Kiiruna sijaitsee 145 kilometriä napapiiriltä pohjoiseen.
Kiiruna sijaitsee 145 kilometriä napapiiriltä pohjoiseen.
Toisin kuin luulisi, Kiiruna ei ole karua seutua. Vehreitä puistoja on paljon.
Toisin kuin luulisi, Kiiruna ei ole karua seutua. Vehreitä puistoja on paljon.
Keskustassa on leppoisa tunnelma.
Keskustassa on leppoisa tunnelma.
Ruotsalainen työelämä on rentoa. Pieni lankaliike on koko heinäkuun kiinni. Ehtiihän ne lankaostokset tehdä syksylläkin!
Ruotsalainen työelämä on rentoa. Pieni lankaliike on koko heinäkuun kiinni. Ehtiihän ne lankaostokset tehdä syksylläkin!
Kaupunki on rakennettu korkealle Haukivaaralle.
Kaupunki on rakennettu korkealle Haukivaaralle.
Kaivoksen merkitys alueelle näkyy keskustan lukuisissa patsaissa.
Kaivoksen merkitys alueelle näkyy keskustan lukuisissa patsaissa.
Kaupungintalon kellon alta löytyy suosittu kohtauspaikka.
Kaupungintalon kellon alta löytyy suosittu kohtauspaikka.
Keskustasta löytyy viehättäviä kahviloita.
Keskustasta löytyy viehättäviä kahviloita.
Cafe Safarissa saa Kiirunan parhaat erikoiskahvit ja leivonnaiset.
Cafe Safarissa saa Kiirunan parhaat erikoiskahvit ja leivonnaiset.
”Rakenna kirkko, joka on kuin Lapin kota”, ohjeisti Hjalmar Lundbohm arkkitehti Gustaf Wickmania. Paanukattoinen kirkko valmistui 1912. Se on upea ulkoa ja sisältä. Keskustan siirron myötä siirtyy kirkkokin, vuoteen 2035 mennessä.
”Rakenna kirkko, joka on kuin Lapin kota”, ohjeisti Hjalmar Lundbohm arkkitehti Gustaf Wickmania. Paanukattoinen kirkko valmistui 1912. Se on upea ulkoa ja sisältä. Keskustan siirron myötä siirtyy kirkkokin, vuoteen 2035 mennessä.
Persoonallinen kivipatsas koristaa pääkatua.
Persoonallinen kivipatsas koristaa pääkatua.
Maisemat ovat avarat ja etäisyydet pitkiä.
Maisemat ovat avarat ja etäisyydet pitkiä.
Kaupungin talot on rakennettu kehämäisesti kuin suojamuuriksi ympäriltä puhaltavaa tuulta vastaan.
Kaupungin talot on rakennettu kehämäisesti kuin suojamuuriksi ympäriltä puhaltavaa tuulta vastaan.
Tuntureita, metsiä ja järviä löytyy lähistöltä silmänkantamattomiin.
Tuntureita, metsiä ja järviä löytyy lähistöltä silmänkantamattomiin.
Kaupungin lähellä sijaitsevalle Luossavaaralle kulkee viitoitettu, mukava reitti nimeltään midnattsolstigen eli keskiyön auringon polku.
Kaupungin lähellä sijaitsevalle Luossavaaralle kulkee viitoitettu, mukava reitti nimeltään midnattsolstigen eli keskiyön auringon polku.
Kiirunan uusi keskusta rakennetaan Luossavaaran kupeeseen järven rantaan.
Kiirunan uusi keskusta rakennetaan Luossavaaran kupeeseen järven rantaan.
Luossavaaralta on upeat, avarat näkymät.
Luossavaaralta on upeat, avarat näkymät.

Kaivoksen ympärille syntynyt Kiiruna on kiinnostava pikkukaupunki.

Kiirunan Lindexissä alerekin kesämekkoja, kun viereisen leningin kimpussa oleva iloinen mamma kommentoi: Det är så söt på dig. Uskaltaudun kokeilemaan ruostunutta ruotsiani, ja pian kuulen, että koko ikänsä Kiirunassa asunut Greta Edlund, 78, oppi suomea vanhemmiltaan. Jatkamme siis suomeksi.

