varta vasten tunnistamaan sen kirkkaankeltaiset pitkulaiset papanat Espoon luontotalo Villa Elfvikin takana.

Nuuksion kansallispuistoon pääsee kätevästi myös Vihdintieltä. Yli-Takkulan tilan parkkipaikalta kävelemme ensin Saarijärven rantaan ja sitten metsäpolkua pitkin Pöksynhaara-nimiselle lammelle.

Sydämenmuotoisen lammen rannalla on mukava pitää evästauko. Pienelle mäntykankaalle ei kuulu liikenteen kohu lainkaan. Reitti palkitsee kartanlukutaitoisen, kompassiin tottuneen retkeilijän tyynnyttävällä luonnonrauhalla. Jo lammen nimi saa hyvälle tuulelle.

Nuuksion Haukkalammelle pääsee myös pyörätuolilla.
Nuuksion Haukkalammelle pääsee myös pyörätuolilla.

3 x Nuuksion testatut

Tuskin missään länsimaassa aivan pääkaupungin kyljessä pääsee sellaiseen erämaatunnelmaan kuin Nuuksiossa.

Kolme suositeltavaa reittiä:

  • 1. Maahisenkierros,  2 km Helpoin, reitin voi kiertää myös pyörätuolilla. Reitin alku on piilotettu Solvallan urheiluopiston taakse. Korkean kallion päällä on hieno näköalatasanne järvi- ja metsämaisemineen.
  • 2. Punarinnankierros, 2 km Helppo. Vaihtelevaa kallio- ja metsäpolkua, muutama laavupaikka. Lampia, pitkospuita,
    vanhaa metsäluontoa.
  • 3. Korpinkierros,  8 km Monipuolinen kierros kalliolla, vanhassa metsässä ja metsä­lampien rannoilla. Hyvät nuotio-
    ja telttapaikat. Viikonloppuisin reitillä voi olla ruuhkaa.
    www.luontoon.fi/nuuksio/reitit

2. Pallas-Ylläs

Katse kantaa kauas

Pallas-Yllästunturin kansallispuiston suosituin reitti on 55 kilometrin pituinen Hetta–Pallas-polku. Merkittyjä kesäreittejä on 350 kilometriä ja luontopolkuja 18. Polkujen pituus vaihtelee 1–17 kilometriin.

Helpointa on lähteä päivävaellukselle hotelli Pallaksen pihasta. Polku nousee loivasti tunturimaisemaan. Vastaan tulee heti porojen erotusaitaus.

Katso kuvat: ”Venäjän Karjalan luonnossa yhdistyy rumuus ja kauneus”

Biologi Jyrki Mäkelän mielestä tunturissa on avaruuden tunnun ja upeiden maisemien lisäksi parasta se, että siellä pääsee keskikesällä pakoon räkkää eli verenhimoisia hyttysiä, paarmoja ja polttiaisia. Tunturissa tuulee aina sen verran, etteivät pienet hyönteiset pärjää siellä. Myös porot pakenevat räkkää tunturiin. Räkän lisäksi seutu tunnetaan rakasta.

– Maasto on osin jään ja roudan murentamaa rakkakivikkoa, jolla jalka lipeää herkästi.

– Valoa on kesällä 24 tuntia vuorokaudessa, joten kaikki kasvit kasvavat kuin pikakelauksella päivin öin. Puut eivät menesty paljakalla, niille seutu on liian kylmää ja tuulista talvella, Jyrki sanoo.

Patikoimme hotellilta ja luontokeskukselta Pallastuntureiden korkeimmalle kohdalle, 807-metriselle Taivaskerolle. Täällä Paavo Nurmi sytytti olympiatulen kesällä 1952.

Kiven päällä nököttää väriään valkeasta ruskeaksi vaihtava kiiruna, tunturin laella kesät talvet elävä kanalintukaunotar. Se elää syömällä silmuja. Sitäkin kauniimpi on tunturiin synnytyslomalle lentävä pieni kahlaaja, keräkurmitsa. Sen tunnistaa oranssista rinnasta.

– Jos näet sen, istu alas odottamaan. Lintu voi palata pesälleen ja päästää lähelle seuraamaan hautomispuuhiaan

Taivaskeron reitillä Pallastuntureilla voi juoda suoraan purosta.
Taivaskeron reitillä Pallastuntureilla voi juoda suoraan purosta.

 

Hiljaisuudessa korva herkistyy: tunturikoivikossa laulaa kuuluvasti Lapin satakieleksi sanottu sinirinta, ja tunturinummelta kuuluu kapustarinnan haikea piippaus.

Nisäkkäistä tunturieksotiikkaa tarjoaa ruskealaikkuinen tunturisopuli, Lapissa elävä myyrälaji. Metsäntutkimuslaitos ennustaa sopulihuippua Lappiin syksyksi 2015.

Pitkällä tunturivaelluksella parhaita varusteita ovat kevyt rinkka, tuulen ja sateen kestävä asu ja hyvät vaelluskengät sekä rakkolaastarit. Kiikari on hyödyllinen, jos haluaa nähdä seudulla päivystävän kotkan.

Myllykosken ylittävällä riippusillalla pääsee lähelle kosken kuohuja.
Myllykosken ylittävällä riippusillalla pääsee lähelle kosken kuohuja.

