Joulun kunniaksi julkaisemme jouluun asti joka päivä yhden suosituksemme vuoden kirjatarjonnasta.

Mikään ei ole tylsempää kuin istua kuusi tuntia lentokoneessa. Niinpä varasin paluumatkalle Las Palmasista Helsinkiin Leena Lehtolaisen uusimman Maria Kallio -dekkarin, Surunpotkun.

Se täytti juuri matkakirjalle asetetun tehtävän: saatoin olla varma, että se imaisee mukaansa ja aika kuluu joutuisasti. Vaikka se ei tarjonnut varsinaisesti mitään uutta ja mullistavaa (vaan pikemminkin tuttua ja turvallista), unohdin sen parissa koipieni puutumisen ahtaissa tiloissa. 

Ellen olisi ottanut pieniä päikkäreitä, olisin ehtinyt lukea sen kokonaan lennon aikana. Nyt loppuhuipennus jäi kotiin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Komisario Maria Kallio kollegoineen huomaa, että lumoavat jalokivikorut voivat nostaa esiin ihmisen raadollisimmat piirteet. Tapiolan kirkon tiloista löytyy jalokiviasiantuntija Jaakko Pulman ruumis. Tämän puoliso on urallaan nousukiidossa oleva kansanedustaja. Kuka himoitsi Pulman välittämiä perinnejalokiviä niin paljon että tappaisi?

Maria Kallion ryhmän tutkimukset johtavat rahapelien ja rahanpesun maailmaan. Kansanedustajan menneisyydessä tapahtuneesta hiihto-onnettomuudesta paljastuu yllättäviä piirteitä, ja vainajan puhelimesta alkaa tulla outoja viestejä ja lopulta pommiuhkaus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Entäpä jos olisin ottanut jonkun itselleni täysin uuden kirjailijan tuotoksen mukaani? Pahimmillaan olisin kantanut sen turhaan mukaani, koska en olisi viitsinyt sitä lukea. Olisin myös ollut aika pahalla tuulella ilman mitään tekemistä lentokoneessa. Vanhassa vara parempi!

Leena Lehtolainen: Surunpotku. Tammi

Sisältö jatkuu mainoksen alla