Ostoskärryjä pidetään meillä arkisina mummokärryinä, mutta kauppakärry on kätevä junamatkoilla ja risteilyllä, kirpputorimyyjälle ja ostoksilla. Testasimme myös uudenlaisia, käteviä matkailurinkkoja.

Ostin itselleni Barcelonasta tyylikkään espanjalaisen Rolser-kärryn. Siellä oli marketissakin lukollinen kärryparkki kassojen luona! 

Rolser-kärryni on tosi kätevä matkoillakin, koska siinä on niin isot pyörät että kärryä voi sekä vetää että työntää kuten lastenvaunuja. Minulla on ollut se mukanan muun muassa Moskovassa junamatkalla. Se oli erittäin näppärä metrossa ja loskaisilla kaduilla.

Olen myös kuljettanut sillä tavaroita myyjäisiin ja kirpputorille. Kaupassa käymiseen ja pullojen palauttamiseen se on erittäin kätevä. Mutta parasta Rolserissa on tyylikkyys, se on ihan kaupunkikelpoinen. Katso kuoseja sivulta www.rolser.es.

Suomessa näitä malleja ei ole myynnissä mutta niitä voi tilata saksalaisesta nettikaupasta www.amazon.de

  • Tilavuus 48 litraa, kantavuus on 20 kg, laukun mitat 66 x 24 x 37 cm, rungon korkeus 90 cm
  • Kokoontaittuva runko on alumiinia, kassi vedenkestävää polyesteria
  • Kuusi pyörää, joista neljä kääntyvää. Siksi kärryä on helppo sekä vetää että työntää.
  • Useita kuoseja
  • Rolsereita ei tuoda Suomeen, mutta jotain vanhempia malleja myy Laukkukauppa Calabrese. Sen voi tilata saksalaisesta verkkokaupasta www.amazon.de. Hinnat 40-80 euroa + postitus



  Kuvat/copyright: www.rolser.es

 

Erittäin kätevä matkarinkka

Perinteinen vaellusrinkka on syvä pussi, josta on hankala kaivaa tavaroita. Siitä on kehitelty kaupunkireissaajalle sopivampi muoto, matka- tai matkailurinkaksi kutsuttu. Matkarinkka aukeaa vetoketjuilla sivusta kuin matkalaukku. Tavarat saa sieltä helposti pois.

Matkailurinkka on todella monipuolinen, koska sitä voi kantaa selässä kuin rinkkaa, kantaa kahvasta kuin matkalaukkua tai vetää kantokahvasta perässä. Kantamiseen ei väsy, kun voi vaihtaa tapaa! Jos tietää varmasti, ettei aio kantaa matkarinkkaa, kantojärjestelmän voi irrottaa.
 
Osprey Meridian  - vedettävä matkarinkka

Erittäin monipuolinen kaupunkimatkoilla metron tungoksessa, kanna selässä, vedä perässä tai kuljeta kanna kädessä kahvasta!


  • Koko 72 x 35,5 x 34 cm, tilavuus 75 litraa, paino noin 3,1 kg
  • Materiaali nylon
  • Rinkan pohjassa polyuretaanirenkaat, sisäänpainuva vetokahva ja kaksi pehmustettua kahvaa josta voi kantaa kuin matkalaukkua
  • Vetoketjut voi lukita, lukko ei ole vakiovarusteena
  • Rinkassa on irrotettava 20 litran päiväreppu, jossa taskuja ja pehmustettu osasto läppärille.
  • Vetoketjullisen läpän alle suljettava rinkkamainen kantojärjestelmä, jonka saa tarvittaessa myös irroitettua
  • Rinkan voi avata kuin matkalaukun, sisällä remmejä ja taskuja tavaroita varten. Kaksi väriä
  • Hinta 250 euroa, vuoden takuu

Mammut Hera Travel -matkarinkka

Toisin kuin vaellusrinkka, matkarinkka aukeaa sivusta vetoketjulla kuin matkalaukku. Pakkaaminen on helppoa. Rinkan voi suojata lisävarusteena myytävällä vetoketjullisella suojapussilla.


