Espanjan pääkaupunki tarjoaa valtavat kulttuuri- ja shoppailumahdollisuudet. Nämä kaksi viihdykettä voi hyvin yhdistää, kun kiertää kaupungin musiikkikaupat.

  • 1. Pieni liike, mahtavat soundit

    Union musicalin ulko-ovella tervehtii Kissin kitaristi Tommy Thayer. Tosin ikävä kyllä pahvisena. Thayer toivottaa sisään liikkeeseen, jossa aika pieneen tilaan on saatu hyvä valikoima erilaisia soittimia. Soittimia saa testailla vapaasti, mutta koska liike on pieni, on sieltä vaikea löytää kivaa nurkkausta soittamiseen. Ja kun ei ole tuoliakaan saatavilla, esimerkiksi painavan mandoliinin testaamiseen väsyy aika nopeasti. Mutta soundit ovat todella mahtavat!
    Union musical espanola. Carrera de San Jerónimo, 26

  • 2. Iso liike, isot harput

    Mundimusica on iso musiikkiliike pienen sivukadun varrella. Isoon näyteikkunaan on koottu hauska ja iso valikoima erilaisia soittimia.
    Kun liikkeeseen astuu sisään, voi ensimmäisenä hämmästellä pitkää isokokoisten harppujen riviä. En ole koskaan nähnyt näitä isoja kielisoittimia myytävänä Suomen musakaupoissa. Tästä liikkeestä löytyykin kaikki mahdolliset soittimet, ja ne on aseteltuna kivasti ja väljästi.
    Soittimia saa testailla vapaasti ja penkkejä on laitettu ympäri liikettä juuri tätä tarkoitusta varten. Henkilökunta tekee omia juttujaan eikä tuppaudu tarjoamaan apuansa, mutta jos apua menee pyytämään, saa heiltä loistavaa palvelua.
    Sekin yksi myyjä, joka ei osannut hyvin englantia, käytti viestittelyyn piirtämistä – ja hyvin tulimme juttuun. Tässä liikkeessä voisin helposti viettää tuntikausia. Mundimusica. Calle del Espejo, 4

  • 3. Si, sanoo iloinen kitaranrakentaja

    Kitaranrakentaja Mariano Condella on oma paja ja liike Madridin sivukadulla, lähellä Opera-metroasemaa. Mariano Conde rakentaa erilaisia akustisia kitaroita aina klassisista kitaroista flamencokitaroihin.
    Kysyin Marianolta, saanko seurata hänen työskentelyään ja ottaa pari kuvaa. Mariano vastasi espanjalaisten iloiseen tapaan ”si s si” ennen kuin sain edes lausetta lopetettua.
    Rakennan itsekin parhaillaan sähkökitaraa, joten Marianon työkalut olivat tuttuja. Oli todella upeaa seurata taitavan kitaranrakentajan työtä ja lopputulosta, sitä miten jokaisesta kitarasta tulee ainutlaatuinen.  
    Mariano Conde. Calle Amnistía, 1

  • 4. Flamencoa sinnikkäälle koputtajalle

    El Flamenco Vive on flamencoon erikoistunut liike. Siellä on kitaroita, asuja ja kenkiä ja valtava cd-valikoima espanjalaista klassista kitaramusiikkia. Liikkeeseen on kerätty kaikkea muutakin museokamaa.
    Liike on tosi pieni ja ovikin oli lukossa, joten kannattaa vaan koputella oveen, niin omistaja avaa sen. Kysyin myyjältä, mikä olisi aloittelevalle flamencokitaristille sopivaa kuunneltavaa ja hän ehdotti kitaristi Paco de Lucían biisejä.
    Paco de Lucía yhdistelee perinteiseen flamencoon jazzjuttuja.
    Kauppa on vähän hankalassa paikassa monen mutkan takana, joten etsimiseen kannattaa varata aikaa. Mutta sivukaduilla on paljon mukavaa nähtävää, joten kannattaa kävellä. 
    El Flamenco Vive, Calle Conde de Lemos 7

