Kiiruna sijaitsee 145 kilometriä napapiiriltä pohjoiseen.
Kiiruna sijaitsee 145 kilometriä napapiiriltä pohjoiseen.
Toisin kuin luulisi, Kiiruna ei ole karua seutua. Vehreitä puistoja on paljon.
Toisin kuin luulisi, Kiiruna ei ole karua seutua. Vehreitä puistoja on paljon.
Keskustassa on leppoisa tunnelma.
Keskustassa on leppoisa tunnelma.
Ruotsalainen työelämä on rentoa. Pieni lankaliike on koko heinäkuun kiinni. Ehtiihän ne lankaostokset tehdä syksylläkin!
Ruotsalainen työelämä on rentoa. Pieni lankaliike on koko heinäkuun kiinni. Ehtiihän ne lankaostokset tehdä syksylläkin!
Kaupunki on rakennettu korkealle Haukivaaralle.
Kaupunki on rakennettu korkealle Haukivaaralle.
Kaivoksen merkitys alueelle näkyy keskustan lukuisissa patsaissa.
Kaivoksen merkitys alueelle näkyy keskustan lukuisissa patsaissa.
Kaupungintalon kellon alta löytyy suosittu kohtauspaikka.
Kaupungintalon kellon alta löytyy suosittu kohtauspaikka.
Keskustasta löytyy viehättäviä kahviloita.
Keskustasta löytyy viehättäviä kahviloita.
Cafe Safarissa saa Kiirunan parhaat erikoiskahvit ja leivonnaiset.
Cafe Safarissa saa Kiirunan parhaat erikoiskahvit ja leivonnaiset.
”Rakenna kirkko, joka on kuin Lapin kota”, ohjeisti Hjalmar Lundbohm arkkitehti Gustaf Wickmania. Paanukattoinen kirkko valmistui 1912. Se on upea ulkoa ja sisältä. Keskustan siirron myötä siirtyy kirkkokin, vuoteen 2035 mennessä.
”Rakenna kirkko, joka on kuin Lapin kota”, ohjeisti Hjalmar Lundbohm arkkitehti Gustaf Wickmania. Paanukattoinen kirkko valmistui 1912. Se on upea ulkoa ja sisältä. Keskustan siirron myötä siirtyy kirkkokin, vuoteen 2035 mennessä.
Persoonallinen kivipatsas koristaa pääkatua.
Persoonallinen kivipatsas koristaa pääkatua.
Maisemat ovat avarat ja etäisyydet pitkiä.
Maisemat ovat avarat ja etäisyydet pitkiä.
Kaupungin talot on rakennettu kehämäisesti kuin suojamuuriksi ympäriltä puhaltavaa tuulta vastaan.
Kaupungin talot on rakennettu kehämäisesti kuin suojamuuriksi ympäriltä puhaltavaa tuulta vastaan.
Tuntureita, metsiä ja järviä löytyy lähistöltä silmänkantamattomiin.
Tuntureita, metsiä ja järviä löytyy lähistöltä silmänkantamattomiin.
Kaupungin lähellä sijaitsevalle Luossavaaralle kulkee viitoitettu, mukava reitti nimeltään midnattsolstigen eli keskiyön auringon polku.
Kaupungin lähellä sijaitsevalle Luossavaaralle kulkee viitoitettu, mukava reitti nimeltään midnattsolstigen eli keskiyön auringon polku.
Kiirunan uusi keskusta rakennetaan Luossavaaran kupeeseen järven rantaan.
Kiirunan uusi keskusta rakennetaan Luossavaaran kupeeseen järven rantaan.
Luossavaaralta on upeat, avarat näkymät.
Luossavaaralta on upeat, avarat näkymät.

Kaivoksen ympärille syntynyt Kiiruna on kiinnostava pikkukaupunki.

Kiirunan Lindexissä alerekin kesämekkoja, kun viereisen leningin kimpussa oleva iloinen mamma kommentoi: Det är så söt på dig. Uskaltaudun kokeilemaan ruostunutta ruotsiani, ja pian kuulen, että koko ikänsä Kiirunassa asunut Greta Edlund, 78, oppi suomea vanhemmiltaan. Jatkamme siis suomeksi.

– Mie laulan Sånggruppen Kiruna Pensionärer -kuorossa vanhoja lauluja ja populäärejä iskelmiä, suomeksikin. Kulkurin valssi on suosittu numero. Keskiviikkoisin ja torstaisin käymme vanhainkodissa laulamassa, Greta kertoo.
Kohtaamisessa tiivistyy jotain tärkeää Kiirunasta: ihmisiä on helppo lähestyä, he ovat kiinnostuneita muista ja monet puhuvat meänkieltä.