  • Koko 70 x 40 x 32 cm, tilavuus 70 litraa, paino 2,15 kg
  • Materiaali nylon, värit ruskea tai savugraffiti
  • Rinkan kantojärjestelmän saa piiloon vetoketjullisen osaston taakse, jolloin rinkkaa voi käyttää putkikassina pehmustetun kantohihnan kanssa.
  • Kantojärjestelmän selän pituus säädettävissä ja olkahihnat irroitettavissa
  • Rinkan sivuilla pehmustetut kädensijat, joista voi kantaa kuin matkalaukkua
  • Rinkan pääosasto jaettavissa vetkoketjulla kahteen osastoon, paljon taskuja sekä sisällä että ulkona
  • Päällitaskun saa vetoketjulla rinkasta irti ja siitä saa tehtyä olkalaukun mukana olevan irrallisen hihnan avulla
  • Hinta 219 euroa, vuoden takuu.

Matkalaukun suojapussi suojaa pintaa ja sen avulla on helppo erottaa oma laukkunsa. Oranssi Samsonite-pussi on Beliziasta.

 
Samsoniten digitaalisen matkalaukkuvaa’an avulla voi tarkistaa ylipainon ajoissa! Vaaka toimii myös taskulamppuna, Belizia 33 euroa.

 

Näin valitset laukun

Mistä tunnistaa laatulaukun?

Ulkonäöstä ei välttämättä, mutta kyllä 50 euron ja 400 euron laukuissa on laatueroa. Tutki muovin kimmoisuutta ja palautuvuutta painamisen jälkeen. Katso laukun sisälle. Pyörien pitää olla liikkuvat eikä niiden muovi saa olla liian kovaa – kova muovi ei jousta ja saattaa ajan myötä murtua.

Laatumerkeillä, kuten Delsey, Samsonite ja Rimowa, on pitkät takuuajat ja hyvä varaosasaatavuus. Laatulaukuissa lukot, pyörät ja vetoaisa on kiinnitetty ruuveilla, joten niitä voi vaihtaa. Halpamallit on usein niitattu ja liimattu.

Hankkisinko kovan vai pehmeän laukun?

Käyttötarkoitus ratkaisee. Lentorahdissa laukkujen käsittely on erittäin kovaa, siksi paljon lentä­vien kannattaa panostaa kovaan laukkuun. Pehmeitä ja kevyitä tekstiilipintaisia laukkuja myydään eniten peruslomakäyttöön, koska niissä on edullisia vaihtoehtoja. Pehmeä laukku myös joustaa hiukan, jos tavaramäärä lisääntyy matkalla.
Pehmeän laukun täytyy olla oikean kokoinen, koska sen pitää olla täynnä kestääkseen lentorahdissa. Laadukas, joustava kova matkalaukku kestää yhtä hyvin täynnä kuin vajaana. Uusilla kovilla ja pehmeillä matkalaukuilla ei ole isoja painoeroja.

Kaksi- vai nelipyöräinen laukku?

Nelipyöräisiä myydään enemmän, sillä painavankin laukun liikuttelu on helppoa tasaisella alustalla. Epätasaisella alustalla ne saattavat täristää, koska pyöriä ei ole lukittu mihinkään suuntaan. Jos voimat vain riittävät kallistelemiseen, kaksipyöräiset ovat epätasaisella pinnalla vakaampia, koska ne on lukittu suuntaansa, pyörät ovat isommat ja vähän rungon sisällä suojassa. Nelipyöräisen vetäminen on raskaampaa.

Mikä on järkevin laukkukoko?

Suuri eli noin 120-litrainen sopii pitkille matkoille tai kahden hengen tavaroille. Keskikokoinen eli noin 80-litrainen on hyvä yhden tavaroille ja kätevä risteilylle: se ei vie liikaa tilaa hytissä. Lyhyille matkoille riittää pieni 60 litran matkalaukku tai jopa 40–50 litran lentolaukku. Niinkin isoja laukkuja myydään, että niistä joutuu maksamaan koneessa lisämaksua.