3. Oulanka

Koskia ja kanjoneita

Nousen autosta Base Camp -matkailuyrityksen parkkipaikalla Kuusamossa. Voisihan nimi olla suomenkielinen, vaikka Peruskarhu, mutta en anna asian häiritä vaan kömmin polulle, Pienelle karhunkierrokselle.

– Tervetuloa itäiseen taigametsään, Jyrki Mäkelä toivottaa. Hän on kotoisin Kuusamosta ja myös asuu siellä. Mies kertoo, että reitin toinen aloituspiste on kilometrin päässä täältä, Juumassa. Sieltä lähdettäessä joutuu kävelemään parin kilometrin matkan edestakaisin.

Lue myös: Elokuvaohjaaja Ville Suhonen: "Luonnossa ihminen on aina vieras"

Ylös, alas. Polut ja puuportaat nostavat retkeilijän korkeille näköalapaikoille avariin maisemiin. Neljästä kuuteen tuntia kestävällä Pienellä karhunkierroksella pääsee kokemaan vaihtelevat Kuusamon maisemat.

– Oma suosikkini pysähdyspaikoista tulee heti aluksi, ja siihen reittiympyrä tai oikeastaan -kolmio myös sulkeutuu. Myllykoski vanhoine myllyineen ja riippusiltoineen on komeaa katseltavaa kaikkina vuodenaikoina, Jyrki Mäkelä sanoo.

– Hienointa reitillä on vapaana virtaava puhdas Kitkajoki. Se välkkyy ja kuohuu jyrkkäreunaisen kanjonin pohjalla. Kasvilajeista menestyy esimerkiksi harvinainen ja kaunis neidonkenkä, joka tarvitsee kalkkipitoisen maaperän. Parhaimmillaan sen kukinta on yleensä ennen juhannusta.

Koskenlasku sujuu Kitkajoen Myllykoskella Pienen karhunkierroksen varrella. Välineitä vuokraa esimerkiksi Base Camp.
Koskenlasku sujuu Kitkajoen Myllykoskella Pienen karhunkierroksen varrella. Välineitä vuokraa esimerkiksi Base Camp.

Kitkajoessa ui ainutlaatuinen, tuhansia vuosia vanha alkuperäinen taimenkanta. Taimen syntyy ja kutee Suomessa, varttuu vaelluspoikaseksi ja käy Venäjän puolella kasvamassa lisää. Sitten se vaeltaa taas takaisin Suomeen kutemaan.

Juhannuksen aikoihin tarkkasilmäinen näkee taimenien hyppivän jopa yhdeksänmetristä Jyrävän putousta reitin varrella. Toinen Kitkajoen viileissä vesissä viihtyvä herkkukala on harjus eli harri. Siitä tulee nimi reitin Harrisuvannolle.

Reitti on nimetty karhun mukaan, sillä lähistöllä tallustaa muutama karhu kesäisin. Talvisin ne nukkuvat, yleensä Venäjällä. Vaelluksella kansalliseläintä on lähes mahdoton nähdä.

– Nalle pysyttelee kaukana ihmisestä ja liikkuu hiljaa varoen aistit valppaina. Grillijonossa on 10 000 kertaa vaarallisempaa kuin täällä, biologi vertaa.

Vihjeen karhusta voi saada hajun perusteella: se piilottaa turpeeseen vaikkapa poron vasan seuraavaa kevättä varten. Karhukin on vaeltaja, se liikkuu metsissä kymmeniä kilometrejä päivässä, ahmii mustikoita ja karttaa ihmisiä. Siihen on helppo samaistua.

Myllyrakennuksessa pesii koskikara, pohjoisen puhtaissa vesissä viihtyvä mustarastaan kokoinen pullea Lapin lintu. Se on musta lukuun ottamatta valkeaa rintaa.

– Koskikaran pesä kosken äärellä on vihreä sammalpallo, jonne kuljetaan alakautta. Kesät talvet se saalistaa hyönteistoukkia sukeltamalla. Muita reitillä nähtäviä tai kuultavia lintuja ovat kanalinnut ja taukopaikkojen rohkea kuukkeli.

Havahdun vihellykseen, mikä se on? Suomen pienin pöllö varpuspöllö kutsuu naarasta.

Kastaudun vielä jääkylmässä Kitkajoessa Siilastuvan edessä. Seuraavalla kerralla kokeilen Kitkajoen koskimelontaa.

Artikkeli on julkaistu Matkaopas-lehdessä 3/2015.

Mukaan päiväretkelle

  • hyvät kengät
  • säänmukainen vaatetus
  • rakkolaastarit
  • repussa juotavaa ja hyvät eväät
  • tulitikut, jos haluat lämmittää eväitä tai tehdä tulet laavulla
  • kännykkä tai kamera tarpeen mukaan

Vinkki! Uusin kansallis-puisto

  • Toukokuussa 2015 perustettu Teijon kansallispuisto sijaitsee meren ja parin järven rannalla 20 kilometriä Salosta.
  • Hallitsevana ovat vanha ruukkimiljöö ja lehdot.
  • Puisto on sympaattinen, mutta melko pieni. Metsät eivät ole kovinkaan luonnontilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla