Armoitetun Ville Haapasalon sarja 30 päivässä saa jatkoa. Loppiaisesta alkaen Ville kyntää viikinkien jalanjäljissä pitkin Volgaa ja sen laitamia.

Pietari, Rybinsk, Jaroslavl, Nižni Novgorod, Tšeboksary, Kazan, Toljatti, Samara, Saratov, Volgograd, Astrakhan, Kaspianmeri...

Mikä näitä enemmän tai vähemmän eksoottisen kuuloisia paikkoja yhdistää? Se on Volga, Euroopan pisin joki, pituutta liki 3 700 kilometriä. Ja nyt myös näyttelijä Ville Haapasalo.

– Seikkailusarja Volgasta oli pitkään pyörinyt mielessä, hän kertoo.

Lue kommentteja Kaukasia-sarjasta ja osallistu keskusteluun

Aiemmista sarjoista tuttuun tapaan pipopäinen Haapasalo kohtaa kansaa, joutuu kommelluksiin, syö, saunoo ja maistaa pontikkaa. Vauhtia ja vaarallisiakin tilanteita riittää.

– Ongelma on ollut se, miten lähestyä aihetta. 30 päivässä ei ole poliittinen ohjelma, mutta maailmantilanteen vuoksi siitä tuli ajankohtaisempi kuin luulimmekaan.

Hän viittaa Krimin tilanteeseen ja pakolaiskriisiin, joiden vuoksi Euroopassa tapahtuu paljon.

– Mutta niin tapahtuu Venäjälläkin. Jouduimme karsimaan lopputuotteesta kohtauksia sen takia, että pysyisimme lestissämme.

Saunomassa pietarilaisten ystävien kanssa.

Lähtökohtana oli matkustaa etsimään muinaista viikinkien idäntietä. Tosin perillä kävi ilmi, että kuvausryhmän jäsenet olivat lähes ainoat, jotka siitä jotain tiesivät.

–  Löytyi kuitenkin muutamia tutkijoita, jotka vahvistivat, että kyllä viikingit olivat Volgaa pitkin menneet, Haapasalo naureskelee.

Taustaa: Uskallatko matkustaa Venäjälle?

Kuvaukset noudattivat Haapasalon mukaan tuttua kaavaa, jossa perusteellisten ennakkosuunnitelmien ja palaverien jälkeen perillä kaikki muuttuu.

– Siellä piti oleman maailman puheliain mies, jolla on maailman erikoisimmat autot. Perillä on maailman hiljaisin mies, jolla ei ole yhtään autoa.

Paluu äiti-Venäjälle

Volgalla Haapasalo palaa siihen osaan itäistä naapuria, joka on nimenomaan äiti-Venäjää. Edellisistä sarjoista poiketen kuvausryhmä ei liikkunut huikeissa maisemissa, mutta toisaalta se meni ohi monesta miljoonakaupungista.

– Kohtasimme paljon sekopäitä, jotka ovat aina tervetulleita ohjelmaamme. Että siinä on muitakin sekopäitä kuin me. Maaseudulta yleensä löydämme kiinnostavimmat ihmiset.

"Maaseudulta löydämme kiinnostavimmat ihmiset."

Ville ja Volga.

– Kun olen Venäjällä, asun Moskovassa, ja sieltä näkee Venäjää erittäin huonosti. Sieltä näkee erinomaisesti Moskovan. Moskova on maailman kalleimpia kaupunkeja. Siellä myös juhlittiin, kun se oli hetken maailman kallein.

Kuvaavana esimerkkinä Haapasalo mainitsee aikaisemman sarjansa Kaukasia 30 päivässä. Sitä katsotaan Venäjällä ranskankielisellä dubbauksella.

Paljonko voi tuoda viinaa ja tupakkaa?

– Tavallisella venäläisellä ei ole Keski-Venäjästä mitään hajua. Kaikki uutiset tulevat Moskovasta. Paitsi jos Putin menee jonnekin, uutisoidaan että hän on nyt siellä.

Hämmentävä ilmapiiri

Reissulla Haapasalo huomasi, että ilmapiiri Venäjälle on muuttunut sitten edellisten matkojen.

– Informaatiosota on kovaa. Vietin tuttavieni kanssa lehdistöiltaa ja luimme ukrainalaisia, eurooppalaisia ja venäläisiä uutisia Ukrainan tilanteesta. Ihmettelimme, kirjoittivatko ne lainkaan samoista asioista. Niin totaalisen erilaisia ne olivat.