Millaisia lukkoja matkalaukuissa on?

Useimmissa uusissa matkalaukuissa on TSA-numerolukko, jonka matkustaja sulkee ja avaa laukun numeroyhdistelmällä. Amerikkaan matkustaessa rajaviranomaisilla on avain, jolla he saavat laukut auki. Muihin kohteisiin matkustettaessa pitää itse selvittää, saako laukun lukita.
Numerosarjaa ei ole pakko käyttää, laukun saa lukkoon ilman sitäkin. Jos unohdat numerosarjan, ota yhteyttä matkalaukun myyneeseen liikkeeseen tai huoltoon.

Miten laukkuja voi huoltaa ja korjata?

Puhdista pyörien kotelo tikulla, sillä koteloon jäänyt sora voi jumittaa pyörää. Painavasta laukusta ei välttämättä huomaa, jos yksi pyörä ei pyöri, sitä vain vetää, ja kohta pyörä vääntyy. Vetoaisoja voi puhdistaa ja öljytä, sillä vuorikankaan saa yleensä auki. Monet valmistajat antavat matkalaukulle valmistusvirheitä koskevan takuun, joka ei kata kulumista eikä ruumakuljetuksen aikana rikkoontumista.

Asiantuntijana myyntipäällikkö Petra Markelin, laukkuliike Belizia

Sinikka Saastamoisen lapset puolisoineen ja lapsineen vuokraavat joka jouluksi mökin, johon mahtuu koko heimo.

1960-luvulla pohjoiskarjalainen Sinikka Saastamoinen jäi leskeksi neljän alle 10-vuotiaan lapsen kanssa. Lisäksi hän odotti viidettä.

– Perhe hitsautui yhteen niin tiukasti, että aikuiset lapset perheineen haluavat vieläkin viettää joulut yhdessä, kertoo Maija-Liisa Punta-Saastamoinen, Sinikan ainoan pojan Maurin vaimo.

Miniä ja vävyt ovat sopeutuneet perinteeseen.

– Aiemmin menimme kaikki – puolisot, lapset ja lastenlapset – anopin luo, mutta nyt haluamme, että hän saa helpon joulun. Kahdeksankymppisen mummon koko joulukuu ei saa mennä keittiössä.

Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.
Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.

Pinja koristelee kuusta.
Pinja koristelee kuusta.

Joka jouluksi suku vuokraa mökin, yleensä eri paikasta. Viime vuonna valinta oli Simpelejärvi, jonka rannalla olevaan mökkiin mahtui koko 20 hengen seurue.

Joulunviettoon tulevat Maurin ja Maija-Liisan lisäksi heidän lapsensa Jesperi, 27, ja Suvetar, 22, sekä Maurin sisarukset lapsineen. Maurin sisar Pirjo ja hänen miehensä Pentti Sahlman ajavat vuokramökille Vantaalta. Sinikan esikoistytär Eija ja hänen puolisonsa Pauli Purmonen tulevat Joensuusta, samoin tytär Tarja ja Heino Hämäläinen poikansa Severin kanssa. Tytär Heli tulee joulunviettoon Tampereelta miehensä Keijo Karjulan ja lastensa Jonnen, Pinjan ja Elmerin kanssa.

– Parasta on yhdessäolo. Tuntuu hyvältä päivittää kuulumiset ilman kiirettä. Jokainen tuo jotain jouluruokaa. Esimerkiksi Mauri tekee sinapin, minä jälkiruuan. Tarja on koristelemisen mestari, hän tuo kukat, viimeksi upeat jouluruusut, Maija-Liisa sanoo.

Pirjo ottaa rennosti.
Pirjo ottaa rennosti.

Kodassa paistetaan makkaraa.
Kodassa paistetaan makkaraa.

Näkymä Parikkalan mökin ikkunasta pysäytti.

– Istuin sohvalla ja vain katselin, järvi tuli kuin syliin. Jää oli kaunista, vaikka sen päällä oli muutama sentti vettä. Kastelimme siinä varpaat saunan jälkeen, Maija-Liisa kertoo.

Suvun ohjelmaan kuuluu jouluna herkuttelu, saunominen, ulkoilu ja Trivial Pursuit -peli. Viimeksi sitkeimmät pelasivat aamuneljään.

– Sen jälkeen nukuimme hyvin.

Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.
Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.

Jouluaamuna mummo heräsi keittämään puuron, ja puolen päivän jälkeen koko seurue lähti ulos.

– Oli ihana nähdä, kun mummo käveli nuorten kanssa käsikoukkua ja nautti siitä, että kaikki ovat koolla.

Huvila.net > Loikonsaari 3


Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.
Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.

Ruotsin Lapista ei löydä joulupukkia, mutta hurjia rinteitä senkin edestä. Keltanokka lähti testaamaan, miten pääsee alas Riksgränseniä ja Björklideniä.

Opashan on hullu!

Olen saapunut vasta tunti sitten Ruotsin Lappiin, marssinut saman tien suksivuokraamoon, ährännyt vaivalloisesti massiiviset laskettelumonot jalkaan ja kuunnellut huolestuneena miniluentoa lumivyöryn vaaroista. Ja nyt pitäisi seurata lasketteluopasta vielä kilometri ylämäkeen kohti tunturin huippua.

Olen näännyksissä, hikinorot valuvat poskilla. Ihan kuin noutajan kalsa kosketus tuntuisi olkapäillä.

Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.
Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.

Matkaa on tehty jo puoli tuntia, ylämäkeen luonnollisesti. Björklidenin laskettelukeskus näkyy alhaalla pienenä. Horisontissa siintävät Norjan tunturit ja jossain niiden takana Atlantti. Jalassani on karvapohjaiset sukset. Ne eivät lipsu senttiäkään. Eivätkä kyllä luistakaan. Niillä vain tampataan matkaa ylämäkeen.

– Mika, sinä pystyt tähän. Ajattele, miten hienot maisemat ylhäällä odottavat. Sitten laskettelemme pitkin neitseellisiä lumia alas laaksoon. Det är kul! tsemppaa opas Kim Bergsten.

Mihin olen joutunut?

Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.
Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.

Sisulla huipulle

Kokeilin laskettelua ensimmäisen kerran 15-vuotiaana Jyväskylän Laajavuoressa. Alku oli vauhdikas, syöksyin pipo silmillä rinteen suoraan alas. En osannut oudoilla suksilla kurvata, kun en tullut keneltäkään kysyneeksi, miten se tapahtuu. Vauhdin sain pysähtymään juuri ennen parkkipaikkaa.

Sen jälkeen eksyin mäkeen satunnaisesti, keskimäärin kerran vuosikymmenessä. Rinteessä oli joka kerta kivaa, mutta laskettelupuremaa en koskaan saanut. Ehkä Suomen rinteet olivat liian vaatimattomia tällaiselle Laajavuoren veteraanille.

Sitten ystäväni houkutteli testaamaan "vähän kovempaa kamaa", Ruotsin Lapin tuntureita. Ruotsihan on suomalaiselle kuin Amerikka. Siellä kaikki on hienompaa ja suurempaa, niin tunturitkin. Ruotsin Åre tunnetaan pikku-Alppeina, sillä sen korkein huippu Åreskutan yltää yli 1400 metriin. Rinteet ovat kilometrien pituisia. Suomen laskettelukeskuksissa moisista lukemista vain unelmoidaan.

Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.
Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.

Vierekkäin sijaitsevissa Björklidenissä ja Riksgränsenissa tunturit kohoavat reiluun kilometriin. Niiden luonnonrinteet sopivat monipuoliseen lasketteluun kuin valetut.

Bergsten on päässyt tunturin laelle ja jatkaa tsemppaamista. Ammattilaiselle kapuaminen on niin helppoa. Määränpää häämöttää, tamppaan karvapohjasuksiani rinnettä vimmaisesti ylös suomalaisella sisulla.

Det är kul! Det måste vara kul!

Lopulta pääsen perille. Viisikymppisen kunto voisi olla kovempikin, mutta olen yhä elossa.

Hiihtopummin tunnustukset

Bergsten auttaa irrottamaan karvapohjat suksista. Vedän keuhkot täyteen tunturi-ilmaa ja annan katseeni nuolla horisonttia. Olen kilometrin lähempänä taivasta kuin tunti sitten suksivuokraamossa. Olo on juhlallinen. Alan ymmärtää, miksi joskus pitää kärsiä, että voi nauttia.

Bergsten kaataa kuksaan kahvia.

– Olen ollut neljä vuotta Björklidenissä ja Riksgränsenissä lasketteluoppaana. Nuorena elin hiihtopummina Ranskan Chamonix'ssa. Siellä aloin myös vuorikiipeillä, ja se on suurin intohimoni. Laskettelu tulee kakkosena. Nytkin jatkaisin mieluiten matkaa aina vain ylöspäin, Bergsten tarinoi kahvitauollamme.

Täällä vartioin minä!
Täällä vartioin minä!

Näkemykseni vain vahvistuu: mieshän on umpihullu.

Huipulla tuulee. Kahvin lämmittävä vaikutus hupenee. On aika miettiä paluuta alas. Bergstenilla on suunnitelma. Seuraamme mestaria jyrkän rinteen reunaan. Rinne ei ole pitkä, mutta korkeusero nostaa hikikarpalot taas pintaan.

– Tässä on paljon pehmeää lunta, kuin höyhenillä laskisi. Seuraa vain minua, tee pitkiä nautinnollisia kaarroksia, nauti joka hetkestä, Bergsten sanoo ja lähtee.

Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.
Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.

Kuperkeikkoja pumpulissa

Bergsten pöllyttää tyylikkäästi lunta kaarrellessaan. Pian hän on rinteen alaosassa odottamassa meitä muita.

Olen ryhmämme keltanokka, muut ovat kokeneita laskettelijoita ja laskevat perässä leikitellen, kaiketi nautiskellen. Lähden liikkeelle. Luonnonrinteessä, vasta sataneessa pumpulilumessa laskeminen tuntuu erikoiselta. Lumi upottaa, vauhti kiihtyy hitaasti. Mutta se kiihtyy.

Tulee kaarroksen aika. Sukset eivät tahdo totella. Käännyn puolittain ja heitän kuperkeikan. Rämmin pystyyn. Sama toistuu seuraavassa mutkassa. Ja sitä seuraavassa.

Alas ehtineet hymyilevät hyväntahtoisesti. Onneksi rinteessä on niin paljon lunta, että kuperkeikkailu ei vammauta, mitä nyt vähän henkisesti.

– Onnittelut, Mika, selvisit. Se oli päivän haastavin osuus. Nyt pidetään hauskaa, Bergsten lupaa.

Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.
Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.

Rinne jatkuu loivahkona, ja löydän oman tapani kääntyä upottavassa lumessa. Tuuli suhisee korvissa, laakso lähenee ja talot muuttuvat näkökentässä isommiksi. Mäkeä riittää. Laskettelu kysyy reisilihaksia.

Pidän välillä taukoja ja ihailen arktisen luonnon kauneutta. Olen jo hyljännyt ajatuksen pysyä muiden matkassa. Hiljaa hyvä tulee, alas pääsee kaikilla nopeuksilla.

Lasken hotelli Fjälletin pihaan suksitelineen luo. Pian istun hotellin aulassa, ja takkatuli loimottaa. Kylmä huurteinen tuoksuu edessäni.

Reidet tutisevat, mutta nautin maisemasta Lapporteniin, Lapin porttiin. Näyttää kuin kuu olisi aikojen alkuhämärässä hipaissut Maata ja vienyt puolipallon muotoisen palan tuntureita mennessään.

Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.
Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.

Vihdoin vohvelia

Hotellin edessä odottaa hytillinen telavaunu. Se täyttyy matkustajista ja lähtee Låktatjåkkon tunturiasemalle 1228 metrin korkeuteen.

