Olympoksen ranta avautuu upeana kukkulan laelta.
Olympoksen ranta avautuu upeana kukkulan laelta.
Lounas veneristeilyllä oli yksi matkan makoisimmista.
Lounas veneristeilyllä oli yksi matkan makoisimmista.
Olympoksen rannalla ei ole tungosta.
Olympoksen rannalla ei ole tungosta.
Grillattu taimen maistuu Ulupinarin kylän kalaravintolassa.
Grillattu taimen maistuu Ulupinarin kylän kalaravintolassa.
Granaattiomenapuut kukkivat keväällä. Mehu virkistää, serefe, kippis!
Granaattiomenapuut kukkivat keväällä. Mehu virkistää, serefe, kippis!

Olympos palkitsee matkailijan, joka etsii uusia elämyksiä kaukana vilkkaista lomakeskuksista. Ajomatka Antalyasta kestää vain 1,5 tuntia.

Saan vinkin nousta Olympoksen rannan yläpuolella olevalle kukkulalle sen sijaan, että kävelisin suoraan rannalle. Lyhyen nousun jälkeen pääsen huipulle.

Henkeni salpautuu ponnistuksen lisäksi näkymästä: turkoosi meri, pitkä vaalea hiekkaranta, jyrkät kalliot ja vihreä metsä.

Yhdistelmä on niin kaunis, etten malta lähteä rannalle polskimaan, vaan istun jyrkänteen reunalla iltamyöhään siemailemassa maiseman lumoa.

Olympoksen ranta on Turkin Rivieran upeimpia. Heti sen tuntumassa on Olympoksen raunioalue. Lyykialaisten satamakaupunki kukoisti pari vuosisataa ennen ajanlaskumme alkua. Vehreän luonnon seassa olevia raunioita voi kierrellä omassa tahdissaan.

Alueen läpi virtaavan joen molemmilla puolilla on näkemistä: akvedukti, kirkko, temppeli, roomalainen amfiteatteri ja kylpylä, joita voi runsaan kasvillisuuden takia joutua hieman etsimään.

Yksi puu näyttää tutulta: se on laakeri. Yhdellä oksalla maustaisi monet keitot.

Mielenkiintoista! Turkissa on yli 300 aurinkopäivää vuodessa

Roomalaisten kimppakylpy

Seisomme isossa tilassa, jossa orjat odottivat isäntiään ja säilyttivät heidän tavaroitaan. Orjat itse kylpivät vain kerran pari vuodessa.

– Tästä mentiin kylpylän eri huoneisiin. Oli kylmä, lämmin ja kuuma huone, oppaamme Çafer kertoo.

Eli sauna ei ole uusi keksintö. Eikä edes yhteissauna. Vasta 300-luvulla miehet ja naiset rupesivat kylpemään erikseen.

Lyykialaisten kaupungissa arvellaan olleen asukkaita noin 20 000. Väkiluku voidaan karkeasti päätellä amfiteatterin koon perusteella.

Olympos on ollut milloin arabien, milloin merirosvojen ja roomalaisten käsissä. Se sijaitsi keskeisellä paikalla, ja sinne oli helppo purjehtia. Olympoksessa ei tehdä suuria arkeologisia kaivauksia, ja siksi siellä pääsee näkemään kaupungin rauniot kutakuinkin koskemattomassa tilassa.

Çafer kertoo, että turkkilaisen sanonnan mukaan mies tarvitsee veden äänen, naisen äänen ja rahan äänen ollakseen onnellinen. Veden ääntä täällä ainakin on riittämiin. Vehreiden puiden ja oleanteripusikoiden välissä solisee puro.

Olympoksen ensimmäinen majapaikka

Puuhun rakennetussa majassa yöpyminen ei välttämättä jää lapsuuden haaveksi. Olympoksen rannan läheisyydessä on erikoinen majapaikka, Kadir’s Treehouses, jossa todellakin kiivetään tikapuita pitkin nukkumaan puumajaan.

Jos polvet eivät kestä kiipeilyä, nukkua voi myös maan kamaralla bungaloweissa.

Kun Kadir avasi paikan 27 vuotta sitten, kylässä ei ollut puhelinta eikä sähköä. Noista ajoista Olympoksen ensimmäinen majapaikka on kehittynyt huimasti ja pitää edelleen pintansa. Puumajoillaan ja rennolla meiningillään se houkuttaa etenkin nuoria.

Kasvisvoittoinen päivällinen syödään muovilautasilta. Iltaisin vieraat kokoontuvat nuotion ääreen, ja musiikki jatkuu myöhään yöhön. Täällä soitetaan Bob Marleya ja muuta paikan henkeen sopivaa.

Rystyset valkeina kallioseinällä

Kun herään, aamuvirkut kiipeilijät ovat jo viereisellä kallioseinämällä. Olympos on oiva paikka kiipeilyyn joko oppaan kanssa tai itsenäisesti. Reittejä on helposta vaativaan. Myös lapset pääsevät turvallisesti kokeilemaan lajia opastetulla retkellä.

Kävelemme pikku matkan kahden vuorenseinämän väliseen rotkoon. Siellä voi kiipeillä suojassa kuumimmalta auringonpaahteelta. Saan perusteellisen turvaopastuksen ja vinkit alkuvenyttelyyn.

Kalliokiipeilyssä täytyy pitää kroppa lähellä seinämää ja jättää paino jaloille, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Kun helpoksi luokiteltu seinämä alkaa kaartua taaksepäin, en ymmärrä miten saan vartalon pysymään kalliossa kiinni. Roikun korkealla seinämällä enkä enää tiedä, minne jatkaa.

Oppaani alhaalla antaa vihjeen sopivasta kolosta, johon saan tuettua jalkani. Punnerran rystyset valkeina – juuri väärällä tekniikalla – itseäni ylöspäin. Huokaisen helpotuksesta, kun pääsen laelle.

Laskeutuminen on helppoa ja hauskaa. Annan jaloilla vauhtia. Kun turvallisuusseikat ovat hallinnassa, voin nauttia vauhdin hurmasta.

Jos mielii kokea jotain uutta, kannattaa varata deep water solo -retki. Siinä kiipeilijät viedään veneellä turkoosin lahden seinämälle kiipeämään yksin. Pahin mitä voi tapahtua, on molskahdus raikkaaseen Välimereen.

Rauhoittumaan lähikylään

Muutaman päivän päästä alan kaivata rauhallisia yöunia ja vaihdan majapaikkani viereiseen Çıralın kylään, jota perheet ja pariskunnat suosivat.

Majoitusvaihtoehtoja riittää, sillä pieniä hotelleja on vieri vieressä. Valitsen vaatimattoman mutta siistin Rüya Pansiyonin.

Saan tervetuliaisjuomaksi granaattiomenamehua, joka on puristettu oman puutarhan hedelmistä. Niin aamiainen kuin päivällinenkin syödään avokadopuiden, minibanaaniterttujenja japaninmispelien katveessa.

Omassa kiviuunissa paistuu joka ilta tuoksuva pide-leipä, ja alkupalapöydässä on ainakin parikymmentä herkullista salaattia. Luotan siihen, että kalorit haihtuvat pitkillä rantakävelyillä.

Turkkilaiset viinit ovat edullisia eivätkä häpeile tuontitavaran rinnalla. Maalla on vasta alle satavuotinen viininviljelyperinne.Viiniköynnöstä on kuitenkin kasvatettu alueella jo tuhansia vuosia.

Hotellimme isäntä Hasan istuu iltaa kanssamme ja tarjoaa rakia, raikasta anisviinaa. Laimennan sen paikalliseen tapaan vedellä. Hotelli on Hasanin elämä: kesällä paiskitaan töitä ja talvella pidetään pieni tauko ja kerätään voimia seuraavaa kautta varten.

Hasan avasi paikan jo kuudentoista ikäisenä. Tuolloin hänellä oli vain pari huonetta. Hän on laajentanut majataloaan vähitellen, ja nyt huoneluku on 18.

– Haluan pitää paikan pienenä, mutta silti täällä on kädet täynnä työtä. Keittiössä kauhan ääressä häärää kaksi sukulaisnaista. Ei minulla olisi aikaa perheelle, 35-vuotias poikamies kertoo.

Lounas laguunissa

Kun on viettänyt useita päiviä tutkien raunioita, patikoiden, kiipeillen
ja retkeillen, huomaa kaipaavansa vilvoitusta. Päätän lähteä tutkimaan aluetta mereltä käsin.