– Mie laulan Sånggruppen Kiruna Pensionärer -kuorossa vanhoja lauluja ja populäärejä iskelmiä, suomeksikin. Kulkurin valssi on suosittu numero. Keskiviikkoisin ja torstaisin käymme vanhainkodissa laulamassa, Greta kertoo.
Kohtaamisessa tiivistyy jotain tärkeää Kiirunasta: ihmisiä on helppo lähestyä, he ovat kiinnostuneita muista ja monet puhuvat meänkieltä.

Bussilla arktiseen kesään

Kesäisen Lapin kaipuu on kalvanut minua jo vuosia, mutta ajokortittomana helsinkiläisenä olen jättänyt asian sitten joskus -asteelle. Paatuneen interreilarin sisulla päätin lopulta matkata 1000 kilometriä Kiirunaan bussilla ja junalla. Siperian ja Intian junien marinoima 20-vuotias poikani Jalmari innostui matkasta ja lähti mukaani moikkaamaan Kiirunassa asuvaa ystävääni.

Suunnittelu on matkoissa puolet huvia. Netti on tehnyt siitä helppoa, sillä kulkupelien aikataulut selvittää nopsasti kotikoneella. Kiirunaan voisi lentääkin, yhdellä vaihdolla Tukholmassa, mutta hidas matkanteko, tunnelmien ja maisemien muuttuminen on minun juttuni.

Kuuden tunnin junamatkalla Helsingistä Ouluun ehdin lukea dekkarin ja virkata pipoa. Yövymme sukulaisissa ja lähdemme aamulla kolmen tunnin bussimatkalle kohti Torniota. Onnikka on kuin lapsuuden koulubussi! Veljekset Salmelan 80-luvun linja-auto on niin retro, että kuvaamme sitä kuin suurtakin nähtävyyttä.

Aamiaisleipien lomassa tuijottelemme ohi vilistäviä kirkonkyliä: Haukipudas, Ii, Kuivaniemi, Simo. Kemin linja-autoasemalla ryyppäämme kahvit kuskin pitäessä taukoa.

Torniosta matka ulkomaille, Ruotsin Haaparannalle, sujuu sutjakkaasti sillan yli ajaen. Aikoinaan sillalla oli tulli. Pyörimme hetken Rajalla På gränsen -kauppakeskuksessa, mutta Haaparannan Ikeaan emme sentään mene.

Jatkobussimme on kaksikerroksinen, ja yläkerran etupaikoilta on mahtavat näkymät. Puolentoista tunnin kuluttua jäämme tästä Haparanda–Luleå-bussista Tören kirkonkylään odottelemaan seuraavaa bussia. Juomme kioskissa kaffet ja käymme netissä.

Odottelu ei harmita, päinvastoin. Hidas matkateko tuntuu vain hyvin luonnolliselta. Jalmari kuuntelee musiikkia, minä teen käsitöitä ja ihailen maisemia. Neljän tunnin Töre–Kiruna-matkalla on aikaa torkuille. Ruotsalaisbussien penkit ovat niin mukavia, että uni tulee väkisin. Taakse jäävät Kalix, Överkalix ja Gällivare.

On jo ilta, kun saavumme Ruotsin pohjoisimpaan kuntaan, Kiirunaan. Sykähdyttävä keskiyön aurinko paistaa täydeltä taivaalta. Arktinen kesä lumoaa heti. Kaupunki sijaitsee 145 kilometriä napapiiriltä pohjoiseen, joten kesällä aurinkoa piisaa. Viehättävä pikkukaupunki Aamulla kävelemme Hjalmar Lundbohmsgårdenin museon kahvilaan, joka on Kiirunan vanhimpia rakennuksia. Se rakennettiin vuonna 1895 kaivoksen toimitusjohtajan Hjalmar Lundbohmin asunnoksi. Esillä olevat vanhat valokuvat kertovat, että Hjalmarin vieraina kävivät muun muassa kuvataitelijat Carl Larsson ja Anders Zorn sekä kirjailija August Strindberg.

Istahdettuamme pöytään tarjoilija Anette Mattson tulee tervehtimään – suomeksi! Tilaamme hänen suosittelemansa vohvelit ja lakkahillon.

