Romantikon Havanna: Rumbaa kaikille aisteille

Kuubalaiset ovat sekoitus alkuperäisten intiaanien, siirtomaahan muuttaneiden espanjalaisten ja Afrikasta tuotujen orjien perimää. Historia näkyy ihmisten kasvoilla, vartalossa ja tyylissä. Ulkonäkö on kuubalaisille tärkeä, ja vähävaraisetkin pyrkivät pukeutumaan hyvin.

Katukuvassa vilahtelee vanhoja jenkkiautoja. Niitä voi vuokrata kuljettajineen, jos haluaa tehdä kaupunkikierroksen.

Halvimmalla amerikanraudan kyytiin pääsee hyppäämällä colectivo-reittitaksiin. Niitä havannalaisetkin suosivat.

Amerikanraudan ikkunasta voi ihmetellä kaupungin monipuolista arkkitehtuuria. Siirtomaa-ajan rakennuksissa on jopa barokin piirteitä, ja uusklassismia on runsaasti. Havannasta löytyy myös hienoja funkkis- ja art deco -taloja.

Suuri osa rakennuskannasta etenkin La Habana Viejan eli Vanhan Havannan ulkopuolella on yhä aika huonossa kunnossa, mutta kunnostustyöt etenevät koko ajan.

• Castillo del Morro 
  1500-luvun lopussa rakennettu linnoitus kaupungin itäpuolella. Avoinna päivittäin klo 8–20. Sisäänpääsy 6 CUC-pesoa, noin 4 €.
• Havannan katedraali 
  Edustava esimerkki kuubalaisesta barokista. Plaza de la Catedral -aukiolla on muitakin 1700-luvun barokkirakennuksia.
• El Capitolio 
  Paseo de Martí (Prado) 422.
  Uusklassinen, Washingtonin Capitoliumia muistuttava tiedeakatemian talo.
• Edificio Bacardí 
  Avenida de Bélgica (Monserrate) 261.
  Empedradon ja San Juan de Diosin välissä. Kenties tunnetuin Havannan art deco -taloista.
• Kuuban vapaamuurarien temppeli
  Avenida Salvador Allende 508, Padre Varela -kadun kulmassa.
  Hauska modernistinen rakennus, jonka kruunaa vapaamuuraritunnuksin koristeltu maapallo.
• Edificio Focsa 
  Vedadon kaupunginosassa katujen 17, 19, N ja M rajaamassa korttelissa.
  1950-luvulla rakennettu Kuuban korkein rakennus. Satoja asuntoja, ravintoloita sekä ala- että yläkerroksessa. 33. kerroksen La Torresta avautuvat hienot näkymät.
• Finca La Vigía 
  Ernest Hemingwayn tyylikäs maaseutuasunto hieman Havannan ulkopuolella San Francisco de Paulassa. Museo on avoinna ma–la klo 10–16, su 9–13. Sisäänpääsy 5 CUC-pesoa, 4 €.

Possua pöytään

Perinteinen kuubalainen keittiö on lähellä suomalaista: pelataan miedoilla perusmauilla. Aterian perustana on liha. Possu ja kana ovat usein hyviä, mutta nautaa Havannassa ei yleensä kannata tilata.

Riisi ja pavut ovat erottamaton osa ateriaa, samoin salaatti ja uppopaistettu ruokabanaani. Pitkään haudutettu lihakastike ropa vieja, ”vanhat vaatteet”, on kokeilemisen arvoinen.

Yksityiset paladar-ravintolat ovat yleensä parempia kuin valtion ravintolat. Jos yöpuuna on yksityismajoitus, casa particular, kannattaa kokeilla lounasta tai illallista siellä. Kotiruoka on useimmiten maukasta.

Aukioloajat vaihtelevat. Paladarit ja ravintolat ovat yleensä auki puolestapäivästä puoleenyöhön.

Vanha Havanna

• La Deliciosa de La Habana 
  Bernaza 1, O’Reillyn ja Obispon välissä. Hyvä peruspaladar.
• La Julia 
  O’Reilly 506, Bernazan ja Villegasin välissä. Hyvää ruokaa. Vessakäynti kannattaa säästää muualle.

Keski-Havanna

• Castropol 
  Malecón 107. Asturialaisten yhdistyksen ravintola. Hyvä ruoka ja hienot näkymät.
•  La Guarida 
  Concordia 418, Gervasion ja Escobarin välissä. Kuuban kenties kuuluisin paladar. Hieno miljöö vanhan rapistuneen palatsin yläkerroksissa. Ruoka kohtalaista, ajoittain huono palvelu.  
  www.laguarida.com
• Los Nardos ja El Asturianito 
  Paseo de Martí (Prado) 563, vastapäätä tiedeakatemian Capitoliota. Los Nardos on Havannan asturialaisten yhdistyksen espanjalainen ravintola ja El Asturianito italialainen. Molemmat tarjoavat myös kuubalaista ruokaa. Isot, maukkaat annokset.

Vedado

• Gringo Viejo 
  21. katu, E- ja F-katujen välissä. Vanhimpia edelleen toimivia paladareja. Ruoan taso vaihtelee, mutta palvelu on mukavaa ja sisustus kotoisa.
• La Moraleja 
  25. katu, H- ja J-katujen välissä. Hieno miljöö, hyvä palvelu, mukiinmenevä ruoka.
• La Roca 
  21. katu, M-kadun kulma. Valtion ravintolassa on edulliset hinnat ja kohtalainen ruoka. Palvelussa on ajoittain häivähdys entisen Neuvostoliiton meininkiä.
• Los Amigos 
  M-katu, 19. kadun ja 21. kadun välissä. Hyvä, havannalaisten suosima paladar, jossa pääsee kuubalaisen ruoan makuun.
• Hotelli
  Vedadon terassikahvila  25. katu, O-kadun kulma. Hyvää pizzaa muutamalla vaihdettavalla pesolla.

Paheiden perässä

Kadulle tulvii leipomosta paistuvan leivän herkullinen tuoksu. Siihen sekoittuu aavistus pannulla tirisevää kalaa – tuoksu leijuu jonkin kodin ikkunasta. Sitten tilalle tulee mädäntyvän jätteen lemu. Tropiikin hajumaailma on monipuolinen.

Havannan leimallisia tuoksuja ovat kuitenkin sikarit ja rommi. Tupakanviljely ja sikarien valmistus on ollut kuubalaisten elinkeino vuosisatojen ajan, ja hyvä havannalainen tunnetaan kautta maailman.

Sikarikauppa käy edelleen kuumana, muuallakin kuin valtion virallisissa myymälöissä. Katuostaja ottaa sen riskin, että saakin esimerkiksi käärittyjä banaanin-
lehtiä tupakan sijaan.

– Kannattaa varautua siihen, että kadulla myytävät sikarit ovat kaikki väärennöksiä, vaikka niissä olisi millaiset laatikot ja sinetit, neuvoo sikariasiantuntija Jukka Svahn.

– Myös ravintoloiden tiskeillä myytävät sikarit ovat lähes poikkeuksetta höpöhöpöä. Kun liikkeellä on tunnus La Casa del Habano, se on varmasti laadukas. 

Myös rommi on Kuubassa tärkeä maataloustuote: sen pääraaka-aine on sokeriruoko.

• Museo del Ron Havana Club
  Avenida del Puerto 262, Sol-kadun kulma.
  Pieni rommi-museo kertoo myös orjuuden historiasta. Maistiaisillekin pääsee. Avoinna ma–la klo 9–17.30. Sisäänpääsy 7 CUC-pesoa, noin 6 €.
• Romeo y Julieta
  Padre Varela (Belascoaín) 852, Peñalverin ja Desaguën välissä. H. Upmannin tehtaanmyymälä.
• Partagás
  Industria 520, Dragones- ja Barcelona-katujen välissä.
  Partagásin tehtaanmyymälä.
• Habana Libre
  23. kadun ja L-kadun kulma. Hotellin sikarimyymälä.