Aamu alkaa auton jynssäämisellä. Olen pysäköinyt mulperipuun alle, ja menopeli näyttää taistelutantereen uhrilta. Punaisia läiskiä on joka puolella, ja osa marjoista makaa tuulilasissa pyyhkimien päällä.

Puuvenettä ohjaa mies nimeltä Erhan. Hän toivottaa minut tervetulleeksi yhdessä vaimonsa Nazanin kanssa. Vesi välkehtii vihreän ja sinisen sävyissä poukamissa, joita kierrämme veneellä.

Pelästyn kun näen, että vene on menossa suoraan kohti kalliota. Mutta kalliossa onkin suuri luola, jonne paattimme juuri ja juuri mahtuu.

Pysähdymme laguuniin nauttimaan lounasta: grillattua kalaa, salaatteja, riisiä ja huippuhyviä ranskalaisia, jotka Nazan on paistanut veneen keittiössä.

Tavallisesti en koske rasvassa uitettuihin perunoihin, mutta nämä suorastaan sulavat suussa. Huomaan napsivani aina vain yhden lisää.

Aterian jälkeen retki jatkuu. Nautin auringon hellivistä säteistä veneen kannella, kunnes kapteeni ilmoittaa, että vuorossa on uimatauko. Uin läheiselle rannalle ja istun hiekalle nautiskelemaan maisemista.

Matala merenlahti houkuttelee muitakin veneilijöitä. Vieressä on kymmeniä metrejä pitkä, Thaimaan lipun alla purjehtiva purjelaiva.

Miehistö kannella seuraa silmä kovana, etten vain erehdy nousemaan
heidän alukseensa.

Ei hätää, minulle kelpaa oman veneeni luksus. Makaan silmät ummessa, ja aurinko kuivaa vesipisarat hellästi iholta. Apupoika kantaa eteeni teetä ja suuren hedelmälautasen. Kun popsin mulperimarjoja, vesimelonia, viinirypäleitä ja kirsikoita, tunnen itseni pilalle hemmotelluksi.

Illallinen joen päällä

Tuskin missään pääsee lautasen sisältöä lähemmäksi kuin Ulupinarin kylän ravintoloissa. Paikka on kuin postikortista: vehreä luonto ympäröi hiljaa solisevaa vettä. Matalat pöydät on sijoitettu joen ylle ulottuville terasseille,
ja niiden ääressä istutaan patjoilla.

Innokkaimmat voivat kalastaa oman taimenensa altaasta.

Kuumana päivänä on hauska laittaa varpaat veteen. Viileät pyörteet
virvoittavat väsyneet jalat.

Kun vatsa on täynnä grillattua kalaa, oikaisen itseni patjalle teetä odottelemaan. Muiden pöytäseurueiden ruokailijat ovat suurimmaksi osaksi turkkilaisia. Romanttisessa paikassa viihtyvät myös pariskunnat.

Kun aurinko painuu mailleen, sytytetään lyhdyt. Ketjuna ne valaisevat joen iltahämyssä.

Ikuiset liekit

Çıralısta voi patikoida Lyykialaista polkua pitkin Ulupinariin. Matkaa kertyy noin 12 kilometriä. Ota mukaan otsalamppu, sillä nousu kukkulalle on kivikkoinen, eikä polkua valaista pimeällä.

Samalla retkellä voi käydä katsomassa Chimaeran ikuisia liekkejä, vaikka se vaatiikin noin puolen tunnin nousun kallioista polkua pitkin. Liekit ovat upeimmillaan pimeässä. Paikka näyttää olevan tulessa maasta puskevan, liekehtivän kaasun ansiosta.

Pyhänä paikkana, maamerkkinä ja majakkanakin toiminut Chimera on kiinnostanut ihmisiä vuosituhansia, sillä Chimeran liekit mainitaan jo Kreikan mytologiassa. Paikkaan liittyy surmataru kolmipäisestä hirviöstä, Khimairasta.