Alhaalla aurinko paistaa, mutta perillä odottaa vaakasuoraan viuhuva hyytävä tuuli ja lumimyräkkä. Lapin luonto luo Ruotsissakin outoa taikaa.

Puikahdan kohti mustaseinäistä hirsitaloa. Sisällä odottaa maailman pohjoisin vohvelikahvila. Käyn pirttipöytään, riisun toppatakkini ja tartun vohveliin.

Olen laskettelu-urani huipulla, kukkulan kuningas. Mietin jo tulevaa Åren-retkeä. Pohjoismaiden pisimmät rinteet vain naurattavat Björklidenin veteraania.

Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.
Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.

Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.
Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 6/2016.

Laskettelukeskukset

  • Riksgränsenin ja Björklidenin laskettelukeskukset sijaitsevat vierekkäin Kiirunasta kaakkoon lähellä Norjan rajaa, Napapiiriltä 200 kilometriä pohjoiseen. Molemmat tunnetaan hyvistä off-piste-laskuista eli vapaalaskuista rakentamattomilla luonnonlumisilla rinteillä.
  • Björklidenissä on 23 rinnettä ja viisi hissiä. Kittelsdalsin hissi vie korkeimmalle, 1100 metriin. Riksgränsenissä löytyy 15 rinnettä, 6 hissiä ja liki rajattomasti vapaalaskurinteitä. 

Näin pääset perille

  • Helsingistä Tukholman kautta lento Kiirunaan, mistä matkaa perille valtatietä E10 on noin 130 kilometriä. Lentoaika Helsinki-Kiiruna 2,5 tuntia. Kentältä on bussiyhteys laskettelukeskuksiin, 30 e/suunta. Bussi kulkee usein myös Björklidenin ja Riksgränsenin välillä.
  • Kiirettömille sopii juna Tukholmasta Riksgränseniin, matka-aika 18 tuntia.
  • Norjan Narvikin lentokentälle on Riksgränsenistä vain 40 kilometriä, mutta bussiyhteyttä kentältä Ruotsin puolelle ei ole. Ruotsin ja Norjan välinen tie on joskus lumimyrskyn takia päiviä poikki. Oulusta maantietä pitkin Riksgänseniin on 620 kilometriä.
  • Helikopterilla? Arctic Elementsin järjestämillä räätälöidyillä 1-7 päivän Heliski-retkillä kokeneet laskettelijat viedään helikopterilla laskemaan neitseellisille puuterilumille vuoristoon, kuten yli 2 000-metriselle, jyrkkärinteiselle Kebnekaiselle. 

SOS

  • Merkitsemättömillä luonnonrinteillä on lumivyöryvaara. Suksivuokraamoista saa pakollisena lisävarusteena repun, jossa on muun muassa lähetin ja lumilapio. Suksivuokraamojen henkilökunta ja laskettelunopettajat opastavat, miten toimia lumivyöryssä.
  • Laskettelussa voi loukkaantua kaatuessaan. Kannattaa varmistaa ennen matkaa, että vakuutukset ovat voimassa. Kypärä on tärkeä turvavaruste.
  • Ruotsin hätänumero on 112.

Sää

  • Talvisesonki alkaa helmikuussa, kun keli muuttuu epävarmasta aurinkoiseksi. Rinteissä riittää lunta toukokuun puoliväliin. Silloin päivälämpötilat ovat reilusti plussalla, mutta yöt edelleen kylmiä. Säätilan vaihtelut ovat tuntureilla nopeita, mikä kannattaa ottaa huomioon varustevalinnoissa.

Majoitus

  • Riksgränsenissä laskettelukeskuksen sydän on suuri Hotell Riksgränsen, jonka huonevalikoima on laaja himolaskettelijan koppero hyteistä perhesviitteihin. Perhehotelli Meteorologen Ski Lodge tarjoaa personnallista luksusmajoitusta.
  • Björklidenissa majoitustilaa tarjoaa hotelli Fjället 1-4 hengen huoneissa ja lomamökeissä. Todellista huippumajoitusta tarjoaa pieni Låktatjåkkan tunturihotelli 1228 metyrin korkeudessa.