Bussilla arktiseen kesään

Kesäisen Lapin kaipuu on kalvanut minua jo vuosia, mutta ajokortittomana helsinkiläisenä olen jättänyt asian sitten joskus -asteelle. Paatuneen interreilarin sisulla päätin lopulta matkata 1000 kilometriä Kiirunaan bussilla ja junalla. Siperian ja Intian junien marinoima 20-vuotias poikani Jalmari innostui matkasta ja lähti mukaani moikkaamaan Kiirunassa asuvaa ystävääni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suunnittelu on matkoissa puolet huvia. Netti on tehnyt siitä helppoa, sillä kulkupelien aikataulut selvittää nopsasti kotikoneella. Kiirunaan voisi lentääkin, yhdellä vaihdolla Tukholmassa, mutta hidas matkanteko, tunnelmien ja maisemien muuttuminen on minun juttuni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kuuden tunnin junamatkalla Helsingistä Ouluun ehdin lukea dekkarin ja virkata pipoa. Yövymme sukulaisissa ja lähdemme aamulla kolmen tunnin bussimatkalle kohti Torniota. Onnikka on kuin lapsuuden koulubussi! Veljekset Salmelan 80-luvun linja-auto on niin retro, että kuvaamme sitä kuin suurtakin nähtävyyttä.

Aamiaisleipien lomassa tuijottelemme ohi vilistäviä kirkonkyliä: Haukipudas, Ii, Kuivaniemi, Simo. Kemin linja-autoasemalla ryyppäämme kahvit kuskin pitäessä taukoa.

Torniosta matka ulkomaille, Ruotsin Haaparannalle, sujuu sutjakkaasti sillan yli ajaen. Aikoinaan sillalla oli tulli. Pyörimme hetken Rajalla På gränsen -kauppakeskuksessa, mutta Haaparannan Ikeaan emme sentään mene.

Jatkobussimme on kaksikerroksinen, ja yläkerran etupaikoilta on mahtavat näkymät. Puolentoista tunnin kuluttua jäämme tästä Haparanda–Luleå-bussista Tören kirkonkylään odottelemaan seuraavaa bussia. Juomme kioskissa kaffet ja käymme netissä.

Odottelu ei harmita, päinvastoin. Hidas matkateko tuntuu vain hyvin luonnolliselta. Jalmari kuuntelee musiikkia, minä teen käsitöitä ja ihailen maisemia. Neljän tunnin Töre–Kiruna-matkalla on aikaa torkuille. Ruotsalaisbussien penkit ovat niin mukavia, että uni tulee väkisin. Taakse jäävät Kalix, Överkalix ja Gällivare.

On jo ilta, kun saavumme Ruotsin pohjoisimpaan kuntaan, Kiirunaan. Sykähdyttävä keskiyön aurinko paistaa täydeltä taivaalta. Arktinen kesä lumoaa heti. Kaupunki sijaitsee 145 kilometriä napapiiriltä pohjoiseen, joten kesällä aurinkoa piisaa. Viehättävä pikkukaupunki Aamulla kävelemme Hjalmar Lundbohmsgårdenin museon kahvilaan, joka on Kiirunan vanhimpia rakennuksia. Se rakennettiin vuonna 1895 kaivoksen toimitusjohtajan Hjalmar Lundbohmin asunnoksi. Esillä olevat vanhat valokuvat kertovat, että Hjalmarin vieraina kävivät muun muassa kuvataitelijat Carl Larsson ja Anders Zorn sekä kirjailija August Strindberg.

Istahdettuamme pöytään tarjoilija Anette Mattson tulee tervehtimään – suomeksi! Tilaamme hänen suosittelemansa vohvelit ja lakkahillon.

– Äiti tuli Tampereelta Kiirunaan rakkauden perässä. Opin häneltä suomen, mutta omat lapseni eivät sitä osaa. Ennen kävin Suomessa kesäisin, nyt aika menee mökillä, Anette kertoo.

Kiiruna on rakennettu korkealle Haukivaaralle. Näkymät ovat avarat, mutta vielä tärkeämpää on lämpötilaetu. Kun alhaalla Jukkasjärvellä on 30 astetta pakkasta, vaaralla on vain 10 astetta. Tuuli vie korkealla hyttysetkin. Talot on rakennettu kehämäisesti kuin suojamuuriksi tuulta vastaan.

Kiirunan keskustassa on leppoisaa: persoonallisia kivipatsaita, reheviä kukkaistutuksia ja ihmisiä istuskelemassa pääkadun pöytä-penkkiryhmissä. Coop-marketin ulkopuolella meänkielellä turiseva miesjoukko nautiskelee auringonpaisteesta.

Bongaan viehättävän Garnängeln-kangasliikkeen vanhassa talossa. Mutta ovessa on lappu: Vi är på sommarlovet. Näitä lappuja näkyy monessa liikkeessä heinäkuussa. Ruotsalaiset osaavat ottaa rennosti. Myös lounasaikaan näkyy Vi är på lunchen -lappuja. On kivempi mennä yhdessä lunssille!

Aurora B -vaatekaupassa kesämyyjä Lovisa Kurkio, 17, esittelee pohjoismaista designia, Marimekkoakin, mutta hän tuntee myös kaupungin kirpparit. Niihin haluan.