Hissillä vuorelle

Jos haluaa ihailla maisemia korkealta, tarjolla on päiväretki Olympos- eli Tahtali-vuorelle. Yli neljän kilometrin matkan taittava gondolihissi Teleferik Olympos vie 2 365 metrin korkeuteen vuoren huipulle, missä on kahvila ja ravintola. Edestakainen hissimatka maksaa 30 €. Antalyasta järjestetään vuorelle kuljetuksia. Olympoksen alueella kannattaa kysyä kuljetusta hotellista.

www.olymposteleferik.com

Autolla Antalyasta

Olympokseen ei ole ihan helppo tulla, ja hyvä niin. Siksi siellä ei nähdä jatkossakaan massahotelleja tai bussiruuhkia. Ranta on rauhoitettu rakentamiselta 200 metriä sisämaahan päin. Näin jokainen pääsee
nautiskelemaan luonnonkauniista hietikosta.

Bussilla ei perille pääse, joten vaihtoehtoina ovat joko vuokra-auto tai kuljetuksen sopiminen esimerkiksi hotellin kanssa. Kuljetus noin 80 €. Ajomatka
Antalyasta Olympokseen taittuu noin puolessatoista tunnissa ja Kemeristä kolmessa vartissa.

Suorat lomalennot Helsingistä Antalyaan 250 €. Reittilennot alkaen 240 €. Autonvuokraus Antalyassa alkaen noin 140 €/viikko.

Pääsymaksu rannalle ja Olympoksen raunioille noin 1,80 €.

www.muze.gov.tr/olympos-en

Kadir’s Treehouses -lomakylä sijaitsee noin 1,5 kilometriä Olympoksen rannasta. Yöpyminen alkaen 9 €/hlö/puolihoito yhteismajoituksessa.

www.kadirstreehouses.com

Lomakylässä toimii seikkailuyritys, joka järjestää kiipeilykursseja ja sukellus-, melonta- ja pyöräretkiä.

http://olymposadventurecenter.com

Rüya Pansiyon, Çıralı.  Huone kahdelle alkaen 370 €/viikko/aamiainen.

www.ruyapansiyon.com

Ulupinarissa on useita kalaravintoloita. Esimerkiksi Botanikissa alkuruoat maksoivat pari euroa, pääruoat noin 5 €.

www.ulupinarbotanik.com

 

Sinikka Saastamoisen lapset puolisoineen ja lapsineen vuokraavat joka jouluksi mökin, johon mahtuu koko heimo.

1960-luvulla pohjoiskarjalainen Sinikka Saastamoinen jäi leskeksi neljän alle 10-vuotiaan lapsen kanssa. Lisäksi hän odotti viidettä.

– Perhe hitsautui yhteen niin tiukasti, että aikuiset lapset perheineen haluavat vieläkin viettää joulut yhdessä, kertoo Maija-Liisa Punta-Saastamoinen, Sinikan ainoan pojan Maurin vaimo.

Miniä ja vävyt ovat sopeutuneet perinteeseen.

– Aiemmin menimme kaikki – puolisot, lapset ja lastenlapset – anopin luo, mutta nyt haluamme, että hän saa helpon joulun. Kahdeksankymppisen mummon koko joulukuu ei saa mennä keittiössä.

Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.
Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.

Pinja koristelee kuusta.
Pinja koristelee kuusta.

Joka jouluksi suku vuokraa mökin, yleensä eri paikasta. Viime vuonna valinta oli Simpelejärvi, jonka rannalla olevaan mökkiin mahtui koko 20 hengen seurue.

Joulunviettoon tulevat Maurin ja Maija-Liisan lisäksi heidän lapsensa Jesperi, 27, ja Suvetar, 22, sekä Maurin sisarukset lapsineen. Maurin sisar Pirjo ja hänen miehensä Pentti Sahlman ajavat vuokramökille Vantaalta. Sinikan esikoistytär Eija ja hänen puolisonsa Pauli Purmonen tulevat Joensuusta, samoin tytär Tarja ja Heino Hämäläinen poikansa Severin kanssa. Tytär Heli tulee joulunviettoon Tampereelta miehensä Keijo Karjulan ja lastensa Jonnen, Pinjan ja Elmerin kanssa.

– Parasta on yhdessäolo. Tuntuu hyvältä päivittää kuulumiset ilman kiirettä. Jokainen tuo jotain jouluruokaa. Esimerkiksi Mauri tekee sinapin, minä jälkiruuan. Tarja on koristelemisen mestari, hän tuo kukat, viimeksi upeat jouluruusut, Maija-Liisa sanoo.

Pirjo ottaa rennosti.
Pirjo ottaa rennosti.

Kodassa paistetaan makkaraa.
Kodassa paistetaan makkaraa.

Näkymä Parikkalan mökin ikkunasta pysäytti.

– Istuin sohvalla ja vain katselin, järvi tuli kuin syliin. Jää oli kaunista, vaikka sen päällä oli muutama sentti vettä. Kastelimme siinä varpaat saunan jälkeen, Maija-Liisa kertoo.

Suvun ohjelmaan kuuluu jouluna herkuttelu, saunominen, ulkoilu ja Trivial Pursuit -peli. Viimeksi sitkeimmät pelasivat aamuneljään.

– Sen jälkeen nukuimme hyvin.

Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.
Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.

Jouluaamuna mummo heräsi keittämään puuron, ja puolen päivän jälkeen koko seurue lähti ulos.

– Oli ihana nähdä, kun mummo käveli nuorten kanssa käsikoukkua ja nautti siitä, että kaikki ovat koolla.

Huvila.net > Loikonsaari 3


Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.
Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.

Ruotsin Lapista ei löydä joulupukkia, mutta hurjia rinteitä senkin edestä. Keltanokka lähti testaamaan, miten pääsee alas Riksgränseniä ja Björklideniä.

Opashan on hullu!

Olen saapunut vasta tunti sitten Ruotsin Lappiin, marssinut saman tien suksivuokraamoon, ährännyt vaivalloisesti massiiviset laskettelumonot jalkaan ja kuunnellut huolestuneena miniluentoa lumivyöryn vaaroista. Ja nyt pitäisi seurata lasketteluopasta vielä kilometri ylämäkeen kohti tunturin huippua.

Olen näännyksissä, hikinorot valuvat poskilla. Ihan kuin noutajan kalsa kosketus tuntuisi olkapäillä.

Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.
Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.

Matkaa on tehty jo puoli tuntia, ylämäkeen luonnollisesti. Björklidenin laskettelukeskus näkyy alhaalla pienenä. Horisontissa siintävät Norjan tunturit ja jossain niiden takana Atlantti. Jalassani on karvapohjaiset sukset. Ne eivät lipsu senttiäkään. Eivätkä kyllä luistakaan. Niillä vain tampataan matkaa ylämäkeen.

– Mika, sinä pystyt tähän. Ajattele, miten hienot maisemat ylhäällä odottavat. Sitten laskettelemme pitkin neitseellisiä lumia alas laaksoon. Det är kul! tsemppaa opas Kim Bergsten.

Mihin olen joutunut?

Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.
Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.

Sisulla huipulle

Kokeilin laskettelua ensimmäisen kerran 15-vuotiaana Jyväskylän Laajavuoressa. Alku oli vauhdikas, syöksyin pipo silmillä rinteen suoraan alas. En osannut oudoilla suksilla kurvata, kun en tullut keneltäkään kysyneeksi, miten se tapahtuu. Vauhdin sain pysähtymään juuri ennen parkkipaikkaa.

Sen jälkeen eksyin mäkeen satunnaisesti, keskimäärin kerran vuosikymmenessä. Rinteessä oli joka kerta kivaa, mutta laskettelupuremaa en koskaan saanut. Ehkä Suomen rinteet olivat liian vaatimattomia tällaiselle Laajavuoren veteraanille.

Sitten ystäväni houkutteli testaamaan "vähän kovempaa kamaa", Ruotsin Lapin tuntureita. Ruotsihan on suomalaiselle kuin Amerikka. Siellä kaikki on hienompaa ja suurempaa, niin tunturitkin. Ruotsin Åre tunnetaan pikku-Alppeina, sillä sen korkein huippu Åreskutan yltää yli 1400 metriin. Rinteet ovat kilometrien pituisia. Suomen laskettelukeskuksissa moisista lukemista vain unelmoidaan.

Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.
Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.

Vierekkäin sijaitsevissa Björklidenissä ja Riksgränsenissa tunturit kohoavat reiluun kilometriin. Niiden luonnonrinteet sopivat monipuoliseen lasketteluun kuin valetut.