– Äiti tuli Tampereelta Kiirunaan rakkauden perässä. Opin häneltä suomen, mutta omat lapseni eivät sitä osaa. Ennen kävin Suomessa kesäisin, nyt aika menee mökillä, Anette kertoo.

Kiiruna on rakennettu korkealle Haukivaaralle. Näkymät ovat avarat, mutta vielä tärkeämpää on lämpötilaetu. Kun alhaalla Jukkasjärvellä on 30 astetta pakkasta, vaaralla on vain 10 astetta. Tuuli vie korkealla hyttysetkin. Talot on rakennettu kehämäisesti kuin suojamuuriksi tuulta vastaan.

Kiirunan keskustassa on leppoisaa: persoonallisia kivipatsaita, reheviä kukkaistutuksia ja ihmisiä istuskelemassa pääkadun pöytä-penkkiryhmissä. Coop-marketin ulkopuolella meänkielellä turiseva miesjoukko nautiskelee auringonpaisteesta.

Bongaan viehättävän Garnängeln-kangasliikkeen vanhassa talossa. Mutta ovessa on lappu: Vi är på sommarlovet. Näitä lappuja näkyy monessa liikkeessä heinäkuussa. Ruotsalaiset osaavat ottaa rennosti. Myös lounasaikaan näkyy Vi är på lunchen -lappuja. On kivempi mennä yhdessä lunssille!

Aurora B -vaatekaupassa kesämyyjä Lovisa Kurkio, 17, esittelee pohjoismaista designia, Marimekkoakin, mutta hän tuntee myös kaupungin kirpparit. Niihin haluan.

– Kiirunan kierrätyskeskuksessa Bumerangenissa käyn kolmekin kertaa viikossa tekemässä superhyviä löytöjä. Metsästän 50-luvun vaatteita ja Rörstrandin astioita. Käyn myös Punaisen ristin kirpparilla, Lovisa kertoo – englanniksi. Suomi ei häneltä taivu, mutta hänen isänsä osaa sitä.

Pitkä matka kaikkialle

Yleensä kylät kasvavat pikkuhiljaa, mutta Kiiruna perustettiin 120 vuotta sitten erämaahan kaivoksen ympärille. Ruotsin suurin kunta on pinta-alaltaan puolet Hollannista, mutta asukkaita on vain 23 000. Heistä noin 18 000 asuu kaupungissa, loput asukkaat Kiirunan 50 kylässä.

Maaseudulla elää rinnakkain ruotsalainen, saamelainen ja Tornionjokilaakson kulttuuri. Suomensukuinen asutus näkyy kylien nimissäkin: Jostojärvi, Kaalasjärvi, Käyrävuopio, Närvä ja Paksuniemi. Myös Luossavaarasta ja Kiirunavaarasta käytetään suomenkielisiä nimiä.

Etäisyydet ovat pitkiä. Keskustasta Norjan rajalle päin Riksgränseniin on 132 kilometriä. Suomeen puoleiseen nurkkaan Keinovuopioon on tietä pitkin 268 kilometriä. Suurin osa kunnasta on rakentamatonta maata, on 6000 järveä, seitsemän jokea ja Ruotsin korkein tunturi, Kebnekaise.

Koska Norjan Narvik on vain kolmen tunnin bussimatkan päässä, käväisen linja-autoasemalla kyselemässä aikatauluja. Haparoin asiaani ruotsiksi, mutta kuljettaja kääntää puheen meänkielelle.

– Mie olen Torniojokilaaksosta. Ossaan suomia.

Lars Poromaa kertoo asuneensa pitkään Etelä-Ruotsissa, mutta pohjoinen veti poikaansa.

– Mie tykkään ulkoelämästä, varsinkin kevättalvella ilmat ovat hyviä ja aurinko paistaa kuin Espanjassa. Täällä näkkee paljon turisteja, sillä ajan bussia Kiirunasta Narvikiin.

Kaupunkia siirretään

Kaivoskaupungissa täytyy toki vierailla kaivoksessa. Ostan turistitoimistosta retken LKAB:n eli Luossavaara-Kirunavaara Aktiebolagetin kaivokselle. Se on maailman suurin maanalainen rautamalmikaivos.

Ajamme bussilla vierailukeskukseen, besökgruvaan, 540 metriä maan alle. Kaivostyötä tehdään tuhannessa metrissä ja siitä alaspäin. Opas kertoo kaivostoiminnasta ja sen tärkeydestä kaupungille.