Venäjän valtion jakama tieto on hyvin vahvaa. Haapasalo ei kuitenkaan halua kutsua sitä propagandaksi, vaan ”jonkin tahon syöttämäksi tiedoksi”.

Lue kommentteja Villen persoonasta

– Oli yllätys, että ihmiset eivät oikein tienneet miten suhtautua meihin ja kameraan. Kyse ei ollut pelosta, vaan kun ihminen on epämukavuusalueellaan, hän ei oikein tiedä, mitä sanoa. Se oli hämmentävää.

Haapasalon mukaan kukaan Venäjällä ei oikein tiedä, mitä on tapahtumassa. Tosin sama ilmiö on aistittavissa Euroopassakin.

– Tuntuu, että koko maailma seisoo paikallaan. Elokuvapuolella on monta tuotantoa jäässä. Ei tiedetä, tehdäänkö elokuva vai aletaanko viljellä porkkanoita.

Ville tapasi Samaran avaruusmuseossa Juri Gagarinin aluksen suunnittelijan.

Vaikka Venäjä noudattaa hyvin Yhdysvaltain-vastaista politiikkaa, se ei Haapasalon mukaan valu tavallisten venäläisten asenteisiin.

– Kun amerikkalainen turisti tulee Venäjälle, venäläiset ajattelevat, ettei suurvaltapolitiikka ole heidän syytään. Ei tavallinen ihminen tee politiikkaa, vaan poliitikot.

Volga 30 päivässä. 10 jaksoa. Yle Teema ke kello 21 alkaen 6.1.2016

Katso traileri kokonaisuudessaan tästä

Villen karisma puree

”Kaikki tuntevat minut Venäjällä. Olen ollut varmaan noin viiden prosentin kanssa yhteiskuvassa. Imagoni siellä on hyvin kansanläheinen. Mielikuva helpottaa kuvausryhmän työtä. Muutamaan paikkaan olemme päässeet, mihin emme olisi päässeet ilman nimeäni, esimerkiksi rajaseuduille tai alueille, joita valtio tarkkailee. Olemme röyhkeästi käyttäneet korttia, ettekö te tiedä, kuka minä olen.”

 

Kysely

Lähtisitkö matkalle Villen kanssa?

Kyllä
Kyllä
70.7%
Ehkä
Ehkä
15.3%
En
En
13.8%
Ääniä yhteensä: 65
Vierailija

Ville Haapasalo: "Kohtasimme paljon sekopäitä Volgalla"

Voi että millaista heittäytymistä! Viime jaksossa Ville joutui maistelemaan kotitekoista pontikkaa ja maistui silleen, että yrjöt tuli heti perään. Stalin aikoinaan jätti yhden kaupungin veden alle (en muista nimeä) kun päätti teettää tekojärven. Osa asukkaista purki talonsa ja kuljetti + rakensi ne sitten muualle uudelleen, osa jäi niille sijoilleen ja jättäytyi veden alle. Jokavuotinen venematka entisen kaupungin sijoille oli mielenkiintoinen, varsinkin padon ylittäminen. Vettä nostettiin 16...
Lue kommentti

Sinikka Saastamoisen lapset puolisoineen ja lapsineen vuokraavat joka jouluksi mökin, johon mahtuu koko heimo.

1960-luvulla pohjoiskarjalainen Sinikka Saastamoinen jäi leskeksi neljän alle 10-vuotiaan lapsen kanssa. Lisäksi hän odotti viidettä.

– Perhe hitsautui yhteen niin tiukasti, että aikuiset lapset perheineen haluavat vieläkin viettää joulut yhdessä, kertoo Maija-Liisa Punta-Saastamoinen, Sinikan ainoan pojan Maurin vaimo.

Miniä ja vävyt ovat sopeutuneet perinteeseen.

– Aiemmin menimme kaikki – puolisot, lapset ja lastenlapset – anopin luo, mutta nyt haluamme, että hän saa helpon joulun. Kahdeksankymppisen mummon koko joulukuu ei saa mennä keittiössä.

Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.
Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.

Pinja koristelee kuusta.
Pinja koristelee kuusta.

Joka jouluksi suku vuokraa mökin, yleensä eri paikasta. Viime vuonna valinta oli Simpelejärvi, jonka rannalla olevaan mökkiin mahtui koko 20 hengen seurue.