– Kiirunan kierrätyskeskuksessa Bumerangenissa käyn kolmekin kertaa viikossa tekemässä superhyviä löytöjä. Metsästän 50-luvun vaatteita ja Rörstrandin astioita. Käyn myös Punaisen ristin kirpparilla, Lovisa kertoo – englanniksi. Suomi ei häneltä taivu, mutta hänen isänsä osaa sitä.

Pitkä matka kaikkialle

Yleensä kylät kasvavat pikkuhiljaa, mutta Kiiruna perustettiin 120 vuotta sitten erämaahan kaivoksen ympärille. Ruotsin suurin kunta on pinta-alaltaan puolet Hollannista, mutta asukkaita on vain 23 000. Heistä noin 18 000 asuu kaupungissa, loput asukkaat Kiirunan 50 kylässä.

Maaseudulla elää rinnakkain ruotsalainen, saamelainen ja Tornionjokilaakson kulttuuri. Suomensukuinen asutus näkyy kylien nimissäkin: Jostojärvi, Kaalasjärvi, Käyrävuopio, Närvä ja Paksuniemi. Myös Luossavaarasta ja Kiirunavaarasta käytetään suomenkielisiä nimiä.

Etäisyydet ovat pitkiä. Keskustasta Norjan rajalle päin Riksgränseniin on 132 kilometriä. Suomeen puoleiseen nurkkaan Keinovuopioon on tietä pitkin 268 kilometriä. Suurin osa kunnasta on rakentamatonta maata, on 6000 järveä, seitsemän jokea ja Ruotsin korkein tunturi, Kebnekaise.

Koska Norjan Narvik on vain kolmen tunnin bussimatkan päässä, käväisen linja-autoasemalla kyselemässä aikatauluja. Haparoin asiaani ruotsiksi, mutta kuljettaja kääntää puheen meänkielelle.

– Mie olen Torniojokilaaksosta. Ossaan suomia.

Lars Poromaa kertoo asuneensa pitkään Etelä-Ruotsissa, mutta pohjoinen veti poikaansa.

– Mie tykkään ulkoelämästä, varsinkin kevättalvella ilmat ovat hyviä ja aurinko paistaa kuin Espanjassa. Täällä näkkee paljon turisteja, sillä ajan bussia Kiirunasta Narvikiin.

Kaupunkia siirretään

Kaivoskaupungissa täytyy toki vierailla kaivoksessa. Ostan turistitoimistosta retken LKAB:n eli Luossavaara-Kirunavaara Aktiebolagetin kaivokselle. Se on maailman suurin maanalainen rautamalmikaivos.

Ajamme bussilla vierailukeskukseen, besökgruvaan, 540 metriä maan alle. Kaivostyötä tehdään tuhannessa metrissä ja siitä alaspäin. Opas kertoo kaivostoiminnasta ja sen tärkeydestä kaupungille.

Jotta kaivos säilyisi, ollaan valmiita jopa siirtämään kaupunkia. Neljä kilometriä pitkä malmisuoni laskeutuu Kiirunavaaran päältä vinosti kaupungin alle. Räjäytystekniikalla louhittava malmi aiheuttaa maan sisälle tyhjiä onteloita, joiden päältä maa hiljalleen romahtaa. Repeämävyöhyke on jo näkyvissä ja lähestyy kaupungin keskustaa. Kaupungintalon se saavuttaa noin 10 vuodessa. Koska rautamalmin uskotaan riittävän ainakin sadaksi vuodeksi, on kaupungin siirtäminen kannattavampaa kuin louhoksen hylkääminen.

Siirtoaikaa on 25–30 vuotta. Toistaiseksi on siirretty vasta rautatietä. Monia taloja aiotaan purkaa ja rakentaa uusia kauemmas. Kymmenesosa asukkaista joutuu jättämään kotinsa. Kulttuurihistoriallisesti tärkeät kaupungintalo ja kirkko siirretään kokonaisina!

Patikoiden Luossalle

Viimeinen tehtäväni matkani aikana on patikoida Luossavaaralle 724 metrin korkeuteen. Sinne kulkee viitoitettu, mukava reitti nimeltään midnattsolstigen eli keskiyön auringon polku. Se lähtee Camp Ripan -leirintäalueelta kaupungin reunamilta.

Istun Luossavaaralla kivennokassa ja annan katseeni kiitää upeisiin, avariin maisemiin. Tuntureita, metsiä ja järviä on silmänkantamattomiin. On tilaa hengittää. Tämä on mielenmaisemani.

Käännänpä katseeni vielä toiseen suuntaan. Kaupungintalon kello lyö kaksitoista. Tasaisesti tikittävän kellotornin takana seisoo valtava rautavuori, Kiirunavaara. Nostureita ja kuorma-autoja pörrää työn touhussa. Siellä on louhittu rautamalmia yli 100 vuotta ja jatketaan vielä toiset sata. Ilman kaivosta ei olisi Kiirunaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla