Aina ei nimi miellytä, mutta onneksi sen voi halutessaan vaihtaa. Oletko sinä tyytyväinen allekirjoituksesi nimeen?

Dakota Lavento sai vuonna 1962 nimekseen Tiina-Riitta.

– Se kuulosti mummon nimeltä, joten pakotin kaikki käyttämään lempinimiä. 1990-luvulla äitini kuoli ja erosin. Halusin kohottaa mielialaani. Äiti ei voisi enää pahastua, joten päätin vaihtaa nimeni Dakotaksi. Olin aina lapsena halunnut olla intiaaniprinsessa.

– Kuuntelin isäni kanssa Elviksen konserttia, jossa hän esitti Dixieland-trilogiaa. Pyysin isältäni toisen nimen, ja hän valitsi heti Dixin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Maistraatissa jouduin kirjallisesti perustelemaan Dixin, koska siinä on x-kirjain. Seuraavana aamuna virkailija soitti ja toivotti hyvää uutta vuotta Dixi-Dakotalle. Nimi tuntui heti omalta, vaikka jotkut pahoittivat mielensä ja pitivät minua kummallisena.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lue myös ET-lehden artikkeli: Markku ja Ritva – ovatko nämä uudet hittinimet?

Harvinainen nimi on kiva

Vuonna 1993 syntynyt Selma Sarla on puolestaan tyytyväinen nimeensä: hän ei ole koskaan tavannut kaimaa, ja kokee nimen vain omakseen.

– Olen aina tykännyt nimestäsi, koska se on harvinainen mutta ei kuitenkaan omituinen, vaan tavallinen suomalainen nimi. Se sointuu hyvin sukunimeni kanssa. Vanhempani keksivät sen isän isoisotädin mukaan, joka lähtiin New Yorkiin piiaksi 1918. Toinen nimeni Alfiina tulee äidin isoisotädiltä.

– Työskentelen usein vanhusten parissa ja saan siellä nimestäni kovasti kehuja.

Etunimen vaihtaminen ensimmäistä kertaa

  • Etunimen voi muuttaa Suomessa yhden kerran ilman perusteluja.
  • Muutos tehdään maistraatin maksullisella ilmoituksella.
  • 15 vuotta täyttänyt henkilö voi päättää itse etunimensä muuttamisesta.
  • Nimilain mukaan etunimiä pitää olla vähintään yksi ja niitä saa olla enintään kolme.
  • Hyväksyttävyyttä koskevat samat säännöt kuin lapselle etunimiä annettaessa.
    Lähde: Suomi.fi
Sisältö jatkuu mainoksen alla