Terrorismin vastustajat marssivat näyttävästi Pariisissa. Claes Andersson lähtisi marssimaan useammin myös Suomessa. Minkä puolesta sinä marssisit?

Oli kylmä lokakuinen ilta. Hakaniemen torille Helsinkiin oli kertynyt tuhatmäärin ihmisiä. Elettiin 1980-luvun alkuvuosia.

Rauhanmarsseilla vastustettiin porukalla, sotaa ja vääryyksiä. Silloin huudettiin muun muassa:

”USA ja NATO, rauhan perikato!"

Elettiin kylmän sodan aikaa. Entinen näyttelijä Ronald Reagan oli Amerikan presidentti. Hän tuli kuuluisaksi muun muassa siksi, että hänen aikanaan Eurooppaan sijoitettiin muun muassa amerikkalaisia risteilyohjuksia.

Vuonna 1983 rauhanmarsseille osallistui peräti 200 000 suomalaista. Silloin pelättiin sotaa.

Pitäisikö taas lähteä marssimaan?

Ranskassa rauhanmarssille osallistui viime sunnuntaina noin neljä miljoonaa ihmistä.

Viimeviikkoiset terrorismi-iskut koskettivat ranskalaisia syvästi uskontoon katsomatta. He vastustivat terrorismia.

Viattomia siviilejä on kuollut viime aikoina monessa muussakin konfliktissa. Olemme saaneet lukea uutisista Syyriasta, Ukrainasta, Kongosta... Myös israelilaisten ja palestiinalaisten välit ovat tulenarkoja. Terrorismi on nykyajan sotaa ja uusi pelonaihe on kybersota.

Pitäisikö meidän marssimalla ottaa kantaa niihinkin?

Rauhanaate yhdistää

Kirjailija, psykiatri ja pitkän linjan vasemmistopoliitikko Claes Andersson uskoo, että Pariisin marssi – ja ylipäätään terrorismin vastaiset mielenilmaisut – ovat tärkeitä.

– Ne vahvistavat yhteishenkeä ja vaikuttavat siihen, ettei vastakkainasettelu muslimien ja muiden välillä syvene.

Anderssonin mielestä mielenkiintoista oli sekin, että Pariisissa eturivissä marssi sekä Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu ja palestiinalaisten johtaja.

– On omituista, että he eivät voi keskustella omassa maassa, mutta tulevat marssimaan yhdessä. Olen niin monta kertaa pettynyt siihen, että rauhaa ei siellä saada aikaan. Osapuolet eivät halua sitä.

Poika leikki kuollutta

Andersson on osallistunut moneen rauhanmarssiin Suomessa. Hän muistelee, että joskus 1980-luvun alussa hän otti marssille mukaan seitsemänvuotiaan poikansa.

– Kesken marssin kaikkien piti heittäytyä maahan ja leikkiä kuollutta. Poikani kysyi, että kuinka pitkään hänen täytyy olla kuolleena, kun hän tahtoisi jätskin. Tuon kokemuksen jälkeen en enää ottanut lapsia mukaan. Ajattelin, että heille ei ehkä tee hyvää leikkiä kuollutta.

Vakaumuksellinen rauhanmies toivoisi, että Suomessa kansa osoittaisi mieltä myös yhteiskunnallisten epäkohtien takia. Hän olisi valmis marssimaan kaikkien tärkeiden asioiden vuoksi.

– Mielenosoituksia voisi järjestää siksi, että emme jatka maapallon tuhoamista ja siksi, että leipäjonot kasvatat Suomessa, kuten myös tuloerot. Kyllä mieltä voisi osoittaa silloinkin, jos vaikka hienon vanhan elokuvateatterin toiminta aiotaan lopettaa.

Nyt sosiaalisen median kautta pystyy mobilisoimaan väkeä nopeasti.

– Meillä on oikeastaan kaksi kansaa. Kesäkansa jaksaa osallistua, mutta talvikansaa ei tahdo saada talvipakkasilla liikkeelle.

Mitä asia saisi sinut lähtemään rauhanmarssille Suomessa? Onko sinulla muistoja rauhanmarsseista, joiden kulta-aikaa elettiin 1980-luvun alussa. Kerro kokemuksistasi ja keskustele aiheesta alla olevassa kommentointikentässä.

Juhannustanssit synnytti Salama-sodan

Kirjailija Hannu Salama sai jumalanpilkkasyytteen vuonna 1964. Hänen neljäs romaaninsa Juhannustanssit kertoo viinasta, seksistä uskonnon vastaisi pilkkapuheita.

Eniten uskovaisia loukkasi Etenkin kohtaus, jossa muurari Hiltunen saarna:

"Herra ja hiialahiiala (. . .) Jeesus seurustelee vakituiseen tiineen aasintamman kanssa koska Jeesus ei ole mikään tuhkamuna."

Myös seuraava kohtaus herätti pahennusta:

"Ja kiitoksen kukko lauloi korkealla äänellä: ettet vainen valehteliski. Sillä on kirjoitettu: joka tekee sen yhdellekin näistä pienemmistä, niin parempi olisi että sille ripustettaisiin tahkonkivi mulkunvarteen niin kun viulunkieleen talla, mutta joka tekee saman tempun neitsyelle pääsiäisyönä, sen on oleva taivasten valtakunta.”

Helsingin hovioikeus tuomitsi 20. syyskuuta 1966 Salaman jumalanpilkasta kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Otavan kustantajalle räpsähti 2 000 markan sakkorangaistus.

Kirjailija ja kustantamo menettivät rikoksen taloudellisen hyödyn valtiolle: Myymättömät kappaleet määrättiin tuhottaviksi.

Tuomitut valittivat tuomiosta Korkeimpaan oikeuteen. Se piti  tuomion ennallaan, mutta vapautti kustantajan sakkorangaistuksesta. Presidentti Urho Kekkonen armahti Salaman vuonna 1968.

Monet näkivät Salaman armahduksen merkkinä siitä yksilön sananvapauden arvostamisesta. Vuonna 1971 eduskunta hyväksyi lainmuutoksen, jonka mukaan jumalanpilkasta ei seuraa enää vankeusrangaistusta.