  • 5. Nälkäisen rokkarin valinta

    Hard Rock Café on teemaravintolaketju, jonka ensimmäinen liike avattiin Lontoossa 1971. Suomeen ensimmäinen Hard Rock Cafe avattiin lokakuussa 2012.  Hard Rock Cafen yhteydessä on aina myös liike, jossa myydään Hard Rock Cafe -teemaan sopivia vaatteita ja asusteita. Liikkeitä on yli 50 maassa.
    Madridin Hard Rock Cafesta löytyy paljon kiinnostavia muistoesineitä. Seiniä koristaa tunnettujen kitaristien kitaroita. Itseäni ilahdutti eniten Kissin kitaristin Paul Stanleyn kitarat!
    Alakerrassa on paljon näyttelytilaa ja siellä on näytillä esimerkiksi Black Sabbathin kitaristin Tony Iommin ja Beatlesin John Lennonin takit. Hard Rock Cafen ravintolapuolella on saatavilla muun muassa todella herkullisia hampurilaisia, salaatteja, kanankoipia ja leipiä. Hard Rock Cafen hampurilaiset ovat jo käsite. Ne ovat siis jo herkullisuutensa ja kokonsa puolesta ihan jotain muuta kuin pikaruokapaikkojen vastaavat.
    Hard Rock Cafe.  Paseo de la Castellana, 2

Jutun kirjoittajasta

Moi, olen Tuure Äikäs ja olen Kaitaan koulun 8. luokalla.

Nyt olen täällä Sanomassa tutustumassa työelämään eli TETissä.

Aloitin kitaran soiton 6-vuotiaan, kun olin ensin soittanut vuoden kanteletta. Käyn kitaratunneilla ja soittelen kavereiden kanssa. Tykkään valokuvaamisesta ja kirjoittamisesta. Lisäksi pidän matkustamisesta, joten ET-lehden ja Matkaoppaan tekemiseen on erittäin kiinnostavaa tutustua. Kiva, kun pääsin tänne!

Sirpa ja Reijo Lyytikäinen viihtyvät Pärnussa. Kesäisin he nauttivat kaupungin vehreydestä, talvisin hiljaisuudesta.
Sirpa ja Reijo Lyytikäinen viihtyvät Pärnussa. Kesäisin he nauttivat kaupungin vehreydestä, talvisin hiljaisuudesta.

Sirpa ja Reijo Lyytikäinen muuttivat merenrantakaupunkiin, vaikkeivät ole uimareita. Pärnussa heitä viehättävät kodikkuus, näppäryys ja puistot.

Iltapäivän viisto valo kirkastaa värit. Se läikehtii Pärnun Koidula-puiston kukissa ja saa Sirpa Lyytikäisen oranssin hameen suorastaan hohtamaan.

Pärnussa kahdeksan vuotta asuneet Sirpa ja Reijo Lyytikäinen kävelevät päivittäin kaupungin puistoihin siitä yksinkertaisesta syystä, että ne ovat heistä niin tavattoman kauniita. Ja ne ovat. Puistojen kukkatulva suorastaan hengästyttää.

– Ajattele, tämänkin väriloiston tilalla oli joskus kaatopaikka! Sirpa sanoo.

Pärnu on ollut alun perin linnake, ja Tallinnan portiksi kutsuttu kaariportti on ainoa 1600-luvulta säilynyt balttialainen portti.
Pärnu on ollut alun perin linnake, ja Tallinnan portiksi kutsuttu kaariportti on ainoa 1600-luvulta säilynyt balttialainen portti.

Kävely voittaa porealtaat

Pärnun 800-vuotinen historia ei ole pelkkää kukkaloistoa. Kun Sirpa ensi kerran 1980-luvulla kävi Pärnussa, kaupunki oli apean oloinen. Matkalta ei jäänyt mieleen yksikään puisto.

Vasta kymmenen vuotta myöhemmin Pärnu alkoi kiinnostaa Virossa viihtyvää pariskuntaa.

– Pikkukaupungin tiivis tunnelma veti meitä puoleensa. Täällä on samanlaista kuin meidän kotikulmillamme Porvoossa, vain leppeämpi ilma.

Itävaltalaistyylisessä ravintola Edelweississa on hyvä hinta-laatusuhde.
Itävaltalaistyylisessä ravintola Edelweississa on hyvä hinta-laatusuhde.

Kesäisin kaupunki tulvehtii turisteja, pitkällä rannalla saattaa lekotella kerralla kuusituhatta ihmistä. Hiekkaranta ja kylpylät, joita kaupungissa on ollut parisataa vuotta, ovat Pärnun vetonaulat.

– Me emme käy niissä koskaan, ne eivät ole meidän juttumme, Reijo nauraa.

Lyytikäiset eivät myöskään pulikoi kotikaupunkinsa kuuluisan matalassa rantavedessä.

– Mutta me kävelemme rannalla. Yli kahden kilometrin pituinen aallonmurtaja on mukava etappi, Reijo kertoo.

Aallonmurtaja on vaativa päivälenkkikohde.
Aallonmurtaja on vaativa päivälenkkikohde.

Koti kerrostalossa

Lyytikäiset ostivat nykyisen kerrostalohuoneistonsa, kun he jäivät Suomessa eläkkeelle. Jo sitä ennen he olivat monena vuonna lomiensa ajaksi vuokranneet kaupungista asunnon. He tutustuivat kaupunkiin lukemalla sen historiaa, opiskelemalla kielen ja tietysti kävelemällä.

– Elämä on huoletonta, kun kaikki on kävelyetäisyydellä, meri, puistot, kaupat, tori ja kahvilat.

Jos Lyytikäisille tulee vieraita, he esittelevät heille ensimmäiseksi puistot. Sitten kävellään merenrantaan, tarkastetaan vanha kaupunginportti ja istahdetaan yhteen Pärnun monista kahviloista.

– Kahvilat ovat todella viehättäviä, vaikka palvelukulttuurissa on vieläkin vähän parannettavaa, Sirpa toteaa.

Kevät on mukavinta ottaa vastaan Virossa. Se saapuu sinne hieman aikaisemmin kuin lahden yli Suomeen.

Virolaisten ystävien luona kyläillessä Sirpa on huomannut eroavuuksia niin kahvittelu- kuin keskustelutavoissa. Virossa emäntä esimerkiksi lohkoo aina tarjottavan valmiiksi.

– Kahvipöytäkeskustelussa virolainen lopettaa lauseen niin-sanaan. Kesti kauan ennen kuin tajusin, että se on eräänlainen piste, ei uuden keskustelun aloitus.

Rantaniityltä on mukava aloittaa lenkki.
Rantaniityltä on mukava aloittaa lenkki.

Huhtikuu tuo valkovuokot

Lyytikäiset viihtyvät Pärnussa läpi vuoden. Hiljaisen talven jälkeen kevät ja alkukesä koittavat Pärnuun aavistuksen aikaisemmin kuin Suomeen. Ensin saapuvat linnut, sitten turistit.

Sellaisia Lyytikäisetkin osaavat olla. Pärnusta on lyhyt matka naapuriin, Latviaan ja Liettuaan.

– Kun suomalaiset tulevat halvemman ruuan ja juoman perässä Viroon, täältä lähdetään samalla ajatuksella Liettuaan ja Latviaan, Reijo hymähtää.

Pärnun hiekkaranta on pitkä ja hienohiekkainen.
Pärnun hiekkaranta on pitkä ja hienohiekkainen.

Halpojen hintojen sijaan Lyytikäiset reissaavat elämysten ja eri kulttuurien perässä.

– Alle tunnissa Pärnusta pääsee matkustamaan Keski-Euroopan täysin katoliseen maailmaan.

Mutta kevät on Lyytikäisistä mukava ottaa vastaan Pärnussa. Katsella, kuinka se nousee maasta valkovuokkomattoina ja levittää värit taas ympäri kaupunkia.

Seikkaile Pärnussa!

Kahvilat

  • Pagaripoisid on ihana runsaudensarvi. Puhavaimu 11.
  • Kylpyläalueen klassikkopaikasta Rannakohvikista avautuu upea merinäköala. Ranna puiestee 3.
  • Luomukahviloita on useita. Mahedikissa kaikki tarjottavat valmistetaan itse. Puhavaimu 20.