Salsaa, rumbaa ja boleroa

Musiikkia kuulee Kuubassa kaikkialla. Polkupyörätaksien kuljettajat soittavat reggaetonia täysillä, kulmakuppilassa esiintyy son-bändi, ja ravintolassa on taustamusiikkina tunnelmallista boleroa.

Kuuban musiikkikulttuuri on vertaansa vailla. Salsassa, bolerossa ja rumbassa soivat vuosituhansia vanhat vaikutteet.

Kuubaan tuodut afrikkalaiset orjat säilyttivät kulttuurinsa paremmin kuin Yhdysvaltoihin viedyt, koska saaren sokeriplantaaseille syntyi suurempia ja kiinteämpiä orjayhteisöjä kuin pohjoisnaapuriin – ja koska orjia oli Kuubassa enemmän kuin Yhdysvalloissa.

Siksi afrikkalaiset juuret kuuluvat selvemmin kuubalaisessa musiikissa kuin vaikkapa bluesissa. Kuubalaiseen musiikkielämykseen kuuluu usein myös tanssi.

Meren syleilyyn

Tropiikissa on lämmintä. Se on ihanaa mutta myös hikistä. Täpötäydessä colectivo-taksissa tunnelma voi olla hyvinkin tiivis.

Kun ihmisten läheisyys ja kuumuus alkavat väsyttää, on aika suunnata rannalle. Havannassa uimari joutuu tyytymään hotellien uima-altaisiin, mutta parinkymmenen kilometrin päässä kaupungista itään odottavat Playas del Esten hienot, lähes valkoiset hiekkarannat.

Jotta tuntoaisti ei joutuisi liian koville, kannattaa varoa portugalinsotalaivoja.

Hiekka on kuumaa, mutta suolaiset aallot ottavat auringonpalvojan viilentävään syleilyyn.

Jotta tuntoaisti ei joutuisi liian koville, kannattaa varoa portugalinsotalaivoja. Näitä polttiaiseläimiä esiintyy silloin tällöin Kuuban pohjoisrannikolla.

• Havana Bus Tourin  T3-linja ajaa Parque Centralista Playas del Esteen. Meno-paluulippu maksaa 5 CUC-pesoa, 4 €.
• Taksi Playas del Esteen noin 20 CUC-pesoa, 16 €.

Rituaalin pyörteissä

Henkisyydestä ja uskonnoista kiinnostuneet löytävät Havannasta paljon tutkittavaa. Santería on yhdistelmä afrikkalaista yoruba-uskontoa ja roomalaiskatolisuutta.

Sen orisha-jumaluuksilla on vastineensa katolisen kirkon pyhimyksissä, ja santeríaan vihkiytyvällä on oltava katolinen kaste.

Santerían rituaalit ja uskonnolliset periaatteet ovat eurooppalaisille eksoottisia. Jokaisella vihkiytyneellä on oma nimikko-orisha.

Yemaya esimerkiksi edustaa merta ja äitiyttä, ja häntä symboloivat sinivalkoiset värit. Shango on tulen ja ukkosen jumaluus, jonka värit ovat punainen ja valkoinen.

Tanssi ja musiikki ovat keskeinen osa santerían harjoittamista. Jokaisella orishalla on oma luonteenomainen musiikkinsa ja tanssitapansa.

Ei kannata pelästyä, jos rituaalin aikana joku menee transsiin.

Matkailija saattaa myös törmätä santería-juhliin noin vain jossakin katuvarren talossa. Yleensä vieraskin toivotetaan tervetulleeksi.

Seremonioita ei saa valokuvata eikä liioin valkoisiin pukeutuneita, initiaatiovuotta viettäviä uskovaisia. Eikä kannata pelästyä, jos rituaalin aikana joku menee transsiin. Se on santeríassa yleistä ja jopa tavoiteltua.

• Asosiación Cultural Yoruba de Cuba, Paseo de Martí (Prado), Monte- ja Dragones-katujen välissä, Capitoliota vastapäätä.
  Avoinna ma–la klo 9–16. Sisäänpääsy 10 CUC-pesoa, 10 €.