
Pappi tuntee nimimuodin. Mutta mitä hän tekee silloin, kun äiti haluaa äärettömän erikoisen nimen lapselleen?
Miika oli 1980–90-luvuilla suosittu nimi. Sen sai yli 5 000 poikaa. Vuosina 1940–59 Miika-nimen sai vain 78 poikaa. Yksi heistä oli 1948 Helsingissä syntynyt pastori Miika Antero Heikinheimo.
– Isoveljeni olivat Seppo, Hannu ja Jukka. Vanhempani olivat kaavailleet minulle Mikko-tyyppistä nimeä, mutta kastepappini, Vanhan testamentin selitysopin professori Antti Filemon Puukko suositteli nimeä profeetta Miikan mukaan. Äitini toivoi minusta aina pappia.
Miika Heikinheimo työskenteli seurakuntavirassa 25 vuotta ja kastoi sinä aikana seitsemän Miikaa, neljä Miikkaa ja monta Mikaelia ja Micoa. Kokenut sukulaispappi neuvoi vastavalmistunutta Miikaa kirjaamaan muistiin kaikki toimitukset.
– Olen kastanut 1 200 lasta. Suurin osa vanhemmista on lähettänyt vauvan kuvankin kastekirjaani. Kirjaan ylös nimet, syntymäajan, vanhemmat, osoitteen, kasteajan ja -paikan, lauletut virret sekä muut lapset ja toimitukset samassa perheessä, Heikinheimo kertoo.
– Joka kesä saan kutsun jonkun kastelapsen rippijuhliin ja pyrin menemään.
Lue myös: Ovatko nämä suomalaisten seuraavat suosikkinimet?
Pappi on nähnyt nimimuodin muuttuvan, vanhojen nimien renessanssin ja kansainvälisyyden.
– Etunimistä halutaan helpot, englanniksi ymmärrettävät. Yhtään Yrjöä en ole kastanut.
Erikoisuuksista pappi muistaa nimen Kirta 30 vuotta sitten.
– Kerran äiti halusi vauvalleen nimeksi Prinsessa. Soitin ennen kastetta maistraattiin, jossa virkailija huokaisi: Eihän näille enää voi mitään. Anna mennä vaan.
Katso lisää nimistä: Väestörekisterikeskuksen maksuton nimipalvelu.