Kahviloita Pärnussa riittää. Porkkanakakku on luomukahvila Mahedikista.
Kahviloita Pärnussa riittää. Porkkanakakku on luomukahvila Mahedikista.

Puistot

  • Kansallisrunoilija Lydia Koidulan mukaan nimetyssä puistossa solisee ja kukkii. Kuninga 25.
  • Lastenpuisto on vilkas. Sen paikalla oli ennen tori. Ruutlin ja Veekadin kulma.
  • Rantaniityltä lähtee kävelyreitti siltoineen. Upeat näkymät. Ranna puiestee 9.

Nähtävyydet

  • Pärnu Muuseum Rakkaus 1900-luvun alun taiteessa on teemana taidenäyttelyssä, joka on avoinna 31.5. asti. Pärnu Muuseum, Aida 3. parnumuuseum.ee
  • Viron ensimmäinen nykytaiteen museo perustettiin 1990-luvulla juuri Pärnuun. Uue kunsti muuseum, Esplanaadi 10. chaplin.ee
  • Barokkityylinen Tallinnan portti sijaitsee rannassa. Pärnu oli alun perin linnake ja tämä kaariportti on ainoa 1600-luvulta säilynyt balttilainen portti. Sen läpi kulki postitie Tallinnaan, siitä nimi. Kuninga tänav 1.
  • Pärnun rannasta löytyvät kaikki kylpylät. Kaunis Mudaravila, nykyisin Hedon Spa, on kaupungin vanhin kylpylä. Rakennuksen suunnittelukilpaan osallistui myös nuori Alvar Aalto, muttei voittanut. Ranna 1.

Kävelykadut ovat kivoja. Matkailu-infon osoite on Uus tänav 4.
Kävelykadut ovat kivoja. Matkailu-infon osoite on Uus tänav 4.

Ostokset

  • Huhtikuun alussa remontin jälkeen avautunut tori on eläväinen ostosparatiisi. Vihannekset, marjat ja hedelmät ovat tuoreita ja hinnat huokeat. Torilla myydään mitä eksoottisimpia maataloustuotteita, joten matkailija voi tehdä löytöjä. Vana Turg, Suur-Sepa 18.
  • Suosituin ostoskatu on kävely- ja ostoskatu Ruutli. Se pursuaa matkamuisto- ja käsityömyymälöitä.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 8/2017.

Upeasti uudistuneen Matkaoppaan numero 2/2018 saa matkailuhullun menojalan vipattamaan.

Matkaopas 2/2018 on värikäs lehti täynnä mielenkiintoista asiaa matkustamisesta. Lehdestä löydät artikkeleita muun muassa näistä matkakohteista ja -aiheista:

  • Itä-Euroopan helmet. Vertailimme Krakovan, Kiovan, Prahan, Ljubljanan, Zagrebin, Vilnan, Belgradin ja Budapestin matkakohteina. Kenelle mikäkin sopii? Mitä kaupungeissa kannattaa tehdä?
  • Gambiaan sijoittuva matkareportaasi paljastaa, että pieni maa on loistava valinta ensimmäiseksi Afrikan-kohteeksi. 
  • Julkkiskokkien ravintolat ovat nyt supersuosittuja Tukholmassa. Testasimme Pohjoismaiden parhaan ja neljä muuta.
  • Toimittaja matkusti Ranskan Bordeaux'n ja kurkisti alueen viinitarhoihin.
  • Millainen on Formula 1 -matka? Sellaisen 31 kertaa tehnyt reissaaja kertoo vinkkinsä.
  • Miten joku uskaltaa nousta vieraan auton kyytiin? Missä kannattaa liftata ja missä ei? Peukalokyydin ekspertti paljastaa niksinsä.
  • Eläinsafarit ovat nousussa lähellä ja kaukana. Valitsimme kuusi ihaninta.
  • Millainen reissaaja on maailman korkeimmalle vuorelle ensimmäisenä suomalaisena naisena noussut Carina Räihä?
  • 11-sivuinen Dublin-kaupunkiopas kertoo kaiken oleellisen iloisesta Irlannin pääkaupungista. 

Hae oma lukupakettisi! Matkaopas 2/2018 lehtipisteissä 14.3.