Jotta kaivos säilyisi, ollaan valmiita jopa siirtämään kaupunkia. Neljä kilometriä pitkä malmisuoni laskeutuu Kiirunavaaran päältä vinosti kaupungin alle. Räjäytystekniikalla louhittava malmi aiheuttaa maan sisälle tyhjiä onteloita, joiden päältä maa hiljalleen romahtaa. Repeämävyöhyke on jo näkyvissä ja lähestyy kaupungin keskustaa. Kaupungintalon se saavuttaa noin 10 vuodessa. Koska rautamalmin uskotaan riittävän ainakin sadaksi vuodeksi, on kaupungin siirtäminen kannattavampaa kuin louhoksen hylkääminen.

Siirtoaikaa on 25–30 vuotta. Toistaiseksi on siirretty vasta rautatietä. Monia taloja aiotaan purkaa ja rakentaa uusia kauemmas. Kymmenesosa asukkaista joutuu jättämään kotinsa. Kulttuurihistoriallisesti tärkeät kaupungintalo ja kirkko siirretään kokonaisina!

Patikoiden Luossalle

Viimeinen tehtäväni matkani aikana on patikoida Luossavaaralle 724 metrin korkeuteen. Sinne kulkee viitoitettu, mukava reitti nimeltään midnattsolstigen eli keskiyön auringon polku. Se lähtee Camp Ripan -leirintäalueelta kaupungin reunamilta.

Istun Luossavaaralla kivennokassa ja annan katseeni kiitää upeisiin, avariin maisemiin. Tuntureita, metsiä ja järviä on silmänkantamattomiin. On tilaa hengittää. Tämä on mielenmaisemani.

Käännänpä katseeni vielä toiseen suuntaan. Kaupungintalon kello lyö kaksitoista. Tasaisesti tikittävän kellotornin takana seisoo valtava rautavuori, Kiirunavaara. Nostureita ja kuorma-autoja pörrää työn touhussa. Siellä on louhittu rautamalmia yli 100 vuotta ja jatketaan vielä toiset sata. Ilman kaivosta ei olisi Kiirunaa.

Sinikka Saastamoisen lapset puolisoineen ja lapsineen vuokraavat joka jouluksi mökin, johon mahtuu koko heimo.

1960-luvulla pohjoiskarjalainen Sinikka Saastamoinen jäi leskeksi neljän alle 10-vuotiaan lapsen kanssa. Lisäksi hän odotti viidettä.

– Perhe hitsautui yhteen niin tiukasti, että aikuiset lapset perheineen haluavat vieläkin viettää joulut yhdessä, kertoo Maija-Liisa Punta-Saastamoinen, Sinikan ainoan pojan Maurin vaimo.

Miniä ja vävyt ovat sopeutuneet perinteeseen.

– Aiemmin menimme kaikki – puolisot, lapset ja lastenlapset – anopin luo, mutta nyt haluamme, että hän saa helpon joulun. Kahdeksankymppisen mummon koko joulukuu ei saa mennä keittiössä.

Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.
Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.

Pinja koristelee kuusta.
Pinja koristelee kuusta.

Joka jouluksi suku vuokraa mökin, yleensä eri paikasta. Viime vuonna valinta oli Simpelejärvi, jonka rannalla olevaan mökkiin mahtui koko 20 hengen seurue.

Joulunviettoon tulevat Maurin ja Maija-Liisan lisäksi heidän lapsensa Jesperi, 27, ja Suvetar, 22, sekä Maurin sisarukset lapsineen. Maurin sisar Pirjo ja hänen miehensä Pentti Sahlman ajavat vuokramökille Vantaalta. Sinikan esikoistytär Eija ja hänen puolisonsa Pauli Purmonen tulevat Joensuusta, samoin tytär Tarja ja Heino Hämäläinen poikansa Severin kanssa. Tytär Heli tulee joulunviettoon Tampereelta miehensä Keijo Karjulan ja lastensa Jonnen, Pinjan ja Elmerin kanssa.