Bergsten on päässyt tunturin laelle ja jatkaa tsemppaamista. Ammattilaiselle kapuaminen on niin helppoa. Määränpää häämöttää, tamppaan karvapohjasuksiani rinnettä vimmaisesti ylös suomalaisella sisulla.

Det är kul! Det måste vara kul!

Lopulta pääsen perille. Viisikymppisen kunto voisi olla kovempikin, mutta olen yhä elossa.

Hiihtopummin tunnustukset

Bergsten auttaa irrottamaan karvapohjat suksista. Vedän keuhkot täyteen tunturi-ilmaa ja annan katseeni nuolla horisonttia. Olen kilometrin lähempänä taivasta kuin tunti sitten suksivuokraamossa. Olo on juhlallinen. Alan ymmärtää, miksi joskus pitää kärsiä, että voi nauttia.

Bergsten kaataa kuksaan kahvia.

– Olen ollut neljä vuotta Björklidenissä ja Riksgränsenissä lasketteluoppaana. Nuorena elin hiihtopummina Ranskan Chamonix'ssa. Siellä aloin myös vuorikiipeillä, ja se on suurin intohimoni. Laskettelu tulee kakkosena. Nytkin jatkaisin mieluiten matkaa aina vain ylöspäin, Bergsten tarinoi kahvitauollamme.

Täällä vartioin minä!
Täällä vartioin minä!

Näkemykseni vain vahvistuu: mieshän on umpihullu.

Huipulla tuulee. Kahvin lämmittävä vaikutus hupenee. On aika miettiä paluuta alas. Bergstenilla on suunnitelma. Seuraamme mestaria jyrkän rinteen reunaan. Rinne ei ole pitkä, mutta korkeusero nostaa hikikarpalot taas pintaan.

– Tässä on paljon pehmeää lunta, kuin höyhenillä laskisi. Seuraa vain minua, tee pitkiä nautinnollisia kaarroksia, nauti joka hetkestä, Bergsten sanoo ja lähtee.

Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.
Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.

Kuperkeikkoja pumpulissa

Bergsten pöllyttää tyylikkäästi lunta kaarrellessaan. Pian hän on rinteen alaosassa odottamassa meitä muita.

Olen ryhmämme keltanokka, muut ovat kokeneita laskettelijoita ja laskevat perässä leikitellen, kaiketi nautiskellen. Lähden liikkeelle. Luonnonrinteessä, vasta sataneessa pumpulilumessa laskeminen tuntuu erikoiselta. Lumi upottaa, vauhti kiihtyy hitaasti. Mutta se kiihtyy.

Tulee kaarroksen aika. Sukset eivät tahdo totella. Käännyn puolittain ja heitän kuperkeikan. Rämmin pystyyn. Sama toistuu seuraavassa mutkassa. Ja sitä seuraavassa.

Alas ehtineet hymyilevät hyväntahtoisesti. Onneksi rinteessä on niin paljon lunta, että kuperkeikkailu ei vammauta, mitä nyt vähän henkisesti.

– Onnittelut, Mika, selvisit. Se oli päivän haastavin osuus. Nyt pidetään hauskaa, Bergsten lupaa.

Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.
Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.

Rinne jatkuu loivahkona, ja löydän oman tapani kääntyä upottavassa lumessa. Tuuli suhisee korvissa, laakso lähenee ja talot muuttuvat näkökentässä isommiksi. Mäkeä riittää. Laskettelu kysyy reisilihaksia.

Pidän välillä taukoja ja ihailen arktisen luonnon kauneutta. Olen jo hyljännyt ajatuksen pysyä muiden matkassa. Hiljaa hyvä tulee, alas pääsee kaikilla nopeuksilla.

Lasken hotelli Fjälletin pihaan suksitelineen luo. Pian istun hotellin aulassa, ja takkatuli loimottaa. Kylmä huurteinen tuoksuu edessäni.

Reidet tutisevat, mutta nautin maisemasta Lapporteniin, Lapin porttiin. Näyttää kuin kuu olisi aikojen alkuhämärässä hipaissut Maata ja vienyt puolipallon muotoisen palan tuntureita mennessään.

Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.
Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.

