Joulukuisena maanantaina saaristomerellä me nelisenkymmentä enemmän ja vähemmän syntistä lauloimme Syntisen virsikirjan kannesta kanteen. Pari yllättävää taustatarinaakin paljastui.

Syntisen virsikirjan alkuun ovat valikoituneet joululaulut, joten olemme heti tunnelmassa. Olemme laivalla, syntisten risteilyllä.

Syntisten virsikirjan Kkoonnut pastori ja kirjailija Jaakko Heinimäki kertoo laulujen taustoista. ”Temppelipelimanni” Mikko Helenius säestää sähköpianolla ja väliin bandoneon-nimisellä soittimella, joka tarinan mukaan on kehitetty Saksassa 1800-luvulla nimenomaan virsilaulujen säestykseen.

Laulujen tarinat yllättävät. Videolla kuulette, mistä ja mitä kertoo joulun uusiin suosikkeihin kuuluva Sydämeeni joulun teen. Eipä tainnut Vexi Salmi tietää, miten kristillisen mystiikan läpilyömän laulun kirjoitti!

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Hassisen koneen On jouluyö, nyt laulaa saan sujuu meiltä veisaajilta vähän kankeasti, se kun ei ole meistä monenkaan lapsuuden tai nuoruuden biisi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mutta Maa on niin kaunis herkistää. Se soi nykyään usein hautajaisissa, onhan matka tavallinen elämän metafora.

- Mites on, vaihdetaanko me tämä miespolvet vaipuvat unholaan muotoon sukupolvet vaipuvat… Mitä sanoo temppelipelimanni, Jaakko Heinimäki kysyy Mikko Heleniukselta.

- Ei vaihdeta. Se olisi teennäistä, sanoo Helenius napakasti.

- Ei vaihdetakaan, Heinimäki päättää. - Teennäisyys on se, mistä me vältämme viimeiseen saakka.

Laulajat hörähtelevät. Ja niin taas miespolvet vaipuvat unholaan.

Heinillä härkien kaikuu sydämen pohjasta. Mietiskelemme laulaessamme Heinimäen kertomaa: Juice Leskinen asui elämänsä viime vuodet taloyhtiössä, jonka nimi oli Asunto-osakeyhtiö Enkelparventie.

Kynnykset mataliksi

Valtaosa Syntisen virsikirjan 44 laulusta on suomalaisia iskelmiä. Kirjalle uskaltaa luvata pitkää ikää ja jatko-osia, niin innostuneesti se on otettu vastaan. Tampereen tuomiokirkkoon eivät kaikki elokuussa Syntisten yönä mahtuneet kaikki sisäänkään ja tungosta on ollut myös muissa tilaisuuksissa.

- Sana ”syntinen” kirjan yhteydessä tuntuu tehneen sen, että kynnys tulla mukaan on madaltunut tai kokonaan poistunut. Semmoinen ajatus itselle tullut, että kirkko on ehkä tietämättään vetänyt sen kristityn riman turhan korkealle, Heinimäki miettii.

Innostus kertoo toki myös kaipuusta yhdessä laulamiseen. Kaikki eivät halua vetää yksin karaokea tai nousta esiintymislavoille.

- Laulu on värähtelyä ja kun lauletaan yhdessä, värähdellään yhdessä, Heinimäki sanoo.

Tästä on hyvä jatkaa kohti joulua.

PS. Kohtaisimme samaisella risteilyllä 103-vuotiaan Hellän, joka totta vie on syntisiniäkin pidetyistä asioista elämässän nauttinut! Lue Hellän tarina täältä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla