Olympoksen ranta avautuu upeana kukkulan laelta.
Olympoksen ranta avautuu upeana kukkulan laelta.
Lounas veneristeilyllä oli yksi matkan makoisimmista.
Lounas veneristeilyllä oli yksi matkan makoisimmista.
Olympoksen rannalla ei ole tungosta.
Olympoksen rannalla ei ole tungosta.
Grillattu taimen maistuu Ulupinarin kylän kalaravintolassa.
Grillattu taimen maistuu Ulupinarin kylän kalaravintolassa.
Granaattiomenapuut kukkivat keväällä. Mehu virkistää, serefe, kippis!
Granaattiomenapuut kukkivat keväällä. Mehu virkistää, serefe, kippis!

Olympos palkitsee matkailijan, joka etsii uusia elämyksiä kaukana vilkkaista lomakeskuksista. Ajomatka Antalyasta kestää vain 1,5 tuntia.

Saan vinkin nousta Olympoksen rannan yläpuolella olevalle kukkulalle sen sijaan, että kävelisin suoraan rannalle. Lyhyen nousun jälkeen pääsen huipulle.

Henkeni salpautuu ponnistuksen lisäksi näkymästä: turkoosi meri, pitkä vaalea hiekkaranta, jyrkät kalliot ja vihreä metsä.

Yhdistelmä on niin kaunis, etten malta lähteä rannalle polskimaan, vaan istun jyrkänteen reunalla iltamyöhään siemailemassa maiseman lumoa.

Olympoksen ranta on Turkin Rivieran upeimpia. Heti sen tuntumassa on Olympoksen raunioalue. Lyykialaisten satamakaupunki kukoisti pari vuosisataa ennen ajanlaskumme alkua. Vehreän luonnon seassa olevia raunioita voi kierrellä omassa tahdissaan.

Alueen läpi virtaavan joen molemmilla puolilla on näkemistä: akvedukti, kirkko, temppeli, roomalainen amfiteatteri ja kylpylä, joita voi runsaan kasvillisuuden takia joutua hieman etsimään.

Yksi puu näyttää tutulta: se on laakeri. Yhdellä oksalla maustaisi monet keitot.

Mielenkiintoista! Turkissa on yli 300 aurinkopäivää vuodessa

Roomalaisten kimppakylpy

Seisomme isossa tilassa, jossa orjat odottivat isäntiään ja säilyttivät heidän tavaroitaan. Orjat itse kylpivät vain kerran pari vuodessa.

– Tästä mentiin kylpylän eri huoneisiin. Oli kylmä, lämmin ja kuuma huone, oppaamme Çafer kertoo.

Eli sauna ei ole uusi keksintö. Eikä edes yhteissauna. Vasta 300-luvulla miehet ja naiset rupesivat kylpemään erikseen.

Lyykialaisten kaupungissa arvellaan olleen asukkaita noin 20 000. Väkiluku voidaan karkeasti päätellä amfiteatterin koon perusteella.

Olympos on ollut milloin arabien, milloin merirosvojen ja roomalaisten käsissä. Se sijaitsi keskeisellä paikalla, ja sinne oli helppo purjehtia. Olympoksessa ei tehdä suuria arkeologisia kaivauksia, ja siksi siellä pääsee näkemään kaupungin rauniot kutakuinkin koskemattomassa tilassa.

Çafer kertoo, että turkkilaisen sanonnan mukaan mies tarvitsee veden äänen, naisen äänen ja rahan äänen ollakseen onnellinen. Veden ääntä täällä ainakin on riittämiin. Vehreiden puiden ja oleanteripusikoiden välissä solisee puro.

Olympoksen ensimmäinen majapaikka

Puuhun rakennetussa majassa yöpyminen ei välttämättä jää lapsuuden haaveksi. Olympoksen rannan läheisyydessä on erikoinen majapaikka, Kadir’s Treehouses, jossa todellakin kiivetään tikapuita pitkin nukkumaan puumajaan.

Jos polvet eivät kestä kiipeilyä, nukkua voi myös maan kamaralla bungaloweissa.

Kun Kadir avasi paikan 27 vuotta sitten, kylässä ei ollut puhelinta eikä sähköä. Noista ajoista Olympoksen ensimmäinen majapaikka on kehittynyt huimasti ja pitää edelleen pintansa. Puumajoillaan ja rennolla meiningillään se houkuttaa etenkin nuoria.

Kasvisvoittoinen päivällinen syödään muovilautasilta. Iltaisin vieraat kokoontuvat nuotion ääreen, ja musiikki jatkuu myöhään yöhön. Täällä soitetaan Bob Marleya ja muuta paikan henkeen sopivaa.

Rystyset valkeina kallioseinällä

Kun herään, aamuvirkut kiipeilijät ovat jo viereisellä kallioseinämällä. Olympos on oiva paikka kiipeilyyn joko oppaan kanssa tai itsenäisesti. Reittejä on helposta vaativaan. Myös lapset pääsevät turvallisesti kokeilemaan lajia opastetulla retkellä.

Kävelemme pikku matkan kahden vuorenseinämän väliseen rotkoon. Siellä voi kiipeillä suojassa kuumimmalta auringonpaahteelta. Saan perusteellisen turvaopastuksen ja vinkit alkuvenyttelyyn.

Kalliokiipeilyssä täytyy pitää kroppa lähellä seinämää ja jättää paino jaloille, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Kun helpoksi luokiteltu seinämä alkaa kaartua taaksepäin, en ymmärrä miten saan vartalon pysymään kalliossa kiinni. Roikun korkealla seinämällä enkä enää tiedä, minne jatkaa.

Oppaani alhaalla antaa vihjeen sopivasta kolosta, johon saan tuettua jalkani. Punnerran rystyset valkeina – juuri väärällä tekniikalla – itseäni ylöspäin. Huokaisen helpotuksesta, kun pääsen laelle.

Laskeutuminen on helppoa ja hauskaa. Annan jaloilla vauhtia. Kun turvallisuusseikat ovat hallinnassa, voin nauttia vauhdin hurmasta.

Jos mielii kokea jotain uutta, kannattaa varata deep water solo -retki. Siinä kiipeilijät viedään veneellä turkoosin lahden seinämälle kiipeämään yksin. Pahin mitä voi tapahtua, on molskahdus raikkaaseen Välimereen.

Rauhoittumaan lähikylään

Muutaman päivän päästä alan kaivata rauhallisia yöunia ja vaihdan majapaikkani viereiseen Çıralın kylään, jota perheet ja pariskunnat suosivat.

Majoitusvaihtoehtoja riittää, sillä pieniä hotelleja on vieri vieressä. Valitsen vaatimattoman mutta siistin Rüya Pansiyonin.

Saan tervetuliaisjuomaksi granaattiomenamehua, joka on puristettu oman puutarhan hedelmistä. Niin aamiainen kuin päivällinenkin syödään avokadopuiden, minibanaaniterttujenja japaninmispelien katveessa.

Omassa kiviuunissa paistuu joka ilta tuoksuva pide-leipä, ja alkupalapöydässä on ainakin parikymmentä herkullista salaattia. Luotan siihen, että kalorit haihtuvat pitkillä rantakävelyillä.

Turkkilaiset viinit ovat edullisia eivätkä häpeile tuontitavaran rinnalla. Maalla on vasta alle satavuotinen viininviljelyperinne.Viiniköynnöstä on kuitenkin kasvatettu alueella jo tuhansia vuosia.

Hotellimme isäntä Hasan istuu iltaa kanssamme ja tarjoaa rakia, raikasta anisviinaa. Laimennan sen paikalliseen tapaan vedellä. Hotelli on Hasanin elämä: kesällä paiskitaan töitä ja talvella pidetään pieni tauko ja kerätään voimia seuraavaa kautta varten.

Hasan avasi paikan jo kuudentoista ikäisenä. Tuolloin hänellä oli vain pari huonetta. Hän on laajentanut majataloaan vähitellen, ja nyt huoneluku on 18.

– Haluan pitää paikan pienenä, mutta silti täällä on kädet täynnä työtä. Keittiössä kauhan ääressä häärää kaksi sukulaisnaista. Ei minulla olisi aikaa perheelle, 35-vuotias poikamies kertoo.

Lounas laguunissa

Kun on viettänyt useita päiviä tutkien raunioita, patikoiden, kiipeillen
ja retkeillen, huomaa kaipaavansa vilvoitusta. Päätän lähteä tutkimaan aluetta mereltä käsin.

Aamu alkaa auton jynssäämisellä. Olen pysäköinyt mulperipuun alle, ja menopeli näyttää taistelutantereen uhrilta. Punaisia läiskiä on joka puolella, ja osa marjoista makaa tuulilasissa pyyhkimien päällä.

Puuvenettä ohjaa mies nimeltä Erhan. Hän toivottaa minut tervetulleeksi yhdessä vaimonsa Nazanin kanssa. Vesi välkehtii vihreän ja sinisen sävyissä poukamissa, joita kierrämme veneellä.

Pelästyn kun näen, että vene on menossa suoraan kohti kalliota. Mutta kalliossa onkin suuri luola, jonne paattimme juuri ja juuri mahtuu.

Pysähdymme laguuniin nauttimaan lounasta: grillattua kalaa, salaatteja, riisiä ja huippuhyviä ranskalaisia, jotka Nazan on paistanut veneen keittiössä.

Tavallisesti en koske rasvassa uitettuihin perunoihin, mutta nämä suorastaan sulavat suussa. Huomaan napsivani aina vain yhden lisää.

Aterian jälkeen retki jatkuu. Nautin auringon hellivistä säteistä veneen kannella, kunnes kapteeni ilmoittaa, että vuorossa on uimatauko. Uin läheiselle rannalle ja istun hiekalle nautiskelemaan maisemista.

Matala merenlahti houkuttelee muitakin veneilijöitä. Vieressä on kymmeniä metrejä pitkä, Thaimaan lipun alla purjehtiva purjelaiva.

Miehistö kannella seuraa silmä kovana, etten vain erehdy nousemaan
heidän alukseensa.

Ei hätää, minulle kelpaa oman veneeni luksus. Makaan silmät ummessa, ja aurinko kuivaa vesipisarat hellästi iholta. Apupoika kantaa eteeni teetä ja suuren hedelmälautasen. Kun popsin mulperimarjoja, vesimelonia, viinirypäleitä ja kirsikoita, tunnen itseni pilalle hemmotelluksi.

Illallinen joen päällä

Tuskin missään pääsee lautasen sisältöä lähemmäksi kuin Ulupinarin kylän ravintoloissa. Paikka on kuin postikortista: vehreä luonto ympäröi hiljaa solisevaa vettä. Matalat pöydät on sijoitettu joen ylle ulottuville terasseille,
ja niiden ääressä istutaan patjoilla.

Innokkaimmat voivat kalastaa oman taimenensa altaasta.

Kuumana päivänä on hauska laittaa varpaat veteen. Viileät pyörteet
virvoittavat väsyneet jalat.

Kun vatsa on täynnä grillattua kalaa, oikaisen itseni patjalle teetä odottelemaan. Muiden pöytäseurueiden ruokailijat ovat suurimmaksi osaksi turkkilaisia. Romanttisessa paikassa viihtyvät myös pariskunnat.

Kun aurinko painuu mailleen, sytytetään lyhdyt. Ketjuna ne valaisevat joen iltahämyssä.

Ikuiset liekit

Çıralısta voi patikoida Lyykialaista polkua pitkin Ulupinariin. Matkaa kertyy noin 12 kilometriä. Ota mukaan otsalamppu, sillä nousu kukkulalle on kivikkoinen, eikä polkua valaista pimeällä.

Samalla retkellä voi käydä katsomassa Chimaeran ikuisia liekkejä, vaikka se vaatiikin noin puolen tunnin nousun kallioista polkua pitkin. Liekit ovat upeimmillaan pimeässä. Paikka näyttää olevan tulessa maasta puskevan, liekehtivän kaasun ansiosta.

Pyhänä paikkana, maamerkkinä ja majakkanakin toiminut Chimera on kiinnostanut ihmisiä vuosituhansia, sillä Chimeran liekit mainitaan jo Kreikan mytologiassa. Paikkaan liittyy surmataru kolmipäisestä hirviöstä, Khimairasta.

Hissillä vuorelle

Jos haluaa ihailla maisemia korkealta, tarjolla on päiväretki Olympos- eli Tahtali-vuorelle. Yli neljän kilometrin matkan taittava gondolihissi Teleferik Olympos vie 2 365 metrin korkeuteen vuoren huipulle, missä on kahvila ja ravintola. Edestakainen hissimatka maksaa 30 €. Antalyasta järjestetään vuorelle kuljetuksia. Olympoksen alueella kannattaa kysyä kuljetusta hotellista.

www.olymposteleferik.com

Autolla Antalyasta

Olympokseen ei ole ihan helppo tulla, ja hyvä niin. Siksi siellä ei nähdä jatkossakaan massahotelleja tai bussiruuhkia. Ranta on rauhoitettu rakentamiselta 200 metriä sisämaahan päin. Näin jokainen pääsee
nautiskelemaan luonnonkauniista hietikosta.

Bussilla ei perille pääse, joten vaihtoehtoina ovat joko vuokra-auto tai kuljetuksen sopiminen esimerkiksi hotellin kanssa. Kuljetus noin 80 €. Ajomatka
Antalyasta Olympokseen taittuu noin puolessatoista tunnissa ja Kemeristä kolmessa vartissa.

Suorat lomalennot Helsingistä Antalyaan 250 €. Reittilennot alkaen 240 €. Autonvuokraus Antalyassa alkaen noin 140 €/viikko.

Pääsymaksu rannalle ja Olympoksen raunioille noin 1,80 €.

www.muze.gov.tr/olympos-en

Kadir’s Treehouses -lomakylä sijaitsee noin 1,5 kilometriä Olympoksen rannasta. Yöpyminen alkaen 9 €/hlö/puolihoito yhteismajoituksessa.

www.kadirstreehouses.com

Lomakylässä toimii seikkailuyritys, joka järjestää kiipeilykursseja ja sukellus-, melonta- ja pyöräretkiä.

http://olymposadventurecenter.com

Rüya Pansiyon, Çıralı.  Huone kahdelle alkaen 370 €/viikko/aamiainen.

www.ruyapansiyon.com

Ulupinarissa on useita kalaravintoloita. Esimerkiksi Botanikissa alkuruoat maksoivat pari euroa, pääruoat noin 5 €.

www.ulupinarbotanik.com