– Parasta on yhdessäolo. Tuntuu hyvältä päivittää kuulumiset ilman kiirettä. Jokainen tuo jotain jouluruokaa. Esimerkiksi Mauri tekee sinapin, minä jälkiruuan. Tarja on koristelemisen mestari, hän tuo kukat, viimeksi upeat jouluruusut, Maija-Liisa sanoo.

Pirjo ottaa rennosti.
Pirjo ottaa rennosti.

Kodassa paistetaan makkaraa.
Kodassa paistetaan makkaraa.

Näkymä Parikkalan mökin ikkunasta pysäytti.

– Istuin sohvalla ja vain katselin, järvi tuli kuin syliin. Jää oli kaunista, vaikka sen päällä oli muutama sentti vettä. Kastelimme siinä varpaat saunan jälkeen, Maija-Liisa kertoo.

Suvun ohjelmaan kuuluu jouluna herkuttelu, saunominen, ulkoilu ja Trivial Pursuit -peli. Viimeksi sitkeimmät pelasivat aamuneljään.

– Sen jälkeen nukuimme hyvin.

Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.
Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.

Jouluaamuna mummo heräsi keittämään puuron, ja puolen päivän jälkeen koko seurue lähti ulos.

– Oli ihana nähdä, kun mummo käveli nuorten kanssa käsikoukkua ja nautti siitä, että kaikki ovat koolla.

Huvila.net > Loikonsaari 3


Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.
Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.

Ruotsin Lapista ei löydä joulupukkia, mutta hurjia rinteitä senkin edestä. Keltanokka lähti testaamaan, miten pääsee alas Riksgränseniä ja Björklideniä.

Opashan on hullu!

Olen saapunut vasta tunti sitten Ruotsin Lappiin, marssinut saman tien suksivuokraamoon, ährännyt vaivalloisesti massiiviset laskettelumonot jalkaan ja kuunnellut huolestuneena miniluentoa lumivyöryn vaaroista. Ja nyt pitäisi seurata lasketteluopasta vielä kilometri ylämäkeen kohti tunturin huippua.

Olen näännyksissä, hikinorot valuvat poskilla. Ihan kuin noutajan kalsa kosketus tuntuisi olkapäillä.

Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.
Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.

Matkaa on tehty jo puoli tuntia, ylämäkeen luonnollisesti. Björklidenin laskettelukeskus näkyy alhaalla pienenä. Horisontissa siintävät Norjan tunturit ja jossain niiden takana Atlantti. Jalassani on karvapohjaiset sukset. Ne eivät lipsu senttiäkään. Eivätkä kyllä luistakaan. Niillä vain tampataan matkaa ylämäkeen.

– Mika, sinä pystyt tähän. Ajattele, miten hienot maisemat ylhäällä odottavat. Sitten laskettelemme pitkin neitseellisiä lumia alas laaksoon. Det är kul! tsemppaa opas Kim Bergsten.

Mihin olen joutunut?

Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.
Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.

Sisulla huipulle

Kokeilin laskettelua ensimmäisen kerran 15-vuotiaana Jyväskylän Laajavuoressa. Alku oli vauhdikas, syöksyin pipo silmillä rinteen suoraan alas. En osannut oudoilla suksilla kurvata, kun en tullut keneltäkään kysyneeksi, miten se tapahtuu. Vauhdin sain pysähtymään juuri ennen parkkipaikkaa.

Sen jälkeen eksyin mäkeen satunnaisesti, keskimäärin kerran vuosikymmenessä. Rinteessä oli joka kerta kivaa, mutta laskettelupuremaa en koskaan saanut. Ehkä Suomen rinteet olivat liian vaatimattomia tällaiselle Laajavuoren veteraanille.

Sitten ystäväni houkutteli testaamaan "vähän kovempaa kamaa", Ruotsin Lapin tuntureita. Ruotsihan on suomalaiselle kuin Amerikka. Siellä kaikki on hienompaa ja suurempaa, niin tunturitkin. Ruotsin Åre tunnetaan pikku-Alppeina, sillä sen korkein huippu Åreskutan yltää yli 1400 metriin. Rinteet ovat kilometrien pituisia. Suomen laskettelukeskuksissa moisista lukemista vain unelmoidaan.

Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.
Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.

Vierekkäin sijaitsevissa Björklidenissä ja Riksgränsenissa tunturit kohoavat reiluun kilometriin. Niiden luonnonrinteet sopivat monipuoliseen lasketteluun kuin valetut.

Bergsten on päässyt tunturin laelle ja jatkaa tsemppaamista. Ammattilaiselle kapuaminen on niin helppoa. Määränpää häämöttää, tamppaan karvapohjasuksiani rinnettä vimmaisesti ylös suomalaisella sisulla.

Det är kul! Det måste vara kul!

Lopulta pääsen perille. Viisikymppisen kunto voisi olla kovempikin, mutta olen yhä elossa.

Hiihtopummin tunnustukset

Bergsten auttaa irrottamaan karvapohjat suksista. Vedän keuhkot täyteen tunturi-ilmaa ja annan katseeni nuolla horisonttia. Olen kilometrin lähempänä taivasta kuin tunti sitten suksivuokraamossa. Olo on juhlallinen. Alan ymmärtää, miksi joskus pitää kärsiä, että voi nauttia.

Bergsten kaataa kuksaan kahvia.

– Olen ollut neljä vuotta Björklidenissä ja Riksgränsenissä lasketteluoppaana. Nuorena elin hiihtopummina Ranskan Chamonix'ssa. Siellä aloin myös vuorikiipeillä, ja se on suurin intohimoni. Laskettelu tulee kakkosena. Nytkin jatkaisin mieluiten matkaa aina vain ylöspäin, Bergsten tarinoi kahvitauollamme.

Täällä vartioin minä!
Täällä vartioin minä!

Näkemykseni vain vahvistuu: mieshän on umpihullu.

Huipulla tuulee. Kahvin lämmittävä vaikutus hupenee. On aika miettiä paluuta alas. Bergstenilla on suunnitelma. Seuraamme mestaria jyrkän rinteen reunaan. Rinne ei ole pitkä, mutta korkeusero nostaa hikikarpalot taas pintaan.

– Tässä on paljon pehmeää lunta, kuin höyhenillä laskisi. Seuraa vain minua, tee pitkiä nautinnollisia kaarroksia, nauti joka hetkestä, Bergsten sanoo ja lähtee.

Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.
Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.

Kuperkeikkoja pumpulissa

Bergsten pöllyttää tyylikkäästi lunta kaarrellessaan. Pian hän on rinteen alaosassa odottamassa meitä muita.

Olen ryhmämme keltanokka, muut ovat kokeneita laskettelijoita ja laskevat perässä leikitellen, kaiketi nautiskellen. Lähden liikkeelle. Luonnonrinteessä, vasta sataneessa pumpulilumessa laskeminen tuntuu erikoiselta. Lumi upottaa, vauhti kiihtyy hitaasti. Mutta se kiihtyy.

Tulee kaarroksen aika. Sukset eivät tahdo totella. Käännyn puolittain ja heitän kuperkeikan. Rämmin pystyyn. Sama toistuu seuraavassa mutkassa. Ja sitä seuraavassa.

Alas ehtineet hymyilevät hyväntahtoisesti. Onneksi rinteessä on niin paljon lunta, että kuperkeikkailu ei vammauta, mitä nyt vähän henkisesti.

– Onnittelut, Mika, selvisit. Se oli päivän haastavin osuus. Nyt pidetään hauskaa, Bergsten lupaa.

Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.
Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.

Rinne jatkuu loivahkona, ja löydän oman tapani kääntyä upottavassa lumessa. Tuuli suhisee korvissa, laakso lähenee ja talot muuttuvat näkökentässä isommiksi. Mäkeä riittää. Laskettelu kysyy reisilihaksia.

Pidän välillä taukoja ja ihailen arktisen luonnon kauneutta. Olen jo hyljännyt ajatuksen pysyä muiden matkassa. Hiljaa hyvä tulee, alas pääsee kaikilla nopeuksilla.

Lasken hotelli Fjälletin pihaan suksitelineen luo. Pian istun hotellin aulassa, ja takkatuli loimottaa. Kylmä huurteinen tuoksuu edessäni.

Reidet tutisevat, mutta nautin maisemasta Lapporteniin, Lapin porttiin. Näyttää kuin kuu olisi aikojen alkuhämärässä hipaissut Maata ja vienyt puolipallon muotoisen palan tuntureita mennessään.

Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.
Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.