Vihdoin vohvelia

Hotellin edessä odottaa hytillinen telavaunu. Se täyttyy matkustajista ja lähtee Låktatjåkkon tunturiasemalle 1228 metrin korkeuteen.

Alhaalla aurinko paistaa, mutta perillä odottaa vaakasuoraan viuhuva hyytävä tuuli ja lumimyräkkä. Lapin luonto luo Ruotsissakin outoa taikaa.

Puikahdan kohti mustaseinäistä hirsitaloa. Sisällä odottaa maailman pohjoisin vohvelikahvila. Käyn pirttipöytään, riisun toppatakkini ja tartun vohveliin.

Olen laskettelu-urani huipulla, kukkulan kuningas. Mietin jo tulevaa Åren-retkeä. Pohjoismaiden pisimmät rinteet vain naurattavat Björklidenin veteraania.

Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.
Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.

Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.
Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 6/2016.

Laskettelukeskukset

  • Riksgränsenin ja Björklidenin laskettelukeskukset sijaitsevat vierekkäin Kiirunasta kaakkoon lähellä Norjan rajaa, Napapiiriltä 200 kilometriä pohjoiseen. Molemmat tunnetaan hyvistä off-piste-laskuista eli vapaalaskuista rakentamattomilla luonnonlumisilla rinteillä.
  • Björklidenissä on 23 rinnettä ja viisi hissiä. Kittelsdalsin hissi vie korkeimmalle, 1100 metriin. Riksgränsenissä löytyy 15 rinnettä, 6 hissiä ja liki rajattomasti vapaalaskurinteitä. 

Näin pääset perille

  • Helsingistä Tukholman kautta lento Kiirunaan, mistä matkaa perille valtatietä E10 on noin 130 kilometriä. Lentoaika Helsinki-Kiiruna 2,5 tuntia. Kentältä on bussiyhteys laskettelukeskuksiin, 30 e/suunta. Bussi kulkee usein myös Björklidenin ja Riksgränsenin välillä.
  • Kiirettömille sopii juna Tukholmasta Riksgränseniin, matka-aika 18 tuntia.
  • Norjan Narvikin lentokentälle on Riksgränsenistä vain 40 kilometriä, mutta bussiyhteyttä kentältä Ruotsin puolelle ei ole. Ruotsin ja Norjan välinen tie on joskus lumimyrskyn takia päiviä poikki. Oulusta maantietä pitkin Riksgänseniin on 620 kilometriä.
  • Helikopterilla? Arctic Elementsin järjestämillä räätälöidyillä 1-7 päivän Heliski-retkillä kokeneet laskettelijat viedään helikopterilla laskemaan neitseellisille puuterilumille vuoristoon, kuten yli 2 000-metriselle, jyrkkärinteiselle Kebnekaiselle. 

SOS

  • Merkitsemättömillä luonnonrinteillä on lumivyöryvaara. Suksivuokraamoista saa pakollisena lisävarusteena repun, jossa on muun muassa lähetin ja lumilapio. Suksivuokraamojen henkilökunta ja laskettelunopettajat opastavat, miten toimia lumivyöryssä.
  • Laskettelussa voi loukkaantua kaatuessaan. Kannattaa varmistaa ennen matkaa, että vakuutukset ovat voimassa. Kypärä on tärkeä turvavaruste.
  • Ruotsin hätänumero on 112.

Sää

  • Talvisesonki alkaa helmikuussa, kun keli muuttuu epävarmasta aurinkoiseksi. Rinteissä riittää lunta toukokuun puoliväliin. Silloin päivälämpötilat ovat reilusti plussalla, mutta yöt edelleen kylmiä. Säätilan vaihtelut ovat tuntureilla nopeita, mikä kannattaa ottaa huomioon varustevalinnoissa.

Majoitus

  • Riksgränsenissä laskettelukeskuksen sydän on suuri Hotell Riksgränsen, jonka huonevalikoima on laaja himolaskettelijan koppero hyteistä perhesviitteihin. Perhehotelli Meteorologen Ski Lodge tarjoaa personnallista luksusmajoitusta.
  • Björklidenissa majoitustilaa tarjoaa hotelli Fjället 1-4 hengen huoneissa ja lomamökeissä. Todellista huippumajoitusta tarjoaa pieni Låktatjåkkan tunturihotelli 1228 metyrin korkeudessa.