Joulunviettoon tulevat Maurin ja Maija-Liisan lisäksi heidän lapsensa Jesperi, 27, ja Suvetar, 22, sekä Maurin sisarukset lapsineen. Maurin sisar Pirjo ja hänen miehensä Pentti Sahlman ajavat vuokramökille Vantaalta. Sinikan esikoistytär Eija ja hänen puolisonsa Pauli Purmonen tulevat Joensuusta, samoin tytär Tarja ja Heino Hämäläinen poikansa Severin kanssa. Tytär Heli tulee joulunviettoon Tampereelta miehensä Keijo Karjulan ja lastensa Jonnen, Pinjan ja Elmerin kanssa.

– Parasta on yhdessäolo. Tuntuu hyvältä päivittää kuulumiset ilman kiirettä. Jokainen tuo jotain jouluruokaa. Esimerkiksi Mauri tekee sinapin, minä jälkiruuan. Tarja on koristelemisen mestari, hän tuo kukat, viimeksi upeat jouluruusut, Maija-Liisa sanoo.

Pirjo ottaa rennosti.
Pirjo ottaa rennosti.

Kodassa paistetaan makkaraa.
Kodassa paistetaan makkaraa.

Näkymä Parikkalan mökin ikkunasta pysäytti.

– Istuin sohvalla ja vain katselin, järvi tuli kuin syliin. Jää oli kaunista, vaikka sen päällä oli muutama sentti vettä. Kastelimme siinä varpaat saunan jälkeen, Maija-Liisa kertoo.

Suvun ohjelmaan kuuluu jouluna herkuttelu, saunominen, ulkoilu ja Trivial Pursuit -peli. Viimeksi sitkeimmät pelasivat aamuneljään.

– Sen jälkeen nukuimme hyvin.

Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.
Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.

Jouluaamuna mummo heräsi keittämään puuron, ja puolen päivän jälkeen koko seurue lähti ulos.

– Oli ihana nähdä, kun mummo käveli nuorten kanssa käsikoukkua ja nautti siitä, että kaikki ovat koolla.

Huvila.net > Loikonsaari 3


Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.
Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.

Ruotsin Lapista ei löydä joulupukkia, mutta hurjia rinteitä senkin edestä. Keltanokka lähti testaamaan, miten pääsee alas Riksgränseniä ja Björklideniä.

Opashan on hullu!

Olen saapunut vasta tunti sitten Ruotsin Lappiin, marssinut saman tien suksivuokraamoon, ährännyt vaivalloisesti massiiviset laskettelumonot jalkaan ja kuunnellut huolestuneena miniluentoa lumivyöryn vaaroista. Ja nyt pitäisi seurata lasketteluopasta vielä kilometri ylämäkeen kohti tunturin huippua.

Olen näännyksissä, hikinorot valuvat poskilla. Ihan kuin noutajan kalsa kosketus tuntuisi olkapäillä.

Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.
Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.

Matkaa on tehty jo puoli tuntia, ylämäkeen luonnollisesti. Björklidenin laskettelukeskus näkyy alhaalla pienenä. Horisontissa siintävät Norjan tunturit ja jossain niiden takana Atlantti. Jalassani on karvapohjaiset sukset. Ne eivät lipsu senttiäkään. Eivätkä kyllä luistakaan. Niillä vain tampataan matkaa ylämäkeen.

– Mika, sinä pystyt tähän. Ajattele, miten hienot maisemat ylhäällä odottavat. Sitten laskettelemme pitkin neitseellisiä lumia alas laaksoon. Det är kul! tsemppaa opas Kim Bergsten.

Mihin olen joutunut?

Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.
Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.

Sisulla huipulle

Kokeilin laskettelua ensimmäisen kerran 15-vuotiaana Jyväskylän Laajavuoressa. Alku oli vauhdikas, syöksyin pipo silmillä rinteen suoraan alas. En osannut oudoilla suksilla kurvata, kun en tullut keneltäkään kysyneeksi, miten se tapahtuu. Vauhdin sain pysähtymään juuri ennen parkkipaikkaa.

Sen jälkeen eksyin mäkeen satunnaisesti, keskimäärin kerran vuosikymmenessä. Rinteessä oli joka kerta kivaa, mutta laskettelupuremaa en koskaan saanut. Ehkä Suomen rinteet olivat liian vaatimattomia tällaiselle Laajavuoren veteraanille.

Sitten ystäväni houkutteli testaamaan "vähän kovempaa kamaa", Ruotsin Lapin tuntureita. Ruotsihan on suomalaiselle kuin Amerikka. Siellä kaikki on hienompaa ja suurempaa, niin tunturitkin. Ruotsin Åre tunnetaan pikku-Alppeina, sillä sen korkein huippu Åreskutan yltää yli 1400 metriin. Rinteet ovat kilometrien pituisia. Suomen laskettelukeskuksissa moisista lukemista vain unelmoidaan.

Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.
Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.

Vierekkäin sijaitsevissa Björklidenissä ja Riksgränsenissa tunturit kohoavat reiluun kilometriin. Niiden luonnonrinteet sopivat monipuoliseen lasketteluun kuin valetut.

Bergsten on päässyt tunturin laelle ja jatkaa tsemppaamista. Ammattilaiselle kapuaminen on niin helppoa. Määränpää häämöttää, tamppaan karvapohjasuksiani rinnettä vimmaisesti ylös suomalaisella sisulla.

Det är kul! Det måste vara kul!

Lopulta pääsen perille. Viisikymppisen kunto voisi olla kovempikin, mutta olen yhä elossa.

Hiihtopummin tunnustukset

Bergsten auttaa irrottamaan karvapohjat suksista. Vedän keuhkot täyteen tunturi-ilmaa ja annan katseeni nuolla horisonttia. Olen kilometrin lähempänä taivasta kuin tunti sitten suksivuokraamossa. Olo on juhlallinen. Alan ymmärtää, miksi joskus pitää kärsiä, että voi nauttia.

Bergsten kaataa kuksaan kahvia.

– Olen ollut neljä vuotta Björklidenissä ja Riksgränsenissä lasketteluoppaana. Nuorena elin hiihtopummina Ranskan Chamonix'ssa. Siellä aloin myös vuorikiipeillä, ja se on suurin intohimoni. Laskettelu tulee kakkosena. Nytkin jatkaisin mieluiten matkaa aina vain ylöspäin, Bergsten tarinoi kahvitauollamme.

Täällä vartioin minä!
Täällä vartioin minä!

Näkemykseni vain vahvistuu: mieshän on umpihullu.

Huipulla tuulee. Kahvin lämmittävä vaikutus hupenee. On aika miettiä paluuta alas. Bergstenilla on suunnitelma. Seuraamme mestaria jyrkän rinteen reunaan. Rinne ei ole pitkä, mutta korkeusero nostaa hikikarpalot taas pintaan.

– Tässä on paljon pehmeää lunta, kuin höyhenillä laskisi. Seuraa vain minua, tee pitkiä nautinnollisia kaarroksia, nauti joka hetkestä, Bergsten sanoo ja lähtee.

Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.
Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.

Kuperkeikkoja pumpulissa

Bergsten pöllyttää tyylikkäästi lunta kaarrellessaan. Pian hän on rinteen alaosassa odottamassa meitä muita.

Olen ryhmämme keltanokka, muut ovat kokeneita laskettelijoita ja laskevat perässä leikitellen, kaiketi nautiskellen. Lähden liikkeelle. Luonnonrinteessä, vasta sataneessa pumpulilumessa laskeminen tuntuu erikoiselta. Lumi upottaa, vauhti kiihtyy hitaasti. Mutta se kiihtyy.

Tulee kaarroksen aika. Sukset eivät tahdo totella. Käännyn puolittain ja heitän kuperkeikan. Rämmin pystyyn. Sama toistuu seuraavassa mutkassa. Ja sitä seuraavassa.

Alas ehtineet hymyilevät hyväntahtoisesti. Onneksi rinteessä on niin paljon lunta, että kuperkeikkailu ei vammauta, mitä nyt vähän henkisesti.

– Onnittelut, Mika, selvisit. Se oli päivän haastavin osuus. Nyt pidetään hauskaa, Bergsten lupaa.

Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.
Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.

Rinne jatkuu loivahkona, ja löydän oman tapani kääntyä upottavassa lumessa. Tuuli suhisee korvissa, laakso lähenee ja talot muuttuvat näkökentässä isommiksi. Mäkeä riittää. Laskettelu kysyy reisilihaksia.

Pidän välillä taukoja ja ihailen arktisen luonnon kauneutta. Olen jo hyljännyt ajatuksen pysyä muiden matkassa. Hiljaa hyvä tulee, alas pääsee kaikilla nopeuksilla.

Lasken hotelli Fjälletin pihaan suksitelineen luo. Pian istun hotellin aulassa, ja takkatuli loimottaa. Kylmä huurteinen tuoksuu edessäni.