Vihdoin vohvelia

Hotellin edessä odottaa hytillinen telavaunu. Se täyttyy matkustajista ja lähtee Låktatjåkkon tunturiasemalle 1228 metrin korkeuteen.

Alhaalla aurinko paistaa, mutta perillä odottaa vaakasuoraan viuhuva hyytävä tuuli ja lumimyräkkä. Lapin luonto luo Ruotsissakin outoa taikaa.

Puikahdan kohti mustaseinäistä hirsitaloa. Sisällä odottaa maailman pohjoisin vohvelikahvila. Käyn pirttipöytään, riisun toppatakkini ja tartun vohveliin.

Olen laskettelu-urani huipulla, kukkulan kuningas. Mietin jo tulevaa Åren-retkeä. Pohjoismaiden pisimmät rinteet vain naurattavat Björklidenin veteraania.

Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.
Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.

Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.
Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 6/2016.

Laskettelukeskukset

  • Riksgränsenin ja Björklidenin laskettelukeskukset sijaitsevat vierekkäin Kiirunasta kaakkoon lähellä Norjan rajaa, Napapiiriltä 200 kilometriä pohjoiseen. Molemmat tunnetaan hyvistä off-piste-laskuista eli vapaalaskuista rakentamattomilla luonnonlumisilla rinteillä.
  • Björklidenissä on 23 rinnettä ja viisi hissiä. Kittelsdalsin hissi vie korkeimmalle, 1100 metriin. Riksgränsenissä löytyy 15 rinnettä, 6 hissiä ja liki rajattomasti vapaalaskurinteitä. 

Näin pääset perille

  • Helsingistä Tukholman kautta lento Kiirunaan, mistä matkaa perille valtatietä E10 on noin 130 kilometriä. Lentoaika Helsinki-Kiiruna 2,5 tuntia. Kentältä on bussiyhteys laskettelukeskuksiin, 30 e/suunta. Bussi kulkee usein myös Björklidenin ja Riksgränsenin välillä.
  • Kiirettömille sopii juna Tukholmasta Riksgränseniin, matka-aika 18 tuntia.
  • Norjan Narvikin lentokentälle on Riksgränsenistä vain 40 kilometriä, mutta bussiyhteyttä kentältä Ruotsin puolelle ei ole. Ruotsin ja Norjan välinen tie on joskus lumimyrskyn takia päiviä poikki. Oulusta maantietä pitkin Riksgänseniin on 620 kilometriä.
  • Helikopterilla? Arctic Elementsin järjestämillä räätälöidyillä 1-7 päivän Heliski-retkillä kokeneet laskettelijat viedään helikopterilla laskemaan neitseellisille puuterilumille vuoristoon, kuten yli 2 000-metriselle, jyrkkärinteiselle Kebnekaiselle. 

SOS

  • Merkitsemättömillä luonnonrinteillä on lumivyöryvaara. Suksivuokraamoista saa pakollisena lisävarusteena repun, jossa on muun muassa lähetin ja lumilapio. Suksivuokraamojen henkilökunta ja laskettelunopettajat opastavat, miten toimia lumivyöryssä.
  • Laskettelussa voi loukkaantua kaatuessaan. Kannattaa varmistaa ennen matkaa, että vakuutukset ovat voimassa. Kypärä on tärkeä turvavaruste.
  • Ruotsin hätänumero on 112.

Sää

  • Talvisesonki alkaa helmikuussa, kun keli muuttuu epävarmasta aurinkoiseksi. Rinteissä riittää lunta toukokuun puoliväliin. Silloin päivälämpötilat ovat reilusti plussalla, mutta yöt edelleen kylmiä. Säätilan vaihtelut ovat tuntureilla nopeita, mikä kannattaa ottaa huomioon varustevalinnoissa.

Majoitus

  • Riksgränsenissä laskettelukeskuksen sydän on suuri Hotell Riksgränsen, jonka huonevalikoima on laaja himolaskettelijan koppero hyteistä perhesviitteihin. Perhehotelli Meteorologen Ski Lodge tarjoaa personnallista luksusmajoitusta.
  • Björklidenissa majoitustilaa tarjoaa hotelli Fjället 1-4 hengen huoneissa ja lomamökeissä. Todellista huippumajoitusta tarjoaa pieni Låktatjåkkan tunturihotelli 1228 metyrin korkeudessa.