Kesällä mieli on avoin, avaa hyvä kirja ja ihmettele, miten eri tavoin – mutta samoin tuntein – ihmiset maailmassa elävät.

1. Eksoottisen kotoista

  • Hämmentävää: intialaistaustainen Jhumpa Lahiri kirjoittaa tyynesti ja hallitusti ihmisistä, jotka ovat hyvin suomalaisen oloisia, puhumattomia. Intialaisten veljesten tarinoihin kiteytyy suuria linjoja: toiseen Intian itsenäistymisen jälkeinen kehitys, toiseen siirtolaisuus, ikuinen kodittomuus. Kun toinen veli murhataan, toinen menee naimisiin hänen raskaana olevan vaimonsa kanssa, vie hänet pois Intiasta ja ryhtyy isäksi hänen tyttärelleen. Hauras perheasetelma natisee, hajoaakin mutta ei kokonaan. Se mistä kaikki alkoi, Tulvaniityltä, kerrotaan ihan lopuksi. Hieno romaani! (S.K.)
    Jhumpa Lahiri: Tulvaniitty. Suom. Sari Karhulahti. Tammi.

2. Vanhainkodin putkiremppapakolaiset

  • Viime vuonna julkaistu Kuolema Ehtoolehdossa kuvasi palvelutalossa asuvien yli 90-vuotiaiden Siirin ja Irman elämää veijariromaanin tyyliin ja dekkarimaisin kääntein. Hulvattomassa jatko-osassa Ehtoolehtoon tulee putkiremontti.
    Asuminen siellä on mahdotonta, ja ystävykset päätyvät kimppakämppään Hakaniemeen. Tarina pursuaa purevan hauskaa yhteiskuntasatiiria, ja vanhukset ovat aidosti oman elämänsä toimijoita, voimiensa rajoissa. Hauska, koskettava ja ajankohtainen. (R.Y.)
    Minna Lindgren: Ehtoolehdon pakolaiset. Teos.

3. Koukuttava jättiläinen

  • Donna Tarttin tiiliskiviromaani on kokoaankin suurempi. Sen henkilöt, kerronta ja samaan aikaan viipyilevä mutta silti äärimmäisen viihdyttävästi rullaava kuvailu tarjoilevat huikean lukuelämyksen.
    Romaani alkaa siitä, kun 13-vuotias Theo Decker menettää äitinsä museoon kohdistuvassa pommi-iskussa, josta Theo selviää kuin ihmeen kaupalla, vanhaa maalausta käsissään puristaen. Äidin menetyksestä alkaa nuorukaisen matka newyorkilaisesta hienostokodista Las Vegasiin ja Eurooppaan. Romaanin lopullinen huikeus piilee sen tarjoilemien miljöiden ja henkilöiden runsaudessa ja ristiriitaisuudessa, joka muistuttaa kaikissa nyansseissaan ihmiselämän monimutkaisuudesta. (I.B.)
    Donna Tartt: Tikli. Suom. Hilkka Pekkanen. WSOY.

4. Vihreän teltan alla

  • Romaani alkaa Stalinin kuolemasta 1953 ja jatkuu Neuvostoliiton viime vaiheisiin. Tuolloin osa kansalaisista haki elämän sisältöä kielletyistä kirjoista. Samizdat oli maanalaista julkaisutoimintaa: kielletyt kirjat kopioitiin käsin ja levitettiin kädestä käteen.
    Päähenkilöt ovat toisella kymmenellä olevia moskovalaiskoululaisia. Heidän kohtalonsa leikkaavat useissa elämänvaiheissa. Heistä kasvaa toisinajattelijoita, jotka vastustavat sananvapauden puuttumista.
    Kirjassa eletään arkista, lihallista ja raadollistakin elämää. Kymmenistä absurdeista tarinoista syntyy koukuttava kudos. Ulitskajan tekstissä on usein kuivaa huumoria, peiteltyä ivaa ja venäläisittäin kiertoilmaistua erotiikkaakin.
    Ljudmila Ulitskaja: Vihreän teltan alla. Suomentanut Arja Pikkupeura. Siltala.

5. Aavikon ankara arki

  • Paimentolaisten ankaraa elämää aavikolla kuvaavan romaanin parasta antia on sen tapa avaa somalikulttuurin ajattelua. Vaikka en hyväksykään romaanin äidin vaatimaa tytärtensä ympärileikkausta, on helppo ymmärtää sen halu ankarissa oloissa. Yhteisön paine tehdä ’oikein’ on voimakas, ja kukapa haluaisi olla hyljeksitty.
    Tarina tempaa mukaansa, vaikka henkilökuvaus on ohuehkoa. Aavikon kauneutta sen sijaan kuvataan henkeäsalpaavasti. (R.Y.)
    Nura Farah: Aavikon tyttäret. Otava.

6. Neljän silmäparin Suomi

  • Esikoisromaani Neljäntienristeys yllättää. On nimittäin pari asiaa, joihin olen kotimaisissa romaaneissa viime aikoina kyllästynyt: näkökulmatekniikkaan ja symboliikkaan. Niitä molempia löytyy runsain mitoin tästä romaanista, mutta silti romaanin pelkistetty kerronta peittoaa ennakkoluuloni. Ja ennakkoluuloista ja yksilönvapaudesta romaanissakin on kyse. Sukusitein toisiinsa kytkeytyvien neljän näkökulman kautta kuljetaan lähes sata vuotta suomalaista maisemaa. Yksinhuoltaja-kätilöäidistä hänen tyttäreensä ja tämän mieheen Onniin ja lopulta heidän miniäänsä niin, että jokainen näkökulma vuoroin täydentää, puhkoo ja parsii edellistä. (I.B.)
    Tommi Nieminen: Neljäntienristeys. WSOY.

7. Lukutaidoton matkaa Ruotsiin

  • Jos tykkäsit kirjasta Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi, pidät tästäkin. Tosin juonenkäänteitä on niin paljon, että kaikissa ei tahdo pysyä perässä.
    Viisas veijaritarina osoittaa kuinka pienet ihmiset vaikuttavat maailmanhistoriaan. Viiden vanhasta sowetolaisessa slummissa vessanhoitajana työskennellyt Nombeko Mayeko ei osaa lukea, mutta on lahjakas laskija. Sattumien kautta hän joutuu kotiorjaksi insinöörille, jonka vastuulla on Etelä-Afrikan atomipommiohjelma. Lopulta Nombeko päätyy Ruotsiin, jossa hänestä kasvaa suuren kriisin ratkaisija. (R.Y.)
    Jonas Jonasson. Lukutaidoton joka osasi laskea. Suom. Laura Jänisniemi. WSOY.

8.–10. Perhesaaga Lahdesta

  • Liike-elämässä ensimmäisen uransa luonut Ella Laurikkala luokittelee itsensä viihdekirjailijaksi. Siinä hän on varsin hyvä. Ja enemmänkin. Laurikkalan kieli on vetävää, juonen kuljetus koukuttavaa – seksiä ja väkivaltaa kaihtamatta.
    Trilogian keskiössä on Rajalan pariskunta, jota lasten lisäksi yhdistää outo valtapeli. Marjalla on vaikeuksia kasvaa ulos kiltin tytön roolistaan. Ja Keijo, taloudellisesti lahjakas, itsevarma paskiainen uskoo, että kaikki ovat viime kädessä ostettavissa.
    Trilogian päättävä Pitkäkatu kertaa aiemmin tapahtuneesta olennaisen, ja toimii myös itsenäisenä romaanina. Tai vannomatta paras. Marja Rajala on jo antanut viitteitä piilevistä voimavaroistaan. (K.D.)
    Ella Laurikkala: Rajalat (2013), Rullakatu (2012), Pitkäkatu (2013). Torni.