Reidet tutisevat, mutta nautin maisemasta Lapporteniin, Lapin porttiin. Näyttää kuin kuu olisi aikojen alkuhämärässä hipaissut Maata ja vienyt puolipallon muotoisen palan tuntureita mennessään.

Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.
Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.

Vihdoin vohvelia

Hotellin edessä odottaa hytillinen telavaunu. Se täyttyy matkustajista ja lähtee Låktatjåkkon tunturiasemalle 1228 metrin korkeuteen.

Alhaalla aurinko paistaa, mutta perillä odottaa vaakasuoraan viuhuva hyytävä tuuli ja lumimyräkkä. Lapin luonto luo Ruotsissakin outoa taikaa.

Puikahdan kohti mustaseinäistä hirsitaloa. Sisällä odottaa maailman pohjoisin vohvelikahvila. Käyn pirttipöytään, riisun toppatakkini ja tartun vohveliin.

Olen laskettelu-urani huipulla, kukkulan kuningas. Mietin jo tulevaa Åren-retkeä. Pohjoismaiden pisimmät rinteet vain naurattavat Björklidenin veteraania.

Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.
Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.

Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.
Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 6/2016.

Laskettelukeskukset

  • Riksgränsenin ja Björklidenin laskettelukeskukset sijaitsevat vierekkäin Kiirunasta kaakkoon lähellä Norjan rajaa, Napapiiriltä 200 kilometriä pohjoiseen. Molemmat tunnetaan hyvistä off-piste-laskuista eli vapaalaskuista rakentamattomilla luonnonlumisilla rinteillä.
  • Björklidenissä on 23 rinnettä ja viisi hissiä. Kittelsdalsin hissi vie korkeimmalle, 1100 metriin. Riksgränsenissä löytyy 15 rinnettä, 6 hissiä ja liki rajattomasti vapaalaskurinteitä. 

Näin pääset perille

  • Helsingistä Tukholman kautta lento Kiirunaan, mistä matkaa perille valtatietä E10 on noin 130 kilometriä. Lentoaika Helsinki-Kiiruna 2,5 tuntia. Kentältä on bussiyhteys laskettelukeskuksiin, 30 e/suunta. Bussi kulkee usein myös Björklidenin ja Riksgränsenin välillä.
  • Kiirettömille sopii juna Tukholmasta Riksgränseniin, matka-aika 18 tuntia.
  • Norjan Narvikin lentokentälle on Riksgränsenistä vain 40 kilometriä, mutta bussiyhteyttä kentältä Ruotsin puolelle ei ole. Ruotsin ja Norjan välinen tie on joskus lumimyrskyn takia päiviä poikki. Oulusta maantietä pitkin Riksgänseniin on 620 kilometriä.
  • Helikopterilla? Arctic Elementsin järjestämillä räätälöidyillä 1-7 päivän Heliski-retkillä kokeneet laskettelijat viedään helikopterilla laskemaan neitseellisille puuterilumille vuoristoon, kuten yli 2 000-metriselle, jyrkkärinteiselle Kebnekaiselle. 

SOS

  • Merkitsemättömillä luonnonrinteillä on lumivyöryvaara. Suksivuokraamoista saa pakollisena lisävarusteena repun, jossa on muun muassa lähetin ja lumilapio. Suksivuokraamojen henkilökunta ja laskettelunopettajat opastavat, miten toimia lumivyöryssä.
  • Laskettelussa voi loukkaantua kaatuessaan. Kannattaa varmistaa ennen matkaa, että vakuutukset ovat voimassa. Kypärä on tärkeä turvavaruste.
  • Ruotsin hätänumero on 112.

Sää

  • Talvisesonki alkaa helmikuussa, kun keli muuttuu epävarmasta aurinkoiseksi. Rinteissä riittää lunta toukokuun puoliväliin. Silloin päivälämpötilat ovat reilusti plussalla, mutta yöt edelleen kylmiä. Säätilan vaihtelut ovat tuntureilla nopeita, mikä kannattaa ottaa huomioon varustevalinnoissa.

Majoitus

  • Riksgränsenissä laskettelukeskuksen sydän on suuri Hotell Riksgränsen, jonka huonevalikoima on laaja himolaskettelijan koppero hyteistä perhesviitteihin. Perhehotelli Meteorologen Ski Lodge tarjoaa personnallista luksusmajoitusta.
  • Björklidenissa majoitustilaa tarjoaa hotelli Fjället 1-4 hengen huoneissa ja lomamökeissä. Todellista huippumajoitusta tarjoaa pieni Låktatjåkkan tunturihotelli 1228 metyrin korkeudessa.